795# Israel, 2

 22.7.-23.7.2023, +31, Scattered clouds, Tel Aviv, Israel

Lauantai:

Olimme menneet nukkumaan puolilta öin, klo 4.40 heräsin hedariin. Oli pakko napsia hieman päänsärkylääkistä. Naapurissa vaikutti olevan bileet, mutta muuten aika hyvä äänieristys. Ilmastointilaite piti kummallista meteliä, mutta ei juuri viilentänyt ilmaa, joten suljin sen pois. Ei olisi kannattanut, sillä huone kuumeni nopeasti entisestään. Aurinko nousi aikaisin grillaamaan huonetta vielä lisää.

Nousimme klo 9.30. Aamiaiseksi söimme muroja, olimme onneksi onnistuneet ostamaan kaupasta maitoa. Kämpillä oli kapselikahvikone, muutamia kapseleita oli jätetty, mutta niitä pitäisi ostaa myöhemmin lisää.

Unisieppari - pahojen unien karkottaja.

Tänään päätimme ottaa rennosti, ja mennä tsekkaamaan paikan ranta- ja uimapotentiaalin. Biitsille lähdimme klo 11.30. Haimme matkalla uudet kahvit kaupasta. Rannalle oli enemmän matkaa mitä olimme otaksuneet kartasta katsomalla. Olimme vähän epävarmoja miten ranta toimisi, mutta meillä oli vain rantapyyhkeet mukanamme, emme tienneet aurinkopetivuokrauksista ja -varjoista mitään, emmekä alkaneet kyselemäänkään. Väkeä oli jonkun verran, johtui kai sapatista, mutta turisteja emme nähneet ollenkaan (ainakaan sellaisia valkoihoisia länkkärituristeja joita itse edustimme). Täällä oli hyvä hiekkaranta; ei roskia eikä skeidaa. Vesi vaikutti puhtaalle; matala ranta ja hyvä pohja. Merivesi oli mittarin mukaan peräti 32-asteinen, en muista niin lämpimässä uineen sitten Filippiinien. Yleensä palleissa tuntuu jonkunlainen kirpaisu kun vesiraja saavutetaan, mutta nyt ei sitäkään tunnetta tullut. Kyllähän sellaisessa vedessä kelpasi puljata.

Seinillä olevaa katutaidetta.

Emme uskaltaneet olla rannalla tuntia pisempään, ettei nyt aivan karrelle palaisi. Palasimme takaisin hotellille suihkuun ja lepäämään, ja syömään hieman välipalaa. Tämän jälkeen lähdimme vähän kävelemään lähiseudulle; löysimme kippolan, jossa kävimme hörppäämässä oluet. Muuten oli aika hiljaista ja ajattelimme sapatin vielä vaikuttavan asiaan. Kauppa oli onneksi auki, ja kävimme tekemässä ostoksia. Hyvin puhelias kaupantäti yltyi juttelemaan ja neuvomaan meitä ostostemme kanssa.

Kämpän takana oli pieni puistoalue.

Yarkon-joki oli Israelin toiseksi pisin joki (26 km).

Sipsejä evääksi.

Iltapäivä sujui sekin relaamalla. Kävimme vielä uudestaan rannalla tekemässä tunnin setin. Rannallakin oli suihkuja jotka helpottivat suolaveden huuhtelua iholta. Takaisin hotellilla otimme miettimiskaljan ja googlailimme ruokapaikkaa. Päädyimme tsekkiläiseen olutkippola Little Pragueen, jonne oli reilun kilometrin kävelymatka. Ruuaksi otimme makkarat muusilla, ei mikään erikoinen makukokemus (mutta melko autenttinen, tsekeissä varmaan juuri tämänlaista sapuskaa on). Arvosana 2/5. Jälkkäriksi talo tarjosi jonkun yrttisnapsin. Lasku oli yli 200 sekeliä ~50€, joka tuntui kalliilta. Sitten kämpille bilettämään.

Kämppämme julkisivu illankoitteessa.

Little Prague-kippola.

Safka.

Terassi.

Talo mutkalla.

Sunnuntai:
Heräsimme taas klo 9.30. Olimme valvoskelleet kahteen asti, se tuntui hieman herätessä. Aamiainen naamariin, se oli parempi kuin edellisenä aamuna kun meillä oli leipää ja leikkeleitä murojen lisäksi. Yhdentoista maissa ajattelimme lähteä pitkälle kävelylle Jaffaan rantaraittia pisin. Nopeasti tuli kuuma, mutta onneksi vesikauppoja oli. Rantakatu oli aika mukava; vierellä oli isoja hotelleja mutta silti tunnistettavia turisteja ei liiemmälti näkynyt. Paikallisia kylläkin. Yllättävän paljon näytti ihmisillä olevan koiria lemmikkeinä, joita ulkoiluttivat menemään.

