sunnuntai 24. joulukuuta 2023

804# Moldova, 3

 21.9.2023, Thursday, +26, Partly cloudy, Chisinau, Moldova


Olin nukahtanut TV ja valot päällä, heräsin klo 3.25 ne sammuttamaan. Sen jälkeen koisasin kahdeksaan saakka. Aamiaiselle taas puoli yhdeksältä, olimme ainoat hotellivieraat salissa. Otin muroja tällä kertaa, ne olivat ok, vaikka oli kummallista syödä ne kuuman maidon kanssa. Makkarat sitä vastoin vähän yököttivät. Olo oli vähän rapulaisissa, joten ruuan maistumattomuus ei ollut täysin laadun vika. Palasimme hotellihuoneisiin lepäilemään, ja kun meillä ei sen kummemin tänään ohjelmaa ollut, päätimme lähteä ulos vasta klo 10.45.

Ensiksi kävelimme lähikauppaan, sillä samassa kiinteistössä vaikutti olevan jonkunlainen posti. Sinne päästääkseen piti ensin kiertää kaupan läpi. Tulee aina niin vaivautunut olo kun ohittaa kassalinjat eikä ole ostanut mitään. Postiluukulla oli yksi muija töissä, ja vain yksi asiakas ennen meitä. Kielimuuri oli uskomaton, mutta pyysin naista käyttämään translatoria (kun oma verkon käyttö oli superkallista) johon hän pitkin hampain suostui. Koitin ostaa postimerkkejä eilisiin kortteihin, mutta miksipä niitä nyt olisi postissa myyty? Ei suinkaan, sellaiset asiat pitäisi hoitaa keskustan pääpostissa.

Uusi aurinkoinen syyspäivä Moldovassa.


Translator käyttöön.

Lähiostarimme sisätiloja.

Kävelimme keskustaan. Meiltä oli edellispäivältä jäänyt muutama puolittainen nähtävyys näkemättä, joten päätimme käydä bongaamassa ne. Ennen kirkkopuistoa näimme postin, jonne poikkesimme merkkejä ostamaan. Sielläkin riitti sekoilemista kun meitä pompoteltiin ees taas, mutta olin ottanut kuvan aikaisemman ostoyrityksen yhteydessä virkailijan translatorista, joten kuvaa näyttämällä päädyimme lopulta erillisen osaston ovelle. Se oli yhden hengen byroo, virkailija puhui puhelimeen ja viittoi kädellä odottelemaan käytävän puolella. Puhelu kesti varmaan likemmäs 10 minuuttia, taakseni kertyneet mummelit alkoivat käymään hermostuneiksi. Lopulta virkailija viittoi minut sisään ja sain merkit ostettua. Maksoivat vain 10 leitä / kpl, eli noin 50 senttiä.

National-hotellin suihkulähde oli nähnyt parempiakin päiviä.
 
Ruska oli alkamassa täälläkin.

Jalkakäytävät olivat leveitä.

Kävimme kuvaamassa parlamenttitalon ja presidentinlinnan, ja poikkesimme sitten terassikippolaan oluelle. Olimme jälleen ainoat asiakkaat, mutta emme antaneet sen haitata. Matkalla takaisin hotellille näimme naisen puskassa kakalla. Voi hyvä tavaton, mitä touhua!

Parlamenttitalo.

Presidentin tönö.
 
Petro Symeonovytš Mohyla.

Vapahtajan kirkastumisen kirkko.

Suihkulähde oopperatalon edessä.

Terassilla riitti tilaa.

Puoli kuuden jälkeen lähdimme syömään. Andy's-nimiseen ketjukippolaan. Ne olivat ilmeisen suosittuja ravintoloita, niitä näytti olevan kaikkialla. AT otti hampurilaisen, minä valitsin gyroksen, juomaksi kaljat. Tarjoilija ilmoitti oluiden tuomiseen menevän viisi minuuttia, ruuassa kestäisi 25 minuuttia. Aika pedanttia, sano! Ranskalaisia piti suolata, mutta onneksi suolapurkki löytyi pöydästä, muuten ruuat olivat oikein hyviä. Oli lämmin ilta, joten söimme ulkona, siinä tarkeni hyvin syödä. Kadullakin riitti ihmeteltävää; täällä oli paljon sellaisia johdinbusseja, ja yksi dösä putosi pois linjoilta. Kuski nousi sitten tikkaita pisin bussin katolle ja nosti johtimet takaisin ylös.

Safkat ja juomat maksoivat yhteensä vain reilut 16€, joten halpa maa oli kyllä tämä. Palasimme sitten takaisin hotellille päin; löysimme oikopolun joka nopeutti jatkossa kulkemista melkoisesti. Hotellilla vähän telkkaria, olutta, suihkua yms. Seuraavana päivänä oli Transnistrian retki luvassa, joten sen kummemmin ei voinut hummailla.

Päivän soviet kaljatti.

Tässä ratsastaa Grigory Kotovsky.

Kerrostalo hotellimme takana.

Illalliskippola Andy's.

Maukas illallinen.

Vuvve näytti olevan allapäinen.

Hotellin kisse.

4 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin käsittämätöntä touhua tuo postimerkkien saanti näemmä, minne tahansa menetkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on tehty kyllä uskomattoman vaikeaksi, meni minne tahansa.

      Poista
  2. Pomoni oli tuolta kotoisin ja alkaa vahitellen ymmartaa miten han oli niin .... en osaa edes sanoa...neuroottinen...kunnianhimoinen...auktoriteettia pelkaava...traumaattinen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukavaa jengiä ne moldovalaiset oli, ainakin ne mitä me satuttiin kohtaamaan...

      Poista