726# Anttola

 11.9.-12.9.2021, +15 overcast, Mikkeli

 

Mulla oli jäänyt viikko kesälomaa käyttämättä ja kesälomakausi alkoi vetelemään vimosiaan, joten olin laittanut syyskuun puolen välin paikkeille pienen lepotauon töistä. Koronan vuoksi ei tietenkään mitään ihmeitä voinut tehdä, vaikka olinkin jo harkinnut melko vakavasti jos olisi tehnyt ökyristeilyn Tukholmaan. Mutta tyytyminen oli kuitenkin porukoiden kanssa mökkeilemään Anttolaan, Mikkelin lähelle, jossa viettäisimme 11.9.-15.9. välisen ajan. Aaltola-niminen mökki oli buukattu Lomarengas-sivustolta.

Lauantaina porukat tulivat hakemaan mua klo 11. Olin ennättänyt juuri ja juuri pakkaamaan kamat ja laittamaan kämpän kondikseen, loman aikana taloyhtiössäni suoritettaisiin joku ilmanvaihtokanavien putsaus yms, jolloin piti raivata tilaa duunareita varten + tavarat korjuuseen jos tulee vaikka likaa. Mä olin henkisesti varautunut ajamaan, mutta ukko halusi ajaa ja ajelikin koko matkan perille saakka.

Sää oli pilvinen mutta melko siedettävän lämmin, välillä vähän sateli. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu enemmänkin sadetta, joten surkeat lomasäät saivat jatkoa. Ukko ajeli melko aggressiivisesti kaahaten; Heinolan saavutimme alta aikayksikön. Olin asunut täällä joskus aiemmin, mutta nyt edellisestä visiitistä oli kulunut jo neljä vuotta aikaa. Poikkesimme tänne pyynnöstäni ja bongasin vanhat kämpät ja ostarit missä olin pyörinyt. "Keskustassa" ajoimme auton parkkiin ja kävelimme hetken kylillä, oli yllättävän vilkasta. Poikkesimme sitten kahville torin reunalla sijainneeseen Kahden muijan kahvilaan; sitä ei ollut aiemmin ollut. Ihan viihtyisä, joskin wc oli melkoisen sjuttiotalet. Otimme kaffet ja croissut, ukko otti kahvin ja kinkkupiiraan. Annoimme arvosanat 3/5.

Heinolan Kauppakatu.

Lempparikippolani oli vaihtanut nimeä.

Tori.

Kahden muijan kahvila.

Kahvila sisältä.

Kävelimme vielä hetken Casinon rannassa, ennen kuin palasimme autolle ja ajoimme katsomaan vanhan kouluni. Se oli purettu, pelkkä monttu jäljellä jossa hiekkainen jalkapallokenttä tilalla. Surullista, miten elämästä katoaa asioita ja muistoja.

Rantapuisto.

Vanha koulu.

Jatkoimme sitten kohti Mikkeliä. Liikennettä oli jonkinlaisesti, mutta matka meni joutuisaan. Välillä aurinkokin uskaltautui hetkiseksi näyttäytymään, mutta pääosin oli pilvistä. Mikkelissä ajoimme Graaniin ja kävimme Citymarketissa. Savolaispärtsäriukkeli änkesi ilman maskia vessaan juuri ennen meitä ja jututti meitä wc-tiloissa, ja sen jälkeen vielä äiteetä joka odotteli ulkopuolella. Cittarissa saimme ostokset tehtyä, vaikka porukoilla ei ole ostoslistaa ja käyvät joka päivä kaupassa. Eikö olekin kummallista? Sillon heräteostosten määrä menee taivaisiin + ne tuotteet jotka piti ostaa jäävät unohduksiin.

Seuraavaksi ajoimme keskustaan ja menimme torin laidalla olevaan Rossoon. Mietin pitsaa, mutta päädyimme sitten loppujen lopuksi kaikki kolme italialaiseen lehtipihveen. En ollut edes huomannut että se oli porsasta joten olin hivenen pettynyt kun sapuska saapui. Mutta maku ei ollut mitenkään kovin paha. Annan arvosanaksi 3/5 myös tästä.

Mikkeliä.

Mikkelin Rosso.

Ruokaa á la Rosso.

Palasimme autolle ja lähdimme sitten kohti vuokramökkiä. Anttolaan oli about 25 km, ja siitä vielä 10 kilsaa pikkuteitä. Ajo-ohjeet oli printattu paperille, navigaattorillakin pääsimme aika pitkälle.  Olipahan taas korpeen keksitty rakentaa mökki mutta viimein pääsimme perille. Tontti vaikutti suurelta eikä naapureitakaan ollut ihan välittömässä läheisyydessä (etäisyys 200 m, mutta ketään ei näkynyt koko aikana). Mökki oli mäen päällä, taisi olla v. 2007 rakennettu. Se oli todella iso, en edes tiedä paljonko sinne olisi porukkaa mahtunut. Päämökistä löytyi sähkösauna, mutta sen lisäksi rannassa oli vielä puu-uuninen hikomajarakennus. Rantasaunaan oli ainakin sata metriä matkaa, jyrkkää mäkeä. Melkein pisti hapottelemaan kun sitä käveli takaisin mökille saunan lämmityksen aikana.

Mökki.

Pihapiirtä.

Näkymä järvelle.

Purimme ostokset jääkaappiin ja kamat laukuista ja petasimme sängyt. Sen jälkeen kävin saunan lämmitykseen; se oli vaikeasti syttyvä, puut paloivat pikkuliekillä ja se lämpeni hitaasti. Itse löylyt olivat pehmeät mutta sitä olisi pitänyt lämmittää huomattavasti kauemmin. Porukoita ei ki sauna, mutta itse saunoin likemmäs pari tuntia. Uimassa kävin +14 asteisessa Saimaassa, ja istuskelin pitkät tovit terassilla ja pelasin välillä Primetimeä ja välillä kauhistelin vastarannan kännistä porukkaa, josta lähti melkoisen kova meteli. Välillä he kävivät ajelemassa moottoriveneellä ympyrää; nauraa räkättivät veneessä seisaalleen ja toivoin todella etteivät putoaisi veteen, sillä en tiedä mitä minun olisi sitten kuulunut tehdä.

Olkkari.

Köökki.

Yläkerta.

Oma makkari.

Rantasauna.

Sauna.

Laituri & järvi.

Pieni pala Saimaata.

Mökki saunalta päin kuvattuna.

Loppuilta kului netissä surffaten ja telkkaria katsoen.

Yöllä nukutti jonkunlaisesti. Neljään asti nukuin hyvin mutta sitten tuli nukuttua vain pätkissä, toisaalta unta riitti liki puoli yhdeksään asti. Oli luvattu huonoa säätä, mutta melkein aurinko paisteli vielä pilvien takaa, vaikka tulevan saderintaman pystyi kyllä jo aistimaan. Keittelimme kaffetta ja söimme vähän aamiaisleipää. Uusiounista ei oikein tullut mitään. Katselin vähän vlogeja youtubesta, ukko kävi tekemässä pienen kävelyn. Välillä kävin heittelemässäs fribakiekkoja pihalla olleeseen frisbeegolfmaaliin.

Puoli kahdeltatoista otimme auton ja lähdimme Mikkeliin. Sinne oli 35 km, mutta ensimmäiset 10 kilsaa oli kapeaa hiekkatietä jolla sai olla melkoinen sorateiden virtuoosi jos pystyi ajelemaan 80 km/h jonka nopeusrajoitus olisi antanut myöden; itse sain joten kuten pidettyä auton tiellä ajaessani 40-50 km/h. Muutenkin osui jos jonkinlaista hidastelijaa tielle; eräs hituroi uskomattomasti liikennevaloissa ja päästessämme viereiselle kaistalle käännyimme faijan kanssa katsomaan millainen ajuri hidastelevassa autossa oli. Ilmeisesti huuliltalukija sillä viereisen auton äijä alkoi vääntelemään meille naamaansa jonka jälkeen myös hänen pelkääjän paikalla istunut muijansa alkoi pähyilemään meitä. Tämä kirvoitti melkoiset naurut.

Menimme ensin Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Se oli uusi museo, avattu v. 2021. Liput oli pitänyt buukata etukäteen koronarajoitteiden takia; väkeä ei ollut juurikaan ja saimme aika rauhaksiin kulkea näyttelyn läpi. Siellä edettiin kuunnellen tarina rivisotilaasta ja toinen tarina evakosta. Sen lisäksi pääsin kokeilemaan ensi kertaa VR-laseja jossa osallistuttiin Summan taisteluihin, tykistökeskityksiin yms. Lisäksi näki Mannerheimin työhuoneen yms. Hyvin mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Kävimme kahveella; en tiedä olisiko sieltä saanut olutta mutta korviketta kyllä, joten annan paikasta arvosanaksi 5/5. Kyllä kannattaa käydä vaikka pääsymaksu nyt olikin vähän suolanen (aikuinen 18€). En tiedä miten ulkolainen turisti olisi täällä pärjännyt, mutta finnelle aika hyvä kohde. Lopuksi kävimme vielä museokaupassa, josta ostin pari jääkaappimagneettia, pari postikorttia ja sitten sitä korvikekahvia.

Muisti.

Viereinen kahvila josta sai myös korviketta.

Toivottavasti.

Tarinaa kuuntelemassa.

Tilataidetta.

Mannerheimin työhuone.

Manskun vessa.

Kortteja varten tarvitsin tietysti postimerkkejä, ja kysyin myyjältä mistä sellaisia saattaisi saada. R-kioskia ei enää kuulemma Mikkelissä ole (WTF??), mutta neuvoi kävelemään kirkolle ja sitten kävelykatua pisin kunnes löytäisi Pikantin. Ajoimme autolla muutama sataa metriä eteenpäin. Porukat olisivat menneet katsomaan kirkon, mutta siellä oli joku serviisi menossa. Itse menin Pikanttiin; oli alkanut satamaan. Postimerkit sai supermarketin kassalta, siinä oli oikein erillinen postipiste. Täytin kortit ja laitoin ne ulkopuolella sijaitsevaan postilaatikkoon, kun en luottanut härön näköiseen sisäpostilaatikkoon. Kävimme samalla sitten ruokaupassa ostamassa tarvikkeita; aika hyvin muistimme tarvittavat kamppeet ulkomuistista mutta saunan pyllerialustat jäi edelleen ostamatta.

Mikkelin tuomiokirkko.

Seuraavaksi piti etsiä vielä ruokapaikka. Koko kaupunki oli todella hiljainen, aivan samanlainen kuollut mesta kuin Lappeenranta viime vuoden kesällä. Siksipä emme meinanneet löytää auki olevaa kippolaa; Ravintola Holvi oli kiinni, samoin Pruuvi ja Vaiha, mutta lopulta pääsimme Frans & Michelleen,  joka oli hotellin ravintola. Sinne oli tullut bussilastillinen eläkeläisiä, mutta minkäs teet, sinne oli pakko jäädä. Porukat otti maksan, mutta mä en syö sisäelimiä niin otin hampurilaisen. Ruoka oli minusta pahaa, ja minua alkoi etomaan kovasti syödessäni sitä, että luulin saavani ruokamyrkytyksen enkä pystynyt syömään paljoakaan. Porukoiden mielestä 3/5, mä joudun antamaan 1/5. Eläkeläisjengistä johtuen laskun tilaaminen kesti kauan - onneksi ruuat tulivat nopeasti - tarjoilija oli kyllä ystävällinen.

Ravintola Vaiha Mikkelin rautatieasemalla - kiinni.

Onpa sovinistista.

Mannerheimin salonkivaunu, auki vain kerran vuodessa, 4.kesäkuuta.

Viimein sapuskaa, oli pahhoo.

Sen jälkeen ajoimme takaisin mökille. Vettä tihutti välillä ja hiekkatiet olivat liejuisia ja auto tietysti kuraantui. Mökille päästyämme aloin lämmittämään saunaa; se sujui huomattavasti helpommin kuin edellisenä päivänä sillä tällä kertaa oli sytytyspalat ja tiesi miten sauna lämmitetään. Porukat eivät osallistuneet saunomiseen, mutta itseltäni meni taas lähemmäs kaksi tuntia saunotessa, vaikka oli alkanut satamaan kaatamalla. Uimassakin kävin neljästi; vesi oli aika vilakkaa (oli tosin edelleen 14 asteista). Sauna oli likemmäs sata-asteinen, joskin epäilin mittarin olevan buginen.

Saunomaan taas.

Ei muuta kuin tulekset pesään.

Saunan jälkeen porukat olivat vallanneet telkkarin, ja halusivat katsoa jotain tyhmää tanssiohjelmaa, mä olisin halunnut tsiigata Selviytyjät suomi. Mutta ainakin pystyin vähän lukemaan kirjaa ja osallistumaan pariin primetime-tietovisaan. Loppuilta pelkkää lollerointia; vähän kävin katsomassa yön vallitsevaa säkkipimeyttä ulkona. Oli suorastaan aavemaista.