Rantaraitille.

Rantaa riitti.

Etukäteen olimme ajatelleet Jaffaan (Yafo) olevan nelisen kilometriä, mutta olikin kilsoja olikin kuusi. Perille päästyämme pysähdyimme oluelle. Ne nautittuamme koitimme päästä aallonmurtajan päähän, josta olisi nähnyt Antromedan kiven paremmin. Tarun mukaan Jaffan kuninkaan vaimo Cassiopeia ja hänen tyttärensä Antromeda kerskuivat olevansa kauniimpia kuin merenneidot, jotka suutuksissaan vetosivat Poseidoniin ja pyysivät häntä langettamaan kirouksen. Näin tapahtui, ja kuninkaan piti uhrata tyttärensä Jaffan edustalla olevalle kivelle. Zeuksen poika Perseus kuitenkin ihastui Antromedaan ja pelasti hänet merihirviöltä. Perseus katkaisi veteen pudonneen hirviön pään ja josta syntyi Jaffan merikivi (minusta oli omituista, että kreikkalainen mytologia ulottui tänne saakka). Ikävä vain, että aallonmurtajalla oli rakennustyömaa, eikä sinne päässyt kulkemaan. Se harmitti myöhemmin vielä enemmän, sillä emme olleet tajunneet kuvata kiveä edes kauempaa kun luulimme pääsevämme parempiin kuvausasetelmiin.

Hotelleja taisi olla nämä.

Viimein Jaffassa.

Nousimme raput ylös mäelle Jaffan kaupunkiin. Hiki virrasi siihen malliin, ettei mitään rajaa. Haimme jääteet ja jäätelöt, se vähän piristi. Täällä oli antiikkikaupan näköisiä puljuja ja poikkesimme yhteen tarkoituksena ostaa mezuzat tuliaisiksi. Muita asiakkaita ei ollut ja varsin ukottajan näköinen myyjä olisi kaupannut meille vaikka mummonsa, mutta tyydyimme mezuzoihin. Ne olivat ryöstöhintaiset kuten arvata saattoi + piti vielä ostaa erikseen toorakääreet mukaan. Toisesta kaupasta löysimme postikortit, mutta merkkejä heillä ei ollut myydä vaan ohjasi kysymään postitoimistosta. Sellainen löytyi pienen matkan päästä Jerusalem Streetiltä. Se oli auki, mutta emme tajunneet jonotusjutusta mitään. Siellä oli jonkunlainen jonotusautomaatti mitä emme osanneet käyttää (ilmeisesti seuraavan ajan sai vasta kahden päivän päähän?!?) päätimme skipata sen tuonemmaksi.

Tie Jaffan vanhaankaupunkiin.

Välillä tuntui, että olemme eksyksissä.

Jaffa.

Mäkkäri olisi ilmeisesti ollut täällä ja.

Tässä vaiheessa olisimme halunneet päästä jo hotellille lepäämään. Koitimme pysäytellä taxeja, mutta yksikään niistä ei pysähtynyt. Myöhemmin ymmärsimme, että taksin sai tilattua pelkästään appilla, mutta netinkäyttö maksoi täällä omaisuuden, joten ei mikään turistiystävällinen juttu. Ei auttanut kuin lähteä lampsimaan takaisin hotellille päin. Pysähdyimme matkalla baariin juomassa soodavedet ja tilasimme vesimeloneja ja fetaa (miten omituinen yhdistelmä?), mutta nestehukka tuntui silti olevan melkoinen. Aurinkorasvaa kului niin ikään desilitroittain mutta ihoa kuumi siihen malliin, että varmasti joku paikka paloi. Kenkäkin oli hiertänyt kantapään rikki. Kun lopulta pääsimme takaisin kämpille, olimme kumpikin aivan uuvuksissa. Pienissä rapulaisissa kävelty 16,2 kilometrin lenkki kuumassa otti veronsa, mutta suihku palautti onneksi osan voimista takaisin.

Näkymä Jaffasta Tel Avivin suuntaan.

Seuraavana päivänä oli luvassa kokopäiväretki joten päätimme mennä kauppaan ostamaan vähän juomista ja evästä. Kämpän lähellä oli toinenkin kauppa, mutta jostain syystä meitä ei suostuttu siellä palvelemaan, vaan myyjä poimi aina uuden asiakkaan jonon takaa. Ei siinä sitten auttanut kuin jättää ostokset kassalle ja lähteä itse menemään, kummallista käytöstä. Toisessa kaupassa ostosten teko sentään onnistui. Paluumatkalla kävimme hakemassa Papa John'sista pitset kämpille syötäväksi, olivat ihan OK. Ilta kului rauhaksiin kun piti ottaa iisisti, seuraavana päivänä oli luvassa aikainen herätys.

Take away -pitse.