727# Anttola, 2

 13.9.-15.9.2021, +11, Shower, Gale, Puumala

Yö ja uni oli edellisen kopio. Kahdeksan jälkeen heräilin. Oli maanantai ja seurailin hetken työjuttuja. Vettä satoi kaatamalla, joten mitään ei voinut tehdä ja siksipä koko aamupäivä meni lolleroidessa. Mutsin kanssa pelattiin sentään erä sellaista Scramblen tapaista peliä.

Kahdentoista jälkeen lähdimme ensiksi katsastamaan Anttolan kylän tarjonnan. Siellä ei ollut mitään. Kävimme katsastamassa puukirkon; sinne meni joku duunarivaatteissa ja kysyimme olisiko kirkko auki meillekin, mutta se nyt oli tyhmä kysymys. Miksi Suomessa olisi kirkko auki, maanantaina? Syksyllä? Ei tietenkään. Yritimme etsiä auki olevaa lounasravintolaa; Ravintola Rysä olisi ollut mutta sekin vaikutti räkälältä. Koska muutakaan ei ollut niin päätimme lähteä Puumalaan, sinne oli about 50 kilssoo matkaa, mutta tie no 62 oli aika kivaa seutua maisemaltaan. Paljon järviä kummallakin puolen tietä ja hienoja siltoja. Sää olisi voinut olla parempikin, edelleen sateli kuurottain. Puumalaan päästyämme oli virinnyt myrsky, ja toivoimme ettei se katkoisi sähköjä mökiltä, koska sellaiset saataisiin ties koska korjattua. Kylmä oli myös. Kuvasimme satamaa ja siltaa, paikka oli samanlainen kuin pari vuotta sitten kun viimeksi täällä kävin. Otimme hissin ja tsekkasimme näkymät sillalta. Myrskytuuli oli sellainen että se pisti naaman vinoon. Sitten menimme Ravintola Hoviin, muden ja mun teki mieli pitsaa. Ravintolan pitäjä olisi voinut olla kohteliaampikin; ei jäänyt epäilystäkään siitä, että olisi halunnut meidän ottavan lounaan valmiista pöydästä ja vastahakoisesti esitti sitten pyydettäessä pitsalistan. Otimme muden kanssa sellaiset silti. Ruoka oli liian suolaista porukoiden mielestä ja faija antoi lihakeitolleen 1/5, mutsi pitsalleen 2/5 ja itse annoin omalle pitsalle 3/5 (otimme muden kanssa molemmat Operat).

Mökkitien varteen joku oli kasannut kivifiguureja.

Lisää kiviteoksia.

Anttolan kirkko.

Saimaa seurasi koko matkan Puumalaan saakka.

Satama ja sen takana oleva silta.

Isohkoja paatteja järvimaisemissa.

Sillan päälle pääsi keskihökötyksen hissillä.

Maisema sillalta.

Pizze-lättynen.

Sitten kävimme vielä K-marketissa ostamassa vähän tarvittavia tuotteita (muistimme viimein myös saunan pyllerialustat), ja sitten lopuksi tsekkasimme kirkon (ulkopuolelta, sillä että kirkkoko olisi Suomessa auki, maanantaina? Syyskuussa?) ennen kuin lähdimme takaisin mökille. Sääkin kirkastui Anttolan suunnilla. Mökille päästyämme oli alkanut unettamaan, joten kävin ottamassa pienet päikkärit.

Puumalan kikko.

Herättyäni katsoin Selviytyjät Suomi uusintana, kun olin missannut edellisen päivän jakson. Lämmitin samalla saunaa. Aika raskasta lämmittää sitä kun joutuu nousemaan niin raskaan mäen aina takaisin ylämökille; se on tosi huono puoli tässä mökissä. Sauna lämpeni onneksi kolmella pesällisellä, porukat kävi saunassa ensiksi. Mä heittelin sillä välin tikkaa ja fribaa. Mulla oli vaan t-paita päällä eikä lämpöä ollut kuin +8 astetta ja tuuli kylmästi, toivottavasti en vilustattunut itseäni.

Sää kirkastui illaksi.

