905# Köpis, 10

 25.10.2025, Saturday, +10, Wet, Copenhagen, Denmark

 

Vähän huononlaisesti tuli nukuttua. Sänky oli muuten OK, mutta aivan liian kapea, kun olen tottunut 140 cm leveisiin punkkiin. Tyynyt olivat myös ruiskut. Lisäksi välillä oli kuuma, välillä kadulla metelöitiin. Semmoista perusmeininkiä siis. Pp oli laittanut kellon soimaan seitsemän jälkeen, minusta se tuntui edelleen aamuyöltä, oli vielä säkkipimeää.

 

Aamutoimien jälkeen siirryimme aamiaistamaan klo 8, ei ollut salissa onneksi paljoa jengiä. Aamukahvin kanssa mokattiin, Pp olisi halunnut cappucinoa, mutta se olisi pitänyt ymmärtää tilata heti samalla kun grupieeri kysyi ovella hotellihuoneen numeroa. Muutenkaan aamiainen ei ollut hääppöinen, ei ollut nakkeja eikä pekonia, ja liikaa vegaanivouhutusta kummallisine termein. Kaiken huipuksi täällä oli tarjolla niitä samanlaisia ruokakeppoja, joita olin kironnut mielessäni työmatkahotellissa ja siellä Herlevin konttorin työmaaruokalassa.

Aamiaiskeppoja.

Aamiaista.

Hetken huoneessa levättyämme lähdimme kylille. Kello taisi olla kymmentä yli yhdeksän. Kadut olivat autiot, aivan kuin olisi jossain Iisalmessa kävellyt. Sää oli harmaa ja tuuli jäätävästi, vaikka lämpömittari näyttikin kymmentä astetta. Kävelimme ensimmäiseksi Agnete & Mermen-patsaille, jotka olivat upotettuna veden alle Slotsholmskanaalissa. Niitä oli tosi vaikea bongata näin harmaana päivänä, lisäksi olisi pitänyt olla tyyntä, sillä nyt kanaalin vedenpinta väreili voimakkaasti, eikä oikein näkynyt muuta kuin tummaa vettä. Ehkä ne näkyivät sitten illalla paremmin, kun olivat valaistu pohjan puolelta. Tai sitten koko juttu oli pelkkää ukotusta. Kanaalin reunalla oli kyllä kyltti veneilijöille, että osaavat varoa näitä patsaita.

Aamun autiot kadut.

Thorvaldsenin museo Christianborginlinnan vieressä.

 

Värikkäitä taloja riitti muuallakin kuin Nyhavnissa.

 

Kanavia piisasi kuin telkkarissa ikään.

Kyltit varoittelivat veneilijöitä kolhimasta patsaita.

 

Patsastelua ei juuri havainnut pilvisellä kelillä.

 

Absalonin ratsastajapatsas oli sentään maan päällä.

Kävelimme sitten Laksegade 15:n huitteille, jossa v. 1826 itse vihtahousu oli saanut syystä tahi toisesta raivarin, ja mellastanut viskelemällä kamat ikkunasta ja paikalta oli kuulunut huutoa ja naurua ja kiroilua, mutta kun poliisi oli mennyt asiaa tutkimaan, oli kämppä ollut tyhjänä. Nyt se näytti tavalliselta suljetulta toimistorakennukselta, hyvä niin. Jatkoimme Knippelsbrolle, jossa oli aiemmin ollut kahvila sillanvartijoiden entisissä tiloissa, mutta ei valmitettavasti enää, harminlista. Kävelimme Christianshavnin puolta Indershavnbroenin kevyenliikenteensillalle. Christianshavnin päässä oli Igluja, jotka olivat kyllä auki mutta niissä esitettävä taiteellinen animaatioinstallaatio alkoi pyörimään vasta klo 12. Emme jaksaneet sellaista odotella, joten kävelimme sillan yli Nyhavniin. Täällä oli jo muitakin turisteja. Menimme sikahintaiseen kippolaan kahville; jäimme ulos terassille jäätävästä kelistä huolimatta. Minulla oli onneksi lämmitettävä istuin, se jeesasi vähän. Cappucinot maksoivat yhteensä noin 16€, aika ryöstö sellaisesta pikkukupillisesta vaahtoa.

