916# JLPT-tasokoe

 Elokuun alku:

Olin päättänyt kokeilla kepillä jäätä, ja käydä tsekkaamassa vihdoin ja viimein JLPT-kansainvälisen tasokokeen. Olin suunnitellut sitä itse asiassa jo yli vuosikymmenen, välillä enemmän vakavimmissani ja välillä vähemmän. JLPT järjestetään Suomessa kerran vuodessa, yleensä joulukuun alussa. Siinä vaiheessa kun olen printannut hakemuksen Japanin suurlähetystön sivuilta, mulle on iskenyt epätoivo. Siinä saa aika monta pdf:ää vääntää eri instansseille, tarvitaan omituisen kokoisia kuvia yms. JLPT-tasokokeita on viittä eri leveliä; N5-taso on helpoin, N1 on edistyksellisin. N5-tason koemaksu oli 60€ (v. 2025). Hakuaika kokeeseen oli 1.8.-29.8., mutta verkkosivuilla suositeltiin olevan ajoissa liikkeellä, sillä vain 50 osallistujaa / taso otetaan, paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä (ja kaikki paikat täyttyivätkin).

Onneksi duunissa oli jengi vielä kesälomilla, joten ehdin täyttämään lomakkeet superhuolellisesti. PDF-pohja itsessään vähän bugitti, sillä osa tiedoista kopioitui automaattisesti seuraaviin lomakkeisiin, mutta eivät kaikki tiedot. Lisäksi lomakkeessa tarvittiin ohjepumaskaa, sillä osa tiedoista esitettiin numeroin; esimerkiksi äidinkieli-sarakkeeseen ei suinkaan kirjoitettu "finneä" vaan 410. Silti mulle jäi vähän arveluttamaan, osasinko täyttää kaikki tiedot oikein vai jäikö joku kohta täyttämättä tai jokin allekirjoitus kirjoittamatta. Kuvia piti olla pari kappaletta; niiden piti olla kooltaan 3~4 cm x 3cm. Eikö sellainen ole aika pieni kuvakoko? Kävin otattamassa kuvat liikkeessä ja kuvaaja kertoi, että vieläkin pienempiä kuvakokoja aina välillä tarvitaan. Sain toivon mukaan oikeat kuvat. Ohjeessa sanottiin, että kuvien taakse piti kirjoittaa nimi ja syntymäaika - ja sen jälkeen kuva pitäisi liimata kiinni lomakkeeseen. Kirjoitin tiedot ja liitin ne lomakkeeseen pelkillä klemmareilla. Maksoin maksun ja printtasin kuitin vielä mukaan.

 

En ollut varma saako lomakkeet taittaa, en meinannut löytää sellaista kirjekuorta mihin A4-koon paperit olisivat saaneet ilman taitosta. Jonkun pakettikuoren sitten sain duunista. Mulla taisi tulla seitsemän paperia yhteensä. Sen olisi voinut lähettää Japanin lähetystöön, mutta koska olin epävarma kauanko postilla kestäisi tässä tehtävässä, päätin mennä käymään itse pääkallopaikalla. Virallinen osoite oli Unioninkadulla, mutta käyntiosoitteeksi suositeltiin mennä Fabianinkadun puolelta sisään.  

 

