902# Nihon, 36 - Matkan ikävin hetki

19.9.2025, Friday, +24, Mostly cloudy, Tokyo, Japan

Heräsimme yhdentoista maissa. Olo oli hieman krapulainen edellisillan juopottelun jäljiltä. Tänään pitäisi lähteä iltakoneella kotiin. AT halusi lähteä vielä Akihabaraan ostelemaan, minä päätin lähteä Sumidajoen varteen kävelylle. Ilma oli lähes pilvinen, ja aikaisempi painostava kuumuus oli tiessään, oli oikein miellyttävä sää. Löysin joelle, ja sen vieressä meni juuri sellainen kävelybaana kuin ajattelinkin, mutta joesta erittyi paha haju. Sellaisia samanlaisia puliukkoja örisi siltojen alla kuin Suomessakin on. Mutta muuten kävelyretki piristi melkoisesti + tuntui hyvältä olla hetken aikaa yksikseen, omissa oloissaan. Näin super-familymartin, joten kävin poikkeamassa siellä. Ostin jääkaappimagneetin, lemonsawaan, strong zeron ja pari hepariisea kotiinviemisiksi, sekä instant janoon pullollisen vihreää teetä.

Kävelyä Asakusassa.

Sumida-joki.

Jokivartta pisin meni kummallakin puolella rantaraitti.

Kultaisesta "kakasta" tulee aina hyvälle mielelle.

Lintujen ruokkiminen kielletty-kyltti huvitti.

Palasin kämpille ja bloggailin siinä hetkisen, AT palasi myös ostosreissultaan. Oli nähnyt miten kuulokkeita käyttänyt nainen oli pudottanut avaimensa, poiminut ne ja yhyttänyt naisen; tämä oli pelästynyt kovasti mitä ulkomaalaisella mahtoi olla hänelle asiaa, mutta oli sitten hämmennyksistä päästyään ollut kovin kiitollinen AT:lle. Kello alkoi uhkaavasti laukkaamaan eteäpäin, joten oli pakko alkaa harkitsemaan pakkaamistakin. Yleensä paluukamojen pakkaus on sujunut helposti mutta ei tällä kertaa. Matkalaukku tuli todella turvoksiin tuliaisista sun muista, ja lisäksi pelotti paino. Olimme unohtaneet jatkuvasti ostaa matkalaukkuvaa’an, joten piti sitten vain luottaa tuuriin. Vähän koitettiin kämppää reerata minttiin, mutta kun ei ollut imuria tms, eikä ohjeistusta annettu itse siivouksesta. Roskia veimme monta kuormallista.

Kävelimme vartin matkan päähän Asakusabashin Domino’siin ja tilasimme noutopitsat. Vastapäätä oli FamilyMart, jonka sisällä oli tupakointitilat, kaupan sisällä? Eikö sellainenkin ole kummallista? Pitsat valmistuivat nopeasti, ja sitten kämpille syömään. Olivat ihan hyvän makuisia mutta poiki melkoisen närästyksen + janotti se suolan määrä.

Domino'sista kunnon eväät kotimatkapäivälle.

Naapurissa hammaslääkäri ja kisselekuri.

Pitzaa ja hetkinen... vettä?

Sitten tunnin verran lollerointia, mutta lopulta oli pakko todeta loma hävitetyksi. Laitoimme viestiä kämpän isäntä-Johnnylle, joka pyysi laittamaan avaimen postilaatikkoon. Hiki virrasi jo siinä vaiheessa kun saimme matkalaukut raijattua alas. Niiden kanssa oli turha lähteä perjantai-illan ruuhkametroihin. AT oli koittanut ladata taksiappia, mutta siihen olisi pitänyt laittaa japanilainen puhelinnumero, joten se kaatui siihen. Päätimme kävellä isommalle kadulle, jossa olin aiemmin päivällä lenkillä ollessani nähnyt jonkunlaisen taksiaseman ja siinä pari vapaata taksiakin. Nyt sellaista ei näkynyt missään. Päätimme sitten kokeilla onneamme ja pysäyttää taksin lennosta, se onnistuikin suht nopeasti.

Bye-bye Tokion kämppä! :'(

Taksikuski oli aika rämäpäinen ajuri, hyvä ettemme ajaneet kolaria, ja muutenkin ajoi aika röyhkeästi. Kyseli vielä onko ok ajaa yläteitä (Tokiossa tiet menevät kerroksittain, ja mitä korkeammalla ajaa, sen vähemmän siellä on liikennettä ja pystyy ajaa kovempaa, mutta tietullikin on kalliimpi). Loppumatka sujuikin vauhdikkaasti. Hinta oli liki kymppitonnin (60 €), joten hyvin kallista on taksimatkustaminen täällä.