Vihtahousu was there.

Sillanvartijan koju.

 

Tässä oli ennen kahvila.

Freedom Bright Bimbong, v. 1998.

Hieno talo Christianshavnissa.

Tienviittoja.

Minisuihkulähde kerrostalojen ihasteltavana.

Mustat talot vaikuttivat aika synkiltä.

Igluteos.

Inderhavnsbroen.

Nyhavnin värikkäitä taloja.

Terassilla pystyi juuri-ja-juuri istuskelemaan.

Pulut kippolanpitäjänä.

 

Tsufee.

Voimien palauduttua lähdimme jälleen kävelemään kohti uusia ja vanhoja nähtävyyksiä. Ohitimme kununlinnan ja merenrantaa pisin käveltyämme päädyimme Pienelle merenneidolle. Tämä nyt oli nähty niin monta kertaa, ettei se oikein jaksanut meitä sen kummemmin kiinnostaa. Sen sijaan, kuinka moni on kuullut "Geneettisesti manipuloidusta merenneito-patsaasta"? Sellainen löytyi kuitenkin osoitteesta Langelinie Alle 17:n edestä rantavesistä. Toisin kuin Pientä merenneito-patsasta, tätä ei ollut ihmettelemässä ainuttakaan turistia meidän lisäksi. Tämä vuonna 2006 valmistettu patsas oli kieltämättä vähän creepy. Vieressä olevalla aukiolla oli Bjørn Nørgaardin Geneettisesti manipuloitu paratiisi-niminen patsaita käsittelevä kollaasi. Nämä Madonnat eivät oikein innostaneet minua; toki ilma oli jäätävä ja olisin toivonut omaavani pipon, mutta jos vertaa esim. Suomussalmen Hiljainen kylä tai Parikkalan patsaspuistoon, niin häviölle jää.

Kununlinna.

Amalienborg.

Pronssisuihkulähde ei tuntunut olevan ikinä toiminnassa.

Kastelletin puistoa.

Turisteja riitti vielä Pienellä merenneidolla.

Langelinie Allen puolivälistä löytyi ei-mikään-tunnettu-nähtävyys.

 

Geneettisesti manipuloitu merenneitopatsashan se siellä.

Geneettisesti manipuloitu paratiisi-teos.

 

Creepyjä madonnia.

Jalkoja alkoi jo väsyttämään ja palelsi, joten päätimme lähteä lampsimaan takaisin keskustaan päin. Ostin matkalta pølsevagnista hodarin; siinä meni sen verran aikaa, että missasimme pääosan kuninkaanlinnan vahdinvaihdosta. Hodari oli kuitenkin ihan maukas, vahdinvaihdon seuraaminen on huomattavasti tylsempää kuin syöminen. Palasimme Nyhavniin, ja menimme Klods Hans-nimiseen kippolaan, jossa käymme lähes aina Köpiksen vierailulla. Jäimme taas istumaan ulos. Olisimme tilanneet glüchweinit, mutta sesonki alkaisi kuulemma vasta marraskuussa, joten jouduimme tyytymään hätäratkaisuun, joka oli Belgian cafe (sisälsi Cointreauta, Baileysiä ja kahvia). Se oli hodarin tapaan ihan maistuva tapaus, mutta vieressä jatkuvasti niistävä ja keuhkojaan pihalle yskivä pariskunta pilasi fiiliksen. Alkoi myös satamaan kovaa, mutta onneksi yläpuolellamme ollut markiisi piti veden. Hinnaltaan tämä kokemus kustansi 22€. 

 

Søfartsmonumentet.

Snägäri, pølsevagn.

Hodari.

Vahdinvaihto.

 

Poro pyöri laivan mastossa.

 

Klods Hans-drinksubaari Nyhavnilla.

 

Belgian cafe.

Vuvve-parade.

 
Seuraavaksi Strøgetille. Ihmisiä oli melkoisesti. Menimme Lego-storeen, tosin sinne piti jonottaa sisään päästäkseen, ovella oli portsari laskemassa ihmisiä sisään sitä mukaan kun väkeä tuli ulos. Pääsimme kuitenkin viimein sisään. Legot olivat muuttuneet aika paljon omasta lapsuudesta, ja niitä oli jos jonkinlaisella teemalla, en silti ollut kovin vakuuttunut. Mutta kalliita ja valtavankokoisia settejä siellä oli.

