728# Tampere, 2

 17.9.2021, Friday, +8, Overcast, Tampere

 

Se matka Tampereelle oli aivan uskomattoman raskas, enkä oikeastaan suotta ollut jännittänyt sitä etukäteen. Ensiksikin, metrokuskin ryökäleet olivat päättäneet ryhtyä lakkoon, joten en päässyt millään steissille vaan mun piti ottaa Hertsikasta bussi 510 jolla pääsisin Pasilaan. Metroa korvaavia vuoroja tahi muita lisävuoroja ei ollut, mutta HSL oli somettanut että minkäänlaista häiriötä ei matkustajille olisi eivätkä muut bussilinjat ruuhkautuneet, joten menin hyvillä mielin asemalle. Vaan mitä vielä, bussipysäkki pullisteli ihmisiä, ja tämä oli vasta ensimmäinen pysäkki. Änkesin kuitenkin sisään kun en muutakaan voinut (olin harkinnut kyllä tilaavani Yango-taksin aiemmin) ja luottaa koronarokotusten ja ffp2-maskien tehoon. Mulla oli vaan seisomapaikka ja repun kanssa paljolti vaatteita päällä alkoi tulemaan tuskastuttavan kuuma, ja bussikin tuntui jäävän aivan kuin tahalleen joka juukelin valoihin.

Väkeä kuin pienessä pitäjässä.

Pasilaan pääsin kuitenkin ajoissa, ja sitten ei muuta kuin junaa vartoomaan. Lippu oli ostettu etukäteen verkkokaupasta, kuten nykyään kuuluukin. Lähtölaituri löytyi nopeasti, mulla oli about 10 min aikaa odotella junaa saapuvaksi. Ihmisiä oli aika paljon laiturilla, hieman hermostuttikin se meininki. Infotaulussa näin sivusilmällä juoksevan jonkun tiedotepläjäyksen, ettei juna pysähdy Lempäälässä tms, mitä ihmettä. Olin valkannut IC-junan, jonka kesto oli 1h34min. Ei kai sellainen nyt missään Lempäälässä pysähdy muutenkaan? Juna tuli ajoissa ja änkesin 7-vaunun yläkerrokseen ikkunapaikalle (selkä menosuuntaan vasten, mutta nettisivuilla oli joku häiriö enkä pystynyt muuttamaan paikkaani. Sama oli paluulipun suhteen, epäilin sen johtuvan kun mulla duunikone on ulkomaalainen, verkko yms tulee Hollannista mikä aiheuttaa aina kaikenlaisia kummia ongelmia suomalaisissa palveluissa). Vieruspaikalle ei tullut ketään, mutta muuten juna oli täynnä. Edessäni istui joku valtion virkamies joka höpötteli kaikenlaisia juttuja kovaan ääneen, oli ilmeisesti jossakin teams-palaverissa tms. Tunsin osan jopa nimistäkin mitä kailotteli menemään. En oikein usko junan olevan sellainen paikka missä valtion asioita puidaan. Joka tapauksessa, junan lähdettyä Pasilasta naiskonnari kuulutti, että aikaisempi Tampereelle suuntautunut lähijuna R oli lauennut ja nyt tämä IC-juna muutetaan sellaiseksi, että se pysähtyy kaikilla lähijuna R:n asemilla; siis mitä piskuisemmatkin maitolaiturit. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että juna tulee myöhästymään vähintään 25 minuuttia ennen kuin on Tampereella.

Jumankeklis että rupesi suututtamaan. Tietysti junassa oli vielä kuuma ja maski monta tuntia naamalla sai pääni särkemään yms. Lopulta juna myöhästyi 36 minuuttia mikä ilmoitettiin varsin iloisesti. Ei minkäänlaista pahoittelua tms. Ja ne jotka myöhästyivät junanvaihoista yms, niin ei voi mitään, koittakaa löytää joku muu ratkaisu miten pääsette perille. Aivan uskomatonta touhua VR:ltä taas kerran. Millainen vesipää menee muuttamaan IC-junan aikataulun noin törkeästi? Jos joku asuu jossain Ryttylässä tai Viialassa (ai niin, juna pysähtyi kun pysähtyikin myös Lempäälässä) ja hänen junansa hajoaa niin se on voi voi, mutta miksi täyden IC-junan matkustajien perjantain menoliikenteen aikaan täytyy kärsiä tällaisesta? Ai niin, koska Suomi.

