851# Nihon, 20

 22.9.2024, Sunday, +24, Torrential rain, Osaka, Japan

 

Vähän huononlaisesti tuli nukuttua. Olin mennyt yukata päällä nukkumaan ja heräsin kuumuuteen, ja hetken päästä sitten kylmyyteen. Hotelli oli aika hiljainen, vaikka ilmastointilaite piti jonkunlaista huminaa. Nukuin ehkä puoli yhdeksään asti. AT:tä menin hakemaan puoli kymmeneltä, mutta eipä ollut ukko himassa, oli lähtenyt sauhulle ja käymään 7-elevenissä. Toi sieltä vesipullon tuomisena joten hyväksyttäköön se.

Ilma oli pilvinen ja alkoi pahaksi onneksi satamaan. Meille ei kuulunut aamiaista, joten piti lähteä hakemaan aamiaispaikkaa; sellainen löytyi hotellin läheltä, mutta ensin oli pitänyt kiertää koko kortteli. Se hämmensi taas kun piti nimi kirjoittaa listaan, joka oli jonkunlainen varauslista, koska sisään piti jonottaa. Sen jälkeen vietiin pöytään; pelkäsimme, että pitäisi joku hemmetin appi tilata puhelimeen ja sitten sitä kautta tehdä tilaus, mutta ainakin meille tuotiin menu, toinen jopa englanniksi, ja saimme aamiaiset tilattua. Se olikin tosi runsas, maksoi 2430 yeniä.

Aamiaissetti.

Tällä välin vesisade oli kiihtynyt entisestään, ja kun vettä alkaa Japanissa satamaan, sitä tulee yleensä sitten kunnolla. Sade oli lämmintä, mutta isoja pisaroita ja tulivat vielä tuulen kera, ettei sateenvarjoista kauheasti ollut hyötyä. Lisäksi kadut alkoivat tulvimaan, joten goretex-kengät olivat nyt poikaa. Etsiskelimme postitoimistoa; ensimmäinen oli kiinni ja seuraavaan oli 550 metriä matkaa. Löysimme sen kuitenkin ja saimme postimerkit ostettua, ne eivät maksaneet kuin 800 yeniä (8 kpl) joten halpa hinta vähän mietitytti. Mutta virkailija vakuutti niiden olevan oikein. Mun japaninkielen taito on kyllä tosi huono, luettelen vaan sanoja mitä tiedän ja toivon vastapuolen ymmärtävän loput. Jos minulle esitetään kysymys, niin ymmärtämättä jää. Silti tämä on helpompaa kuin koittaa tankata asiaa englanniksi.

Voiko tällaista olla muualla kuin Japanissa?

Sadepäivä Osakassa.

Vettä satoi edelleen niin järjettömästi, mutta kohdallamme osui baari joten poikkesimme sinne. Heti sisäänastuttaessa sinitukkainen myyjälikka sanoi ettei puhu englantia. Eihän me nyt sellaista oltu puhumassakaan, mitä lie likka hupsi. Tilasimme pienet oluet; valitettavasti tässä baarissa sai polttaa joten vaatteisiin jäi sellainen ynseä haju. Istuimme siinä melko pitkään, mutta sade ei hellittänyt. Palasimme sitten hotellille lepäämään, kuivattelemaan ja tekemään check inniä seuraavan päivän lennolle. Vähän meni nyt suunnitelmat mistiin; sateen piti loppua ensin yhdeltä, sitten kahdelta ja sen jälkeen viideltä. Tarkoitus oli mennä Universal Studiosiin, mutta ei sinne sateella tee mieli mennä + nettisivujen mukaan siellä oli 110 minuutin jonotus aina yhteen paikkaan + tähtitieteelliset lippujen hinnat.

Sateen pitämistä baarissa.