 

Jonotusta lelukauppaan.

Legoista bygätty Nyhavn.

Lego goes Star wars.

Tämä kyllä vähän hotsittaisi :)

 

Bulkkilegoja.

Palasimme vesisateen saattelemana 7-elevenin kautta takaisin hotellille. Kaupasta tarttui mukaan onigiri, sipsejä, keksejä ja vähän juotavaa. Huoneessa join oluen ja Pp gintonicin. Meidän oli tarkoitus levätä vain hetki ja palata uudestaan kylille, mutta lollerointi riistäytyi käsistä. Säätila ulkona ei toisin auttanut asiaa, sillä sade ei osoittanut hiipumisen merkkejä. Aamupäivän aikana oli tullut käveltyä lähes 11 kilometriä, riittäkööt se tällä kertaa. Viideltä menimme hotellin baariin ilmaisille viineille. 

Hotelli Danmarkin julkisivu päivänvalossa.

 

Pientä evästä.

 

Ilmaista viiniä taas.

Seitsemän maissa lähdimme illalliselle Strøgetin alkupäässä olevaan Hereford Villageen. Tässäkin kippolassa olimme käyneet usein, sillä pöytävarauksen perään ei oltu vielä koskaan kyselty, ja meidät oli aina toivotettu tervetulleiksi sisään, ja lihapitoinen ruokakin oli hyvää - joskin kallista. Nyt ei ollut turistisesonki ja sää oli edelleen sateinen ja tuulinen, mikä tuskin edesauttoi paikallisiakaan lähtemään ulos syömään. Tilasimme pihvit, kaljat ja sidukat, ja jälkkäriksi Irish coffeet. Pp tarjosi tämän lystin, se maksoikin likemmäs 1000DKK, eli olisikohan ollut noin 125€. Kallista on kyllä.

Illalliskippolamme Hereford Village.

Baaritiski.

  

Tältä näytti illallinen.

 

Irish Coffee kruunaa aterian.

Kävelimme sateessa vielä niille samoille vedenalaisille patsaille, joita olimme käyneet ihmettelemässä aamullakin. Eipä niitä näkynyt nytkään juurikaan sen paremmin. Tanskalaiset oluttuopit ovat kookkaampia mihin olen tottunut, ja sellainen poiki melkoisen kusihädän paluumatkalle. En pystynyt edes odottamaan huoneeseen asti, vaan mun piti käydä hotellin ala-aulan vessassa. Tilasimme sitten vielä respasta seuraavaksi aamiaisajan kahdeksaksi. Rauhoituimme hetken huoneessa, mutta päätimme vielä käydä ottamassa hotellin tarjoamat yömyssyt, kun oli jäänyt edellisenäkin iltana väliin. Siinä oli muutamia vaihtoehtoja mistä valita. Tarjoilija ei meinannut ymmärtää mun mielestäni täydellisellä ranskalla lausuttua Cointreauta.   

Öistä vedenalaista patsastelua.

Cippis Cointreau.

904# Vuoden 2025 kivoimmat päivät

Uuden vuoden kunniaksi listataan kolme parasta päivää vuodelta 2025:

1: Autonvuokraus Lefkadassa (3.7.2025):

Meillä oli menossa Pp:n kanssa viikon loma Lefkadassa, Kreikassa. Tälle päivälle oltiin vuokrattu auto, jotta päästäisiin tutustumaan vähän paremmin Lefkadan saareen - semminkin kun emme olleet mahtuneet mukaan virallisille retkille. Auton saaminen onnistui hyvin (joskin Aurinkomatkojen kautta), ja vaikka kottero oli aika huonossa kondiksessa ja käsivaihteinenkin vielä, mutta pääsimme kiertämän saaren. Kertakaikkisen upeat maisemat pienillä seikkailuilla ja uimarannalla höystettynä teki päivästä mukavan, ja sitten vielä hotellin parvekkeella pienet skumpat illansuussa, eihän tästä voi antaa kuin täydet 5/5. 

Meri Lefkaksessa.

2: Paluu Japaniin (7.9.2025):

Siihen nähden, että päivästä tuli vietettyä 14 tuntia lentokoneessa, ja valvottu yö + jetlag vaivasi, tämän päätyminen kakkossijalle kertoo siitä, että jotain on elämässä pielessä. Tai sitten oli vain niin supersiistiä päästä takaisin Japaniin. Se fiilis kun oli saanut päivän asiat hoidettua ja majoituksen kuntoon ja kauppareissun tehtyä, pääsi virkistävään suihkuun ja nauttimaan janojuomat ennen Yuyun baariin menemistä - koko matkan ollen vielä edessä - oli aivan mahtava!

Asakusaa illalla.

3. Parturipäivä Kokkolassa (1.2.2025) 

Olisi tehnyt mieli valita se Itävallan vuoriretkipäivä, mutta halusin laittaa tähän jonkun kotimaassa vietetyn päivän. Tullessani Kokkolaan edellisenä päivänä paikka vaikutti hyvin vieraalta, mutta hyvien yöunien jälkeen kun pääsin päivänvalossa tutustumaan kaupunkiin kyläpahaiseen, se alkoi tuntumaan jotenkin inhimilliseltä. Parturi ihan OK, pari mukavaa kahvilaa, museot nyt olivat mitä olivat, mutta sattumalta tuttuun kaveriin törmääminen täällä nosti kokemusta melkoisesti. Lisäksi vielä Kaarle-hotellin sviitti oli mieleen, otin kaiken ilon irti poreammeesta ja saunasta.

Talvinen Kokkola. Voiko parempaa ollakaan?

903# Köpis, 9

 24.10.2025, Friday, +10, Shower, Copenhagen, Denmark

 

En muista milloin olisin viimeksi lähtenyt ulkomaan reissulle suoraan töistä, ja nyt taas. Lintsasin pokkana kolme tuntia, ja toivoin etten jäisi kiinni. Lähdin työpaikalta klo 13.10, kävelin Pasilan asemalle. Luvassa oli vain viikonloppumatka Pp:n kanssa Köpikseen, ei sen kummempaa agendaa. Koska kyseessä oli niin lyhyt matka, niin oltiin vain käsimatkatavaroiden kanssa matkalla, mikä tarkoitti osaltani pelkkää reppua. Tällä kertaa olin pakannut sen maltilla, eikä se tuntunut painavan kovinkaan paljoa. Olin katsonut juna-aikataulut väärin, ja stoge meni juuri nokan edestä, ja jouduin odottelemaan 10 minuuttia seuraavaa. Onneksi ei ollut mitään häiriötilanteita, sillä liikaa minulla ei ollut aikaa kulutettavaksi. Viimein I-juna tuli; viereeni änkesi lihava mies, junavaunun ainoa jolla tuntui olevan plunssa. Muuten matka lentokentälle meni hyvin harmaata maisemaa katsellen, jota oli tuntunut jatkuvan jo päiväkausia.

Itä-Pasilan neukkukuutioita.

 

Hiljainen oli Pasilan pääväylä.

Tripla.

Kentälle saavuttiin vähän ennen kahta. Asema on syvällä maan syövereissä, sieltä kestää nousta varmasti kymmenen minuuttia ylös kentälle. Yllättävän paljon junasta tulikin jengiä kentälle. Kauhistelin asemakäytävien rumuutta. Eikö tänne tosiaan saatu muuta kuin sosialismin aikakauden brutaalia betonielementtiä?

Pitkät liukuportaat ylös lentokentälle.

Pp oli tullut jo varmaankin puoli tuntia aiemmin, kyttäili minua lähtöaulan tasanteella. Sieppasimme nopeasti automaatista paperiset boarding passit. Toki meillä oli ne jo puhelimissamme, mutta koska ollaan buumerihkoja niin paperinen versio luo enempi turvaa. Koska ruumatavaroita ei ollut niin painelimme sitten suoraan turvatarkastukseen, jossa ei ihme kyllä tarvinnut jonotella kovin pitkään. Kamat meni läpi mutta itse jouduin lisätarkastukseen. Se oli silti kuitenkin läpikäyty nopeasti, ja meille jäi tunti aikaa maleksia lentokenttää edestakaisin. Emme käyneet baarissa emmekä edes kahvilla. 

