738# Porvoo

 25.6.-26.6.2022, +27, Clear, Porvoo

Juhannusaatto tuli vietettyä oikein niin kovasti selvinpäin, että seuraavana päivänä piti lähteä vähän retkeilemään. Totta jos puhutaan, niin koitin buukata retkeä aatolle, mutta valitettavasti se ei ollut enää majoituspaikan osalta mahdollista. Mutta kesäinen lauantai Porvoossa, mikäs sen ok:npaa. Aiemmin on tullut tehtyä Porvooseen vain sellaisia lyhyitä päivävierailuja, mutta nehän on vähän ankeita joten olin joululahjaksi hommannut Pp:lle lahjakortin sviittiin Pariisin Ville-hotelliin. Mulla oli tässä vähän oma lehmä allikossa, mutta onneksi Pp ymmärsi yskän ja halusi jakaa kanssani tämän kokemuksen. 

Hotellilta soitettiin lauantaiaamuna ja varmistettiin, että olimme tosiaankin tulossa. Samalla hän kysyi onko meille tarvetta autopaikalle. Tähän vastasin myöntävästi; autopaikka kyllä järjestyisi. Hyvä niin. Soittaja ei kuitenkaan ollut maininnut parkkipaikan hintaa, vaan tämä tuli sitten puolittaisena yllätyksenä myöhemmin (sillä nyt ei sinällänsä ollut vaikutusta asiaan, kun olisimme joka tapauksessa parkkipaikan ottaneet). Hän myös tiedusteli, mihin aikaan olisimme tulossa. Heitin nyt hatusta klo 14-15.

Juhannusaatto oli sujunut näissä maisemissa.

Pp tuli hakemaan minua yhden maissa. En ollut ihan varma, mitä tavaroita olisi pitänyt ottaa mukaan, mutta hellettä pukkasi joten aika minimikamoilla mentiin. Pakkasessa mulla oli ollut hetken aikaa shampanja-puteli, sellaistahan pitää tietysti tällaisilla retkillä olla mukana. Sulloimme sen Pp:n kylmäkassiin joka oli vuorattu kylmäkalleilla.

Matka Porvooseen sujui moottoritietä pitkin nopeasti ja helposti, pahimmat juhannusruuhkat olivat tietysti takanapäin. Haasteita alkoi tulla vasta sitten Porvoossa; navigaattori ohjasi meidät sillalle emmekä olleet varma saiko siitä ajaa autolla, mutta loppujen lopuksi päätimme rohkaista mielemme ja ylitimme Porvoonjoen päätyen vanhaankaupunkiin (myöhemmin näimme erään toisen autoilijan jonka jalankulkija yhytti ja motkotti että silta on vain kevyelle liikenteelle, mutta mielestämme siitä sai ajaa autollakin). Pariisin Ville oli osoitteessa Jokikatu 43, joten hetken aikaa olimme vähän hukassa minne meidän kuului ajaa. Jätimme sitten auton väliaikaisparkkiin Vanhan Raatihuoneen torialueelle.

Kävimme tekemässä check inin. Hotellin alakerta yllätti meidät ensiksi pienuudellaan, sillä ala-aula oli kenkälaatikon kokoinen, eikä ketään näkynyt oikein missään eikä respaa ollut silmin havaittavissa. Kävimme harhailemassa jopa yhdessä huoneessa asti kunnes joku rynnisti läppäri sylissään sisään jonka otaksuimme työntekijäksi. Näin myös oli. Sisäänkirjautuminen tuntui olevan vähän haastavaa, mutta ystävällinen virkailija. Tuli jopa näyttämään meille huoneemme ja antamaan pikaesittelyn sviitistä. Meidän asumustiloihin kuului oleskeluhuone ja makkari, vessa, erillinen saunaosasto ja pieni parveke, joka oli pettymyksekseni sisäpihalle (joskin ymmärrettävästä syystä). Ilmastointi löytyi myös, ja paikka mainosti wi-filläkin, mutta tukiasema oli jossain kauempana niin, ettei se kuulunut enää päätyhuoneistoomme (huone 10). Lattialla oli minibaari-jääkaappi (olimme olleet vähän huolissamme, olisiko se riittävän viielä shampanjallemme; mittasimme sen +6 asteiseksi). Muut mööpelit antoivat antiikkisen vaikutelman, sängyt olivat uusia ja bedlinensit hyviä. Päätykaapeista löytyi kylpytakit + halpiksenoloiset kusiluistimet.

Hotelli Pariisin Ville löytyi Jokikadulta.

Vaatimaton pääovi.

Respa.

Huoneemme nro. 10.

U. Möllersvärd asui täällä?

Olkkari.

Komuutti ja minibaari. Ja aidot kukat.

Seiniä koristi erilaiset kuviotapetit, lattia oli lankkua josta pidin. Makuuhuoneen ikkuna oli suunnattu Jokikadulle, josta oli kiva katsella alapuolella kulkevia turistijoukkoja. Pienehkö, seinään kiinnitetty televisio oli makkarissa, ja vaikka minusta onkin mukava hotellissa juoda kalsarit jalassa kaljaa ja loikoilla sängyssä katselemassa paikallista ohjelmistotarjontaa, niin ehkä tässä tapauksessa olisin sijoittanut telkkarin olohuoneeseen. Parveke oli niin ikään hyvin pieni, sinne mahtui juuri ja juuri kaksi ihmistä. Näköalat olivat ilmastointilaitteille / parkkipaikalle. Pelakuut oli unohtunut kastella ilmeisen pitkältä ajalta (annoin nille kyllä vettä). Parvekkeen kattona toimi läpinäkyvä pleksi, joka oli ihan hyvä idea mutta sen irroittaminen / peseminen oli varmasti sen verran haastava tehtävä, että oli jäänyt tekemättä. WC oli nykyaikainen ja kompakti, tosin sen seinään integroidun vetonapin reunat voisi joskus pestä. Vessassa ja suihkutiloissa oli samanlainen kuvioitu kaakelilattia, josta mietin hetken aikaa onko se ruma vai ei. Pp:n mielestä se oli ihan okei ja taidan olla itsekin samaa mieltä. Saunan lämmönjakajana oli sellainen jos-ei-heti-valmis-niin-ainakin-hyvin-pian-kiuas, jollaista en ollut ennen käyttänytkään. Siinä avattiin se kiukaan luukku ja napsautettiin seinässä olevasta napit tehot päälle. Lukema näytössä vähän hämäsi meitä, mutta saimme saunan lämmitetyksi myöhemmin ilman sen kummempia ponnisteluja. Saunanlauteet olivat suht matalat, mutta ihmetytti vähän turvakaiteiden yms puuttuminen. Suihkusta sanottakoon, että se oli yksi kovimpia vedenpaineella varustettuja suihkuja mitä olen tavannut. Suihkuja oli kaksi, joten siitä plussaa. Molton Brown-merkkisistä pesuaineesta mainostettiin, että sitä käyttää Englannin kuningatarkin.

Makkari.

Aika pieni telkkari.

Sauna.

WC.

Parveke.

 

Parvekemööbelit.

Pelakuut ei ollut ihan mintissä.

Näkymä ikkunasta.

Pp desasi hetken ovenkahvoja ja kaukosäätimiä, laitoimme juomamme kylmään ja päätimme sitten lähteä katsomaan Pp:n isän vanhaa asuintilaa, jonne oli jonkunlainen ajomatka. Sinne päästäksemme piti taas ajaa kaupungin läpi. Kaupunkialueen liepehille päästyämme pistimme auton parkkiin ja kävelimme hetken aikaa kuvailemassa tiluksia. Oli kaunis ja aurinkoinen päivä, joten mikäs siinä oli ollessa. Palasimme sitten takaisin hotellille viemään auton. Vanhankaupungin ahtaat kadut + sisäpihalle ajaminen ja parkkeeraaminen vaikutti vaikealta, mutta näppäränä ratinpyörittäjänä ja spatiaalisesta kokeesta L:n saanut Pp näytti suoriutuvan tehtävästä mallikkaasti.

