740# Hammaslääkärissä, 5

Jos haluaa vaihdella työpaikkojen kahvihuoneiden keskusteluiden sääaiheita, niin suosittelen hammaslääkäritarinoita. Ne ovat vähän niin kuin inttijutut - liioiteltuja, kauhisteltuja ja vääristeltyjä - mutta jokaisella on varmaankin omakohtaisia kokemuksia jaettavanaan niistä kaikkein hirvittävimmistä hoitokidutuskerroista. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö ne olisi totta joka sana itse kokijan mielestä. Edellisestä hammaslääkärirapsasta on kulunut jo aikaa - vaikka olenkin käynyt tunnollisesti kerran vuodessa legohuollossa - joten kirjoitetaan nyt muutama sana ylös uudesta prokkiksesta.

Viime kesänä mulle oli tehty kallis yhden hampaan operaatio - hintaa yksityisellä oli varmasti yli 600€. Toimenpiteen ansiosta hammas saataisiin pelastettua ja sen piti kestää kymmeniä vuosia. Kuitenkin, alle vuoden sisään hammas alkoi vähän oirehtimaan ja tiesin heti ettei sellainen voi olla hyvä merkki, semminkin kun hammas oli juurihoidettu eikä siinä pitäisi minkäänlaista tuntemuksia olla. Sellaista tykytystä, vähän ehkä aristeluakin. Äetmuor on antanut neuvon mistä tietää milloin pitää mennä hammaslääkäriin: jos ei saa hampaan vuoksi yöllä nukuttua. Olin heräillyt muutamana yönä ja vaikka sain vaivan talttumaan Buranalla, niin ymmärsin kyllä ettei asia voi näin jatkua. Olen lukenut niitä kauhujutskia kun hampaan kautta on päässyt jotain sheissea elimisöön niin, että on henki melkein lähtenyt. Siispä ei muuta kuin hammaslääkäriä varaamaan luottolääkäriltäni. Olin ajatellut, että saisin ajan kahden viikon päähän, mutta mitä vielä, aikoja olisi ollut saatavana jo parin tunnin päästäkin, mutta päätin kerätä rohkeutta ja buukkasin ajan vasta seuraavalle päivälle.

Hoitokerta 1:

18.5.2022, Wednesday, +15, Scattered Clouds

Olin hermoillut tästä viikon. Tiesin, että jos se viimeksi tehty kallis toimenpideoperaatio ei auttanut, niin ainoaksi keinoksi jäisi koko hampaan poistaminen. Se on pahin skenaario, sillä
a) en uskalla mennä hampaan poistoon
b) kuinka paljon sellainen sattuisi ja kuinka pitkään olisi kipeä
c) en halua olla mikään hampaaton kallu
d) sitten joutuisi varmaan hankkimaan jonkun implanttijutun - ja miten kamalaa se sitten olisi?

Ei muuta kuin hammaslääkärin piinattavaksi. Olin ajoittanut saapumiseni aika mallikkaasti, en ehtinyt kuin istahtaa odotussalin penkkiin kun minut jo kutsuttiin sisään. Tuttu hammaslääkäri ihmetteli, miksi olin varannut ajan kipeän hampaan vuoksi vaikka olin varmaan tarkoittanut varaavani ajan hammastarkastukseen. Sanoin, että ihan oikein särkypäivystyksen olen varannut, joskin hammassärky katosi sillä hetkellä kun sain ajan varattua, melkoinen vaikutus kyseisellä paikalla! Kuvasin tuntemukset ja kerroin mikä hammas oli kyseessä; lääkäri ei halunnut uskoa, että se olisi juuri hänen viimeksi operoima hammas.

 

Istuttuani tuoliin ja selvittyäni piikkitesteistä, koputtelutesteistä sun muista kylmäruiskutustesteistä aloin jo epäilemään, että olenko mä sittenkin vain luulosairas - mikä olisi tietysti loistava uutinen sillä silloin asialle ei tarvitsisi tehdä mitään ja voisin myös jatkossa laittaa kaikki oireeni hulluuden piikkiin. Lekuri kuitenkin röntgenkuvasi leukaa parista eri kulmasta, ja sitten aikansa tietokoneella kliksuteltuaan myönsi minun olevan oikeassa, operoitu hammas on mätinyt juureen asti. Hyvä asia on kuulemma se, että se voidaan hoitaa - poistamalla hammas? Mä vähän ihmettelen, mikä hemmetin hoitomenetelmä se on? Jos vaikka nilkka on sökö, niin ei kai hoitomenetelmä voi olla koko jalan amputoiminen?

