728# Tampere, 2

 17.9.2021, Friday, +8, Overcast, Tampere

 

Se matka Tampereelle oli aivan uskomattoman raskas, enkä oikeastaan suotta ollut jännittänyt sitä etukäteen. Ensiksikin, metrokuskin ryökäleet olivat päättäneet ryhtyä lakkoon, joten en päässyt millään steissille vaan mun piti ottaa Hertsikasta bussi 510 jolla pääsisin Pasilaan. Metroa korvaavia vuoroja tahi muita lisävuoroja ei ollut, mutta HSL oli somettanut että minkäänlaista häiriötä ei matkustajille olisi eivätkä muut bussilinjat ruuhkautuneet, joten menin hyvillä mielin asemalle. Vaan mitä vielä, bussipysäkki pullisteli ihmisiä, ja tämä oli vasta ensimmäinen pysäkki. Änkesin kuitenkin sisään kun en muutakaan voinut (olin harkinnut kyllä tilaavani Yango-taksin aiemmin) ja luottaa koronarokotusten ja ffp2-maskien tehoon. Mulla oli vaan seisomapaikka ja repun kanssa paljolti vaatteita päällä alkoi tulemaan tuskastuttavan kuuma, ja bussikin tuntui jäävän aivan kuin tahalleen joka juukelin valoihin.

Väkeä kuin pienessä pitäjässä.

Pasilaan pääsin kuitenkin ajoissa, ja sitten ei muuta kuin junaa vartoomaan. Lippu oli ostettu etukäteen verkkokaupasta, kuten nykyään kuuluukin. Lähtölaituri löytyi nopeasti, mulla oli about 10 min aikaa odotella junaa saapuvaksi. Ihmisiä oli aika paljon laiturilla, hieman hermostuttikin se meininki. Infotaulussa näin sivusilmällä juoksevan jonkun tiedotepläjäyksen, ettei juna pysähdy Lempäälässä tms, mitä ihmettä. Olin valkannut IC-junan, jonka kesto oli 1h34min. Ei kai sellainen nyt missään Lempäälässä pysähdy muutenkaan? Juna tuli ajoissa ja änkesin 7-vaunun yläkerrokseen ikkunapaikalle (selkä menosuuntaan vasten, mutta nettisivuilla oli joku häiriö enkä pystynyt muuttamaan paikkaani. Sama oli paluulipun suhteen, epäilin sen johtuvan kun mulla duunikone on ulkomaalainen, verkko yms tulee Hollannista mikä aiheuttaa aina kaikenlaisia kummia ongelmia suomalaisissa palveluissa). Vieruspaikalle ei tullut ketään, mutta muuten juna oli täynnä. Edessäni istui joku valtion virkamies joka höpötteli kaikenlaisia juttuja kovaan ääneen, oli ilmeisesti jossakin teams-palaverissa tms. Tunsin osan jopa nimistäkin mitä kailotteli menemään. En oikein usko junan olevan sellainen paikka missä valtion asioita puidaan. Joka tapauksessa, junan lähdettyä Pasilasta naiskonnari kuulutti, että aikaisempi Tampereelle suuntautunut lähijuna R oli lauennut ja nyt tämä IC-juna muutetaan sellaiseksi, että se pysähtyy kaikilla lähijuna R:n asemilla; siis mitä piskuisemmatkin maitolaiturit. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että juna tulee myöhästymään vähintään 25 minuuttia ennen kuin on Tampereella.

Jumankeklis että rupesi suututtamaan. Tietysti junassa oli vielä kuuma ja maski monta tuntia naamalla sai pääni särkemään yms. Lopulta juna myöhästyi 36 minuuttia mikä ilmoitettiin varsin iloisesti. Ei minkäänlaista pahoittelua tms. Ja ne jotka myöhästyivät junanvaihoista yms, niin ei voi mitään, koittakaa löytää joku muu ratkaisu miten pääsette perille. Aivan uskomatonta touhua VR:ltä taas kerran. Millainen vesipää menee muuttamaan IC-junan aikataulun noin törkeästi? Jos joku asuu jossain Ryttylässä tai Viialassa (ai niin, juna pysähtyi kun pysähtyikin myös Lempäälässä) ja hänen junansa hajoaa niin se on voi voi, mutta miksi täyden IC-junan matkustajien perjantain menoliikenteen aikaan täytyy kärsiä tällaisesta? Ai niin, koska Suomi.

