Krapulaisissa herättiin joskus kymmenen kieppeillä, mutta lepiä piti ottaa vielä senkin jälkeen, aamiainen meni naamariin puoliväkisin. Päätimme sitten lähteä viettämään päivää Shinjukun alueelle. Haimme Pocari sweatit, se piristi oloa. Kannattaa vetää sellainen naamariin, jos olet janoisissa tunnelmissa Aasiassa. Asakusa Linellä ensin Gotandaan, ja siellä vaihdoimme Yamanote Linelle ja menimme Shinjukun asemalle. Maltoimme hoppumme emmekä seuranneet muita ihmisiä vaan kylttejä, ja siksi emme päässeet pahemmin eksymään. Ensiksi suunnistimme
Metropolitan Governement Buildingin huipulle, jossa olen käynyt jokaisella Tokion reissullani. Syy: hienot näkymät + se on ilmainen + kukaan ei tiedä tästä, joten jonoa ei ole. Kävelymatkaa metroasemalta oli kyllä varmasti lähemmäs kilometrin, mutta tosiaan ei jonoa. Jos oli laukku messissä, niin se tsekattiin, mutta me pääsimme jatkamaan sukkana hisseihin ja ylös. Maisemat olivat ihan hienot, vaikkei Fuji-vuorta ei näkynyt tälläkään kertaa. On se ujo kaveri kun aina piileskelee jossain.
 |
Metropolitan Government Building.
|
 |
Maailman paras kaupunki <3
|
 |
Ei paljoa puuttunut ettei olisi näkynyt Fujille asti.
|
Kävimme ylhäällä vessassa, mutta emme ostaneet turistimyymälästä mitään emmekä käyneet edes kaljalla. Alakerrassa oli kuitenkin posti, ja sinne menimme (toki piti kysellä mistä se löytyy). Postissa ei ollut jonoa, mutta sekava vuoronumerokäytäntö; aluksi emme tienneet mistä vuoronumeron saisi, kunnes yksi asiakas antoi meille omansa. Silti vuoronumeron vaihtuminen kesti ikuisuuden, todennäköisesti virkailijat eivät uskaltaneet ottaa meitä asiakkaikseen. Hienosti sujui meiltä kuitenkin postimerkkien osto japaniksi, nyt kun tiedettiin minkä arvoisia merkkejä ostaa.
Seuraavaksi kävelimme takaisin Shinjukun asemalle päin, ja jouduimme etsimään melkoisen tovin AT:n
Book Off-kauppaa. Se löytyi lopulta, ja sitä oli peräti neljä kerrosta. AT osti sieltä PS5 pelin; jos hänellä olisi ollut mukana passi, olisi saanut veroalennuksen, mutta eipä ollut tullut mieleen. Ilahduttavaa kuitenkin, että jossakin on vielä mahdollista ostaa fyysisiä mediatallenteita!
 |
Kylläpä ilahdutti kun ymmärsi mitä mainoksessa sanotaan.
|
Jatkoimme täältä kohti
Kabukichoa. Ensiksi bongasimme puolikuuluisan
kissemainoksen, ja sitten Godzillan. Nyt oli päivä, tämä olisi varmasti täysin erilainen paikka pimeyden laskeuduttua, ja näyttävien valomainosten sytyttyä. Ja paikka oli varsinainen synninpesä, epäilemättä. Me suuntasimme sen sijaan
web cameraan, jossa meitä oli katsomassa satoja ihmisiä ja muutamia tuttuja.
 |
Godzilla kurkkimassa katolta.
|
 |
Päästiin web cameraan.
|
 |
Minkähänlainen maitobaari se tämä on...
|
Sen jälkeen kävimme kaljalla ja syömässä vähän kanaa eräässä saksalaistyyppisessä kippolassa. Laskutussysteemi oli mielenkiintoinen, siinä kerrottiin että pöydässä ollut tablettiautomaatti piti ottaa mukaan kun meni maksamaan kassalle, mutta meitä se vähän ihmetytti. Tarjoilija kuitenkin vakuutti, että näin on.
Sen jälkeen pelasimme grab-pelejä (koura-pelejä), josta olisi voinut voittaa
Ice climbers-pelejä (joka oli jo Mauno Koiviston lempipelejä kuulemma?) ja Pringleseitä ja vaikka ja mitä, mutta meidän osalta voitot jäivät nolliin. Otimme metron Harajukun asemalle, josta kävelimme tien toiselle puolen Takeshita streetille, ja shoppailimme jälleen t-paitoja. Minullekin tuli jo viides t-paita ostettua, huh!
 |
Gashaponeja riitti taas jos jonkinlaista.
|
 |
Takeshitan ostoskatu.
|
 |
Yksi tuliaispaidoista.
|
Sitten kaupan kautta kämpille, ostimme iltapalaksi nattouta (納豆), jonka suunnittelimme vetävämme naamariin yöpalaksi. Hetken aikaa hengailimme kämpille, ja lähdimme sitten hakemaan illallista Togoshi-Ginzasta. Olimme nähneet kebab-paikan, jossa oli tosin nepalilaiset ja intialaiset liput; ajattelimme sen olevan jonkunlainen fuusio-paikka (jotka yleensä ovat aina huonoja). Tilasimme jonkunlaiset wrapit. Niiden tuleminen kesti pitkään, ja olivat mitättömän kokoiset. Maku oli kyllä ihan hyvä, joten arvosana
3/5, mutta tämän jälkeen piti lähteä vielä mäkkäriin. Otin jonkun tulisen kanahampurilainen, ei hassumpi mutta toppingseissa oli liikaa säästelty. Muuten se
oli ihan ok. AT otti jonkun tsuki-aterian. Haimme vielä muutaman juoman
Lawsonista ja sitten kämpille herkutteemaan nattoolla. Kyseessä on
mädätetyt pavut, eikä sapuska ole yleensä turistien mieleen. Se lienee
ennemminkin aamiaisruoka, mutta nyt tuntui siltä, että oli parempi syödä
ne illalla. AT lämmitti annoksen mikrossa, ja koko kämppä löyhkäsi
kamalalle. Maku ei ollut niin paha kuin haju, mutta kyllä yrjötti
pitkään. Arvosana luonnollisesti
0/5.
 |
Vaatimaton annoskoko.
|
 |
Back up-safkaa Mäkkäristä.
|
 |
Tällänen purilainen tällä kertaa.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti