852# Nihon, 21

 23.9.2024, Monday, +25, Partly cloudy, Tokyo, Japan

Herätys kahdeksalta, kävin suihkussa virkistyäkseni, sen jälkeen vähän pakkailin kamoja kasaan. Tänään oli lähtö takaisin Tokioon. Edellisen päivän sateinen sää oli seljennyt. AT:n kanssa mentiin samaan paikkaan aamiaiselle kuin edellisenäkin päivänä; homma meni vähän huonommin tällä kertaa. Tilasimme aamiaissetit, ja myyjä niistä vähän yritti varoitella mutta emme ymmärtäneet mitään. Vasta sitten ajatuksella tajusimme, että olisi pitänyt ostaa erilainen aamiaissetti; hankalaa kun paikassa on 6 eri ruokalistaa, jotka ovat tietysti vain japaniksi. No, takkiin tuli jonkun verran taloudellisesti + pöljän maine.

Aamukahvee kullan kallis.

Sitten hotellille hakemaan kamat ja tekemään check out. Pitkä matka Itamin lentokentälle alkoi; siinä oli taas monen monituista vaihtoa ja kulkupeliä ja asemarakennuksen vaihtoa ennen kuin Monorail päätyi perille. Osakassa oli isompi, kansainvälinen lentokenttä (Kansai), ja siihen verrattuna Itamin lentokenttä oli huomattamasti pienempi, ja huomattavasti helpompi. Sisään päästäkseen piti näyttää puhelimesta boarding passia laitteelle, olimme tehneet edellisenä päivänä check inin lennolle joten sellainen meiltä löytyi kyllä. Turvatarkastus meni tosi nopeasti, joskin tällä kertaa piti läppäri kaivaa esiin (mutta ei nesteitä). Sen jälkeen olimme sisällä, ja aikaa vähän päälle toista tuntia (lentomme lähti klo 13.30). Menimme oluelle, se oli tietysti superkallista lentoasemalla.

Asemalla odottelua.

Nysse tulee.

Lentoasemat olivat aina samanlaisia.

Baarin whiskey-valikoima taas aikamoinen.

Koneemme lähtövalmiina.

Meillä oli eri penkkiriveillä ja eri puolella konetta paikat. Kone oli ääriään myöten täynnä. Osakan ja Tokion välillä lensi koneita tunnin välein, tällaisia isoja 50 rivin koneita, meidän paikat oli keskirivillä, mutta onneksi suuret reppumme mahtuivat hyvin. Paljon oli sairaita ihmisiä, minunkin vieressä japanilaisnainen köhi siihen malliin, että mikähän tauti siitäkin tuli. Naisella oli kyllä maski, mutta olisi pitänyt olla minullakin. Pikkulapsia oli myös tosi runsaasti jotka kiukuttelivat ja huusivat koko tunnin pituisen matkan ajan. Ei siinä pystynyt nukkumaankaan. Menomatkan tapaan tarjottiin joku juoma, edessäni ollut länkkäripariskunta teki valintaansa niin pitkään, että luulin jo toisten jäävän ilman juomia, minä en ottanut mitään.

Lento laskeutui 9 minuuttia myöhässä. Mitään passintarkastuksia ei ollut, ja kun ei ollut ruumalaukkujaan, olimme äkkiä ulkona. Latasimme matkakorteillemme taas muutaman tonnin rahaa. Paluumatka kämpille sujui huomattavasti helpommin kuin menomatka, jäimme pois Shinagawassa, sitten juna Oimachiin ja sieltä juna Togoshi-Koenille. Tuntui mahtavalta palata tänne takaisin, kummankin valtasi kummallinen nostalginen tunne, aivan kuin olisi kotiinsa saapunut. Kämppäkin oli vielä pystyssä, joskin ilmastointi oli ollut pois niin oli turkasen kuuma, kaappiin unohtunut leipä homeessa, ja paha haju viemäristä.

Tokiolainen metro lähes tyhjänä.

Haimme maitoa ja keitimme kahveet. Kello oli vasta viiden maissa, joten päätimme lähteä vähän ulos. Otimme suunnaksi Daimon-aseman, ja menimme katsomaan vanhaa Tokyo Toweria. Sen vieressä oli hotelli, jossa olimme olleet porukoiden kanssa 12 vuotta sitten. Sekin oli vielä pystyssä. Lisää nostalgiaa. Tokyo Towerin alla olevat hodarikojut olivat muuttuneet terassiksi, kävimme ottamassa siinä yhdet hi ballit. Sen jälkeen kävimme shoppailemassa Tokyo Towerin alla olevissa kaupoissa.

Iltameininkiä Tokyo Towerin lähellä.

Vanha Prince-hotellimme-

Torni likeltä.

It's Hai booru-o'clock!

Siisti julkinen vessa.

Kävelimme Roppongiin, mutta emme löytäneet sieltä oikein mitään, emme edes AT:lle tupakkipaikkaa. Lisäksi tämä vaikutti kalliilta paikalta, joten palasimme metrolle ja sitä kautta takaisin Togoshiin. Matkalla mokailimme kummasti, aloimme epäilemään, että olemme matkalla väärään suuntaan, jäimme pois seuraavalla asemalla, vaihdoimme toiselle puolen kunnes tajusimme olevamme taas matkalla väärään suuntaan joten ei auttanut kuin palata taas takaisin ja odottaa seuraavaa junaa :) Metka juttu, että heti kun keskittyminen herpaantuu, niin näitä suunnistusmokia tulee.

Roppongin tornihuushålleja.

Togoshissa menimme samaan paikkaan hakemaan take awayt missä olimme käyneet viikko takaperin, tällä kertaa otimme tosin pienemmät annokset, silti puolet riisikupista jäi syömättä. Teimme vielä paremman ostosreissun, mulla oli tarkoitus salakuvata se rintataskusta, mutta sekin meni valitettavasti pieleen. Sen jälkeen siirryimme kämpille nauttimaan japanilaisista olueista sekä tv-viihteestä.

Peura-juomaa.