Sade kuitenkin jatkui kovana pitkälle iltapäivään ja jouduimme tyytymään vararatkaisuuun; googlasimme Osaka Aquariumin, joten lähdimme seuraavaksi sinne. Veimme postikortit postilaatikkoon, siinä oli jonkunlainen lappu mutta toivottavasti ymmärsimme oikein, että postilaatikkoa ei tyhjennetä enää lokakuussa. Yhdellä metrovaihdolla pääsimme Osakako-asemalle ja kävelimme Tempozanin alueelle. Kävimme ensiksi syömässä Wendy'sissä kanaa ja juomassa oluet. Sitten oli hieman vaikeuksia ymmärtää lipunmyyntiä akvaarioon, mutta lopulta sekin onnistui, joskin saimme liput vasta klo 18.00 aikaslottiin, joten meillä oli puolitoista tuntia aikaa tuhlattavaksi. Kävimme ostamassa parit t-paidat, ja sitten menimme oluelle ja sen semmoista.

Tempozanista löytyi iso maailmanpyörä.

Satamaa.

Akvaario oli ihan mielenkiintoinen, isohko rakennus joka kierrettiin spiraalinomaisesti ylhäältä alaspäin, se oli lähemmäs 900 metriä pitkä. Siellä oli saukkoa ja pingviiniä, hyljettä ja haita ja paljon pienempiä kaloja ja meduusoja yms mereneläviä + paljon ihmisiä joista osa oli tietysti kuoleman kielissä plunssansa takia. Harmitti kun emme nähneet aksalotleja, jotka ovat erityisesti veljenlasten mieleen, mutta kaupassa oli pari aksalotli-pehmistä jotka heille ostin tuliaisiksi. Nekin maksoivat maltaita, ja minua vähän rahanmeno harmitti, varsinkin kun sisäänpääsymaksu osui minun kontolleni (yhteensä 7000 yeniä). Arvosana akvaariosta 3/5. Ihan mukava sadepäivän tekeminen, mutta ei mikään ihmeellinen.

Aquarium.

Vesipeto.

Rausku.

Lattialla oli merkitty etäisyys uloskäynnille.

Lasin eteen oli tuskaisaa jonotella.

Pingviinit katselemassa vitriinissä olevia kuvaavia ihmisiä.

Lisää pingviinejä.

Liekkö lunneja?

Ihrapallo potslojo.

Rapulassa?

Meduusoja.

Sitten takaisin kämpille, jossa hetken aikaa hengailtiin. Sade oli viimeinkin loppunut. Oli paljon viileämpää kuin aiemmin, mutta shortseilla ja lyhythihasella pärjäsi finne-poika vielä. Lähdimme sitten hakemaan Dominosista pitsaa, kun emme olleet sellaista vielä Japanissa syöneet. Sinne oli aika matka, ja kun pääsimme perille niin oli pelkkä takeaway-paikka, eikä paikan päällä voinut syödä ollenkaan. Tilasimme hetken epäröinnin jälkeen kuitenkin pitset mukaan, ja kävimme hakemassa konbinista juotavat. Sitten takaisin pitsojen kanssa hotellille. Ne pysyivät onneksi lämpiminä, ja olivat todella hyviä (S-koon pitsa riitti loistavasti). Arvosana 4/5. Saataisiinpa Suomeenkin joskus Domino's. Kämpillä sitten vielä blogaamista, suihkua, rahojen laskentaa, ja sen semmoista.

Maailmanpyörä iltavalaistuksessa.

Suomi mainittu Osakan metrossa.

Kukkia myynnissä.

Illallispitze, njamskista!

850# Nihon, 19

21.9.2024, Saturday, +32, Overcast, Osaka, Japan
 

Olin nukahtanut kesken kaiken, ja heräsin valot päällä klo 5.49, aurinkokin oli jo noussut. Vähän harmitti sellainen meininki. Nukuin sitten vielä katkonaisesti hetken. Kirjoittelin vähän blogia herättyäni, kävin suihkussa ja laitoin vielä viestiä AT:lle, että tarvitsin lisäaikaa aamutoimiin.