Lentoaseman photospot oli säilynyt ennallaan.

 

Lentoaseman putkessa.

Koneemme tänään.

Lennot operoi Finnair, olimme buukanneet sen kuukausi takaperin. Viikonlopun primetime-lentoajat olivat kyllä suolasen hintaisia eikä hotellikaan mikään halpa ollut. Mutta se on mitä se on. Tällä kertaa homma pelitti, eikä häiriötä ollut, boarding käynnistyi ajallaan. Paikkamme olivat rivillä 19, lähes koneen takaosassa. Minulla oli ikkunapaikka, Pp oli keskellä mutta käytäväpaikalle ei tullut ketään. Pikkasen lennon lähtö viivästyi, mutta muuten sujui hyvin, ympärillä ei ollut pieri- eikä yskijöitä, eikä kiljuvia pikkulapsiakaan. Matkaa vauhdittaaksemme tilasimme skumpat, á 12€. Köpiksen päässä oli yhtä harmaata kuin Hesassakin, mutta lisänä oli kova tuuli joka pisti koneen heittelehtimään laskeutuessaan. Kapteenina toiminut Hannu veti kuitenkin koneen tasaisesti takaisin maanpinnalle. Kuulutettiin bussikuljetuksesta, mutta kuitenkin käveltiin ulkoa sisälle terminaaliin.

Lentokoneessa.

 

Skumppoo.

Jossain sentään näkee sinistä taivasta.

Koneesta käveltiin asemarakennukseen.

 
Kentällä käytiin vessassa ja sitten juna-asemalle. Olin ollut täällä aiemmin duunissa, ja mulla oli puhelimessa vielä muistona DSB-appi, joka toimi edelleen. Ostimme kuitenkin vahingossa "kelluvat" liput täsmälippujen sijaan, joten ne maksoivat hieman enemmän, yhteensä 60DKK ~ 8,25€. Edellisten Tanskan reissujen tapaan meillä ei käteistä mukana ollutkaan. Junaa piti odotella asemalla viitisen minuuttia, itse matka päärautatieasemalle kesti 13 min. Saatiin jopa istumapaikat. 

Lentoaseman steissi.

 

Nysse tulee.

Hotellimme nimi oli mielikuvitukseton Danmark. Sinne oli päärautatieasemalta noin kilometrin matka, sijaitsi periaatteessa juuri Tivolin toisella puolen, Raatihuoneentorin takana. Löysimme sinne helposti. Sisäänkirjautuminen piti tehdä itse skannaamalla respan pöydästä QR-koodi puhelimella. Se on jotenkin pirullista, miksi ihmeessä asiakas joutuu tekemään respan työt? Saatiin kuitenkin lopulta huone kolmannesta kerroksesta. Se oli siisti, mutta ei mikään kauhean suuri. Vessa ja suihku oli ahdas, ja lisäksi käsienpesuallas oli kömpelösti rakennettu makuuhuoneen puolelle?

Hotellin respa ja baari.

Huone.

Lavuaari oli makkarin puolella.

Näkymä ikkunasta.

Respantäti muisti mainita ilmaisesta viinistä klo 17-18 ja yönapsusta klo 22-23. Ensimmäiseen meillä tuli jo hieman kiire, pakkohan sellainen oli mennä ottamaan kun ilmaiseksi sai. Istumapaikat olivat kortilla, ja jouduimme istumaan vetoisassa ulko-oven vieressä, mutta saimme tarkkailla muita asiakkaita ja heidän sisäänkirjautumisiaan samalla. Juomien jälkeen päätimme lähteä kauppaan hakemaan pientä juoma- ja hiukopalaa. Raatihuoneentorin kulmilla muistelimme olevan Netto-kaupan, ja siellähän tuo vielä oli. Vettä oli alkanut satamaan ja ulkona oli säkkipimeää. Lisäksi tuuli kovasti ja sateenvarjostakaan ei ollut paljoa apua. Kaupassa oli vain yksi kassa käytössä, ja jono siihen oli melkoinen, taisi olla vielä joku harjoittelijaressu kassalla. 

