854# Nihon, 23

25.9.2024, Wednesday, +22, Wet, Tokyo, Japan
 

Huonohkosti tuli taas nukuttua, se kaljan juonti vie kyllä harmittavasti yöunet. Emme kuitenkaan pitäneet kiirettä heräämisen kanssa, olisikohan se ollut yli kymmenen kun pääsimme ylös. Aamiainen hissuksiin; mulle ei leipä maistunut yhtään, joten söin muroja ja nuudeleita, mikäs sen parempi yhdistelmä. Homman kruunaa vielä japanilainen vessa, johon olen mieltynyt. Aluksi aina jännittää miltä tuntuu ottaa kuuma vesisuihku origoon, mutta arvosana totuttelun jälkeen 5/5.

Panasonicin saviruukku toimii!

Tänään oli tarkoitus viettää "omat" päivät. Lähdimme kuitenkin samaan suuntaan; ensin kaupasta hakemaan tuttuun tyyliin pocari sweatit, sitten Togoshin asemalle, jossa huomasin, että rillini oli jäänyt kämpille. Ei auttanut kuin palata hakemaan ne taas, ja yrittää lähtöä sen jälkeen uudelleen. Tällä kertaa se onnistui; AT jäi pois metrosta heti Gotandassa, minä jatkoin Senkagujille, jossa vaihdoin samalle linjalle (jostain syystä metroa piti useinkin vaihtaa tällä asemalla, vaikka sama linja jatkoikin tästä eteenpäin, joskin viereiseltä raiteelta... asiasta toki tiedotetaan kuulutuksin pelkästään japaniksi :) Toki siinä vaiheessa kun jää ainoana matkustajana metroon, on jotain todennäköisesti pielessä) ja sitten jatkoin superpitkän matkan Asakusaan. Päästyäni perille alkoi juurikin tihuttamaan, ja se vähän harmitti. Mulla oli tarkoitus mennä riksa-ajelulle, ja bongasinkin sen heti asemalta, mutta siellä oli pelkästään miesriksa-kuskeja. Minä halusin tietysti naisen, joten minun piti kerätä ensin rohkeutta ja funtsia miten homman saisi maaliin ilman pettymyksiä.

Päätin lähteä ensin tsekkaamaan Asakusan Sensoji-temppelin alueen ja Nakamise-kadun. Jumanlavita että oli taas turisteja paljon, oikein alkoi ahdistamaan se väkimäärä. Kuvasin kuitenkin kaiken mahdollisen ja yritin nauttia temppelistä sen minkä pystyin. Olin käynyt täällä toki aiemminkin, mutta kerta se on toinenkin kerta. Näin matcha-olut-mainoksen ja päätin mennä juomaan sellaisen, mutta ukko sanoi jotakin jonka tulkitsin negatiiviseksi vastaukseksi.

Asakusan turistinähtävyys.

Myyntikojua ja väkeä riitti.

Päärakennus.

Asakusaa.

Vaikea oli tietää mitä tässä piti nähdä.

Aikamoiset kuteet.

Vaikuttaa Buddhalta tämä kaveri.

Vesisade yltyi, ja menin Don Quiote-kauppaan, kavereiden kesken Donki. Se on vähän sellainen kuin meidän Tokmanni mutta japanilaisilla tuotteilla. Jaksoin käydä neljä ensimmäistä kerrosta läpi, löysin vähän nannaa tuliaisiksi töihin.

Donkiin sadetta pitämään.