Vanha kotikaupunkini.

Viimein perillä ja olipahan elin otsassa. Onneksi Hotelli Torni oli juna-aseman lähettyvilla ja löysin sen helposti ja ennen kaikkea ehdin parahiksi juuri ennen muita hotelliin tulijoita. Olin tehnyt varauksen erään toisen hotellipalvelun kautta, kun sain duunista sinne 300€:n edestä vouchereita ja päätin vähän upgradettaa parempaa huonetta ja itse maksoin lähes toiset 300€. Toisin sanoen, melkein 600€ / 2 yötä. Odotukseni olivat korkealla, sillä tuohon hintaan saisi jo Malediiveiltakin jonkunlaisen luukun, miksei sitten jossain suomalaisessa tehdaskaupungissa sesongin ulkopuolelta? Olin lähettänyt vielä sähköpostia jossa pyysin huonetta mahdollisimman korkealta (ja siihen meiliin oltiin vastattu, kiitos siitä). Olin pienesti pettynyt kun huoneeni oli vain kerroksesta 19/24. Se oli kulmahuoneisto mutta silti ikkunat vain yheen suuntaan, eikä edes kaupungin suuntaan vaan Hervantaan tms. Muutenkin huone oli melkoinen pettymys, Omenahotellitasoa. Sisältä jopa kolkko. Joten ei ollenkaan hintaansa nähden "wörtti" kuten ei-buumerit asiansa ilmaisee. Sen lisäksi respan virkailija halusi tietää yhteystietoni ja mun piti maksaa 50€:n deposit - en tiedä johtuiko se taas siitä kun varaus oli tehty "ulkomailta".

Omena.. Torni-hotelli.

Käytävä.

Käytävän ikkunasta avautuva maisema kylille.

Huone.

Ikkunasyvennys oli kapea.

Näkymä huoneesta ratapihalle.

Suihkussa sentään "noodle shower heads".

Vitsintynkää suihkusaippuoissa.

Heitin kamat sisään ja kävin vessassa ja sen jälkeen päätin lähteä heti ulos. Tarkoitukseni ei ollut etsiä vanhaa työpaikkaani, mutta kuin sattuman suunnittelemana osuin Kalevantielle joten pakkohan mun oli käydä se tsekkaamassa. Löysin rakennuksen uusien rakennusten keskeltä, mutta osa taloista oli jäänyt hämärän peittoon (esim. ruokala). En ollut varma oliko ne purettu vai muutettu toisenlaisiksi. Mutta kiva oli se nähdä.

Edukseen erottuva parveke.

Vanha duunipaikka.

Cool car.

Sitten kävelin Pispalaan, jossa vanha asuinkämppäni oli vielä hengissä, joskin pihakoivut olivat kasvaneet oven eteen niin, että mietin jo eikö niistä olisi haittaa nykyiselle asujalle. Naapurikämpästä tuli joku ukko koiransa kanssa, mutta oli sen verran nuori että tuskin asusteli täällä 20 vuotta sitten. Pispalan pulterissa olisi ollut mukava käydä, mutta se näytti olevan ääriään myöten täynnä. Kävelin sitten ympäri Pispalaa; paikka oli samanlainen kuin aiemminkin. Täällä oli siistejä ja kalliita porvarikämppiä ja sitten seassa ränsistyneitä hippien ja viherkommareiden homeisia luukkuja, ja upeat maisemat. Hienoa oli. Kävelin Pispalan portaat alas ja kävin tsekkaamassa lähikauppani jossa aikoinani usein kävin. En muistanut kauppaa sisältä laisinkaan. Asiakaskunta koostui pitkätukista ja muista hampuuseista. Sain kuitenkin ostettua mehua. Vieressä oli myös pubi; ehkä sekin oli ollut siinä aiemmin mutten ollut koskaan käynyt siinä enkä uskaltautunut nytkään kun siellä oli liikaa humalaisia ja yksi äijistä oli täsmälleen Charles Mansonin look-a-like.

Uroshalli.

Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja pyhän Nikolaoksen kirkko.

Ilmeisesti vanha kaupungin rajapyykki.

Näsijärvi.

Vanha kämppä.

Tie Pispalanharjulle.

Lähikapakka. Tällä kertaa jäi väliin.

Englantilainen talokompleksi.

Fiinimpiä kämppiä ja Pispalan haulitorni.

Näkymä harjulta Pyhäjärvelle.

Olisipa coolia asua tuossa.

Jänö tyynenä.

Kävelin raput ylös ja laskeuduin vastarinnettä alas takaisin Pispalan valtatielle, ja suuntasin Vaakon Nakkiin. Täältä kävin aikoinani hakemassa lounasevästä työpaikalle ja toisinaan myös maistuvat krapulamätöt. Iloikseni se oli vielä olemassa. Nytkin paikalla oli autokunnittain väkeä, ja sai jonotella maskittomassa seurassa melko tovin ennen kuin sai oman tilauksen sisään. En keksinyt parempaakaan ruokalajia kuin makkispekkikset. En ottanut edes tuplamakkaroita, mutta silti annoskoko oli todella valtaisa ja tiesin jo melko kättelyssä sapuskan jäävän kesken. Koitin syödä niin paljon kuin mahdollista, mutta kärsin ähkystä ja suolan määrästä koko loppuillan. Hinta 6,90€ oli tosiaankin hintansa väärti. Ulkona sai syödä; terassi oli katettu mutta tuuli kävi kylmästi ja kun ilma oli vain +8 asteinen niin oli aika holotna. Joku kehtasi yskiskelläkin siellä. Paikallisten murre oli kummallista, aivan niin kuin olisi ollut keskellä jotain Kummelia tms. suomalaista sketsiohjelmaa.

Pispalan portaat.

Sivistyspaikkojakin oli.

Snägäri löytyi roskisten keskeltä.

Grillillä piisasi asiakasta.

Menu oli pitkä kuin nälkävuosi.

Mättöö.

Lähdin sitten kävelemään takaisin kohti keskustaa. Pyynikintorilla kävin ostamassa R-kioskilta pari postimerkkiä mahdollista tulevaa kortinlähetystä varten ja bongasin vieressä olevan Kansanravintola Tuoppi -nimisen pubin, joka ei ollut kauhean täynnä joten rohkaistuin käymään sielläkin juomassa tuopillisen A-olutta. Sen jälkeen kävelin keskustaan, poikkesin Stokkalle ja sieltä Tullintorin S-markettiin. Palasin hotellille ja tunsin itseni hieman väsyneeksi, reilun kolmen tunnin kävelylenkkini oli 13,58 km, joten ei kai se mikään ihme ollutkaan.

Spåra. En vain tiedä mihin olisin mennyt sillä.

Rane kasteli sukkansa Tillikan rännissä?

Surffailin netissä, blogasin hieman, pelasin primetimeä ja katselin telkkaria ja ryypiskelin Jallua. Tutkailin huonetta tällä kertaa paremmin ja pettymys alkoi olevamaan valtava; hotellihuone oli ruma, aivan kuin olisi ollut jossain kellarikomerossa tai varastossa tai autotallissa. Pinnoittamatonta betoniseinää. Ovissa pelkkä reikä eikä lainkaan kahvaa. Ikkunat aivan liian kapeat. Ei mitään hohtoa. Selvästi huomasi, että on haluttu päästä helpolla ja halvalla ja siinä on kyllä onnistuttu, mutta asiakkaalle tätä ei ole koitettu peittää millään lailla.

Huone oli karu kuin vankila.

Zim disapproves!

Ei edes kahvaa ovessa, pelkkä reikä.

Tämän lampunvarjostimen olisi voinut ostaa 1200€:lla.

Iltanäkymät.

Suihkun kävin testaamassa, sekin oli alle neliön kokoinen eikä tehnyt sen enempää vaikutusta minuun kuin mikään muukaan tässä hotellissa.Vuoteessani mainostettiin olevan jonkinsortin älylakanat, jotka aistivat kehon lämpötilan. Ehkä se oli syy hotellihuoneen kalliiseen hintaan.

727# Anttola, 2

 13.9.-15.9.2021, +11, Shower, Gale, Puumala

Yö ja uni oli edellisen kopio. Kahdeksan jälkeen heräilin. Oli maanantai ja seurailin hetken työjuttuja. Vettä satoi kaatamalla, joten mitään ei voinut tehdä ja siksipä koko aamupäivä meni lolleroidessa. Mutsin kanssa pelattiin sentään erä sellaista Scramblen tapaista peliä.

