775# Islanti, 5

12.4.2023, Wednesday, +7, Scattered clouds, Vik i Myrdal, Iceland

 

Kylläpä nukutti maireasti ja hyvin. Nukahdin heti ja havahduin ensimmäisen kerran kun oli jo valoisaa, sen on täytynyt olla aamukuuden jälkeen. Seitsemän jälkeen nousimme ja menimme puolta tuntia myöhemmin aamiaiselle. Siellä oli harmittavan paljon sairaita yskiskelijöitä. Muuten aamiainen oli todella paljon parempi kuin Reykjavikssa. Pekonit oli rapsakasti paistettu ja oli nakkeja ja muukin oli hyvää. 5/5 aamiainen, mutta ne muut sairaat asiakkaat harmitti.

Aamiaispekonitkin rapsakoita.

Tänäänkin oli ohjelmaa luvassa, joten liikkeelle lähdimme ennen yhdeksää. Ensiksi otimme kohteeksi edellispäivänä ohittaman Seljalandsfossin; sinne oli noin 60 kilometriä. Sää oli kuin morsian, muutamia pilviä, lämpöä ehkä 3 astetta mutta ei tuullut. Tiellä ei ollut tähän aikaan vielä paljoa liikennettä, ja ajo sujui nopeasti ja olimme perillä tuossa tuokiossa. Edellispäivänä olimme tulleet Vikiin raskaiden pilvien saattelemana ja olimme missanneet sekä Mýrdalsjökullin että Eyjafjallajökullin. Nyt oli selkeätä ja nämä jökullit - eli jäätiköt - näkyivät hienosti. Eyjafjallajökull aiheutti pahennusta eurooppalaisissa lentomatkustajissa vuonna 2010, kun purkautuessaan tuhkapilvi esti lähes koko Euroopan lennot kokonaan päiväkausiksi. Tällä hetkellä enemmän huolta aiheutti kuitenkin viereinen Mýrdalsjökull, jonka sisällä muhi Katla-tulivuori. Yleensä Katla purkautuu samaan aikaan kuin Eyjafjallajökull, mutta v. 2010 se jätti sen tekemättä. Itse asiassa Katla purkautuu 40-80 vuoden välein, mutta edellisestä kunnon purkauksesta on kulunut jo yli 100 vuotta, ja siksi paikallisilla oli pelko, että pian saattaa jysähtää.

Mýrdalsjökull - jäätikkö.

Pahamaineinen Eyjafjallajökull.

Eteen ilmestyi vuori.

 

Aakeaa laakeaa.

Seljandefossissa oli vesiputous; sitä oli mainostettu, että sen "sisään" pääsisi kävelemään, ja ehkä kesäaikaan näin olikin, mutta nyt rappusissa oli lusikallinen jäätä, ja ilmeisesti siksi reitti vesiputouksen sisään oli suljettu. Se harmitti ainakin minua kovasti, se olisi ollut minusta se the juttu joka teki tästä paikasta erikoisen. Muutenhan se oli ihan näyttävän näköinen vesiputous. Lisäksi joku puhelinmyyjä soitti mistä en päässyt eroon kohteliaisuuksilla, vaan piti lyödä luuri korvaan ja sellainen on vähän ikävää ja droppasi tunnelmaa. Kävelimme sitten reilun puolen kilometrin päässä olevalle Gljufrabuin vesiputoukselle; tässä olisi pitänyt kahlata kolmiasteisen vesistön läpi kalliolohkareiden sisään, jotta olisi nähnyt vesiputouksen kunnolla, mutta olisi samalla kastellut itsensä läpimäräksi + olisi pitänyt olla ehkä saappaat, joten väliin jäi. Sieltä saapui kyllä porukkaa kuin uitetut koirat ja kehuivat meille, että se oli sen arvoista, mutta ajattelimme heidän ukottavan. Pp sentään yritti mutta hänkin kääntyi nopeasti takaisin.

Seljalandsfoss.

Viereinen Gljufrabui-putous kannatti tsekata myös.