Palasin sitten metroasemalle, ja näin riksaliikkeen naisukottajan. Menin hänen juttusilleen, ja kysyin onko hän kuski, mutta ei kuulemma. Sanoin, että voin tulla jos saan naiskuskin, mielellään englantia puhuvan. Kävimme sitten läpi reittivalintoja, hintoja ja aikoja, maksanko käteisellä vai kortilla, ja muita sääntöjä (mm. persseen puristelut ja videokuvaus olivat kiellettyjen listalla). Tietysti kaikki keskustelu vielä tässä vaiheessa käytiin japaniksi, mutta onnistuin yllättävän hyvin, joskin olin prepannut itseäni katsomalla tämän videon. Ja tiesin muutenkin vähän mitä homma piti sisällään... Varsinainen naiskuski tuli hetken päästä, nimeltään Miyu-chan. Oikein herttainen ja superiloinen nuori nainen. Japanin mittapuulla hän osasi hyvin englantia. Hetken piti odotella riksan valmistelua, sitten pääsin nousemaan kyytiin. Koska satoi, eteen laitettiin suoja ja katos, mikä pienensi kovasti näkymää, mutta parempi se silti niin. Miyua kävi vähän sääliksi kun joutui kastelemaan itsensä, mutta vakuutti koko ajan pitävänsä sateesta. Mä olin ottanut 15 minuutin ajan (hinta oli 4000 yeniä) joten melkoisen kallis juttuhan se oli. Aluksi emme meinanneet päästä liikeelle ensin ollenkaan kovan liikenteen takia, niin Miyu lupasi mulle ylimääräisiä minuutteja. Miyu-chan piti koko ajan keskustelua yllä, ja tiesi Suomenkin, hänellä oli itse asiassa joulupukki-otsanauha. Ja lopulta muisti muumitkin.

Rikshoja sai Azuma-sillan edustalta.

Liikkuminen oli myös kiusallista, sillä ihmiset huutelivat yms, ja aina liikennevaloihin juututtuamme porukka kuvasi. Se sallittakoon. Nautin täysin siemauksin, ja mietin miten helkkarin hyviä näiden kuskien piti olla, vaikka työ äkkisiltään ajateltuna vaikuttaa helpolta. Kävimme keskustelua kummallisella japani-englanti-suomi-sekamelskalla, se onnistui kohtalaisesti (aiheena esimerkiksi kultainen kakka (金のうんこ 'kin no unko'), joka näkyykin alla olevassa kuvassa). Pieni kielimuuri oli siinä oliko kuskista tulossa ammattilainen vai oliko jo sellainen valmiiksi mutta ilmeisesti jonkunlainen ammattilisenssi duuniin vaadittiin ja sitä ennen oltiin harjoittelijoita. Sanomattakin on selvää, että kova kondis näiltä vaadittiin, sillä kyyditys tapahtui pääosin juosten. Miyu ei juuri näyttänyt edes hengästyvän. Vaatetukset yms olivat viimeisen päälle (jotka ilmeisesti vaihtelivat vähän vuodenajan mukaan), mutta ennen kaikkea se taito viihdyttää asiakasta oli jotain maagista. Esimerkiksi kun odotimme vaunun valmistumista ajokuntoon, Miyu pyysi sateenvarjoani. Ihmettelin tätä hieman, mutta hän piti sitä ylläni, ettei asiakkaan tarvinnut sitä kannatella. Kivan muistokin sai, sillä otimme photospotissa muutaman yhteiskuvan. Annan arvosanaksi tästä täydet 5/5. Samanlainen hyvä fiilis jäi kuin Maid cafestakin; vaikka tämä olisi ollut puolet ikävämpi kokemus niin se olisi silti ollut 5/5.

Ittekimasu~!

Riksan jälkeen koitin etsiä vielä matcha beer-paikkoja, sillä Miyu-chan oli sitä kehunut, mutta en löytänyt mitään, en edes mielenkiintoisia turistimyymälää. Erääseen ruokakojuun jonotettiin niin uskomattomasti, ja kaikki tilasivat samanlaisen kiekon - joka muistutti meidän lihapiirakkaa, että päätin itsekin ottaa sellaisen. Oli ihan maukas joskin aika rasvainen, arvosana 5/5. Vähän harmitti kun söin sitä kadulla, ja joku äijä tuli valittamaan, että pitää mennä erilliselle ruokailukojuun sitä syömään, sillä kadulla ei Japanissa saa syödä. Kojussa oli pari geishan kledjuihin pukeutunutta naista joista toinen yskiskeli siihen tahtiin, että jäin ulkoreunalle aterioimaan.

