905# Köpis, 10

 25.10.2025, Saturday, +10, Wet, Copenhagen, Denmark

 

Vähän huononlaisesti tuli nukuttua. Sänky oli muuten OK, mutta aivan liian kapea, kun olen tottunut 140 cm leveisiin punkkiin. Tyynyt olivat myös ruiskut. Lisäksi välillä oli kuuma, välillä kadulla metelöitiin. Semmoista perusmeininkiä siis. Pp oli laittanut kellon soimaan seitsemän jälkeen, minusta se tuntui edelleen aamuyöltä, oli vielä säkkipimeää.

 

Aamutoimien jälkeen siirryimme aamiaistamaan klo 8, ei ollut salissa onneksi paljoa jengiä. Aamukahvin kanssa mokattiin, Pp olisi halunnut cappucinoa, mutta se olisi pitänyt ymmärtää tilata heti samalla kun grupieeri kysyi ovella hotellihuoneen numeroa. Muutenkaan aamiainen ei ollut hääppöinen, ei ollut nakkeja eikä pekonia, ja liikaa vegaanivouhutusta kummallisine termein. Kaiken huipuksi täällä oli tarjolla niitä samanlaisia ruokakeppoja, joita olin kironnut mielessäni työmatkahotellissa ja siellä Herlevin konttorin työmaaruokalassa.

Aamiaiskeppoja.

Aamiaista.

Hetken huoneessa levättyämme lähdimme kylille. Kello taisi olla kymmentä yli yhdeksän. Kadut olivat autiot, aivan kuin olisi jossain Iisalmessa kävellyt. Sää oli harmaa ja tuuli jäätävästi, vaikka lämpömittari näyttikin kymmentä astetta. Kävelimme ensimmäiseksi Agnete & Mermen-patsaille, jotka olivat upotettuna veden alle Slotsholmskanaalissa. Niitä oli tosi vaikea bongata näin harmaana päivänä, lisäksi olisi pitänyt olla tyyntä, sillä nyt kanaalin vedenpinta väreili voimakkaasti, eikä oikein näkynyt muuta kuin tummaa vettä. Ehkä ne näkyivät sitten illalla paremmin, kun olivat valaistu pohjan puolelta. Tai sitten koko juttu oli pelkkää ukotusta. Kanaalin reunalla oli kyllä kyltti veneilijöille, että osaavat varoa näitä patsaita.

Aamun autiot kadut.

Thorvaldsenin museo Christianborginlinnan vieressä.

 

Värikkäitä taloja riitti muuallakin kuin Nyhavnissa.

 

Kanavia piisasi kuin telkkarissa ikään.

Kyltit varoittelivat veneilijöitä kolhimasta patsaita.

 

Patsastelua ei juuri havainnut pilvisellä kelillä.

 

Absalonin ratsastajapatsas oli sentään maan päällä.

Kävelimme sitten Laksegade 15:n huitteille, jossa v. 1826 itse vihtahousu oli saanut syystä tahi toisesta raivarin, ja mellastanut viskelemällä kamat ikkunasta ja paikalta oli kuulunut huutoa ja naurua ja kiroilua, mutta kun poliisi oli mennyt asiaa tutkimaan, oli kämppä ollut tyhjänä. Nyt se näytti tavalliselta suljetulta toimistorakennukselta, hyvä niin. Jatkoimme Knippelsbrolle, jossa oli aiemmin ollut kahvila sillanvartijoiden entisissä tiloissa, mutta ei valmitettavasti enää, harminlista. Kävelimme Christianshavnin puolta Indershavnbroenin kevyenliikenteensillalle. Christianshavnin päässä oli Igluja, jotka olivat kyllä auki mutta niissä esitettävä taiteellinen animaatioinstallaatio alkoi pyörimään vasta klo 12. Emme jaksaneet sellaista odotella, joten kävelimme sillan yli Nyhavniin. Täällä oli jo muitakin turisteja. Menimme sikahintaiseen kippolaan kahville; jäimme ulos terassille jäätävästä kelistä huolimatta. Minulla oli onneksi lämmitettävä istuin, se jeesasi vähän. Cappucinot maksoivat yhteensä noin 16€, aika ryöstö sellaisesta pikkukupillisesta vaahtoa.

Vihtahousu was there.

Sillanvartijan koju.

 

Tässä oli ennen kahvila.

Freedom Bright Bimbong, v. 1998.

Hieno talo Christianshavnissa.

Tienviittoja.

Minisuihkulähde kerrostalojen ihasteltavana.

Mustat talot vaikuttivat aika synkiltä.

Igluteos.

Inderhavnsbroen.

Nyhavnin värikkäitä taloja.

Terassilla pystyi juuri-ja-juuri istuskelemaan.

Pulut kippolanpitäjänä.

 

Tsufee.

Voimien palauduttua lähdimme jälleen kävelemään kohti uusia ja vanhoja nähtävyyksiä. Ohitimme kununlinnan ja merenrantaa pisin käveltyämme päädyimme Pienelle merenneidolle. Tämä nyt oli nähty niin monta kertaa, ettei se oikein jaksanut meitä sen kummemmin kiinnostaa. Sen sijaan, kuinka moni on kuullut "Geneettisesti manipuloidusta merenneito-patsaasta"? Sellainen löytyi kuitenkin osoitteesta Langelinie Alle 17:n edestä rantavesistä. Toisin kuin Pientä merenneito-patsasta, tätä ei ollut ihmettelemässä ainuttakaan turistia meidän lisäksi. Tämä vuonna 2006 valmistettu patsas oli kieltämättä vähän creepy. Vieressä olevalla aukiolla oli Bjørn Nørgaardin Geneettisesti manipuloitu paratiisi-niminen patsaita käsittelevä kollaasi. Nämä Madonnat eivät oikein innostaneet minua; toki ilma oli jäätävä ja olisin toivonut omaavani pipon, mutta jos vertaa esim. Suomussalmen Hiljainen kylä tai Parikkalan patsaspuistoon, niin häviölle jää.