Suurin saunainto oli kulunut jo pois edellisinä päivinä, mutta jaksoin sentään muutaman kerran käydä. Koko päivän oli ollut kylmä ja tuullut ja veden lämpökin oli pudonnut asteella edellispäivästä ja oli enää +13. Mutta koska ilma oli niin jäätävä niin vesi ei tuntunut lainkaan pahalle. Saunoessani aurinko laski vastarannan metsän taakse ja oli aika kaunista. Koska edellisinä iltoina oli ollut pilvistä niin auringonlaskun luoma värispektaakkeli oli jäänyt väliin.

Aurinkokin laski siinä saunoessa.

Ilta sujui netissä surffaten, tv:tä katsellen ja kirjaa lukien. Lisäksi taisi olla ainoa kirkas ilta tämän loman aikana, joten kävin yytsäilemässä pari kertaa tähtitaivasta. Linnunradan sumun pystyi erottamaan, ei ollut edes kuuta pilaamassa tähtitaivaan loistetta. Tuuli oli tosin noussut myrskylukemiin.

Yön nukuin samalla lailla kuin edellisinäkin öinä, ensin hyvin neljään asti ja sen jälkeen pätkittäin kahdeksaan. Aamiainen naamariin ja sen jälkeen lollerointia yhteentoista; surffausta, videoiden katselua, kirjan lukua ja sen semmoista lomameininkiä.

Lähdimme Mikkeliin, mutta ensiksi ajoimme Anttolanhoviin katsastamaan tilukset. Lomapaikassa oli yllättävän paljon autoja parkkipaikalla, mutta ihmisiä nyt ei kauheasti näkynyt. Kävimme katsomassa kippolan, mutta oli liian aikaista lounaalle, ja kävelimme sitten hetken rannanpuoleista raittia ja oikasimme sitten respan kautta takaisin ulos ja autolle. Täältä ajoimme Mikkelin Kenkäveroon. Se oli jonkunlainen vanha pappilan tila, haalistunut pinkkimaalinen päärakennus jossa oli tosin varsin fiiniä sisältä. Täällä oli kahvila, tilasimme cappucinot. Istuutuuidemme pöytään ja hetken kuluttua kahvila oli täynnä kuin taikaiskusta, vaikka tullessamme täällä ei ollut ketään. Heitimme kaffet hetulaan ja tsekkasimme aitan, jossa oli tarinaa lampaista ja oli lampaanvillaa hypisteltävänä, sitten jonkunlainen navettarakennus jonka ylisillä oli myymälä missä myytiin ylihinnoiteltuja taiteellisia käsityöläistuotteita ja jossa haisi kakkalle ja sitten isohko perusmyymälä, jossa oli järkevämpiäkin tuotteita myynnissä mutta emme silti keksineet mitään ostettavaa. Sää oli kalsa, +8 ja tuuli kovasti ja jäätävästi ja meitä palelsi.

Anttolanhovin parkkipaikka pullisteli autoja.

Hovi sisältä.

Kenkäveron pääpytinki.

Sisätiloja.

Kahvilatiloja.

Aittarakennus.

Kenkäveron kenkäkukkaruukkuja.

Pihapiirtä.

Navettamyymälä.

Myynnissä olleet kellot olivat ihan cool.

Myymälä rahvaille.

Täältä jatkoimme viereiseen Mikkelipuistoon, joka vielä näin syksylläkin vaikutti ihan hienolta puutarha-alueelta, mutta todennäköisesti keskikesän kukkaloistossa paikka olisi vieläkin vaikuttavampi. Muita ihmisiä ei ollut, pari työntekijää sentään näkyi. Täälläkin olisi ollut ravintola mutta emme jääneet siihenkään vaan ajoimme autolla keskustaan. Auton jätimme taas kirkon luo parkkiin ja kävelimme ensin torille ja etsimme aukiolevaa ravintolaa, mutta Mikkelin kaltaisesta paikasta sellainen tuntui olevan kiven alla. Päädyimme sitten Vaiha-nimiseen kippolaan jossa kävimme jo sunnuntaina toteamassa paikan olevan kiinni. Tällä kertaa se oli auki ja menimme sinne, siellä oli lounasmenu seisovasta pöydästä. Ruoka näytti pahalle eikä siitä osannut edes kaikelta osin sanoa mitä se oli, eikä makukaan ollut kovin hääppönen. Tuntui uskomattomalta että googlen arvosteluiden mukaan tämä oli 5/5 kippola, itse annan hädin tuskin 2/5. En pystynyt syömään edes kovin paljoa, pelkäsin että alkaa taas etomaan.

Mikkelinpuisto Kenkäveron vieressä.

Syksyn värejä.

Puuportti-suihkulähde.

Kilometripylväs.

Pinkkinen kaakeliseinä (?)

Spårapysäkki á la Mikkeli.

Mikkelipuiston kippola jäi testaamatta.

Vaiha-kippola sisältä.

Vanhoja puhelimia.

Ruoka pahhoo.

Sen jälkeen palasimme takaisin torille ja kävimme sen vieressä olevassa Stella-ostarissa, jossa ukko osti kalakukon mökille vietäväksi ja sitten kävimme mutsin kanssa vielä Pikantissa hakemassa täydennystä ruokaostoksiin, joskin unohdimme tuoda faijalle Iltasanomat, vaikka muistimme sen vielä 5 sekuntia ennen kassaa. "Lue eilisen uutiset jo tänään"-noviisi jäi saamatta. Palasimme autolle ja ajoimme takaisin mökille.

Tuntemattomaksi jäänyt rumahko patsas.

Mikkelin tori.

Mökillä pelasimme mutsin kanssa hetken Qube-tietokysymyspeliä ja sitten lämmitin saunan. Ensimmäisellä pesällisellä se lämpesi jo 60-asteeseen joten epäilin vähän mittarin paikkaansa pitävyyttä, toisen pesällisen jälkeen se näytti satasta, joka lieni tämän lämpömittarin / saunan ideaalilämpötila. Ukkokin pistäytyi saunassa, itse saunoin täysiä likemmäs pari tuntia ja kävin neljästi uimassa +12-asteisessa vedessä. Taas oli järven lämpötila dropannut asteella, ja taisi olla tämän vuoden uintikelit sitten tässä.

Ilta tuli tämänkin päivän päätteeksi.

Vuoden viimeisimmät uinnit näissä maisemissa.

Loppuilta sujui lolleroiden ja syöden, nälkä oli kova ja ehkä vähän janokin, mutta ruoka ja kalja oli aika lailla finito. Nukkumaan yhdentoista aikaan.

Heräsin mutsin kolinointiin joskus kahdeksan maissa. Oli tullut nukuttua aikast hyvin, parhaiten tällä reissulla. Aamiainen naamariin ja sen jälkeen hengailua ja surffausta. Porukoilla ja itsellänikin oli asioita hoidettavana Hesassa, joten tänään pitäisi lähteä takaisin kotiapäin. Harmitti, sillä olin viihtynyt hyvin täällä metsän keskellä, yhtään ei ole ollut ikävä sitä itähesalaista menoa huumehörhöineen ja "nuorisoineen" ja mitä-lie-jengejä siellä nyt onkaan. Kamojen pakkausta, astioiden tiskausta ja sen semmoista, saimme kaiken valmiiksi puoli yhteentoista mennessä. Sitten vielä lepäsimme puolisen tuntia ennen kuin lähdimme takaisin kohti Hesaa. Onneksi mökin avaimet pystyi jättämään pöydälle eikä niitä tarvinnut käydä palauttamassa kenellekään, eikä sen kummemmin tarvinnut siivota kun siivousmaksukin oli maksettu.

Ukko ajoi ensiksi Mikkeliin ja siitä kohti Lahtea. Rekkoja oli valtavasti tien tukkeena. Heinolassa pysähdyimme Tähtihovin Teboilille. Paikka oli onneksi vähän tullut siistimmäksi kuin mitä se oli aiemmin ollut. Otimme ukon kanssa hampurilaiset, ne paljastuivatkin yllättävän hyviksi, kyllä tästä voi antaa 3/5 ilman muuta, melkein jopa enemmänkin. Vaihdoimme kuskia ja ajoin ensin Mäntsälän Tuuliruusuun, jossa kävimme juomassa vielä kahvit ja vessassa ja sen jälkeen ajoin loppumatkan perille saakka. Rekkoja piisasi edelleen ohitettavaksi. Himassa piti tulla tänään jotain ukkoja putsaamaan ilmanvaihtohormeja, mutta en osannut sanoa olivatko he jo käyneet vai ei, joten en oikein uskaltanut olla aluksi "vapaasti".

Näkymä etelään Heinolan Tähtihovin Teboililta.

Siisteydessä oli onneksi petrattu.

* * * *

Arvio: Hyvä mökki, ja sijainti Hesasta erinomainen. Miinusta vähän tuli siitä kun rantasauna oli niin kaukana ja niin jyrkän mäen päässä päämökistä, jääkaapin ovi oli pirullinen (sitä ei meinannut saada auki millään), kellosta oli loppumassa patterit ja se jätätti, leivänpaahdin oli risa ja ehkä joku osa lampuistakin. Nämä ovat niin vähäpätöisiä asioita ettei niistä jaksa mesota joten täydet pisteet. Viihdyin ehdottomasti, vaikka säätkin olisivat voineet olla paremmat. Arvosana 5/5.

726# Anttola

 11.9.-12.9.2021, +15 overcast, Mikkeli

 

Mulla oli jäänyt viikko kesälomaa käyttämättä ja kesälomakausi alkoi vetelemään vimosiaan, joten olin laittanut syyskuun puolen välin paikkeille pienen lepotauon töistä. Koronan vuoksi ei tietenkään mitään ihmeitä voinut tehdä, vaikka olinkin jo harkinnut melko vakavasti jos olisi tehnyt ökyristeilyn Tukholmaan. Mutta tyytyminen oli kuitenkin porukoiden kanssa mökkeilemään Anttolaan, Mikkelin lähelle, jossa viettäisimme 11.9.-15.9. välisen ajan. Aaltola-niminen mökki oli buukattu Lomarengas-sivustolta.

Lauantaina porukat tulivat hakemaan mua klo 11. Olin ennättänyt juuri ja juuri pakkaamaan kamat ja laittamaan kämpän kondikseen, loman aikana taloyhtiössäni suoritettaisiin joku ilmanvaihtokanavien putsaus yms, jolloin piti raivata tilaa duunareita varten + tavarat korjuuseen jos tulee vaikka likaa. Mä olin henkisesti varautunut ajamaan, mutta ukko halusi ajaa ja ajelikin koko matkan perille saakka.

Sää oli pilvinen mutta melko siedettävän lämmin, välillä vähän sateli. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu enemmänkin sadetta, joten surkeat lomasäät saivat jatkoa. Ukko ajeli melko aggressiivisesti kaahaten; Heinolan saavutimme alta aikayksikön. Olin asunut täällä joskus aiemmin, mutta nyt edellisestä visiitistä oli kulunut jo neljä vuotta aikaa. Poikkesimme tänne pyynnöstäni ja bongasin vanhat kämpät ja ostarit missä olin pyörinyt. "Keskustassa" ajoimme auton parkkiin ja kävelimme hetken kylillä, oli yllättävän vilkasta. Poikkesimme sitten kahville torin reunalla sijainneeseen Kahden muijan kahvilaan; sitä ei ollut aiemmin ollut. Ihan viihtyisä, joskin wc oli melkoisen sjuttiotalet. Otimme kaffet ja croissut, ukko otti kahvin ja kinkkupiiraan. Annoimme arvosanat 3/5.

Heinolan Kauppakatu.

Lempparikippolani oli vaihtanut nimeä.

Tori.

Kahden muijan kahvila.

Kahvila sisältä.

Kävelimme vielä hetken Casinon rannassa, ennen kuin palasimme autolle ja ajoimme katsomaan vanhan kouluni. Se oli purettu, pelkkä monttu jäljellä jossa hiekkainen jalkapallokenttä tilalla. Surullista, miten elämästä katoaa asioita ja muistoja.

Rantapuisto.

Vanha koulu.

Jatkoimme sitten kohti Mikkeliä. Liikennettä oli jonkinlaisesti, mutta matka meni joutuisaan. Välillä aurinkokin uskaltautui hetkiseksi näyttäytymään, mutta pääosin oli pilvistä. Mikkelissä ajoimme Graaniin ja kävimme Citymarketissa. Savolaispärtsäriukkeli änkesi ilman maskia vessaan juuri ennen meitä ja jututti meitä wc-tiloissa, ja sen jälkeen vielä äiteetä joka odotteli ulkopuolella. Cittarissa saimme ostokset tehtyä, vaikka porukoilla ei ole ostoslistaa ja käyvät joka päivä kaupassa. Eikö olekin kummallista? Sillon heräteostosten määrä menee taivaisiin + ne tuotteet jotka piti ostaa jäävät unohduksiin.