Kahdentoista jälkeen lähdimme ensiksi katsastamaan Anttolan kylän tarjonnan. Siellä ei ollut mitään. Kävimme katsastamassa puukirkon; sinne meni joku duunarivaatteissa ja kysyimme olisiko kirkko auki meillekin, mutta se nyt oli tyhmä kysymys. Miksi Suomessa olisi kirkko auki, maanantaina? Syksyllä? Ei tietenkään. Yritimme etsiä auki olevaa lounasravintolaa; Ravintola Rysä olisi ollut mutta sekin vaikutti räkälältä. Koska muutakaan ei ollut niin päätimme lähteä Puumalaan, sinne oli about 50 kilssoo matkaa, mutta tie no 62 oli aika kivaa seutua maisemaltaan. Paljon järviä kummallakin puolen tietä ja hienoja siltoja. Sää olisi voinut olla parempikin, edelleen sateli kuurottain. Puumalaan päästyämme oli virinnyt myrsky, ja toivoimme ettei se katkoisi sähköjä mökiltä, koska sellaiset saataisiin ties koska korjattua. Kylmä oli myös. Kuvasimme satamaa ja siltaa, paikka oli samanlainen kuin pari vuotta sitten kun viimeksi täällä kävin. Otimme hissin ja tsekkasimme näkymät sillalta. Myrskytuuli oli sellainen että se pisti naaman vinoon. Sitten menimme Ravintola Hoviin, muden ja mun teki mieli pitsaa. Ravintolan pitäjä olisi voinut olla kohteliaampikin; ei jäänyt epäilystäkään siitä, että olisi halunnut meidän ottavan lounaan valmiista pöydästä ja vastahakoisesti esitti sitten pyydettäessä pitsalistan. Otimme muden kanssa sellaiset silti. Ruoka oli liian suolaista porukoiden mielestä ja faija antoi lihakeitolleen 1/5, mutsi pitsalleen 2/5 ja itse annoin omalle pitsalle 3/5 (otimme muden kanssa molemmat Operat).

Mökkitien varteen joku oli kasannut kivifiguureja.

Lisää kiviteoksia.

Anttolan kirkko.

Saimaa seurasi koko matkan Puumalaan saakka.

Satama ja sen takana oleva silta.

Isohkoja paatteja järvimaisemissa.

Sillan päälle pääsi keskihökötyksen hissillä.

Maisema sillalta.

Pizze-lättynen.

Sitten kävimme vielä K-marketissa ostamassa vähän tarvittavia tuotteita (muistimme viimein myös saunan pyllerialustat), ja sitten lopuksi tsekkasimme kirkon (ulkopuolelta, sillä että kirkkoko olisi Suomessa auki, maanantaina? Syyskuussa?) ennen kuin lähdimme takaisin mökille. Sääkin kirkastui Anttolan suunnilla. Mökille päästyämme oli alkanut unettamaan, joten kävin ottamassa pienet päikkärit.

Puumalan kikko.

Herättyäni katsoin Selviytyjät Suomi uusintana, kun olin missannut edellisen päivän jakson. Lämmitin samalla saunaa. Aika raskasta lämmittää sitä kun joutuu nousemaan niin raskaan mäen aina takaisin ylämökille; se on tosi huono puoli tässä mökissä. Sauna lämpeni onneksi kolmella pesällisellä, porukat kävi saunassa ensiksi. Mä heittelin sillä välin tikkaa ja fribaa. Mulla oli vaan t-paita päällä eikä lämpöä ollut kuin +8 astetta ja tuuli kylmästi, toivottavasti en vilustattunut itseäni.

Sää kirkastui illaksi.

Suurin saunainto oli kulunut jo pois edellisinä päivinä, mutta jaksoin sentään muutaman kerran käydä. Koko päivän oli ollut kylmä ja tuullut ja veden lämpökin oli pudonnut asteella edellispäivästä ja oli enää +13. Mutta koska ilma oli niin jäätävä niin vesi ei tuntunut lainkaan pahalle. Saunoessani aurinko laski vastarannan metsän taakse ja oli aika kaunista. Koska edellisinä iltoina oli ollut pilvistä niin auringonlaskun luoma värispektaakkeli oli jäänyt väliin.

Aurinkokin laski siinä saunoessa.