Yritin vielä, eikö tosiaan olisi mitään muuta tapaa korjata asiaa kuin poistaa koko hammas, mutta hän vaikutti päättäväiseltä. Lähinnä kysymys oli, poistetaanko se nyt vai viikon sisään. Sanoin, että haluan kerätä pari päivää rohkeutta. Hämmästyin hänen kysyessään haluaisinko kenties toiselle hammaslääkärille, jos hänellä olisi parempia aikoja. Ihmettelin tätä hieman; tunsiko hän morkkista kun oli tehnyt hampaan huonosti ettei se kestänytkään sen pidempään vai olisiko tässä hoitovirhe tai aihe valitukseen. Vastasin, että en halua ketään toista, luotan häneen (enkä tosiaan halua tutustua uuteen hammaslääkäriin, etenkään kun on tuollainen toimenpide tulossa mikä saa minut kauhuksiin). Ajan sain parin päivän päähän. Hammaslääkäri kehoitti syömään sitten kunnolla ennen tuloa, sillä sen jälkeen syöminen ei ihan heti onnistuisi, ja että en pyörtyisi (en ihan tiedä miten syöminen vaikuttaa pyörtymisalttiuteen). Sanoin skruudaavani ennen tuloa, mutta pyörtyisin joka tapauksessa (koska niin käy aina kun minuun tykitetään adrenaliinilla höystettyä puudutusainetta; hillitsee verenvuotoa mutta saan silti siitä slaagin joka kerta, vaikka lääkärit toteavat mun olevan vain herkkis).

Olin loppuillan todella masentunut, sillä olin niin paljon nähnyt vaivaa ja maksanut paljon, ettei näin olisi päässyt käymään. Ja koska en halua olla mikään hampaaton juntti niin tutkiskelin vähän implanttien hintoja ja millainen operaatio se sitten olisi... mieliala vain paheni.

Hoitokerta 2:

20.5.2022, Friday, +9 Mostly cloudy

Pari päivää oli mennyt masennuksen pauloissa. Tuntui väärältä luopua hampaasta joka ei ollut viime aikoina edes oireillut ja minkä pelastamisen eteen oli tehty niin paljon. Lisäksi tietysti itse toimenpide pelotti. Aika oli varattu puolen päivän jälkeen. Preppiksinä olin tarkastanut että särkylääkettä riittäisi, hankkinut jugurttia ruuaksi viikonlopuksi, pakkasin mukaan yrjöpussin ja jopa vaihtovaatteet, kun en tiennyt mitä voisi tapahtua. Ruinasin pomolta loppupäivän saikuksi. Söin niin tukevasti kuin pystyin yhdentoista maissa (yleensä käyn syömässä lounaan vasta paljon myöhemmin, joten en saanut niin paljoa syötyä kuin olisi ehkä ollut tarpeen). Harjasin hampaat, yhden niistä viimeistä kertaa. Kävelin töistä 2,5 kilometriä hiljaksiin, kävin vähän tilannetta läpi mielessäni. Olin ajoissa paikalla. Odotustilassa leposykkeeni oli 124 (viitearvona kerrottakoon, että normioloissa veripumpun frekvenssitaajuus on puolta pienempi).

Hammaslääkärini oli täsmällinen, pääsin sisään jetsulleen ajallaan. Pikaiset kuulumiset vaihdettuamme kysyin, en kai kuole tähän (kysyn tätä useinkin ennen toimenpiteitä, mutta sanottakoon ettei tätä kannata kysyä esimerkiksi ravintolassa). Tällä kertaa hammaslääkäri vastasi, että hän osaa kyllä elvyttää jos huonosti alkaa käymään. Sitten ei muuta kuin tuoliin makkoomaan ja puudutuspiikkiä naamariin kolmeen kertaan. Se meni odotettua paremmin, ei pyörryttänyt eikä tullut huonoa oloa. Hetki hengailua, sain valita soitettavan musiikin, mutten osannut vastata niin nopeasti muuta kuin että mikä tahansa käy paitsi rap.  Hammaslekuri varoitti, että hammasta tuskin saa ehjänä veke, vaan se posahtaa pirstaleiksi heti kun siihen kajoaa. Näin myös kävi. Kun kropasta kuuluu sellainen rusahdus niin ajukopalla on taipumusta laittaa itsensä offiin ja varmaankin jonkunlainen shokkitila iski, koska mikään ei tuntunut millekään ja asiat vain tapahtuivat ympärilläni. Hammas oli kiintynyt minuun enemmän kuin minä siihen eikä juuria meinattu saada irti millään. Sitä kaivettiin, porattiin, sahattiin, leikattiin ja väännettiin ja käännettiin seuraavat 45 minuuttia ja hoitaja haki erilaisia työkaluja naapurihuoneista jatkuvasti. Lopulta kumpainenkin tuntui huokaisevan helpotuksesta ja lääkäri totesi että palat on saatu veke. Sen jälkeen kaavittiin mätä veke ja ommeltiin turpa kiinni.

Lääkäri iski käteeni lääkereseptit penisilliinistä ja särkylääkkeistä. Mä olisin vähän halunnut kysyä, mikä siinä keraamisessa paikassa meni pieleen, mutta olin menettänyt täydellisesti puhekykyni. Mun oli pakko vetää melkoinen tovi happea odotustilassa, ennen kuin uskalsin hoippua kassalle maksamaan tämän ja edelliskerran (maksoi n. 426€, joskin sain alennuksen 90€ (?), Kela-korvausta 50€ ja duunista 250€ hyvinvointisetelini käytettyä tähän joten maksettavaa ei paljoa jäänyt). Maksamisessa tuntui kestävän ikuisuus, eikä tiskille oltu annettua edes penkkiä istuttavaksi. Sitten metrolla kohti kotia joskin liukuportaissa alkoi oksettamaan niin uskomattomasti, että oli pakko kaivaa yrjöpussi jo framille. Aseman stevarikin jäi seuraamaan tätä esitystä, ja varmaan jo harkitsi pitäisikö minut poistaa. Antoi kuitenkin mennä. 10 minuutin matka tuntui kestävän ikuisuuden ja piti käyttää mielenlujuutta ettei kiekko olisi lentänyt. Koska porukat asuivat metroaseman lähettyvillä, mun oli pakko mennä sinne ottamaan lepiä - joskin vielä kävin kuin kohtaloa uhmaten apteekissa hakemassa tropit valmiiksi.

Puolen tunnin päästä olo oli sen verran kohentunut, että jaksoin kävellä puolitoista kilometriä kotiin. Kävin suihkussa ja sen jälkeen sohvalle makaamaan ja odottamaan miltä tuntuu kun puudutus lähtisi pois. Vedin ensimmäisen antibiootin naamariin kun kahden tunnin varoaika oli kulunut, ja särkylääkkeen perään heti kun alkoi pientä kipua tulemaan. Se ei kuitenkaan vienyt kipua lähimainkaan pois ja itse asiassa koko alariviä särki kaikkialla muualta kuin itse operoidusta kohdasta, ja aloin jo miettimään ei kai multa poistettu väärää hammasta. Loppuilta meni makoillessa. Kokeilin syödä muutaman nakin, mutta suuni ei avautunut niin suureksi. Nukkumaanmeno pelotti.

Yöllä heräsin muutaman kerran, nakkasin pari Buranaa tauluun. Sain nukuttua ihmeen hyvin, mutta aamulla herätessä olo tuntui uskomattoman väsyneeltä ja päätä särki hullun lailla. Aivan kuin olisi juonut edellisenä iltana kokonaisen jallupullon. Päivä sujui torkkuen milloin sohvalla ja milloin vuoteessa. Lämmitin itselleni uunissa lihapasteijoita ja jäähdytin ne huolellisesti ja ne maistuivatkin hyviltä ja sain ne syödyksi. Pakotin itseni hieman ulkoilemaan ja olo tuntui piristyvän mitä pidemmälle kävelin. Kotiin päästyäni väsymys kuitenkin iski uudelleen ja nukuin taas. Vasta illalla päänsärky hellitti.

Yön nukuin paremmin ja hengailin pitkään ilman särkylääkettä. Päänsärkykin oli kadonnut ja energialevelit tuntuivat palautuneet ennalleen. Uskaltauduin kurkkaamaan suuhun, näky oli todella kamala. Vaikka tunsin itseni vielä kipeäksi niin olotila ja mieliala oli kohonnut selvästi ja tuntui siltä kuin olisi paranemassa. Ehkä tämä tästä.

Viikon päästä uskalsin jo hieman harjailla hampaitani sillä seurauksella, että lavuaari värjäytyi punaiseksi verestä lähes joka kerta. Kahden viikon päästä aloin huolestumaan kun tikit eivät olleet edelleenkään sulaneet. Joskus jouduin ikeneen avaukseen jolloin minulta aukaistiin puolet alarivin ikenestä ja silloin tikit hävisivät muistaakseni viikossa. Soitin 2,5 viikon jälkeen hammaslääkäriin; pahaksi onneksi oma hammaslääkärini oli lomalla, mutta jonkun toisen piti tehdä minulle takaisinsoitto ja antaa konsultaatiota. Pari päivää kului eikä puhelua kuulunut niin soitin sinne uudelleen. Hammaslääkäri oli kovin kiireinen eikä ollut vielä ehtinyt soittaa minulle. Puhelua ei edelleenkään kuulunut, mutta kolmen viikon päästä operaatiosta tikit alkoivat pikkuhiljaa irtoamaan (en huomannut sitä muuten kuin peilistä katsomalla), ja lopulta mielestäni kaikki valkoiset tikit olivat kadonneet, joten päätin antaa asian olla.

Edelleen viikkojen päästä asia vähän masensi mieltä, ja toisinaan näin unta, että minulta piti poistaa lisää hampaita ja harmistus nousi potenssiin tämän myötä. Henkisesti aloin varautumaan siihen implanttijutskaan, jos sellaisen saisi helposti sitten syksyllä. Entinen työkaveri kyllä vähän pelotteli paitsi toimenpiteestä niin myös hinnasta. Hänellä oli ainakin jouduttu tekemään jotain lisäluuduttamista jolloin oli tullut reilu tonni lisää hintaakin. Ja sen valmistuttua ei voisi enää ottaa pataan, sillä jos joku isku tulisi leukaan niin se titaanijuuri repisi joko leukaluun pirstaleiksi. Hrr.