Kello oli vähän yli seitsemän, lentomme lähtisi klo 21.50, mutta baggage droppi oli jo auki. Sinne oli itse asiassa jonoakin, taisimme saada veskat sisään viimeisten joukossa. En tiedä näkyikö tässä vaiheessa edes suomalaisia vielä, kaikki näyttivät olevan japanilaisia. Matkalaukkuvaaka oli peitetty lapulla, joten en nähnyt paljonko kapsäkki painoi, mutta ainakaan virkailija ei sanonut mitään. Hesan päässä matkalaukkua hakiessani näin kuitenkin, että siihen oli liimattu huomiotarra, että matkalaukku on ylipainoinen. Kotona punnitessani se näytti omassa vaa’assa 22,4 kg (raja oli 23 kg), joten jos siitä tulee myöhemmin joku sakkolappu niin pistää kyllä harmittamaan (ei tullut).  

Nihonbashi Hanedan lentoasemalla.

Seuraavaksi turvatarkastukseen, se sujui nopeasti, eivät olleet kiinnostuneita penkomaan kamoja, eikä tarvinnut edes läppäriä ja nesteitä purkaa. Hyvä juttu. Sitten automaattiseen passintarkastukseen, sekin sujui hyvin. Ja sitten olimmekin jo kansainvälisellä puolella. Jano oli tässä vaiheessa kamala. Yritimme ensin ostaa kaupasta vettä, mutta se epäonnistui ryysiksen takia, mutta onneksi kaupan takana oli automaatti. Puolen litran vesipullot tyhjenivät kakkosella. Sen verran jäi vielä janoa, että menimme oluelle; ne tarjottiin pahvimukista mutta hyvää kaljaa oli silti. Sitten teimme vielä tuliaisostoksia, sillä matkakortteihin oli jäänyt vielä rahaa (Suica-kortteja pystyi käyttämään myös ostoksiin).

Menimme lähtöportille 143, siellä pyydettiin jo valmiiksi asettumaan jonoihin sen mukaan mihin grouppiin kuului, passit ja boarding passit tarkistettiin tässä vaiheessa boardauksen nopeuttamiseksi. Paikkamme olivat rivillä 60, eli lähes koneen takaosassa. AT:lla oli tällä kertaa ikkunapaikka, mulla keskipaikka ja viereen tuli nätti ja nuori japanilaistyty, emme puhuneet toisillemme sanaakaan.

Kuka nyt Japanista haluaisi pois lähteä?

Valmiit jonokarsinat boarding groupien mukaan.

Lähtöä odotellessa.

Puoli tuntia kone kiersi kiitorataa ennen kuin pääsimme ilmaan. Lento suuntautui tänään pohjoisnavan yli, lentoaikaa n. 12h30min. Se oli Finnairin kone, joten laadusta nyt ei voida oikein puhua, kun ei ole edes nomihoudaita. Tosin viihdekeskus on parempi kuin Japan Airlinesilla. Koitin katsoa muutamiakin elokuvia, mutta keskittyminen ei oikein riittänyt + ne olivat huonoja. AT:n kanssa pelattiin muutamat trivial pursuitit. Ruuaksi otin kanaa, AT otti porsasta, myöhemmin aamulla tarjottiin vielä aamiaismunakas (se oli aika pahaa). Yhden alkoholijuoman sisälsi pääruoka, otimme viiniä. Koska Japanista Eurooppaan päin on lähes koko ajan yötä, ”hiljaisuus” tuntui kestävän ikuisuuden. En saanut nukuttua silmäystäkään, penkki oli tosi huono ja pylleri puutui. Välillä oli sikakuuma ja välillä jääkylmä. Takapenkillä joku kuorsasi koko matkan. Pari kertaa haisi pierulle, mutta ei niin paha kuin menomatka. Yskijöitäkin oli tosi vähän, ja pikkulapsia ei ainuttakaan.

Perille laskeuduimme 4.40 aamuyöstä. Lämpöä oli vain +9 astetta, on se raadollista. Japsitkin tuntuivat sitä kauhistelevan; suurin osa heistä kuului erilaisille ryhmämatkoille, ja heidät kerättiin portin luo yhteen. Me kiirehdimme näiden edelle passintarkastukseen, joka sujui tällä kertaa nopeasti, paikalla oli muutamiakin tarkastajia, eikä etuilevia lentohenkilökuntia ollut. Matkalaukut kiersivät jo hihnalla, näytti olevan ehjänä, vaikka riepoi se punainen ylipainolappu. Sitten ei muuta kuin taksijonoon ja AT lähti kaupoille.

        * * * *

Arvio reissusta: 5/5. Ilmat olivat liian kuumat, ja toisella viikolla iski sellainen reissuväsymys selkeästi, eikä jaksanut enää suorittaa. Kuumuus, ahtaus, väentungos, pitkät siirtymämatkat ja asioiden hoitaminen japaniksi otti kyllä koville, mutta olimme mielestäni kehittyneet viime kerrasta. Okinawa oli ok, vaikka en pystynyt nauttimaan siitä täysin rinnoin kun stressasi se ajaminen. Mutta kyllä tällaisen reissun jälkeen on aivan takki tyhjä, ja Japan Post-syndrome tulee iskemään ja lujaa. Olen tehnyt kauhean virheen tulemalla Japaniin; siihen paikkaan jää koukkuun, eikä mikään muu kohde tunnu enää miltään.