Seuraavaksi ajoimme keskustaan ja menimme torin laidalla olevaan Rossoon. Mietin pitsaa, mutta päädyimme sitten loppujen lopuksi kaikki kolme italialaiseen lehtipihveen. En ollut edes huomannut että se oli porsasta joten olin hivenen pettynyt kun sapuska saapui. Mutta maku ei ollut mitenkään kovin paha. Annan arvosanaksi 3/5 myös tästä.

Mikkeliä.

Mikkelin Rosso.

Ruokaa á la Rosso.

Palasimme autolle ja lähdimme sitten kohti vuokramökkiä. Anttolaan oli about 25 km, ja siitä vielä 10 kilsaa pikkuteitä. Ajo-ohjeet oli printattu paperille, navigaattorillakin pääsimme aika pitkälle.  Olipahan taas korpeen keksitty rakentaa mökki mutta viimein pääsimme perille. Tontti vaikutti suurelta eikä naapureitakaan ollut ihan välittömässä läheisyydessä (etäisyys 200 m, mutta ketään ei näkynyt koko aikana). Mökki oli mäen päällä, taisi olla v. 2007 rakennettu. Se oli todella iso, en edes tiedä paljonko sinne olisi porukkaa mahtunut. Päämökistä löytyi sähkösauna, mutta sen lisäksi rannassa oli vielä puu-uuninen hikomajarakennus. Rantasaunaan oli ainakin sata metriä matkaa, jyrkkää mäkeä. Melkein pisti hapottelemaan kun sitä käveli takaisin mökille saunan lämmityksen aikana.

Mökki.

Pihapiirtä.

Näkymä järvelle.

Purimme ostokset jääkaappiin ja kamat laukuista ja petasimme sängyt. Sen jälkeen kävin saunan lämmitykseen; se oli vaikeasti syttyvä, puut paloivat pikkuliekillä ja se lämpeni hitaasti. Itse löylyt olivat pehmeät mutta sitä olisi pitänyt lämmittää huomattavasti kauemmin. Porukoita ei ki sauna, mutta itse saunoin likemmäs pari tuntia. Uimassa kävin +14 asteisessa Saimaassa, ja istuskelin pitkät tovit terassilla ja pelasin välillä Primetimeä ja välillä kauhistelin vastarannan kännistä porukkaa, josta lähti melkoisen kova meteli. Välillä he kävivät ajelemassa moottoriveneellä ympyrää; nauraa räkättivät veneessä seisaalleen ja toivoin todella etteivät putoaisi veteen, sillä en tiedä mitä minun olisi sitten kuulunut tehdä.

Olkkari.

Köökki.

Yläkerta.

Oma makkari.

Rantasauna.

Sauna.

Laituri & järvi.

Pieni pala Saimaata.

Mökki saunalta päin kuvattuna.

Loppuilta kului netissä surffaten ja telkkaria katsoen.

Yöllä nukutti jonkunlaisesti. Neljään asti nukuin hyvin mutta sitten tuli nukuttua vain pätkissä, toisaalta unta riitti liki puoli yhdeksään asti. Oli luvattu huonoa säätä, mutta melkein aurinko paisteli vielä pilvien takaa, vaikka tulevan saderintaman pystyi kyllä jo aistimaan. Keittelimme kaffetta ja söimme vähän aamiaisleipää. Uusiounista ei oikein tullut mitään. Katselin vähän vlogeja youtubesta, ukko kävi tekemässä pienen kävelyn. Välillä kävin heittelemässäs fribakiekkoja pihalla olleeseen frisbeegolfmaaliin.

Puoli kahdeltatoista otimme auton ja lähdimme Mikkeliin. Sinne oli 35 km, mutta ensimmäiset 10 kilsaa oli kapeaa hiekkatietä jolla sai olla melkoinen sorateiden virtuoosi jos pystyi ajelemaan 80 km/h jonka nopeusrajoitus olisi antanut myöden; itse sain joten kuten pidettyä auton tiellä ajaessani 40-50 km/h. Muutenkin osui jos jonkinlaista hidastelijaa tielle; eräs hituroi uskomattomasti liikennevaloissa ja päästessämme viereiselle kaistalle käännyimme faijan kanssa katsomaan millainen ajuri hidastelevassa autossa oli. Ilmeisesti huuliltalukija sillä viereisen auton äijä alkoi vääntelemään meille naamaansa jonka jälkeen myös hänen pelkääjän paikalla istunut muijansa alkoi pähyilemään meitä. Tämä kirvoitti melkoiset naurut.