Gljufrabuin vesiputous kallion sisässä.

Haimme kahvilasta kahvit mukaamme ja maksoimme parkkipaikan (kahvit maksoivat reilun 8€ ja parkkipaikkakin vitosen) ja palasimme sitten autolle ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Vikiä. Minä tulin taukopaikalla ajamaan. Auto oli vähän herkkä, mutta suht helppo ajettava kuitenkin. Paikoitellen olisin kaivannut tieltä vähän lisää leveyttä; nopeusrajoitukset olivat maaseudulla yleensä joko 70km/h tai 90km/h, taajamissa 50km/h.

Kannuja tienvarsipaikalla.

Seuraavaksi bongasimme Skogafossin joka oli niin ikään vesiputous. Se oli myös näyttävän näköinen. Kuvasimme itsemme alhaalla putouksen juuressa; putouksesta aiheutuva vesihöyry aiheutti auringonpaisteessa pieniä sateenkaaria. Täällä pääsi lisäksi kiipeämään n. 550 rappusta ylös vesiputouksen huipulle, mutta se ei ollut yhtä upea kuin alhaalta päin katsottuna. Rappusissa meinasi lähteä ikä ja terveys; ne olivat vielä pahasti muiden turistien ruuhkauttamia. Portaat olivat niin kapeat ettei niissä voinut oikein väkeä ohittaakaan eikä kauheasti pitää taukoakaan ettei jäänyt muiden jalkoihin. Kuvasimme silti maisemat ylhäältä päin, ennen kuin palasimme takaisin alas - joka oli muuten huomattavasti helpompaa kuin ylöspäin meneminen.

Skogafoss.

Sateenkaaren päästä löytyy keltatakkinen ukko.

Muutama kuutiollinen vettä.

Raput näköalapaikalle.

Vesiputous ei ollut näyttävä ylhäältä päin.

Näkymä parkkipaikalle.

Kovasti oli tarve vessaan, ja onneksi sellaiset löytyivät parkkipaikan päästä. Vessoihin oli laitettu kolikkoboksi ovenpieleen, jossa pyydettiin maksamaan 200 ISK (noin 1,40€) vessan käytöstä, mutta meillä ei ole täällä ollut vielä kertaakaan rahaa, vaan olemme kortilla maksaneet kaiken, joten juoksukusi tuli tällä kertaa. Autossa söimme vähän eväitä ennen kuin lähdimme taas jatkamaan matkaa kohti Vikiä.

Islantilaista tietä.

Ennen Vikiä kurvasimme Dyrhólaeyn majakalle tsekkaamaan maisemat. Ajoimme aluksi väärälle parkkikselle, näyttävimmät maisemat olisi korkeimman mäen päällä. Minua vähän arvelutti voisimmeko ajaa sinne autollamme (automme vakuutus ei kattanut ns. F-roadeja), mutta Pp piti päänsä. Tie oli serpentiinitie, mutta ei edes hiekkatietä, ja siellä oli paljon pienempiäkin autoja kuin meidän. Maisemat olivat kyllä hienot, täältä näkyi Dyrhólaeyn ranta ja Reynisfjaran ranta ja "ikkunallinen" kallioleikkaus jonka läpi valtavan kokoiset Atlannin aallot risteilivät.

Dyrhólaey.

Reynisfjaran ranta Dyrhólaeyn suunnalta nähtynä.

Majakka näytti kyllä hienommalta internetissä.

Kallioikkuna.

Okran väristä maata.

Täältä ajoimme katsomaan vielä Reynisfjaran rannan, joka oli kuuluisa rantavedessä pilkistelevistä neulamaisista kivimuodostelmistaan, jotka kansantarujen mukaan olivat auringonvalon vangitsemia kivettyneitä peikkoja. Sen lisäksi täällä oli basalttikivipylväitä, jotka ovat paineessa kiteytyneet pylväsmuodostelmiksi. Varoitustaulut varoittivat kovasti hengenvaarallisista "sneaker-aalloista; monen monta epäonnista oli menettänyt täällä henkensä kun mereltä oli tullut sala-aalto joka vienyt varomattoman turisin merelle. Emme uskaltautuneet ihan rantaveteen, vaikka nyt tyyni keli olikin.

