915# Kajaani, 4

1.2.2026, Sunday, -25, Clear, Kajaani

Vuoden ikävin kuukausi lusittu, helmikuussa voi alkaa venailemaan kevättä, tai sitten ei. Nukuin pitkät ja maittavat yöunet, varmaankin lähemmäs 9 tuntia. Tänään ei ollut kiirettä, olin luovuttanut aamun suhteen jo valmiiksi. Aamiaiselle menin klo 9.20. Ruokasali oli ääriään myöden täynnä sairaita ihmisiä. Ne köhisivät ja niistelivät onneksi jo omissa pöydissään, eikä itse linjastolla ollut juurikaan väkeä. Hain nopeasti sen minkä sain lautaselleni ja vatsaani sopimaan, löysin onneksi vapaan pöydän kauimmaisesta nurkasta. Tästä selvittyäni palasin takaisin huoneeseen, suuntana vuode. 

Sunnuntain aamiaissetti.

Junani lähtisi klo 12.11, ja asemalle oli ehkä 10-15 minuutin matka. Vaikea arvioida menisikö check outissa aikaa, mutta toisaalta ei hirveästi huvittaisi venailla junaa liki 30 asteen pakkasessakaan. Makoilin yhteentoista, aloin sitten hiljaksiin laittamaan kamoja kasaan. Matkaeväät olivat vähän laihanlaiset, vain tuubi Pringlesejä ja vessan hanasta laskin puteliin kainuulaista kraanavettä.

Elämää ikkunan takana.

Klo 11.30 tein check outin; jonossa oli vain yksi seurue ennen minua, ja muutenkin check outin tekeminen oli supernopeaa kun rahat oli kinuttu etukäteen. Istuskelin sitten vielä kymmenisen minuuttia respassa. Näköjään muitakin oli tulossa samaan junaan, hekin odottelivat mieluummin täällä kuin ulkosalla.

Hei hei huone 245!

Lähdin sitten hitaasti lampsimaan kohti steissiä. Ulkona oli aivan uskomattoman kylmä, mutta muuten hieno ja aurinkoinen talvipäivä. Matka asemalle ei ollut pitkä, joten menin sitten vartoomaan sisätiloihin; asemalla ei ollut vessojen lisäksi minkäänlaista palvelua (mistä esim. ulkolaiset turistit saavat junalippunsa?), toki valot ja keskuslämmitys kuului sentään vielä pakettiin. Sama kuvio taitaa olla kaikilla Suomen juna-asemilla, surullista. Täällä tuntui olevan puolet Kajaanista, ilmeisesti porukka halusi päästä pois, ja kuka heitä voisi siitä syyttää. Viittä minuuttia vaille menin laiturille ja asemoiduin oikeaan kohtaan (vaikka asemalla on opasteet mitkä vaunut pysähtyvät mihinkin, silti se tuntuu tulevan monille yllätyksenä). Pakkasesta huolimatta juna saapui ajallaan, hyvä juttu.

Suljettuja liikkeitä.

Kaarlo Mikkosen Uusi aika.

Steissi.

Ei näy sitä junnoo vielä (terveisiä pomolle-edition).

Eipä taida olla nämä enää auki :(

Juna-aseman vanha kakluuni.

Nysse tulee.

Mulla oli paikka kakkosvaunussa, olin vielä buukannut itselleni oman päivähytin, siitä sai maksaa 42,20€ lisää. Yhteensä lipun hinta 95,70€, eli vähän halvempi se oli kuin lentolippu (varsinkin kun tähän ei tullut taksilisää). Kuitenkin halusin näin pitkälle matkalle omaa rauhaa, sillä junamatkan kesto tänään 6h33min. Sellainen olisi ikävä viettää rahvaan parissa, pierua haistellen ja kitinää kuunnellessa, ja joku luuseri vieruskaverina, ja kaikilla ympärillä olevilla satavarma akuutti tauti. Muutenkin hytissä pystyi vaihtamaan paikkaa naaman osoittaessa koko ajan menosuuntaan (junan kulkusuunta muuttui Kouvolassa) ja voisi virittää verhon ikkunan eteen jos aurinko häikäisi ja ennen kaikkea oikasta jalkansa suoraksi. Pari pistorasiaa piti huolen siitä, että akullisia sähkölaitteita sai ladattua riittävästi.

