sunnuntai 14. toukokuuta 2023

774# Islanti, 4

 11.4.2023, Tuesday, +3, Rain / sleet, Hveragerði, Iceland


Nukutti parhaiten tähän mennessä. Herätys oli seitsemältä, olin havahtunut toki aiemmin puhelimen värähtelyihin, kun Suomesta oli viestiä pukannut luuriin. Mentiin aamiaiselle 7.30, söimme samat kamat kuin aikaisemmin. Aamiaisella meidät yhytti joku suomalainen pariskunta, joka oli saapunut vasta edellisenä iltana Islantiin. Kyselivät meiltä kokeneilta käytännön vinkkejä.

Edellisenä iltana olin ostanut kulmakaupasta Isey Skyrin, kun se on joku islantilaisten juttu ja sellainen piti täällä syödä. Lusikoin sen sitten vielä aamiaisen jälkeen huoneessa naamariin, ei mikään kauhean hyvä makukokemus, arvosana 2/5. Pakkailtiin siinä kamat kasaan, tänään oli tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin n. 185 kilometrin päähän Vikiin (viralliselta nimeltään Vik I Myrdal, mutta käytännössä kaikki kutsuivat sitä pelkällä Vik-nimellä). Matkalla poikkeaisimme Reykjadalurin laaksossa tekemässä vuorivaelluksen, joten retkikamat piti huolella laittaa erilliseen veskaan. Ilma oli sateinen ja kylmä, joten se tietysti vähän hankaloitti asiaa. Lisäksi retki sisälsi uimista, joten piti vielä pakata varakalsaria, uimahousua, uimakenkää, pyyhettä ja muovikassia mukaan.

Skyr ei ollut hääppöstä.


Pääsiäisen ajan olimme saaneet pysäköidä ilmaiseksi kadunvarteen, mutta tänään päättyisi se lysti ja parkista pitäisi maksaa yhdeksästä alkaen. Niinpä olimme suunnitelleet check outin parahiksi yhdeksältä; se onnistui hyvin ja pääsimme lähtemään aikataulussa. Ajoimme ensiksi räntäsateessa n. 45 kilometrin matkan Hveragerði-nimiseen kylään, josta jatkoimme ajamalla kylän läpi noin kolmen kilometrin päähän Reykjadalurin reitin parkkipaikalle. Kello oli vasta kymmenen, ja paikka oli suljettu. Kamera kuvasi parkkipaikalle tulijat, ja lähtiessä pitäisi maksaa sitten keston mukainen hinta automaattiin. Täällä tämä oli selitetty sentään paremmin kuin Þingvellirissä, joten mietimme mahtaisiko meille tulla myöhemmin jonkunlainen parkkisakko kotiin (kyllä tuli).

Matkaan räntäsateessa.

Infokartasta oli hyötyä.

Höyrysi siellä täällä.


Parkkipaikalla oli muutama auto mutta muuten ei näkynyt ristinsielua. Vessaan sentään pääsi vaikka itse rakennus oli kiinni. Sitten suuntasimme talon takaata lähtevälle tielle; täältä oli reilu kolme kilometria itse jokipaikalle, mutta huomasimme Sports-trackerin ja Polarin mukaan matkan olevan lähemmäs neljä kilometria. Aluksi oli vielä jyrkkää nousua ja myöhemmin tien kunto huononi. Koko retken ajan satoi joko vettä tai räntää ja ilma oli jäätävä. Polku oli mutaa täynnä, ja mutasimme kenkämme ja sadevaatteemme kyllä melkoiseen kuntoon. Reitin varrella oli paljon savuavia ja rikiltä lemuavia "lähteitä". Maisemat olivat paikoitellen hulppeat. Menomatkalla ei juurikaan muita ihmisiä näkynyt.

Lähtöpiste.

Reitin alkupää parkkipaikan takana.

Käveltävää piisasi reilut 3 km.

Raskasta oli kävellä tässä kelissä.

Purovesikin oli yli 40 asteista.

Kuplivaa.

Ylämäkeä riitti.

Melkein alkoi huimaamaan jo.

Jokea.

Kuumia lähteitä.


Viimein saavuimme perille jokipaikkaan. Veden lämpötila vaihteli 30 ja 41 asteen välillä. Se oli matalaa ja kivikkosta joenpohjaa, joten uimakengät olivat must. Pahinta oli riisua vaatteet räntähippujen laskeutuessa taivaalta. Sitten helpotti kun pääsi kastautumaan. Lilluimme vedessä kyllä melko pitkään. Välillä nousimme pois vedestä ottamaan valokuvia, ja jo muutaman kuvan ottaessa iski melkoisen holotna, joten vähän jännitti miten saisimme itsemme pois joesta ja kuivattua itsemme. Vaatteet oli laitettu muovikasseihin ja sadevaatteiden alle, mutta varmasti ne olivat kosteita ja kylmiä. Mutta pakkohan se oli sitten jossain vaiheessa nousta ja lähteä, kun ei voinut siihenkään jäädä. Vesi haisi ehkä vähän kummalliselle.

Viimein perillä.

Pulikoimispaikkamme.


