794# Israel

 21.7.2023, Friday, +32, Clear, Tel Aviv, Israel

Alle viikko Kreetan matkasta, kun piti lähteä taas tien päälle. Alkuviikko oli sujunut himassa arkisia asioita hoitaen, mutta nyt oli aika nauttia jälleen kallisarvoisesta kesälomasta. Pp:llä oli kesäloma jo tältä haavaa ohi, joten reissukaveriksi pestautui AT (lisäksi hän on riittävän hullu lähteäkseen vähän epävakaaseen kohteeseen toisten jäädessä odottamaan Israelin tilanteen rauhoittumista, good luck with that one). Kohteena siis Israelin Tel Aviv, jossa kumpainenkaan ei aikaisemmin ollut, joten tästä saisi vielä maabongauksen. Lisäksi AT:lle taisi tulla vielä maanosabongauskin. AT oli toiminut matkavastaavana ja hommannut meille lennot Lufthansalla Frankfurtin kautta. Minä toimin majoitusvastaavana, ja halusin kokeilla hieman uutta, joten olin hommannut yksityisen kämpän meille kerrostalosta Bookingin kautta. Asuntona toimi "TLV port 2 bedroom apartment with a balcony", se oli Tel Avivin pohjoisosassa (sijainti harmitti meitä myöhemmin, Jaffan alue olisi ollut parempi). Viikon kämppä maksoi ₪6000, joka oli noin 1515€. Kuulostaa paljolta, ja sitä se tietysti onkin, mutta sanottakoon, että Israel on yksi kalleimpia paikkoja missä olen käynyt.

Lento lähti perjantaina klo 6.40. Tarkoitti sitä, että kentällä piti olla klo 4.40, kun otimme matkalaukutkin mukaan, ja ne piti saada tsekattua sisään. Herätys oli ollut minulla klo 3.30, ja puolta tuntia myöhemmin iso Kelan tilataksi tuli minut hakemaan. Matka sujui jouhevasti, AT oli jo kentällä ennen minua. Baggage drop sujui sekin nopeasti, kuten myös turvatarkastus. Olutta ei tähän aikaan vielä saanut, emmekä sitä olisi halunneetkaan, mutta kahvit kävimme juomassa.

Lähtöportteja tsekkaamassa.

Perjantaiaamun tunnelmia kentältä.

Tänään oli Lufthansalla lentelyä luvassa.

Lento lähti ajallaan. Vieressämme istui ulkomaalainen mies, joka ei puhunut. Ei ollut juurikaan sairaita ihmisiä, hyvä niin. Tilasimme Aperol Spritzerit kuten aina Lufthansan lennoilla; ne juotuamme koitimme hetkiseksi torkahtaa. Lento kesti sen 2h15min. Frankfurtissa meillä oli kahden tunnin välilasku, mutta ihmettelimme miksi boarding time oli peräti 1,5h ennen koneen lähtöaikaa, yleensä riittää puoli tuntia. Välilaskuaika suli nopeasti, sillä ensin oli tietysti bussikuljetus lentoasemalle, sitten piti kävellä C-terminaaliin jonne oli aivan järjetön matka. Kaiken lisäksi luulimme jotenkin töpänneen sillä olimme tulleet huomaamatta ihan kadulle saakka. Tässä vaiheessa piti kysyä virkailijalta, minne meidän oikein kuuluisi mennä. Hän sitten neuvoi eteenpäin; liput näytettiin automaattiin mutta sitten jouduimme tietysti turvatarkastukseen ja siinä se aika sitten menikin. Mulle meinasi tulla väärä veska mukaan turvatarkastuksesta, sillä eräällä toisellakin matkustajalla oli samanlainen armeijan reppu kuin minullakin. Turvatarkastuksen jälkeen oli vain yksi portti, mutta onneksi siinä oli sentään kiska, josta saimme ostettua eväsleivän ja jääteet. Ne vedimme naamariin heti. 

Boarding groupit oli jaettu kummallisesti. Meidän paikat olivat rivillä 34, joku aasialaisukko istui meidän vieressä. Edessämme istui vauva- ja lapsiperhe, ja ympärillämme oli taas sairastelevia matkustajia. Matka Tel Aviviin kesti 4,5h. Mulla oli keskipaikka, joten siinä oli vähän ikävä tietysti istuskella. Koska lento oli mannertenvälinen, niin tarjottiin sentään ilmaiseksi ruuat ja juomat (otimme molemmat pari kaljaa).

Lento laskeutui klo 15.20, joten ihan aikataulussa oltiin. Meitä vähän pelotti passintarkastus, kun olimme etukäteen googlanneet kauhujuttuja Israelin rajatarkastuksista. Jonoa ei ollut onneksi paljoa. Meiltä kysyttiin, mistä tunnemme toisemme, miksi ja kuinka kauan olemme Israelissa ja olimmeko olleet Israelissa aiemmin yms peruskysymyksiä. Ei mikään kauhean paha rasti, mutta ilmeisesti paluumatkan tenttaus oli jostain syystä pahempi. Matkalaukut odottelivat meitä jo, ja tullin läpi pääsimme ilman pysähdyksiä ja kysymyksiä.