Ilta sujui netissä surffaten, tv:tä katsellen ja kirjaa lukien. Lisäksi taisi olla ainoa kirkas ilta tämän loman aikana, joten kävin yytsäilemässä pari kertaa tähtitaivasta. Linnunradan sumun pystyi erottamaan, ei ollut edes kuuta pilaamassa tähtitaivaan loistetta. Tuuli oli tosin noussut myrskylukemiin.

Yön nukuin samalla lailla kuin edellisinäkin öinä, ensin hyvin neljään asti ja sen jälkeen pätkittäin kahdeksaan. Aamiainen naamariin ja sen jälkeen lollerointia yhteentoista; surffausta, videoiden katselua, kirjan lukua ja sen semmoista lomameininkiä.

Lähdimme Mikkeliin, mutta ensiksi ajoimme Anttolanhoviin katsastamaan tilukset. Lomapaikassa oli yllättävän paljon autoja parkkipaikalla, mutta ihmisiä nyt ei kauheasti näkynyt. Kävimme katsomassa kippolan, mutta oli liian aikaista lounaalle, ja kävelimme sitten hetken rannanpuoleista raittia ja oikasimme sitten respan kautta takaisin ulos ja autolle. Täältä ajoimme Mikkelin Kenkäveroon. Se oli jonkunlainen vanha pappilan tila, haalistunut pinkkimaalinen päärakennus jossa oli tosin varsin fiiniä sisältä. Täällä oli kahvila, tilasimme cappucinot. Istuutuuidemme pöytään ja hetken kuluttua kahvila oli täynnä kuin taikaiskusta, vaikka tullessamme täällä ei ollut ketään. Heitimme kaffet hetulaan ja tsekkasimme aitan, jossa oli tarinaa lampaista ja oli lampaanvillaa hypisteltävänä, sitten jonkunlainen navettarakennus jonka ylisillä oli myymälä missä myytiin ylihinnoiteltuja taiteellisia käsityöläistuotteita ja jossa haisi kakkalle ja sitten isohko perusmyymälä, jossa oli järkevämpiäkin tuotteita myynnissä mutta emme silti keksineet mitään ostettavaa. Sää oli kalsa, +8 ja tuuli kovasti ja jäätävästi ja meitä palelsi.

Anttolanhovin parkkipaikka pullisteli autoja.

Hovi sisältä.

Kenkäveron pääpytinki.

Sisätiloja.

Kahvilatiloja.

Aittarakennus.

Kenkäveron kenkäkukkaruukkuja.

Pihapiirtä.

Navettamyymälä.

Myynnissä olleet kellot olivat ihan cool.

Myymälä rahvaille.

Täältä jatkoimme viereiseen Mikkelipuistoon, joka vielä näin syksylläkin vaikutti ihan hienolta puutarha-alueelta, mutta todennäköisesti keskikesän kukkaloistossa paikka olisi vieläkin vaikuttavampi. Muita ihmisiä ei ollut, pari työntekijää sentään näkyi. Täälläkin olisi ollut ravintola mutta emme jääneet siihenkään vaan ajoimme autolla keskustaan. Auton jätimme taas kirkon luo parkkiin ja kävelimme ensin torille ja etsimme aukiolevaa ravintolaa, mutta Mikkelin kaltaisesta paikasta sellainen tuntui olevan kiven alla. Päädyimme sitten Vaiha-nimiseen kippolaan jossa kävimme jo sunnuntaina toteamassa paikan olevan kiinni. Tällä kertaa se oli auki ja menimme sinne, siellä oli lounasmenu seisovasta pöydästä. Ruoka näytti pahalle eikä siitä osannut edes kaikelta osin sanoa mitä se oli, eikä makukaan ollut kovin hääppönen. Tuntui uskomattomalta että googlen arvosteluiden mukaan tämä oli 5/5 kippola, itse annan hädin tuskin 2/5. En pystynyt syömään edes kovin paljoa, pelkäsin että alkaa taas etomaan.

Mikkelinpuisto Kenkäveron vieressä.

Syksyn värejä.

Puuportti-suihkulähde.

Kilometripylväs.

Pinkkinen kaakeliseinä (?)

Spårapysäkki á la Mikkeli.

Mikkelipuiston kippola jäi testaamatta.

Vaiha-kippola sisältä.

Vanhoja puhelimia.

Ruoka pahhoo.