Talon tarjoama viini.

 

Raatihuoneentori.

Tivolin yksi sisäänkäynneistä.

Kävimme viemässä ostokset hotellille, ja jouduimme melkein samantein lähtemään Jensen's Bøfhusiin josta olin aiemmin viikolla varannut meille pöydän puoli kahdeksaksi. Pöydän varauksessakin oli ongelmia, koska puhelinnumerokenttä oli pakollinen, mutta siihen kävi vain Tanskan, Saksan, Norjan ja Ruotsin puhelinnumerot (?), mutta sain pöydän lopulta hommattua sähköpostilla. Olimme käyneet täällä viimeksikin, ja silloin piti pöytää jonotella jonkun aikaa, joten nyt ei tarvinnut jännittää sitä. Saimme lähes saman pöydän kuin viimeksikin, muuallakin olisi kyllä ollut tilaa. 

Strøgetin alkupää.

 

Kööpenhaminan päärautatieasema.

 

Illalliskippola Jensen's Bøfhus.

Tilasimme kumpainenkin sisäfileepiffit 200gr, sidet piti tilata erikseen. Pp otti ranut ja Pepper saucen, minä ranut ja Herb butterin, jota en kuitenkaan saanut - vaan piti pyytää se uudelleen. Sapuska oli bensis-aterian näköinen, ei edes garnisheja. Silti ruoka oli tosi kallis, annan hintalaatusuhteesta arvosanaksi 2/5. Ruokajuomaksi oli 0,6 litran kalja, Pp otti limun. Tilattiin vielä jälkkäriksi Irish Coffeet - huomasimme vasta jälkikäteen että ne oli laskutettu tavan kahvin hinnalla, mutta silti maksettavaa tuli 106€. Joko ollaan sitten köyhiä tanskalaisen mittapuun mukaan, tai sitten paikka oli vain hinnoiteltu härskisti. Sinänsä pihvi ja perunat olivat kyllä hyvän makuiset... mutta aivan liian kallis. Ennen hotellille paluuta käveltiin vielä hieman Søerne-tekolammen ympäristössä, mutta se oli näin pimeällä vähän arveluttavaa aluetta.

Kippola sisältä.

Carlsberg Tanskasta.

Tanskalaisten käsitys 50€:n annoksesta.

Irish coffee.

Planetarium.

902# Nihon, 36 - Matkan ikävin hetki

19.9.2025, Friday, +24, Mostly cloudy, Tokyo, Japan

Heräsimme yhdentoista maissa. Olo oli hieman krapulainen edellisillan juopottelun jäljiltä. Tänään pitäisi lähteä iltakoneella kotiin. AT halusi lähteä vielä Akihabaraan ostelemaan, minä päätin lähteä Sumidajoen varteen kävelylle. Ilma oli lähes pilvinen, ja aikaisempi painostava kuumuus oli tiessään, oli oikein miellyttävä sää. Löysin joelle, ja sen vieressä meni juuri sellainen kävelybaana kuin ajattelinkin, mutta joesta erittyi paha haju. Sellaisia samanlaisia puliukkoja örisi siltojen alla kuin Suomessakin on. Mutta muuten kävelyretki piristi melkoisesti + tuntui hyvältä olla hetken aikaa yksikseen, omissa oloissaan. Näin super-familymartin, joten kävin poikkeamassa siellä. Ostin jääkaappimagneetin, lemonsawaan, strong zeron ja pari hepariisea kotiinviemisiksi, sekä instant janoon pullollisen vihreää teetä.

Kävelyä Asakusassa.

Sumida-joki.

Jokivartta pisin meni kummallakin puolella rantaraitti.

Kultaisesta "kakasta" tulee aina hyvälle mielelle.

Lintujen ruokkiminen kielletty-kyltti huvitti.