Vanha kotikaupunkini.

Viimein perillä ja olipahan elin otsassa. Onneksi Hotelli Torni oli juna-aseman lähettyvilla ja löysin sen helposti ja ennen kaikkea ehdin parahiksi juuri ennen muita hotelliin tulijoita. Olin tehnyt varauksen erään toisen hotellipalvelun kautta, kun sain duunista sinne 300€:n edestä vouchereita ja päätin vähän upgradettaa parempaa huonetta ja itse maksoin lähes toiset 300€. Toisin sanoen, melkein 600€ / 2 yötä. Odotukseni olivat korkealla, sillä tuohon hintaan saisi jo Malediiveiltakin jonkunlaisen luukun, miksei sitten jossain suomalaisessa tehdaskaupungissa sesongin ulkopuolelta? Olin lähettänyt vielä sähköpostia jossa pyysin huonetta mahdollisimman korkealta (ja siihen meiliin oltiin vastattu, kiitos siitä). Olin pienesti pettynyt kun huoneeni oli vain kerroksesta 19/24. Se oli kulmahuoneisto mutta silti ikkunat vain yheen suuntaan, eikä edes kaupungin suuntaan vaan Hervantaan tms. Muutenkin huone oli melkoinen pettymys, Omenahotellitasoa. Sisältä jopa kolkko. Joten ei ollenkaan hintaansa nähden "wörtti" kuten ei-buumerit asiansa ilmaisee. Sen lisäksi respan virkailija halusi tietää yhteystietoni ja mun piti maksaa 50€:n deposit - en tiedä johtuiko se taas siitä kun varaus oli tehty "ulkomailta".

Omena.. Torni-hotelli.

Käytävä.

Käytävän ikkunasta avautuva maisema kylille.

Huone.

Ikkunasyvennys oli kapea.

Näkymä huoneesta ratapihalle.

Suihkussa sentään "noodle shower heads".

Vitsintynkää suihkusaippuoissa.

Heitin kamat sisään ja kävin vessassa ja sen jälkeen päätin lähteä heti ulos. Tarkoitukseni ei ollut etsiä vanhaa työpaikkaani, mutta kuin sattuman suunnittelemana osuin Kalevantielle joten pakkohan mun oli käydä se tsekkaamassa. Löysin rakennuksen uusien rakennusten keskeltä, mutta osa taloista oli jäänyt hämärän peittoon (esim. ruokala). En ollut varma oliko ne purettu vai muutettu toisenlaisiksi. Mutta kiva oli se nähdä.

Edukseen erottuva parveke.

Vanha duunipaikka.

Cool car.

Sitten kävelin Pispalaan, jossa vanha asuinkämppäni oli vielä hengissä, joskin pihakoivut olivat kasvaneet oven eteen niin, että mietin jo eikö niistä olisi haittaa nykyiselle asujalle. Naapurikämpästä tuli joku ukko koiransa kanssa, mutta oli sen verran nuori että tuskin asusteli täällä 20 vuotta sitten. Pispalan pulterissa olisi ollut mukava käydä, mutta se näytti olevan ääriään myöten täynnä. Kävelin sitten ympäri Pispalaa; paikka oli samanlainen kuin aiemminkin. Täällä oli siistejä ja kalliita porvarikämppiä ja sitten seassa ränsistyneitä hippien ja viherkommareiden homeisia luukkuja, ja upeat maisemat. Hienoa oli. Kävelin Pispalan portaat alas ja kävin tsekkaamassa lähikauppani jossa aikoinani usein kävin. En muistanut kauppaa sisältä laisinkaan. Asiakaskunta koostui pitkätukista ja muista hampuuseista. Sain kuitenkin ostettua mehua. Vieressä oli myös pubi; ehkä sekin oli ollut siinä aiemmin mutten ollut koskaan käynyt siinä enkä uskaltautunut nytkään kun siellä oli liikaa humalaisia ja yksi äijistä oli täsmälleen Charles Mansonin look-a-like.