Kauaa siinä ei ehtinyt hommailla mitään, sillä hotellista oli uloskirjautuminen sikamaiseen aikaan jo klo 10. Tänään pitäisi vaihtaa Osakan hotelliin, joten kamat kasaan. Teimme check outin, ja jätimme kamat hotellille säilöön. Itse menimme asemalle aamiaiselle samaan paikkaan kuin edellisenäkin aamuna, otimme molemmat sandoitchi setton. Se oli ihan OK.

Tämänlaista aamiaista tänään.

Sitten menimme Nijo-jon linnalle. Sinne pääsi metrolla, toki piti vaihtaa junaa Karasuman (jostain syystä mulla oli muistiinpanoissani Kamasutran asema, toim.huom. :D). Se matka meni yllättävän jouhevasti. Nijo-jon linna oli lähellä metroasemaa, pääsymaksu oli 600 yeniä (1300 jeniä jos valitsi sisätilatkin). Paikkaa oli alettu bygamaan heti 1600-luvun alussa. Alue oli iso (alue oli 275000 neliömetriä) ja tosi hieno. Puutarha-alueet olivat mahtavat ja jalankulkijat eristetty niin, että sai hienoja kuvia. Sisälinna oli kamala; kengät piti ottaa pois ja kenkävaraston jalkahien haju oli infernaalinen. Sisällä oli turkasen kuuma ja täynnä ihmisiä; lähinnä tuli keskityttyä siihen, että pystyi kiertämään linnan läpi pyörtymättä, mutta kaikki maalaukset yms jäivät näkemättä. Ei sinällänsä haitannut mitään, koska nekin olivat jäljennöksiä, alkuperäiset olivat jossain museossa. Merkillepantavaa oli lattialankkujen narina; AT tiesi kertoa tämän olevan siksi ettei salamurhaajat pystyneet aikoinaan seuraamaan ja tappamaan hallitsijaa; toki joku supertyyppi - harvat ja valitut osasivat kävellä niin ettei lattia narissut - mutta me emme kuuluneet niihin. Käytiin vielä lopuksi turistimyymälässä, mutta emme löytäneet mitään. Kiva paikka silti, arvosana 4/5.

Nijo-jon linnan Tonan Sumi Yaguran vartiotorni.

Pääsisäänkäynti.

Päärakennus.

Kyllähän täällä on kelvannut 1600-luvulla asustella.

Linnan puistossa.

Lampi kuului näissä aina olla.

Ja vallihauta.

Ja vallihaudassa kuhisevat alligaattorit.

Näköalapaikalla.

Vallihauta ylhäältäpäin.

Otimme metrolinjat takaisin hotellille ja haimme kamat pois säilöstä. Respan mimmi oli pienikokoinen, ja jaksoi hädin tuskin kantaa reppumme narikasta. Lähdimme sitten asemalle, ja otimme pikajunan Osakaan. Se oli 5 minuuttia myöhässä, uskomatonta. Jo toinen juna Japanissa mikä on myöhässä. Se tuli ääriämyöten täyteen, ja oli sangen epämukava matka, sillä ruuhkajunissa ja metroissa täytyy reppu laittaa vatsan puolelle ettei taklaa ihmisiä. Teen kyllä samaa myös Hesassa, sillä onhan se epäkohteliasta kulkea reppu selässä jos ihmisiä on paljon metrossa tms. Mutta raskastahan se tietysti on.

Junamatka kesti ehkä 30-40 minuuttia. Sen jälkeen piti vaihtaa vielä metroon, mutta tässä vaiheessa eksyimme pahanlaisesti. Meillä kesti likemmäs 20 minuuttia ennen kuin aloimme ymmärtämään, että olemme tyystin väärällä asemallakin. Lopuksi kaikesta kuitenkin selvittiin. Niitä kylttejä katonrajassa täytyy todellakin katsella herkeämättä, sillä jos sitä ei tee, niin eksyminen on taattu.

Juna-aseman lattioihin oli merkitty odotuspaikat.