Kununlinna.

Amalienborg.

Pronssisuihkulähde ei tuntunut olevan ikinä toiminnassa.

Kastelletin puistoa.

Turisteja riitti vielä Pienellä merenneidolla.

Langelinie Allen puolivälistä löytyi ei-mikään-tunnettu-nähtävyys.

 

Geneettisesti manipuloitu merenneitopatsashan se siellä.

Geneettisesti manipuloitu paratiisi-teos.

 

Creepyjä madonnia.

Jalkoja alkoi jo väsyttämään ja palelsi, joten päätimme lähteä lampsimaan takaisin keskustaan päin. Ostin matkalta pølsevagnista hodarin; siinä meni sen verran aikaa, että missasimme pääosan kuninkaanlinnan vahdinvaihdosta. Hodari oli kuitenkin ihan maukas, vahdinvaihdon seuraaminen on huomattavasti tylsempää kuin syöminen. Palasimme Nyhavniin, ja menimme Klods Hans-nimiseen kippolaan, jossa käymme lähes aina Köpiksen vierailulla. Jäimme taas istumaan ulos. Olisimme tilanneet glüchweinit, mutta sesonki alkaisi kuulemma vasta marraskuussa, joten jouduimme tyytymään hätäratkaisuun, joka oli Belgian cafe (sisälsi Cointreauta, Baileysiä ja kahvia). Se oli hodarin tapaan ihan maistuva tapaus, mutta vieressä jatkuvasti niistävä ja keuhkojaan pihalle yskivä pariskunta pilasi fiiliksen. Alkoi myös satamaan kovaa, mutta onneksi yläpuolellamme ollut markiisi piti veden. Hinnaltaan tämä kokemus kustansi 22€. 

 

Søfartsmonumentet.

Snägäri, pølsevagn.

Hodari.

Vahdinvaihto.

 

Poro pyöri laivan mastossa.

 

Klods Hans-drinksubaari Nyhavnilla.

 

Belgian cafe.

Vuvve-parade.

 
Seuraavaksi Strøgetille. Ihmisiä oli melkoisesti. Menimme Lego-storeen, tosin sinne piti jonottaa sisään päästäkseen, ovella oli portsari laskemassa ihmisiä sisään sitä mukaan kun väkeä tuli ulos. Pääsimme kuitenkin viimein sisään. Legot olivat muuttuneet aika paljon omasta lapsuudesta, ja niitä oli jos jonkinlaisella teemalla, en silti ollut kovin vakuuttunut. Mutta kalliita ja valtavankokoisia settejä siellä oli.

 

Jonotusta lelukauppaan.

Legoista bygätty Nyhavn.

Lego goes Star wars.

Tämä kyllä vähän hotsittaisi :)

 

Bulkkilegoja.

Palasimme vesisateen saattelemana 7-elevenin kautta takaisin hotellille. Kaupasta tarttui mukaan onigiri, sipsejä, keksejä ja vähän juotavaa. Huoneessa join oluen ja Pp gintonicin. Meidän oli tarkoitus levätä vain hetki ja palata uudestaan kylille, mutta lollerointi riistäytyi käsistä. Säätila ulkona ei toisin auttanut asiaa, sillä sade ei osoittanut hiipumisen merkkejä. Aamupäivän aikana oli tullut käveltyä lähes 11 kilometriä, riittäkööt se tällä kertaa. Viideltä menimme hotellin baariin ilmaisille viineille. 

Hotelli Danmarkin julkisivu päivänvalossa.

 

Pientä evästä.

 

Ilmaista viiniä taas.

Seitsemän maissa lähdimme illalliselle Strøgetin alkupäässä olevaan Hereford Villageen. Tässäkin kippolassa olimme käyneet usein, sillä pöytävarauksen perään ei oltu vielä koskaan kyselty, ja meidät oli aina toivotettu tervetulleiksi sisään, ja lihapitoinen ruokakin oli hyvää - joskin kallista. Nyt ei ollut turistisesonki ja sää oli edelleen sateinen ja tuulinen, mikä tuskin edesauttoi paikallisiakaan lähtemään ulos syömään. Tilasimme pihvit, kaljat ja sidukat, ja jälkkäriksi Irish coffeet. Pp tarjosi tämän lystin, se maksoikin likemmäs 1000DKK, eli olisikohan ollut noin 125€. Kallista on kyllä.

Illalliskippolamme Hereford Village.

Baaritiski.

  

Tältä näytti illallinen.

 

Irish Coffee kruunaa aterian.

Kävelimme sateessa vielä niille samoille vedenalaisille patsaille, joita olimme käyneet ihmettelemässä aamullakin. Eipä niitä näkynyt nytkään juurikaan sen paremmin. Tanskalaiset oluttuopit ovat kookkaampia mihin olen tottunut, ja sellainen poiki melkoisen kusihädän paluumatkalle. En pystynyt edes odottamaan huoneeseen asti, vaan mun piti käydä hotellin ala-aulan vessassa. Tilasimme sitten vielä respasta seuraavaksi aamiaisajan kahdeksaksi. Rauhoituimme hetken huoneessa, mutta päätimme vielä käydä ottamassa hotellin tarjoamat yömyssyt, kun oli jäänyt edellisenäkin iltana väliin. Siinä oli muutamia vaihtoehtoja mistä valita. Tarjoilija ei meinannut ymmärtää mun mielestäni täydellisellä ranskalla lausuttua Cointreauta.   

Öistä vedenalaista patsastelua.

Cippis Cointreau.