Japanilainen talo.

Sky Tree piileskeli sadepilvien sisällä.

Snägäri.

Tuloksena oli tällainen kiekko.

Palasin metrolle ja otin metron Uenoon. Sinne ei ollut montaakaan pysäkkiä. Vastaan tuli kippola, josta sai tilattua pelkästään kaljaa, joten menin siihen mukilliselle. Sen jälkeen piti tietysti etsiä hetki vessaa. Sitten Ueno parkkiin; täällä olisi ollut Zoo, mutta se menisi kiinni jo viideltä (??) joten tyydyin sitten kävelemään hetken temppeleitä katselemassa. Bongasin jostain syystä photospotin, enkä saanut päähäni missä olin sen joskus netissä nähnyt. Juuri siirryttyäni Ameyoko-alueelle (joka on vilkas markkinakatu), AT laittoi viestiä, ja kyseli voisiko hän liittyä seuraan kun oli saanut asiansa hoidettua. Kyllähän se sopi; ainoa vaan että häntä piti odotella tuskastuttavan kauan ennen kuin löysi tiensä sinne missä minä olin. Sade oli tässä vaiheessa kovaa, ja kävely ei sinänsä innostanut. Baareissa oli nomihoudai (飲み放題, eli all-you-can-drink könttäsummalla), mutta AT:n mielestä se vaikutti sen verran kusetukselta, että tyydyimme yhteen sillanalusbaariin, jossa joimme muovituopeista oluet. Sitten otimme metrot takaisin päin; ensin Oimachiin ja sitten Togoshi-koenille. Matkalla kävimme Lawsonista ostamassa ruokaa ja kaljaa kämpille.

Ueno Parkiin kelpasi tulla rauhoittumaan.

Temppelihommilta ei voinut välttyä täälläkään.

Puu sai ajatukset sekaisin.

Tämäkin paikka vaikutti tutulta 12 vuoden takaa.

Mini-Fushimi-Inari.

Mikä-lie-kasvi vallannut peltoalan.

Sitten Ameyokoon.

Junaradan alla oli kauppoja ja baareja jos jonninlaista.

Nomihoudai'ta unohtamatta.

Sadekeli droppasi tunnelmaa.

Valomainokset syttyivät illan pimetessä.

Kotisapuskaa.

Loppuillan hengailimme ensin kämpillä ja lähdimme sitten Togoshi-Ginzalle. Kävimme Mäkkärissä (jossa näytti olevan Japanin kamalin vessa), ja menimme sen jälkeen baariin. Olimme katsoneet ennen matkaamme Googlemapsista, että lähistöllämme olisi irkkubaari, mutta emme nähneet sen koskaan olevan auki. Togoshi-Ginzalta löytyi onneksi myös jokunen baari; alakerrassa olisi ollut tytybaari - itse asiassa törmäsimme kyseisen anniskeluravintolan naisukottajiin jo mennessämme Mäkkäriin, mutta emme rohjenneet tarttua täkyyn. Sen yläkerrassa oli "normaalilta" vaikuttava kippola, jonne uskaltauduimme menemään (koska näihin yläkerroksissa oleviin ravintoloihin ei näe etukäteen sisälle, tulee aina vähän yllätyksenä millainen luolake sieltä paljastuukaan). Kiva kippola se oli, emme olleet Japanissa törmänneet vielä tällaiseen perusjuottolaan joita on Suomi täynnä, mutta täällä huomattavan harvinaista. Ei mikään halpa paikka, mutta ehkä meitä ei kauheasti kusetettukaan. Ihan kiva meininki.

Tytybaarissa olisi ollut myös utaihoudai.

Kippolassa oli lisukkeena snäksejä ja dartsia.