Fabianinkatu 21 löytyi helposti. Olin tarkistanut lähetystön sivuilta huolellisesti aukioloajat; se oli auki muutaman tunnin arkiaamupäivisin ja parisen tuntia iltapäivällä. Rakennuksessa toimi monia muitakin yrityksiä, ja ensiksi piti etsiä reception. Respassa ei ollut kuitenkaan ketään, vaan kyltti "palaan pian". Sivuilla oli painotettu, että hissit ovat lukittu eikä ilman respaa pääsisi ineen. Muutaman minuutin venattuani joku nainen tulikin kysymään mitä haluaisin. Esitin asian ja nainen leimasi kulkulätkän hissiin ja pääsin vitoskerrokseen. Siellä piti kävellä pitkä käytävä rakennuksen toiseen päähän kliinisen valkoista käytävää pitkin. Oven edessä pyöri hämmästyneitä ihmisiä, ja mietin itsekin mikä keissi, mutta päätin feikata alfaa ja soitin rohkeasti ovisummeria. Nainen kysyi englanniksi mitä asiaa. Vastasin, että tarttis päästä palauttamaan JLPT-lomake. Kysyi vielä nimenikin, hävetti se kertoa kun siinä oli se lössi jengiä ympärillä. Ovi kuitenkin avattiin, muut peesasivat raukkamaisesti perässä. Seuraavaksi piti täyttää joku vierailijalappu, sitten turvatarkastukseen jossa tsekattiin laukku ja metallipaljastin yms. Sen jälkeen ohjattiin eri luukuille asiasta riippuen. Mun edellä ei ollut ketään, ja virkailija otti heti luokseen. Hän tarkisti lomakkeet, ja sanoi kaiken olevan ok, ja he postittavat lisäohjeita marraskuun loppuun mennessä. Ei sitten muuta kuin venaamaan.

Nihon taishikan e wa kochira e osusumi kudasai?

 

Elokuu-joulukuu: 

Harjoittelin mielestäni paljon, 15 kuukauden ajan joka ikisenä päivänä ainakin edes vähän. Koitin googletella miten paljon pitäisi osata läpipääsemiseksi; tiedot näyttivät vaihtelevan. Jossakin sanottiin, että asiat oppii kuukaudessa, toiset puolessa vuodessa. Sanoja pitäisi kuitenkin hallita n. 800-1000 sanan kokonaisuus, joista 80 kanjia, ja tietysti hiraganat ja katakanat. Kuuntelussa olen aina huono, joten olen harjoitellut sitä eniten, mutta järkytyksekseni huomasin myös kieliopin olevan aivan poskellaan. Olen aina keskittynyt peruskohteliaisuus-muotoon, mutta testejä tehdessäni huomasin suurimman osan olevan casual-tason japania. Katson paljon japanilaisia vlogeja Youtubesta, luen muutaman rivin kirjaa ennen nukkumaan menoa (lukeminen on tuskastuttavan hidasta), pelaan paljon Duolingoa - ja aloin pelaamaan jopa Silent Hill F:ää noin niin kuin opetusmielessä. Täytän kolmea vihkoa saman aikaisesti joissa kertaan kirjoittamalla kanjeja. Ne nyt vielä menee, mutta toisaalta luetun ymmärtäminen on myös olematonta, en oikein meinaa saada edes puolia oikein. Pisterajoista en ottanut selvää, mutta jokaisesta osiosta piti saada jonkunlainen minimitulos, sekä kokonaisminimitulos. Ihmettelin kun serkkuni kertoi aloittavansa N4-tason preppauskurssin käymättä N5:sta. Hän luuli N5-tason olevan lelukurssi, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen huomasi erehtyneensä melkoisesti kun olivat käyneet lämmittelynä vanhoja N5-tason kokeita läpi. Noin 50% feilaa N5-tasokokeen, joten ei se ihan helppo voi olla.

Se konsertti ei varmaankaan ehkä ollut hieno? Say what now?

 

10.10.2025, Friday, +12, Scattered clouds:

Etanapostilla saapui kotiin lähetystöstä kuori, jossa oli test voucher, kuitti ja ohjelappu koetta varten, mitä piti ottaa mukaan ja missä koetilaisuus järjestettäisiin ja kellonajat. Vaikutti aika hermostuttavalta kun puhuttiin koepäivästä aivan kuin se kestäisi kauankin. Myöhästyä ei saisi. Miten löytäisin perille kun en ole yliopistolla ennen käynyt? Kännykät ja älykellot yms laitteet kerättäisiin pois ennen koetilaisuutta, eikä niitä saisi käyttää edes tauoilla. 

Kotiin lähetettyä ohjeistusta.