Mein Platz.

Onni on oma hytti.

Ensi alkuun hytissä oli ikävä haju, ja vessan vetoääni kuului uskomattomasti hyttiin. Epäilin hajunkin tulevan sieltä, se oli sellainen desinfiointi- / pesuaineen pistävä lemu. Siihen totuttuani minua alkoi paleltaa, erityisesti jalat kylmenivät nopeasti. Outo juttu, sillä kenkäni olivat nyt selvinneet liki kaksi talvea eikä mulla ollut vielä kertaakaan varpaat kylmettynyt, mutta nyt pelkäsin niiden paleltuvan. Jonkin matkan päästä oli pakko ottaa takki peitoksi, ja loppumatkasta puin sen jo päälleni ja Lahdesta eteenpäin piti iskeä jo pipokin päähän. Hytti oli lähellä vaunujen väliä, ehkä sieltä tuli kylmää eikä seiniä oltu varmaan eristetty mitenkään.

Oli paikkoja mistä valita, ja sai koipiset suoraksi.

Muuten en poistunut hytistäni mihinkään koko matkan aikana, en edes vessaan. Lounaankin nautin vasta myöhään kotona, noin kello 22.15, hyvinhän se meni aamiaisella koko päivä + muutamalla sipsillä. Kiskokilometrejä kertyi 634, ja ensimmäiset pari tuntia matka tuntui puuduttavalta, Kouvolasta eteenpäin aika meni vauhdilla. Kainuun päässä lumitäytteiset korpimaiset olivat todella upeat; mä olen aina pilaillut mielessäni Suomen lipun väreillä ja ihmetellyt missä sitä sinistä ja valkoista esiintyy, oma ehdotukseni Suomen lipuksi olisi kokoharmaa väritys. Mutta täällä sitä ihailla. Almost getting emotional. Auringon laskettua kuu alkoi ujosti nousemaan metsärajan takaa, mutta aina kun koitin sitä kuvata, se piiloutui äkkiä kallioden ja puidenlatvojen taakse. Iisalmessa joku mumeksi ryykäsi hyttiini ja kysyi olenko henkilökuntaa. Vastasin kieltävästi mutta hän ei tuntunut uskovan minua. Istuinpaikka oli hänellä kateissa, mutta en lähtenyt hänelle sitä etsimäänkään, podin siitä kymmenisen minuuttia huonoa omatuntoa. Siinähän olisi ollut vielä sekin riski, että eukko oli hypännyt väärään junaan... 

Maisemat saivat herkistymään.

Taidetaan olla pian Iisalmessa.

Kuuta on sitten vaikea kuvata liikkuvasta junasta.

Takaisin Pasilassa.

Juna saapui Helsinkiin minuutilleen aikataulusta, hienosti vedetty. Tosin kylmyydestä joudun verottamaan pari pistettä, joten junamatkan arvosana 3/5.

 * * * *

Arvio reissusta: Liian pitkä matka oli käydä parturissa sydäntalvella Kajaanissa. Menomatka nyt vielä meni kuin siivillä (pun intended), mutta paluumatka junassa oli tuskaa. Olisin toki ottanut lennon takaisinkin päin, mutta aikataulullisista syistä siinä ei ollut järkeä (sieltä tuli vain iltalento takaisin, enkä halunnut kulutella sunnuntai-Kajaanissa aikaa seitsemää tuntia). Parturia en saanut varattua etukäteen, mutta onneksi pääsin sellaiseen semi-lennosta. Lisäksi olin ollut huolissani miten pääsen lentokentältä Kajaanin keskustaan, mutta ennakkotilauksella onnistui sekin. Hotellissa harmitti kun en saanut saunallista tai edes ammeellista huonetta, mutta muuten olin tyytyväinen hotelliin, ja aamiaisesta plussaa. Nähtävyyksiä ei ollut tarjolla kuin yksi museo, joten vähän valju maku tuosta jäi. Kainuulaiset olivat kyllä mukavaa sakkia ja talviset maisemat kauniita, joten vähän harmi kun ei heillä tämän parempaa keskustaajamaa ole asuttavanaan. Pakkasesta ja valjuudesta huolimatta tämä Pohjois-Suomen rajoilla oleva maakunta nauttii suuresti luottamustani, ja annan arvosanaksi 4/5.