Sitten taksia etsimään; uudelle lentoasemalle tultaessa on aina vähän päästä pyörällä, ja kaikenlaista ukottajaa on yleensä välittömästi kimpussa, mutta täällä oli lattiaan merkityt tarrat ja suuntimet mistä löytyisi virallinen taksi. Jonotus ei kestänyt kauaakaan, mutta kielimuuri oli hienoinen. Majapaikkamme oli osoitteessa 32 זכריה, תל אביב יפו, emmekä osanneet lausua sitä kuskille (translitteroituna Zeharya 32), mutta kuski hälytti jonkun grupieerin ja homma ratkesi sillä. Kuskien piti ilmeisesti käyttää taksimittaria, mutta sai meidät silti ukotettua käyttämään kiinteän hinnan 150 sekeliä (osui kuitenkin siihen hintahaarukkaan minkä olimme valmiit maksamaan). Tänään oli perjantai, ja sapatti alkamassa joten ilmeisesti julkiset liikennevälineetkin menivät kiinni, joten taksi se nyt oli pakko ottaa. Emmekä olisi ikinä löytäneet mistään juna-asemilta kämpille muutenkaan. 

Kuski ajeli varsin reippaasti, sataaneljääkymppiä kahdeksankympin alueella, joten ei pelkästään pelottanut vaan tuli myös hieman huono olo. Plussapuolena matka ei kestänyt kauaakaan, olisimmekohan olleet perillä kämpillä 20 minuutissa. Olin ollut kämpän omistajaan yhteydessä aiemmin, mutta en silti tiennyt mistä kerroksesta asunto löytyy (se oli ylin kerros). Oven edessä oli pin-koodilla varustettu boksi, jossa oli avaimet kämppään. Asunto oli iso, mutta kuuma, ilmastointi oli ollut pois päältä varmasti jo pidempään. Onneksi ilmalämpöpumppuja oli kolme, mutta se joka oli minun makuuhuoneessani ei oikein tuntunut toimivan kunnolla. Mutta omat makkarit, vessat ja suihkut, se oli sentään jotain. Keittiö ja olohuone oli myös, ja pieni parveke. Näkymät vastapäisen talon seinään. Netti toimi hyvin.

Olkkari.

"Minun" makkari.

AT:n makuulavitsa.

Huoneen ovenkarmissa oleva Mezuza.

 

Näkymä parvekkeelta.

Israelissa vietettiin sapattia, joka alkaa perjantai-illalla (uusi vuorokausi alkoi aina tietyn minuuttimäärän jälkeen auringonlaskun jälkeen, eikä keskiyöllä niin kuin "meillä"), ja emme olleet varmoja meneekö ravintolat ja kaupat kiinni. Viisainta kuitenkin pitää kiirettä, joten suuntasimme ensimmäiseksi kauppaan. Sellainen löytyi muutaman sadan metrin päästä kämpiltä. Kaupan tekstit olivat vain hepreaksi, joten emme olleet aluksi varmoja oliko se edes kauppa :) mutta kyllä, saimme hankittua sieltä vettä, olutta, vodkaa, muroja, maitoa yms aamiaistarpeita. Melko pian tämän jälkeen suuntasimme lähikippolaan, josta saimme syödäksemme perushampurilaissetit. Ihan OK, mutta salaatit yms täytteet loistivat poissaolollaan. Joko emme osanneet tilata niitä (kuten Irlannissa kävi) tai sitten se oli joku kosher-juttu josta emme tajunneet tuon taivaallista. Bonusta siitä, ettei hampurilaista oltu lävistetty veitsellä (voiko enää juntimpaa tapaa olla ruuan esillepanossa?). Kallista oli kyllä, maksoi 170 sekeliä (taisi olla n. 42€).

"Onks tää niinku kauppa?"

Illalliskippola Fat Cow.

Hampurilaissafkat.

Ruuan jälkeen olimme saaneet välttämättömimmät asiat hoidettua, joten menimme vielä rantaraitille kävelemään. Se oli aika hieno mesta, aurinko teki vielä laskuaan ja sai kaiken näyttimään kauniilta. Pysähdyimme sivuummalle baariin kaljalle. Palasimme sitten takaisin kämpille, testasimme suihkut. Istuskelimme vuoron perään parvekkeella päivittelemässä kuumuutta ja välillä olkkarissa nauttimassa ilmastoidusta huoneesta ja katselimme telkkaria. Kovin on raskaita aina nämä matkustuspäivät, joten mitään ihmeitä ei jaksanut oikein tehdä.

Rantaraitti.

Uijia riitti vielä iltasellakin.

Auringonlasku.

Yom Kippis!