7.12.2025, Sunday, +3, Wet:

 

Itsenäisyyspäivän juhlahumujen jälkeen koitti itse pääpäivä. Olin harjoitellut täysiä japaniaa viime ajat, ja olin täysin kyllästynyt koko juttuun, ja toivoin vain kokeen olevan suoritettu - ja läpi. Koe alkoi Helsingin yliopiston Metsätalolla klo 12. En yhtään tiennyt, kuinka paljon etukäteen siellä pitäisi olla, päätin varata 20 minuuttia etuaikaa. Se oli turhaa, sillä koetilaisuus alkoi vasta tasan klo 12, ja luokkahuoneen ovella tsekattiin henkilöllisyys. Mukana piti olla henkkarit, lyijykynä, kumi ja postissa saatu testivoucher.

 

Aluksi olin vähän hämilläni mihin piti mennä. Ala-aulassa oli lokerikkoja mutta siihen olisi pitänyt laittaa 50 snt kolikko, että sitä olisi voinut käyttää. Siinä oli onneksi joku henkilökuntaan kuuluva nainen päivystelemässä, kysyin häneltä voiko takin ja kamat viedä koetilaisuuteen. Hän suositteli käyttämään lokerikkoja, ja antoi jonkun sikavanhan eestin kopeekan, joka menisi kuulemma 50 sentistä. Näin kävikin. Sitten odottelin rappukäytävässä loppuajan katsellen muita osallistujia. Siinä oli kaikenlaista kirjavaa kansaa, oli nuorta ja vanhaa, japsilarppaajia, nörttiä ja puliukkoa. Vasten tahtoani minuun hiipi itseluottamuspuutteen varjo. Olisin varmasti tyhmin koko tästä sakista. 126 sykkeillä lähdin viimein kohti luokkahuoneita.

 

Luokan ovella tsekattiin henkilöllisyys ja test voucher. Paikat oli merkitty rekisteröintinumeroon perusteella, en ollut sitäkään huomannut opetella ulkoa. N5-tason oppilaita oli pari luokkahuoneellista, minun huoneessani oli 25 kokelasta (muutama tyhjä paikka, joku jätti tulematta). Istuin pahanhajuisen ukon vieressä, tila oli hyvin ahdas. Yskijöitä oli ilahduttavan vähän.

 

Valvojia oli kaksi / huone. Koska paikalla oli ulkomaalaisiakin yllättävän paljon, niin ohjeistus annettiin englanniksi. Ensiksi pyydettiin sammuttamaan puhelimet, jos sen jätti äänettömälle mutta värinän päälle, niin sekin katsottiin syyksi hylkäämiseen. Puhelimet laitettiin kirjekuoreen, johon nimi ja rekkarinumero päälle, ja ne kerättiin pois. Myös älykellot piti laittaa siihen, mä mietin katsottiinko mun aktiivikelloranneke älylaitteeksi, mutta pidin sen ranteessa silti. Pöydälle ei saanut laittaa kuin testivoucherin, kynän ja kumin. Vesipullot, silmälasikotelot yms piti viedä veke. Sitten jaettiin vastauskuoret, jossa oli kolme erillistä paperia, ne piti repiä irti toisistaan. Jokaiseen piti laittaa nimi, syntymäaika, rekisterinumero kirjoittamalla ja värjäämällä vastaavat numerotaulukosta. 

Kysymysvihot jaettiin yksi kerrallaan aina uuden osion alussa. Ensiksi aloitettiin sanastolla. Kellonaika oli tarkkaan määritelty, siinä jäi pari minuuttia aikaa ennen kuin valvoja antoi luvan kääntää kyssärit esiin. Sitten ei muuta kuin kynä sauhuamaan. Ensimmäinen osio vaikutti helpolta, rentouduin muutaman kyssärin jälkeen kun huomasin hallitsevan tämän. Siinä oli 21 kysymystä, mielestäni tiesin vastauksen ainakin 17. Lisäksi mulle jäi aikaa vielä tarkistaa kaikki kahteen kertaan, etten ollut tehnyt huolimattomuus- tms virheitä. 