Kuivasimme itsemme ja vedimme märät ja kylmettyneet vaatteet takaisin päälle, ja lähdimme kävelemään takaisin. Ihmisiä oli alkanut kertymään tässä vaiheessa enemmänkin ja vastaantulijoitakin riitti, joten tännekin kannatti tulla aamusta. En sitten tiedä minkälainen ryysis täällä olisi kesäkeleillä sesonkiaikaan, kun nyttenkin porukkaa riitti räntäsateesta huolimatta.

Aika raskas reissuhan se oli, meillä melkeen neljä tuntia meni kaiken kaikkiaan. Vessoja täällä ei ollut parkkipaikkaa lukuunottamatta, ja olin vähän pulassa sen asian kanssa, mutta perille pääsy motivoi entistä enemmän. Vaatteet olivat kyllä märät ja mudassa, ja nälkäkin oli melkoinen. Huonosta säästä huolimatta arvosana 4/5, erikoinen kokemus jota ei nyt ihan joka päivä pääse kokemaan.

Parkkipaikka näkyvissä paluumatkalla.


Pysäköinti maksoi mitä kauemmin alueella oli, joten lunastimme itsemme ulos ja ajoimme "keskustan" bensikselle ensin syömään eväitä, sitten tankkaamaan (onnistui kylmäaseman automaatilla aika hyvin, automaatti oli selkeäkäyttöinen) ja sitten vielä vastapäiseen viinakauppaan ostamaan pari kunnon olutta ja pari Don Simon sangriaa. Täällä oli myös apteekki, Bonus-kauppa, kahvila, turisti-info sekä sellainen kohokartta, jossa nappia painamalla valo indikoi missä mikäkin paikka kartalla oli. Sen lisäksi oli videoesitys täällä v. 2008 olleesta 6,3 Richterin maanjäristyksestä (epicentrum 2,3 km päässä) jossa näytettiin miten kauppojen hyllyt romahtivat. Se oli aika mielenkiintoinen. Parkkipaikalla oli jonkunlainen autotilanne päällä, mikä melkein eskaloitui tappelunnujakaksi.

Hveragerðin keskusta.

Kohokartta ledi-valoilla.

Islantilaiset paikannimet tuottivat vaikeuksia.


Jatkoimme sitten ajamista kohti Vikiä, jonne oli täältä vielä n. 140 kilometriä. Selfoss oli vähän isompi paikka heti 12 kilometrin jälkeen, mutta muuten paikkakunnat alkoivat pienentyä. Välillä oli täysin tasaista, ja välillä vuoria nousi tienvierestä pilvien yläpuolelle. Olimme ajatelleet jos olisimme käyneet vielä Skogafossin vesiputouksella, mutta oli vähän väsynyt fiilis, joten jatkoimme suoraan Vikiin, ja päätimme tulla näille seuduille sitten seuraavana päivänä uudelleen.

Selfoss.

Islannin etelärannikon suoraa tietä.


Meillä oli varattuna hotelli Kria. Löydimme sen helposti päätien varresta. Meidät otettiin vastaan hyvin, ja saimme huoneen katutasosta läheltä respaa / ravintolaa. Hotelli vaikutti uudelta ja huone siistiltä. Haimme kamat ja teimme kalusto- ja henkilökohtaisen huollon, päälle kiehautimme kahvit. Koimme ansaitsevamme jotain vähän vahvempaa, joten menimme katsomaan baarin tarjonnan; otin oluen ja Pp otti GT:n. Ne maistuivat hyviltä, ja maksoivat euroissa lähes pari kymppiä; ihmettelimme halpaa hintaa ja mietimme voisiko se olla Happy Hourin seurausta. Baarissa oli joku englantilaisnainen asiakkaana, joka käyttäytyi kuin Euroopan omistaja.

Hotelli Kria.

Kria-hotellin kippola.


Lähdimme sitten hakemaan ruokaa. Hotellin respa oli mainostanut meille tietysti hotellin omaa ravintolaa, mutta se ei oikein innostanut meitä, joten menimme kylille Halldorskaffi-nimiseen kippolaan. Se oli puolittain täynnä ihmisiä. Viihtyisän näköinen paikka sisältä, vain yksi tarjoilija joka vaikutti kiireiseltä. Pp tilasi lammaksen, ja minä otin juustohamppiksen. Kumpainenkaan ei ollut mikään erikoinen - Pp:n annos oli kyllä näyttävän näköinen - arvosanaksi annoimme kumpikin vain 2/5.

Aurinko teki laskuaan.

Mäen päällä oleva Vikin kirkko toimi evakuointipaikkana.

Illalliskippolamme Halldórskaffi.

Siistit sisätilat kippolassa.

Illallisravintolan tunnelmaa.

Huonohko hamppis.

Pp:n safka.


Kävelimme ruoan jälkeen Black Sand Beachilla katselemassa Atlantin aaltoja, ja näimme auringon painumista mailleen (koko päivän kestänyt sade loppui kuin taikaiskusta kun pääsimme Vikiin). Meitä palelsi ja pelkäsimme vilustuvamme. Päivä oli ollut raskas, joten hiippailimme sitten hotelliin blogaamaan, surffaamaan yms.

Dream guest housen ikkunan läpi oli viskottu kaukosäädin?

Rakennukset olivat nähneet parempiakin päiviä.

Tie rannalle.

Black sand beach.

Vastarannalla Antarktis.

Voyage-patsas. Vastapuoli katselee Hullissa.

Vik i Myrdal.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti