737# Luettua ja katsottua, 18

1. Joonas Neuvonen, Sadri Cetinkaya - Lost boys (dokumenttielokuva)

Jatko-osa aikaisemmalle Reindeerspotting - Pako joulumaasta elokuvalle. Aihe käsittelee huumeiden käytön kauheudesta. Tällä kertaa vankilasta on vapauduttu ja lähdetty "juhlimaan" Kambodzaan. Arvatenkin mopo lähtee käsistä ja elokuvan mieskolmikko katoavat omille teilleen. Ohjaaja hallitsee jollain tasolla elämänsä ja sukkuloi vähän väliä etsimässä kavereitaan Aasiassa. Kaksikosta toinen kuolee hämärissä oloissa eikä ohjaajan selvitystyöstä huolimatta syytä tahi tekotapaa saada selville. Kolmas jäsen on sekoittanut ajukoppansa luultavasti lopullisesti kamalla. Hyvin synkkä ja huonosti toteutettu kuvaus joka tapauksessa. Jäljelle jää vain miete, oliko tuollainen touhu jossain välissä hauskaakin? Arvosana 2/5.

2. Jeff Guinn - The Life and Times of Charles Manson (kirja)

Vaikka kirjassa olikin 400 sivua englannin kielistä tekstiä, niin sekään ei kerro syytä miksi tämän lukemiseen meni mulla lähes puoli vuotta. Teos oli yksinkertaisesti tylsä; tarina ei edes alkanut tämän sosiopaattisen murhaajan syntymästä - eikä edes hänen äitinsä syntymästä - vaan lukijalle pohjustettiin uskovaisen isoäidin elämää. Loppupuolta tylsistytti puolestaan oikeudenkäynti-istunnot. Vain muutama kymmenen sivua oli actionia. Lisäksi takerruttiin selvittelemään kaiken maailman hippimenoa, jota myös oli turhauttavaa lukea. En edes muista miksi tämän alunperin hankin luettavaksi, mutta se oli selvästi virhe. Arvosana 2/5.

3. Anthony Doerr - Davidin uni (kirja)

Kirja-arvosteluiden mukaan tämä oli kertomus rakkaudesta ja anteeksiannosta, mutta minusta se oli tarina syyllisyydestä, yksinäisyydestä ja kallisarvoisen elämän tuhlaamisesta. Kertomustyyli muistutti kovasti Doerrin kakkosromaania "Kaikki se valo jota emme näe" mutta minä tykkään. Yksityiskohdat pedantisti kuvailtu, ja taustaselvityksissä on kirjailijalta mennyt varmasti uskomattomasti aikaa. Lisäksi luvut jaoteltu hyvin, ja tätä lukee nopeasti ja mielellään. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 











4. Pertti Jarla - Fingerporin koko kuva 8: Katin kanssa keittiössä (kirja)

Taattua Pertti Jarlaa ja Fingerporia. Tänä vuonna ostimme ensimmäistä kertaa Pp:n kanssa toisillemme joululahjaksi eri Fingerporikirjat, toivottavasti se ei tuota huonoa onnea. Tuttuja ja tuntemattomia sarjakuvia, nauraa sai kyllä. Rautalankaporin selityksiä tarvittiin yllättävänkin monta kertaa. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
5. Stephen Hawking - Ajan lyhyt historia (kirja)

Haa, nytpäs muistankin Tallen kirjahaasteen neljän vuoden takaa! Siellä oli kohta 3: "Lue kirja aiheesta, josta et tiedä etukäteen yhtään mitään." Voisin käyttää tässä kohtaa tämän option, sillä Hawkingin näkemykset olivat sellaisia joista en tiennyt etukäteen mitään - enkä edelleenkään ymmärrä niistä mitään. Aika nopeasti huomasi, että luki kirjaa "hauki on kala"-mentaliteetillä tajuamatta aiheesta tuon taivaallista, mutta en stressannut; ymmärrän mitä ymmärrän ja loput jääkööt ymmärtämättä. Wikipediasta jaksoin selvittää useimmat mielenkiintoani herätelleet termit ja termiitit, mutta mikään avartava lukukokemus tämä ei ollut. Varmaan fysiikkanerot tästä saavat huomattavasti enemmän irti. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
6. Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönnlund - Faktojen maailma (kirja)

Melko viihdyttävällä tavalla faktapohjaista tarinaa siitä millä tolalla maailma makaa. Data oli saatu analysoitua suht mielenkiintoisella ja osin yllättävilläkin keinoilla. En muista miksi tämä päätyi lukulistalle, mutta hyvä niin. Arvosana 4/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

7. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon (kirja)

Pitkästä aikaa tuli kahlattua yksi kirjallisuuden klassikoista. Itse asiassa, kirja tuli mieleen kun luin matkaesitettä jossa mainostettiin Pirunsaarta, yksi niistä saarista jossa päähenkilö hengaili tiilenpäitä lukemassa. Tämä omaelämänkerrallinen teos oli juoneltaan mukaansatempaava, ja reilut 500 sivua meni alle kuukaudessa. Arvosana 4/5.

 

 

8. Pierre Lemaître - Näkemiin taivaassa (kirja)

Lisää ranskalaiskirjailijoiden tuotoksia tähän settiin. Romaani perustui Ensimmäisen maailmansodan jälkimaininkeihin ja kolmen sodassa kärsineen taisteilijan selviytymisarkeen. Ranskalaiset nimet tuottivat välillä vähän vaikeuksia muistaa, kuka kukin oli, mutta muuten ihan mukava juoni tässä 546 sivuisessa kirjassa. Päähenkilöistä Albert oli jotenkin koskettava ja kirjan edetessä kohti loppua jännityskin parani huipentuen jonkinlaiseksi oudoksi semi-onnellinen/onneton-lopuksi. Kirja tuli valittua puhtaasti Tallen kirjahaastetta silmällä pitäen ("2. Lue kirja, jossa on mielestäsi kiintoisa takakansiteksti") mutta valinta osui oikeaan. Arvosana 4/5.

9. Tadeusz Borowski - This way for the Gas, Ladies and Gentlemen (kirja)

En muista missä yhteydessä törmäsin tähän lukusuositukseen, ja kaiken huipuksi päätin lukea kirjan vielä englanniksi. Viimein saatuani kirjan huomasin lukeneeni sen jo aiemmin (teos oli suomennettu Kotimme Auschwitz) enkä silloinkaan siitä tykännyt. Tarina oli sekavaa kuvaelmaa keskitysleirin arkipäivästä ja julmia kohtauksia oli lueteltu mutta minkäänlaista tarttumapintaa tässä ei synny. Ei mielenkiintoisia henkilökuvaelmia, ei mitään hienoa selviytymistarinaa. Eräänä päivänä kaikki on ohi, kirjailija itse pääsee palaamaan takaisin normaaliin arkeen ja muutama päivä tyttärensä syntymän jälkeen hän tekee itsemurhan absurdilla tavalla - kaasulla (voin vain kuvitella katkeran ajatuksen "natsit eivät tätäkään osanneet tehdä, vaan itse pitää kaikki hoitaa"). Synkkää ja surullista, ja huonoa. Arvosana 2/5.

10. Barry Levinson - Good morning, Vietnam (elokuva)

En ole koskaan oikein pitänyt Robin Williamsista - joskaan se nyt ei ole superärsyttävä siinä missä esimerkiksi Nicolas Cage jonka elokuvia en pysty edes katsomaan - eikä minusta tullut Robin-fania vielä tämänkään elokuvan jälkeen. Jenkit kyhäsivät erityisesti 80-luvulla elokuvia Vietnamin sodasta (miksihän niitä ei tehdä enää?), tämäkin tehty vuonna 87, mutta keskittyy enempi sodan kulisseihin kuin toimintaan. Arrogantti hupiukko saapuu pääkallopaikalle Ho Chi Minhiin tuottamaan radio-ohjelmaa ja ajautuu välittömästi kahnauksiin kapiaisten kanssa kun taas sotilaat digauttelevat. Aiheena siis vastakkainasettelua ja työpaikkakiusausta ja jenkkityyliin jonkunlainen romanssin poikanenkin on tähän täytynyt saada ympättyä. Kolme iltaa meni tätä katsoessa ennen kuin pääsin loppuun. Ei mikään mestariteos, arvosana 2/5.

11. Daniel Defoe - Robinson Crusoe (kirja)

Piti kokeilla taas klassikon lukemista, vaikka tiedän ne jo etukäteen tylsiksi ja puiseviksi lukukokemuksiksi. Mulla oli erilaiset odotukset tätä teosta kohtaan, mutta pieleen meni, samaa pakottamista oli tämäkin. Crusoe oli lähes kuusikymppinen julkaisessaan debyyttiromaaninsa v. 1719. Alkuosa kirjasta - se autiosaariosuus - oli ihan mielenkiintoinen, mutta Defoen olisi kannattanut lopettaa tarinointinsa saarelta poispääsyyn. Nyt tästä oli tehty yli 700 sivuinen elämänkerta, joka pakosti lässähti sen jälkeen kun Crusoe poistui saareltaan siinä puolenvälin paikkeilla. Sitä ennen saarella asusteli jo kymmeniä ihmisiä. Myöhemmin saarelle palatessaan siellä oli jo "asutuskeskuksia". Lisäksi vähän ihmetytti tiettyjen asioiden painotus; esimerkiksi Perjantain kohtalo tai ukon perustettua perhe kuusikymppisenä asia käsiteltiin yhdessä lauseessa, kun taas saaren asukkaiden uskonnollista kasvatusta jauhettiin toista sataa sivua. Joka tapauksessa, lähes kolme kuukautta kesti saada tämä kirja luettua ja usko meinasi muutaman kerran loppua. Arvosana 2/5.

12. Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin? (kirja)

Joulupukki toi Mika Waltarin Komisaario Palmu -triplakirjan, joista ensimmäisenä oli Kuka murhasi rouva Skrofin? Helppolukuinen dekkari, jota ainakin itse lueskelin mielelläni. Aika nyt oli tietysti vähän syönyt tarinaa ja muutamat sanavalinnat naurattivat. Sen sijaan henkilöiden nimetä olivat liian samanlaisia ja niihin olisin toivonut hieman erottavaa tekijää; oli neiti Skrof, oli rouva Skrof, ja sitten oli Langnellia ja Lankelaa ja Lannetta. Palmu oli sika, juoni kohtalainen ja loppuratkaisu hyvä. 3/5.

13. Mika Waltari - Komisaario Palmun erehdys (kirja)

Toinen lukemani Palmu-kirja, jossa ensimmäisen kirjan tapaan henkilöillä oli sellaiset kummalliset mutta samankaltaiset nimet mitkä menivät tarinan alussa sekaisin ja näin vaikeutti lukukokemusta. Tarina oli taas sitä monikäänteistä, joka sai alkunsa juopon liukastuttua saippuaan, mutta jonka Palmu hoksi heti murhaksi. Tarina oli näistä kolmesta huonoin. Lisäksi minua alkoi vähän jurppimaan tarinan kertoja ja itse Palmu. Positiivista oli muutamat usein toistuvat hassut sanat, esim. "böbi". Arvosana 2/5.

14. Mika Waltari - Tähdet kertovat, Komisario Palmu (kirja)

Trilogiasta hopeasijalle päässyt murhamysteeri oli aluksi ihan ok, mutta yhtäkkiä keskivaiheilla esiin vedettiin hatusta siihen asti täysin pimennossa olleet henkilöt josta murhaaja löytyi ja tarinan alkupuolella pyörineet henkilöt vaipuivat unholaan. Omituinen juonikäänne, mutta teoksen puolesta jännitys säilyi loppumetreille saakka. Näiden kolmen teoksen lukemiseen kesti minulta lähes puoli vuotta, joten olen minä jännittävämpääkin lukenut. Arvosana 3/5.

15. David Beniof & D. B. Weiss - Game of Thrones (TV-sarja / 1. tuotantokausi)

Yleissivistyksen vuoksi päätin katsoa ensimmäisen tuotankauden Game of Thronesia, kun sitä on hehkutettu niin uskomattomasti kaikkialla viimeisen vuosikymmenen. Olin aika skeptinen tv-sarjaa kohtaan jo alun alkaenkin, tälläinen fantasiajuttu ei vaan ole mun genreä, ei sitten yhtään. Ja täyttä roskaahan tämä oli. Alkujaksot olivat eritoten tylsiä kun niissä esiteltiin vain sitä jengiä ja ympäristöä, sitten vähän parani kun oli jotain äksöniä. Mutta brutaalit taistelukohtaukset ja pienehköt pornoilutkaan eivät saaneet minua vakuuttuneeksi, että haluaisin katsella kakkoskauden. Arvosana 2/5.

16. Aki Kaurismäki - Calamari Union (elokuva)

Aki Kaurismäen uran toinen elokuva (vuodelta 1985, jostain syystä olen aina luullut tätä debyyttielokuvaksi) kertoo 17 Frankin ja yhden Pekan epätoivoisesta ja vaarallisesta matkasta Kalliosta Eiraan. Olen nähnyt elokuvan lukuisia kertoja, joskin edellisestä kerrasta täytyy olla ainakin 10 vuotta aikaa. Muistin elokuvan paremmaksi, mutta ihan ok kun ei tämän kauempaa kestänytkään (1h18m). Tästä näkee kuitenkin Kaurismäen alkuaikojen vaikutukset ja miten hän on omaa kiehtovaa tyyliään alkanut ammentamaan. Parhaimmasta roolisuorituksesta vastaa nuori ja vakava Pirkka-Pekka Petelius. Arvosana 3/5. 

 17. Christian Lindblad - Ripa ruostuu (elokuva)

Uskomatonta ajatella, että tämän elokuvan ensi-illasta on kulunut jo 30 vuotta. Olen katsonut tätä lukemattomia kertoja videoilta, mutta VHS:n siirryttyä unholaan on elokuvakin jäänyt viime vuosikymmeninä näkemättä. DVD:näkään tätä ei saa mistään paitsi kirjastosta. Elokuvassa seurataan viikon ajan alati toilailevaa Ripaa, jota kommellukset ja rahahuolet eivät tunnu jättävän rauhaan. Elokuva alkaa komediana mutta päättyy draamaan. Aivan mahtava leffa vieläkin, ja arvosanaksi 5/5.

18. Rob Reiner - Piina (elokuva)

Olin nähnyt elokuvan joskus 90-luvulla tämän ollessa vielä tuore. En tiedä miksi yhtäkkiä tuli fiilis nähdä se uudelleen, mutta leffa olikin paljon parempi ja jännempi kuin muistinkaan. Perustuu Stephen Kingin kirjaan, mutta hyvä tämä oli siitäkin huolimatta. Näyttelijät James Caan ja Kathy Bates ylsivät huippusuorituksiin. Arvosana 4/5.