Osakassa meillä oli majapaikkana Smile Hotel Osaka Yotsubashi. Se oli Shinsaibashin alueella, joten oli aika hyvillä paikoilla, mutta vähän halpishotellin leima. Sisäänkirjaus oli kuitenkin jo kahdelta, ja kello olikin juuri sopivasti kun saavuimme hotelliin. Pelkkiä länkkärituristeja + yksi intialainen ennen meitä. Nämä tekivät check innin englanniksi, mutta me tietysti koitettiin parhaimman mukaan taaplata japaniksi. Aika hyvin se pitkälti menikin, mutta siinä vaiheessa kun respa alkoi puhelemaan siivouksesta ja jos emme ottaneet siivousta niin voisimme ainakin vaihdattaa pyyhkeet jättämällä vanhat oven eteen, meni aika lailla ohi ja piti vaihtaa englanniksi. Mutta yrityksestä toivottavasti respanlikkakin antoi muutaman pisteen edes ajatuksissaan.

Hotellimme Smile.

Huoneemme oli 12. kerroksessa, varsin urbaanit näkymät ikkunat (eikä edes kuplamuovia ikkunoissa!). Huone oli pieni, ja vessa haisi kuselle sellaiselle Viking Linen halpishytin vessalle. Lisäksi vähän kulumisen merkkejä huoneessa, mutta muuten ihan ok. Olisin halunnut vähän levätä, mutta AT pakotti lähes samoin tein uudelleen matkaan. Kävimme vastapäisessä Mäkkärissä juomassa kahvit ja syömässä chicken nuggeteja ennen kuin jatkoimme sitten metroilla Osakan linnaan.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Moottoritie ohitti hotellin seiskakerroksen kohdalta.

Sänky vei 99% huonepinta-alasta.

Hotellihuoneen muita "tiloja".

Vessaan mahtui melkein yksi ihminen kerrallaan.

Mäkkärin yhdistelmä kahvia ja kananuggetteja.

Osakan linna oli niin ikään valtava alue, mutta olimme nähneet sen jo tullessamme lentokoneen ikkunasta, joten osasimme henkisesti asiaan varautua. Paikka oli bygätty 1500-luvun loppupuolella. Puistoalue oli toista kilometria pitkä, ympärillä vallihauta jossa tehtiin jopa risteilyjä! Tännekin piti maksaa liput sisään, ne maksoivat 600 yeniä / naama. Liput ostettiin automaatista, mutta jono oli aivan juukelin pitkä. Olisi kannattanut ostaa pääsyliput netistä (jotkut näin tekivätkin jonottaessaan), niin pääsi skippaamaan jonon. Varmasti yli puoli tuntia meni siinä, ja kuumuus tottakai vaivasi.

Osakan linna lentokoneesta kuvattuna.

Kuva ei tee oikeutusta suurelle vallihaudalle.

Viimein päärakennus näkyviin.

Vaikea tönö kuvata.

Sisälinna oli 8-kerroksinen, liukuportaat olivat korjauksen alaisena, joten ylös piti kävellä portaita pitkin. Jokaisessa kerroksessa oli kuitenkin nähtävää, joten tsekkasimme ne puolivillaisesti läpi. Ylhäältä avautuivat näkymät Osakaan.

Sisätilalla oli tarjolla tällaista.

Ylhäältä avautuivat näkymät Osakaan.

Näkymät puistoon.

Palasimme alas ja menimme varsinaiseen museo- / matkamuistomyymäläkeskittymään. Täältä saimme hankittua jonkun verran tuliaisia (joiden ostaminen oli superkiusallista, koska tietysti myyjät puhuivat pelkkää japaniaa ja kyselivät jos jonkunlaisia kysymyksiä millaisen ostoskassin haluan tuotteilleni ja mistä materiaalista, ja olenko tarkistanut t-paidan koon ja mitä vielä. Oli niin kallista, että päätin kokeilla korttimaksua mutta sekin oli tottakai vain japaniksi ja hankaluuksia siinäkin. Haluaisin kyllä osata japaniaa edes sen verran, että joten kuten pärjäisi mutta kun olen niin kovapäinen oppimaan mitään. Vähän masensi se kyllä.