Sen jälkeen palasimme takaisin torille ja kävimme sen vieressä olevassa Stella-ostarissa, jossa ukko osti kalakukon mökille vietäväksi ja sitten kävimme mutsin kanssa vielä Pikantissa hakemassa täydennystä ruokaostoksiin, joskin unohdimme tuoda faijalle Iltasanomat, vaikka muistimme sen vielä 5 sekuntia ennen kassaa. "Lue eilisen uutiset jo tänään"-noviisi jäi saamatta. Palasimme autolle ja ajoimme takaisin mökille.

Tuntemattomaksi jäänyt rumahko patsas.

Mikkelin tori.

Mökillä pelasimme mutsin kanssa hetken Qube-tietokysymyspeliä ja sitten lämmitin saunan. Ensimmäisellä pesällisellä se lämpesi jo 60-asteeseen joten epäilin vähän mittarin paikkaansa pitävyyttä, toisen pesällisen jälkeen se näytti satasta, joka lieni tämän lämpömittarin / saunan ideaalilämpötila. Ukkokin pistäytyi saunassa, itse saunoin täysiä likemmäs pari tuntia ja kävin neljästi uimassa +12-asteisessa vedessä. Taas oli järven lämpötila dropannut asteella, ja taisi olla tämän vuoden uintikelit sitten tässä.

Ilta tuli tämänkin päivän päätteeksi.

Vuoden viimeisimmät uinnit näissä maisemissa.

Loppuilta sujui lolleroiden ja syöden, nälkä oli kova ja ehkä vähän janokin, mutta ruoka ja kalja oli aika lailla finito. Nukkumaan yhdentoista aikaan.

Heräsin mutsin kolinointiin joskus kahdeksan maissa. Oli tullut nukuttua aikast hyvin, parhaiten tällä reissulla. Aamiainen naamariin ja sen jälkeen hengailua ja surffausta. Porukoilla ja itsellänikin oli asioita hoidettavana Hesassa, joten tänään pitäisi lähteä takaisin kotiapäin. Harmitti, sillä olin viihtynyt hyvin täällä metsän keskellä, yhtään ei ole ollut ikävä sitä itähesalaista menoa huumehörhöineen ja "nuorisoineen" ja mitä-lie-jengejä siellä nyt onkaan. Kamojen pakkausta, astioiden tiskausta ja sen semmoista, saimme kaiken valmiiksi puoli yhteentoista mennessä. Sitten vielä lepäsimme puolisen tuntia ennen kuin lähdimme takaisin kohti Hesaa. Onneksi mökin avaimet pystyi jättämään pöydälle eikä niitä tarvinnut käydä palauttamassa kenellekään, eikä sen kummemmin tarvinnut siivota kun siivousmaksukin oli maksettu.

Ukko ajoi ensiksi Mikkeliin ja siitä kohti Lahtea. Rekkoja oli valtavasti tien tukkeena. Heinolassa pysähdyimme Tähtihovin Teboilille. Paikka oli onneksi vähän tullut siistimmäksi kuin mitä se oli aiemmin ollut. Otimme ukon kanssa hampurilaiset, ne paljastuivatkin yllättävän hyviksi, kyllä tästä voi antaa 3/5 ilman muuta, melkein jopa enemmänkin. Vaihdoimme kuskia ja ajoin ensin Mäntsälän Tuuliruusuun, jossa kävimme juomassa vielä kahvit ja vessassa ja sen jälkeen ajoin loppumatkan perille saakka. Rekkoja piisasi edelleen ohitettavaksi. Himassa piti tulla tänään jotain ukkoja putsaamaan ilmanvaihtohormeja, mutta en osannut sanoa olivatko he jo käyneet vai ei, joten en oikein uskaltanut olla aluksi "vapaasti".

Näkymä etelään Heinolan Tähtihovin Teboililta.

Siisteydessä oli onneksi petrattu.

* * * *

Arvio: Hyvä mökki, ja sijainti Hesasta erinomainen. Miinusta vähän tuli siitä kun rantasauna oli niin kaukana ja niin jyrkän mäen päässä päämökistä, jääkaapin ovi oli pirullinen (sitä ei meinannut saada auki millään), kellosta oli loppumassa patterit ja se jätätti, leivänpaahdin oli risa ja ehkä joku osa lampuistakin. Nämä ovat niin vähäpätöisiä asioita ettei niistä jaksa mesota joten täydet pisteet. Viihdyin ehdottomasti, vaikka säätkin olisivat voineet olla paremmat. Arvosana 5/5.