Palasin kämpille ja bloggailin siinä hetkisen, AT palasi myös ostosreissultaan. Oli nähnyt miten kuulokkeita käyttänyt nainen oli pudottanut avaimensa, poiminut ne ja yhyttänyt naisen; tämä oli pelästynyt kovasti mitä ulkomaalaisella mahtoi olla hänelle asiaa, mutta oli sitten hämmennyksistä päästyään ollut kovin kiitollinen AT:lle. Kello alkoi uhkaavasti laukkaamaan eteäpäin, joten oli pakko alkaa harkitsemaan pakkaamistakin. Yleensä paluukamojen pakkaus on sujunut helposti mutta ei tällä kertaa. Matkalaukku tuli todella turvoksiin tuliaisista sun muista, ja lisäksi pelotti paino. Olimme unohtaneet jatkuvasti ostaa matkalaukkuvaa’an, joten piti sitten vain luottaa tuuriin. Vähän koitettiin kämppää reerata minttiin, mutta kun ei ollut imuria tms, eikä ohjeistusta annettu itse siivouksesta. Roskia veimme monta kuormallista.

Kävelimme vartin matkan päähän Asakusabashin Domino’siin ja tilasimme noutopitsat. Vastapäätä oli FamilyMart, jonka sisällä oli tupakointitilat, kaupan sisällä? Eikö sellainenkin ole kummallista? Pitsat valmistuivat nopeasti, ja sitten kämpille syömään. Olivat ihan hyvän makuisia mutta poiki melkoisen närästyksen + janotti se suolan määrä.

Domino'sista kunnon eväät kotimatkapäivälle.

Naapurissa hammaslääkäri ja kisselekuri.

Pitzaa ja hetkinen... vettä?

Sitten tunnin verran lollerointia, mutta lopulta oli pakko todeta loma hävitetyksi. Laitoimme viestiä kämpän isäntä-Johnnylle, joka pyysi laittamaan avaimen postilaatikkoon. Hiki virrasi jo siinä vaiheessa kun saimme matkalaukut raijattua alas. Niiden kanssa oli turha lähteä perjantai-illan ruuhkametroihin. AT oli koittanut ladata taksiappia, mutta siihen olisi pitänyt laittaa japanilainen puhelinnumero, joten se kaatui siihen. Päätimme kävellä isommalle kadulle, jossa olin aiemmin päivällä lenkillä ollessani nähnyt jonkunlaisen taksiaseman ja siinä pari vapaata taksiakin. Nyt sellaista ei näkynyt missään. Päätimme kokeilla onneamme ja pysäyttää taksin lennosta, se onnistuikin suht nopeasti.

Bye-bye Tokion kämppä! :'(

Taksikuski oli aika rämäpäinen ajuri, hyvä ettemme ajaneet kolaria, ja muutenkin ajoi aika röyhkeästi. Kyseli vielä onko ok ajaa yläteitä (Tokiossa tiet menevät kerroksittain, ja mitä korkeammalla ajaa, sen vähemmän siellä on liikennettä ja pystyy ajaa kovempaa, mutta tietullikin on kalliimpi). Loppumatka sujuikin vauhdikkaasti, olisikohan tuo matka kestänyt kolmisen varttia kaiken kaikkiaan. Hinta oli liki kymppitonnin (60 €), joten hyvin kallista on taksimatkustaminen täällä.

Kello oli vähän yli seitsemän, lentomme lähtisi klo 21.50, mutta baggage droppi oli jo auki. Sinne oli itse asiassa jonoakin, taisimme saada veskat sisään viimeisten joukossa. En tiedä näkyikö tässä vaiheessa edes suomalaisia vielä, kaikki näyttivät olevan japanilaisia. Matkalaukkuvaaka oli peitetty lapulla, joten en nähnyt paljonko kapsäkki painoi, mutta ainakaan virkailija ei sanonut mitään. Hesan päässä matkalaukkua hakiessani näin kuitenkin, että siihen oli liimattu huomiotarra, että matkalaukku on ylipainoinen. Kotona punnitessani se näytti omassa vaa’assa 22,4 kg (raja oli 23 kg), joten jos siitä tulee myöhemmin joku sakkolappu niin pistää kyllä harmittamaan (ei tullut).  

Nihonbashi Hanedan lentoasemalla.