Rannan varoitussysteemi.

Reynisfjara oli turistien suosiossa.

Basalttipylväitä.

Neulamaisia kivipatsaita.

Reynisfjaran kippola jäi käymäti.

Napsimme kuvat ja ajoimme sitten takaisin Vikiin, jossa pysähdyimme vielä Kronan-markettiin hakemaan evästä ennen kuin menimme hetkiseksi lepäämään hotellille ja lataamaan puhelimet yms. Kauaa emme ehtineet lepiä ottamaan, kun olimme buukanneet aiemmin itsellemme Lava Shown klo 17.00 näytökseen (kannattaa varata se etukäteen, sillä mekin varasimme sen noin viikkoa aikaisemmin, emmekä meinanneet enää mahtua mukaan. Liput maksoivat suunnilleen 40€ / naama). Se oli eilistä ruokapaikkaa vastapäätä, joten osasimme sinne hyvin. Ohjeissa oli pyydetty tulemaan 20 minuuttia etukäteen, olimme tunnollisina suomalaisina ensimmäisten joukossa. Ukko kysyi varaajan nimen tiskillä ja ohjasi meidät sitten sisään. Valitsimme paikkamme ja toivoimme ettemme saisi plunssaisia vierustovereita (turha toivo). Aluksi esittelijä selitti englanniksi alueen vulkaanista toimintaa ja historiikkia edellisistä purkauksista ja miten ovat varautuneet tuleviin purkauksiin ja mahdollisiin tuhoihin ja evakuointeihin (kerrontatapa oli mukava ja mielenkiintoinen ja englanti selkeätä), sitten katsoimme pienen videon, ja lopuksi laavaa laskettiin huoneeseen. Huoneen lämpötila nousi välittömästi korkeaksi ja pimeä huone valastui laavan voimasta. Kertojaukko siinä sitten käpisytteli rautatangon kanssa 1100 asteista laavaa eessun taassun. Lopuksi jaettiin kolmen päivän takaisesta lavashowsta jäähtyneitä kappaleita muistoksi. Ihan hyvä show. Suojalaseja piti käyttää jos ei ollut omia tavallisia rillejä (meillä oli).

Islantilaisessa Kronan-ruokakaupassa.

Omituisia munia.

Laavashow-paikka.

Missä ne oikein voi säilyttää sitä laavaa?

Laavaa tulossa.

Hottis-kamaa.

Olimme ajatelleet syövämme samassa rakennuksessa olevassa baarissa, mutta kaikki esityksessä olevat jäivät syömään tähän, joten menimme Strondin-pubiin ensin oluelle. Pp vähän kritisoi paikkaa juntiksi - ja sitähän se vähän olikin, mutta hinkusin tänne, mutta hyvinhän tässä viihdyttiin. Palasimme sitten takaisin Lava-show mestaan ja tilasimme keitot; Pp otti lammaskeiton ja minä otin leivän sisään tehdyn keiton. Leipä oli erikoisen näköinen (tuhkanharmaa) mutta ei erityisen hyvän makuinen, keitto oli sen sijaan maukasta, ja mikä parasta sitä sai haettua tiskiltä lisää (itse hain santsin). Juomaksi olutta, Pp otti siiderin. Arvosana 4/5, vaikka olihan se taas kallista (maksoikohan se 45€).

Strondin Pub.

Leivän sisässä keitto.

Sitten kävimme vielä Icewear-liikekeskuksessa ostamassa vähän tuliaisia. Pp:tä harmitti kun ei saanut haluamaansa kallista islantilaista villapaitaa (ei löytynyt oikein sopivaa materiaaliltaan). Aurinko alkoi painua vuorten taakse ja painelimme sitten takaisin hotellille iltaa viettämään ja juoksevia asioita hoitamaan.

Skoude-mopedi.

Aurinko laski taas vuorten taa.

 

"...I'm not going home."