Uroshalli.

Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja pyhän Nikolaoksen kirkko.

Ilmeisesti vanha kaupungin rajapyykki.

Näsijärvi.

Vanha kämppä.

Tie Pispalanharjulle.

Lähikapakka. Tällä kertaa jäi väliin.

Englantilainen talokompleksi.

Fiinimpiä kämppiä ja Pispalan haulitorni.

Näkymä harjulta Pyhäjärvelle.

Olisipa coolia asua tuossa.

Jänö tyynenä.

Kävelin raput ylös ja laskeuduin vastarinnettä alas takaisin Pispalan valtatielle, ja suuntasin Vaakon Nakkiin. Täältä kävin aikoinani hakemassa lounasevästä työpaikalle ja toisinaan myös maistuvat krapulamätöt. Iloikseni se oli vielä olemassa. Nytkin paikalla oli autokunnittain väkeä, ja sai jonotella maskittomassa seurassa melko tovin ennen kuin sai oman tilauksen sisään. En keksinyt parempaakaan ruokalajia kuin makkispekkikset. En ottanut edes tuplamakkaroita, mutta silti annoskoko oli todella valtaisa ja tiesin jo melko kättelyssä sapuskan jäävän kesken. Koitin syödä niin paljon kuin mahdollista, mutta kärsin ähkystä ja suolan määrästä koko loppuillan. Hinta 6,90€ oli tosiaankin hintansa väärti. Ulkona sai syödä; terassi oli katettu mutta tuuli kävi kylmästi ja kun ilma oli vain +8 asteinen niin oli aika holotna. Joku kehtasi yskiskelläkin siellä. Paikallisten murre oli kummallista, aivan niin kuin olisi ollut keskellä jotain Kummelia tms. suomalaista sketsiohjelmaa.

Pispalan portaat.

Sivistyspaikkojakin oli.

Snägäri löytyi roskisten keskeltä.

Grillillä piisasi asiakasta.

Menu oli pitkä kuin nälkävuosi.

Mättöö.

Lähdin sitten kävelemään takaisin kohti keskustaa. Pyynikintorilla kävin ostamassa R-kioskilta pari postimerkkiä mahdollista tulevaa kortinlähetystä varten ja bongasin vieressä olevan Kansanravintola Tuoppi -nimisen pubin, joka ei ollut kauhean täynnä joten rohkaistuin käymään sielläkin juomassa tuopillisen A-olutta. Sen jälkeen kävelin keskustaan, poikkesin Stokkalle ja sieltä Tullintorin S-markettiin. Palasin hotellille ja tunsin itseni hieman väsyneeksi, reilun kolmen tunnin kävelylenkkini oli 13,58 km, joten ei kai se mikään ihme ollutkaan.

Spåra. En vain tiedä mihin olisin mennyt sillä.

Rane kasteli sukkansa Tillikan rännissä?

Surffailin netissä, blogasin hieman, pelasin primetimeä ja katselin telkkaria ja ryypiskelin Jallua. Tutkailin huonetta tällä kertaa paremmin ja pettymys alkoi olevamaan valtava; hotellihuone oli ruma, aivan kuin olisi ollut jossain kellarikomerossa tai varastossa tai autotallissa. Pinnoittamatonta betoniseinää. Ovissa pelkkä reikä eikä lainkaan kahvaa. Ikkunat aivan liian kapeat. Ei mitään hohtoa. Selvästi huomasi, että on haluttu päästä helpolla ja halvalla ja siinä on kyllä onnistuttu, mutta asiakkaalle tätä ei ole koitettu peittää millään lailla.

Huone oli karu kuin vankila.

Zim disapproves!

Ei edes kahvaa ovessa, pelkkä reikä.

Tämän lampunvarjostimen olisi voinut ostaa 1200€:lla.

Iltanäkymät.

Suihkun kävin testaamassa, sekin oli alle neliön kokoinen eikä tehnyt sen enempää vaikutusta minuun kuin mikään muukaan tässä hotellissa.Vuoteessani mainostettiin olevan jonkinsortin älylakanat, jotka aistivat kehon lämpötilan. Ehkä se oli syy hotellihuoneen kalliiseen hintaan.