Hotelli sisäpihalta.

Liikennemerkki tiessä.

Kävelimme sitten hetken ajan ympäri ämpäri. Olisin olettanut täällä olevan enemmänkin ihmisiä, mutta hyvä näinkin. Ulkomaalaisia turistejakin oli näin muutaman koronavuoden jälkeen. Kuvasimme jokirantaa, myös joen toiselta puolen. Oli sen verran lämmin, että päätimme mennä bisselle vanhan sillan lähellä olevaan kippolaan (Cellar bar & cafe porvoo). Tai no, Pp otti siiderin ja minä lonkeron, mutta kumminkin. Pääterassi oli täynnä, mutta Pp oli huomannut sisääntullessa terassin jatkuvan myös rakennuksen sivustalla, joten suuntasimme sinne, ja saimme istuskella siinä pitkään ennen kuin lauma suomenvenäläisiä äkkäsi saman. Kävimme vielä tsekkaamassa Porvoon tuomiokirkon, harvinaista kyllä sinne pääsi myös sisään. Oli ihan hieno. Monta kertaa sekin kirkko oli poltettu ja ryöstetty ja tuhottu. Kirkon lähettyvillä olisi ollut ravintola Salt, jota oli meille kehuttu / suositeltu. Tsekkasimme ruokalistan eikä se saanut meitä vakuuttuneeksi, joskaan emme olleet muutenkaan tässä vaiheessa vielä ruokapaikkaa vailla vaan menimme ensin hotellille lepäilemään.  

 

Hotellimme julkisivu.

 

Raatihuone.

Jokiranta.

 

Täl pual jokke.

 

Punaisia joenrantatönöjä. Mitä lienee näissä?

 

Kirkko & silta yli synkän virran.

 

Jokirantapub.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

 

Urut.

Albert Edelfentin pysti kirkon ulkopuolella.

Vanha Porvoo.

Illalliselle olimme alun perin suunnitelleet menevämme viereiseen Meat Districtiin. Terassi oli tyhjillään, mutta silti meille sanottiin, ettemme saisi ulkoa pöytää, vaan ehkä sisältä. Päätimme sitten hylätä tämän idean ja mennä etsimään illallispaikkaa muualta. Kello oli vasta vähän yli viisi joten luulisi täältä nyt löytyvät muutakin kuin Mäkkärin. Viimeksi täällä käydessämme olimme illallistaneet Johanissa, mutta sitä ei ollut enää olemassa. Sen paikalla oli Ranta-aitta, mutta se näytti olevan sulki. Käännyimme Raatihuoneelle päin ja siitä aukion laidalta jokirannasta löysimme Fryysarinranta-nimisen ravintolan. Sinne joutui hetken jonottamaan, ja odottelemaan pöytien siivousta, mutta meille järjestyi aika hyvä pöytä terassilta, joskin viereisen pöydän keuhkotautiset pikkulapset vaivasivatkin mieliämme. Pihamaalla seisoskelevan koristerattaiden alla varpuset pitivät majaansa, käyden aina välillä saalistamassa ihmisruokailijoilta pudonneita ruoanmurusia. Kunnianhimoisin niistä raahasti mukanaan sormenpituista ranskalaista, kunnes lokki kävi hamuamassa sen nokkiin parempiin.

Meat Districtin terassi.

 

Fryysarinranta.

 

Tilasimme alkuun gazpachoa ja focacciaa ja pääruuaksi Pp otti grillattua helmiäiskanaa maa-artisokkarisotolla ja minä tyydyin ns. junttihampurilaiseen (toinen vaihtoehtoni olisi ollut marmorihärkää, mutta kun en tiennyt Dirty fried potatoes ja toisekseen tryffelimajoneesikaan ei saanut minua innostumaan). Juomaksi Pp otti viineä ja minä kaljan. Alkuruuat toimitettiin pöytään nopeasti; asettelu oli erikoinen. Gazpacho oli kylmää keittoa, jossa oli aika tuju chilin maku. Muuten ihan hyvä mutta en oikein kylmälle keitolle lämmennyt. Se leipä olikin sitten todella hyvä. Annan keitosta 2/5 ja leivästä 5/5.

Alkuruokaa.

Pääruokaa saikin sitten odotella melkoisen tovin. Aurinko pysytteli ensi alkuun varjon takana, mutta kääntyi sitten sivuummalle grillaten meitä keskikesän voimakkuudellaan. Yskiviä pikkulapsia lukuunottamatta terassilla oli kuitenkin mukava istuskella, ei ollut edes mitään öttiäisiä tms. riesanamme. Paikka taisi olla suosittu kun väkeä saapui tasaiseen tahtiin. Pääruuat saapuivat sitten lopulta; oma ateriani ei mitään ihmeitä tarjonnut, onneksi pihvi oli paistettu kypsäksi kuten hampurilaisessa kuuluukin. Tästä annan arvosanaksi 3/5. Hinta oli yhteensä 88€. Kokonaisuusarvosanani paikasta 4/5, se alkuleipä oli niin uskomattoman hyvä. 

 

Junttiburger. Ja veitsellä brutaalisti lävistetty ruoka :/

Sitten hotellille saunomaan ja sen jälkeen istuskelemaan parvekkeelle ja ryypiskelemään shampanjaa. Kelit olivat mahtavat, lämmintä riitti pitkälle yöhön eikä tullut kylmä kertaakaan ja öttiäiset pysyivät yhtä uteliasta kärpästä lukuunottamatta poissa. Ei mikään hullumpi illanviettopaikka.

 

Näköalat eivät olleet parvekkeelta kaksiset.

Shampanjaa.

 

Erikoissipsejä minibaarista 5/5.

 

Bileet pystyyn!

Kiva katulamppu.

 
Seuraavana aamuna meillä oli klo 9 aamiaisvuoro. Sitä varten piti olla oikein herätyskello soimassa. Olisi ehkä vähän nukuttanut vielä. Olin varautunut siihen että pieni aamiaissali olisi ollut täynnä väkeä, mutta ei siinä ollut ketään muita meidän lisäksi. Naapurihuoneen ukko kävi kerran hakemassa puuroa, mutta se siitä. Virkailija kävi kysymässä kumpaa haluamme, teetä vai kahvia. Itse otin jälkimmäisen, Pp halusi molemmat. Muuten kyseessä oli buffet-tyylinen ratkaisu, josta löytyivät perustarvikkeet. Itse otin leipää, croissantin, mehua, jugurtin mysleineen, leikkeileitä ja tietysti sen kahvin. Ihan hyvä aamiainen. Pp otti myös puuroa, mutta se oli hänen mielestään kamalaa, muuten taisi tykätä hänkin aamiaisesta. Mimosaa olisi saanut 6€:n lisähintaan (per muki).
 

Aamiaissali.

Buffet-pöytä.

 

Puuroakin olisi ollut tarjolla mutta oli kuulema pahaa.

  

Tuttua ja turvallista.

 

Kelpo lihapiirakka ja mauttomin sinappi ikinä.

 
Sen jälkeen huoneessa vielä lepiä, ennen kuin laitoimme kamat kasaan ja aloimme suunnittelemaan lähtöä. Check out aika oli kahdeltatoista, taisimme lähteä hieman etuajassa. Checkoutin tekeminen oli lähes yhtä hankalaa kuin sisäänkirjautuminen. Meillä oli 295€:n arvoinen lahjakortti, mutta ukko meinasi silti laskuttaa huoneen toiseen kertaan. Onneksi muisti sitten asian muistuttaessa. Sitten meille jäi maksettavaksi vain parkkipaikka (15€) ja minibaarista otettu sipsipussi (6,50€), joten mikään ihan halpa hotelli tämä ei ole.

Hotellin parkkipaikka oli varaston edessä.