Palasimme sitten takaisin päin. AT olisi mielinyt tupakoimaan, sillä hän ei ollut sitten Kioton saanut röökiä poltettua, kun se oli kaikkialla kiellettyä. Nyt hän meni puskille tuhannen yenin sakon uhasta huolimatta, mutta ei jäänyt kiinni. Ennen hotellille palaamista käväisimme 7-elevenissä, ostimme kaljaa ja sipsejä ja purkkaa, ja koitin ostaa vielä postimerkkejäkin. Olisi pitänyt tietää minkä arvoisia postimerkkejä ostamme, mutta emme osanneet siihen sanoa mitään muuta kuin että lähettäisimme postikortteja Suomeen. Myyjäkin rupesi raapimaan päätään ja sanoi, että parempi jos menisimme postitoimistoon :) Tämäkin keskustelu käytiin tietysti japaniksi, joten siinä oli meillä vähän haasteita ymmärtää ensi alkuun mistä homma kiikasti.

Kävimme suihkussa ja vaihdoimme taas puhdasta vaatetta päälle. Kirjoittelimme hetken postikortteja, ja lähdimme sitten metrolla Nambaan; sinne oli vain yhden metropysäkin välin, mutta matkaa oli sen verran, että katsoimme viisaammaksi matkustaa sen metrolla kuin hiottaa itsemme kävellen. Nambaan päästyämme iski tuttu kulttuurishokki, kun ihmisiä oli ympärillä puolisen miljoonaa. Kävelimme Dotonborilla, pistäydyimme muutamassa turistikaupassa ostamatta mitään, kuvasimme kanavanrantaa, kävimme Don Quiotessa (joka on vähän samanlainen junttikauppa kuin meidän Tokmanni), etsimme tuskissamme vessaa (löytyi lopulta Namban metroasemalta) ja sitten AT:lle tupakkipaikkaa, joka löytyi vapeja myyvän hienostoliikkeen toisesta kerroksesta. Sen jälkeen etsimme ruokapaikkaa päätyen jälleen Kamukuraan; vähän aikaa piti odottaa ulkopuolella, että tilaa syntyi mutta ei haitannut mitään. Myyjä piti tietysti hälyttää paikalle, kun automaatti oli aluksi vain japaniksi, mutta lopulta alettiin pärjäämään senkin kanssa ja saimme tilattua itsellemme ramenit, gyozat ja oluet. Maksoivat 3800 yeniä. Ihan ok.

"Hi booru" maistuu välipalana.

Kivasti osasivat valaista julkisivut täällä.

Paikallinen Makkaratalo.

Namba HIPS oli erikoisen näköinen pytinki.

Nambassa riitti väkeä.

Muistan tuon rapumestan viime kerralta.

Dotonborin kanava.

Osa kaduista oli katettu.

Ja mopoilu niissä näytti olevan OK?

Legendaarinen Glico-mainos.

Astetta prameampi röökikoppi.

Ramen-kippolamme.

Kippola auki klo 09-25...

Ruoan tilaaminen onnistui paremmin kuin edellisenä iltana.

  

Kaippa tuoltakin olisi sapuskaa saanut?

 

Sitten metro kämpille, ja kävimme vielä hakemassa kaljat kaupasta. Joimme ne hotellilla, ja välilllä piti lähteä AT:n kanssa tupakkipaikalle, jonka hän oli googletellut noin 800 metrin päästä. Ilta oli jo hiljentynyt, ja koko illan metroaseman eteen sammunut nuorimieskin oli saatu jo tolpilleen. Nukkumaan puoli kahden aikoihin.

Ajotien keskikaistojen välistä löytyi röökimesta.

Joku oli selvästi Konamilla ylitöissä.

Yönäkymä hotellihuoneen ikkunasta.