 

Sitten oli viiden minsan tauko, jonka käytin kävelemällä käytävää edes takaisin. Seuraavan osion alkuvalmisteluihin meni taas aikaa, uudet kysymysvihot jaettiin. Nyt oli kyseessä kielioppi- ja luetun ymmärtämisosiot. Näissä olin huono, eikä harjoittelu ollut tuottanut riittävää tulosta. Kysymysvihko taisi olla lähes 15-sivuinen, ja siinä riitti kyllä tekemistä. Aikaa oli varattu 40 minuuttia, mutta tällä kertaa meinasi tulla kiire, enkä ehtinyt palata epävarmoihin kysymyksiin, saati tarkistella mahdollisia virheitä. Olin hyvin hämmentynyt osion jälkeen, enkä hyvällä tavalla. 

 

Pienen tauon jälkeen alkoi kuuntelu. Sound checkissä meni oma aikansa, minua alkoi jo hermostuttamaan mitä enemmän alku lykkääntyi. Olin harjoitellut kuuntelua paljon ja parantunut siinä alkutilanteeseen verrattuna. Tiesin mihin pitäisi keskittyä - yleensä tehtävissä kaksi ihmistä puhui keskenään ja piti olla huolellinen kumman tekemisiä tehtävässä kysyttiin, tai mitä tehtäisiin ensimmäiseksi. Olin myös tehnyt vahingossa muutaman N4-tason kuuntelun, mutta silti tämänpäiväinen kuuntelu oli vaikein. Olin järkyttynyt; mun teki jo mieli viitata ja sanoa, että epäilen tulleeni nyt väärään huoneeseen. Taisin kusta tämän homman sitten siinä.

 

En ihan ymmärtänyt, saisiko tulokset tammikuussa vai maaliskuussa, mutta mielipaha oli sellainen etten viitsinyt asiaa alkaa selvittelemäänkään. Lopuksi valvoja totesi " お疲れ様でした", eli vapaasti käännettynä "Kiitos kovasta työstä". Olin suunnitellut meneväni kaljalle "palkinnoksi" kokeen jälkeen, mutta harmitti niin uskomattomasti, että päätin palata vain kotiin. Kolmen tunnin koe oli vienyt kyllä mehut, sade harmitti ja penkin alle mennyt skaba masensi todella. Ja sitä paitsi, mulla oli vielä tämän päivän japaninkielen tehtävät tekemättä. 

Koe suoritettiin Metsätalolla.

4.2.2026, Wednesday, -10, Light snow:

Olin käynyt sillon tällöin yytsäilemässä, josko edes epäviralliset tulokset olisivat saatavilla. Tulossivu oli varsinaisen supergooglauksen takana, mutta lopulta helmikuun puolella löysin toimivan linkin monien huijaussivustojen joukosta: https://www.jlpt-overseas.jp/onlineresults/preinput.do

Kirjautuminen tapahtui omalla rekisteröidyllä tunnuksella ja salasanalla. "Passed"-sana tuli aika nopeasti silmiin, ja mietin voiko tämä olla mahdollista. Pisteet olivat kyllä varmasti minimit, pois lukien Vocabulary-osio, josta nappasin A:n (paras arvosana). En tosiaan ymmärrä, miten se kuunteluosio on voinut mennä läpi, sillä sain siitä tuskin edes puolia oikein. Viimeisissä harjoituksissa ennen kokeeseen menoa sain useimmin 70-85% oikein, mutta niin kuin sanottu, koe oli supervaikea. Vähän juhlintaa hillitsi ilmoitus "Formal score reports will be issued through local host institutions", mitä ikinä se sitten meinaakaan. Voiko ne vielä evätä minulta läpipääsyn? 

 

15.3.2026, Sunday, +6, Overcast: 

Palasin kotiin viikon lomalta, ja huomasin postipojan tuoneen minulle kirjeen Japanin lähetystöstä. Kyllä vain, siellä oli sertifikaattitodistus läpäistystä N5-tason kokeesta ja toinen paperi jossa oli määritelty pisteytykset tarkemmin aihealueittain. Kuuntelusta sain varmaan minimipisteet mutta muuten ihan kelpo tulos. Olisi se ollut kyllä masentavaa jos näin pitkä prokkis olisi mennyt pieleen. Mutta väkisinhän tässä on löytänyt itsensä ajattelemasta, miten haastava se N4-tason koe mahtaisi olla...

 

ジャーン！ できた！