Päivä oli taas aurinkoinen ja helteinen. Emme halunneet vielä lähteä Hesaan, joten jätimme auton joen toiselle puolen. Meitä oli vähän arveluttanut ajaa sitä siltaa pitkin kun emme olleet edelleenkään varmoja saiko siitä mennä autolla vai ei. Muistissa oli miten edellisenä päivänä joku kävelijä oli rähjännyt siltaa ylittävälle autoilijalle ja kertonut kyseessä olevan pyörätie. Emme kuitenkaan nähneet mitään erillisiä kieltomerkkejä asiasta.

Auto parkkiin jokirantaan.

Kävelimme Runeberginkatua, ohitimme Runeberginpuiston ja menimme museoituun Runebergin kotiin. Sisään maksoi kahdelta yhteensä 16€, samalla lipulla pääsi kadun toisella puolen sijaitsevaan Walter Runebergin veistoskokoelmamuseeon. Molemmissa paikoissa tuntui olevan työhönsä vihkiytyneet ammattilaiset, jotka antoivat pientä briiffausta, veistoskokoelman mimmi vähän enemmänkin. Johan Ludvigin kämppä oli aika pompöösi; se oli aikoinaan luovutettu suoraan käytöstä museovirastolle, joten periaatteessa mööpelit ja jopa huonekasvit olivat ns. alkuperäisiä. Ihan hienoa mööpeliä ja taulua oli luukku täynnä. Johanin sairasvuode oli vähän synkkä; ukko oli maannut siinä elämänsä viimeiset 14 vuotta aivoverenvuodon seurauksena syntyneen halvautumisen vuoksi. Seinällä oli peili josta hän oli nähnyt kadulla käveleviä ihmisiä, mutta siinä ne aktiviteetit taisi sitten ollakin. Puutarha oli aika rönsyilevä ja villi sekamelska, liiaksi mielestäni kasvillisuuden peitossa. J.L.Runebergin pojan Walter Runebergin kokoelmaveistos löytyi kadun toiselta puolen. Se oli täynnä jos jonkunlaista kopiopystiä, mutta saimme tästä huomattavasti enemmän irti kun meille esiteltiin mitä veistoksia oli kyseessä ja mistä alkuperäiset löytyisivät. Molemmat paikat olivat ihan mielenkiintoisia, joskin pääsylippujen hinnoissa taisi olla vähän ilmaa. Arvosanaksi 4/5.

Runebergin patsas ja puisto.

 

Runebergin kotitalo.

 

Johan Ludvig asui täällä.

 

Sisäänkäynti.

 

Kloku.

 

Pyssylöitä.

  

Huonekasveja oli paljon.

 

Osa lieni myrkyllisiähi.

Fiiniä oli.

 

Taulu teki minuun vaikutuksen.

 

Sairasvuode ja peili.

 

Pyörätuoli.

 

Photospot oli kehystetty ja katettu.

Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?

 

Walter Runebergin kämppä kadun toisella puolen.

  

Pihamaalla oli kummallista tilataidetta.

 

Figuuria kerrakseen.

 

Pietari Brahe. Ja opas.

 

Maamme-laulun sanat. Patsas Espalla.

Jokirantaa sunnuntaina.

 

Tuo tiilitalo sillan vieressä oli kiva.

Sen jälkeen kävimme hakemassa auton ja ajoimme ABC:llä. Jostain oli autoon päässyt livahtamaan amppari, jota koitin häätää ulos Pp:n tankatessa. Olen varma, ettei raitapaita lähtenyt mihinkään Pp:n tekemättä edes havaintoja koko kaverista, mutta eipä tuota enää sitten loppumatkan aikana näkynyt. Kotimatkalla poikkesimme vielä tarkastamaan Pp:n isomuorin pihalla olevan juhannusruusun kukintavaihetta.

 

Juhannusruusu alkoi olla vähän ohi.

 

* * * *

Arvio: Kiva paikka oli Porvoo näin monen vuoden tauon jälkeen, semminkin kun säät osuivat ns. kohdilleen. Ja ensimmäistä kertaa tuli oltua täällä yötä, joskin lähimatkailussa tulee helposti sellainen mieleen, että menee rahat hukkaan... Ja vaikka hotelli oli kallis niin huomattavasti parempi kuin vastaavanhintainen Tampereen Torni-kokemukseni. Arvosana 4/5.