Seuraavaksi turvatarkastukseen, se sujui nopeasti, eivät olleet kiinnostuneita penkomaan kamoja, eikä tarvinnut edes läppäriä ja nesteitä purkaa. Hyvä juttu. Sitten automaattiseen passintarkastukseen, sekin sujui hyvin. Ja pian olimmekin jo kansainvälisellä puolella. Jano oli tässä vaiheessa kamala. Yritimme ensin ostaa kaupasta vettä, mutta se epäonnistui ryysiksen takia. Onneksi kaupan takana oli automaatti. Puolen litran vesipullot tyhjenivät kakkosella. Sen verran jäi vielä janoa, että menimme oluelle; ne tarjottiin pahvimukista mutta hyvää kaljaa oli silti. Sitten teimme vielä tuliaisostoksia, sillä matkakortteihin oli jäänyt vielä rahaa (Suica-kortteja pystyi käyttämään myös ostoksiin).

Menimme lähtöportille 143, siellä pyydettiin jo valmiiksi asettumaan jonoihin sen mukaan mihin grouppiin kuului, passit ja boarding passit tarkistettiin tässä vaiheessa boardauksen nopeuttamiseksi. Paikkamme olivat rivillä 60, eli lähes koneen takaosassa. AT:lla oli tällä kertaa ikkunapaikka, mulla keskipaikka ja viereen tuli nätti ja nuori japanilaistyty, emme puhuneet toisillemme sanaakaan.

Kuka nyt Japanista haluaisi pois lähteä?

Valmiit jonokarsinat boarding groupien mukaan.

Lähtöä odotellessa.

Puoli tuntia kone kiersi kiitorataa ennen kuin pääsimme ilmaan. Lento suuntautui tänään pohjoisnavan yli, lentoaikaa n. 12h30min. Se oli Finnairin kone, joten laadusta nyt ei voida oikein puhua, kun ei ole edes nomihoudaita. Tosin viihdekeskus on parempi kuin Japan Airlinesilla. Koitin katsoa muutamiakin elokuvia, mutta keskittyminen ei oikein riittänyt + ne olivat huonoja. AT:n kanssa pelattiin muutamat trivial pursuitit. Ruuaksi otin kanaa, AT otti porsasta, myöhemmin aamulla tarjottiin vielä aamiaismunakas (se oli aika pahaa). Yhden alkoholijuoman sisälsi pääruoka, otimme viiniä. Koska Japanista Eurooppaan päin on lähes koko ajan yötä, ”hiljaisuus” tuntui kestävän ikuisuuden. En saanut nukuttua silmäystäkään, penkki oli tosi huono ja pylleri puutui. Välillä oli sikakuuma ja välillä jääkylmä. Takapenkillä joku kuorsasi koko matkan. Pari kertaa haisi pierulle, mutta ei niin paha kuin menomatka. Yskijöitäkin oli tosi vähän, ja pikkulapsia ei ainuttakaan.

Perille laskeuduimme 4.40 aamuyöstä. Lämpöä oli vain +9 astetta, on se raadollista. Japsitkin tuntuivat sitä kauhistelevan; suurin osa heistä kuului erilaisille ryhmämatkoille, ja heidät kerättiin portin luo yhteen. Me kiirehdimme näiden edelle passintarkastukseen, joka sujui tällä kertaa nopeasti, paikalla oli muutamiakin tarkastajia, eikä etuilevia lentohenkilökuntia ollut. Matkalaukut kiersivät jo hihnalla, näytti olevan ehjänä, vaikka riepoi se punainen ylipainolappu. Sitten ei muuta kuin taksijonoon ja AT lähti kaupoille.

        * * * *

Arvio reissusta: 5/5. Ilmat olivat liian kuumat, ja toisella viikolla iski sellainen reissuväsymys selkeästi, eikä jaksanut enää suorittaa. Kuumuus, ahtaus, väentungos, pitkät siirtymämatkat ja asioiden hoitaminen japaniksi otti kyllä koville, mutta olimme mielestäni kehittyneet viime kerrasta. Okinawa oli ok, vaikka en pystynyt nauttimaan siitä täysin rinnoin kun stressasi se ajaminen. Mutta kyllä tällaisen reissun jälkeen on aivan takki tyhjä, ja Japan Post-syndrome tulee iskemään ja lujaa. Olen tehnyt kauhean virheen tulemalla Japaniin; siihen paikkaan jää koukkuun, eikä mikään muu kohde tunnu enää miltään.