Menimme ensin Sodan ja rauhan keskus Muistiin. Se oli uusi museo, avattu v. 2021. Liput oli pitänyt buukata etukäteen koronarajoitteiden takia; väkeä ei ollut juurikaan ja saimme aika rauhaksiin kulkea näyttelyn läpi. Siellä edettiin kuunnellen tarina rivisotilaasta ja toinen tarina evakosta. Sen lisäksi pääsin kokeilemaan ensi kertaa VR-laseja jossa osallistuttiin Summan taisteluihin, tykistökeskityksiin yms. Lisäksi näki Mannerheimin työhuoneen yms. Hyvin mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Kävimme kahveella; en tiedä olisiko sieltä saanut olutta mutta korviketta kyllä, joten annan paikasta arvosanaksi 5/5. Kyllä kannattaa käydä vaikka pääsymaksu nyt olikin vähän suolanen (aikuinen 18€). En tiedä miten ulkolainen turisti olisi täällä pärjännyt, mutta finnelle aika hyvä kohde. Lopuksi kävimme vielä museokaupassa, josta ostin pari jääkaappimagneettia, pari postikorttia ja sitten sitä korvikekahvia.

Muisti.

Viereinen kahvila josta sai myös korviketta.

Toivottavasti.

Tarinaa kuuntelemassa.

Tilataidetta.

Mannerheimin työhuone.

Manskun vessa.

Kortteja varten tarvitsin tietysti postimerkkejä, ja kysyin myyjältä mistä sellaisia saattaisi saada. R-kioskia ei enää kuulemma Mikkelissä ole (WTF??), mutta neuvoi kävelemään kirkolle ja sitten kävelykatua pisin kunnes löytäisi Pikantin. Ajoimme autolla muutama sataa metriä eteenpäin. Porukat olisivat menneet katsomaan kirkon, mutta siellä oli joku serviisi menossa. Itse menin Pikanttiin; oli alkanut satamaan. Postimerkit sai supermarketin kassalta, siinä oli oikein erillinen postipiste. Täytin kortit ja laitoin ne ulkopuolella sijaitsevaan postilaatikkoon, kun en luottanut härön näköiseen sisäpostilaatikkoon. Kävimme samalla sitten ruokaupassa ostamassa tarvikkeita; aika hyvin muistimme tarvittavat kamppeet ulkomuistista mutta saunan pyllerialustat jäi edelleen ostamatta.

Mikkelin tuomiokirkko.

Seuraavaksi piti etsiä vielä ruokapaikka. Koko kaupunki oli todella hiljainen, aivan samanlainen kuollut mesta kuin Lappeenranta viime vuoden kesällä. Siksipä emme meinanneet löytää auki olevaa kippolaa; Ravintola Holvi oli kiinni, samoin Pruuvi ja Vaiha, mutta lopulta pääsimme Frans & Michelleen,  joka oli hotellin ravintola. Sinne oli tullut bussilastillinen eläkeläisiä, mutta minkäs teet, sinne oli pakko jäädä. Porukat otti maksan, mutta mä en syö sisäelimiä niin otin hampurilaisen. Ruoka oli minusta pahaa, ja minua alkoi etomaan kovasti syödessäni sitä, että luulin saavani ruokamyrkytyksen enkä pystynyt syömään paljoakaan. Porukoiden mielestä 3/5, mä joudun antamaan 1/5. Eläkeläisjengistä johtuen laskun tilaaminen kesti kauan - onneksi ruuat tulivat nopeasti - tarjoilija oli kyllä ystävällinen.

Ravintola Vaiha Mikkelin rautatieasemalla - kiinni.

Onpa sovinistista.

Mannerheimin salonkivaunu, auki vain kerran vuodessa, 4.kesäkuuta.

Viimein sapuskaa, oli pahhoo.

Sen jälkeen ajoimme takaisin mökille. Vettä tihutti välillä ja hiekkatiet olivat liejuisia ja auto tietysti kuraantui. Mökille päästyämme aloin lämmittämään saunaa; se sujui huomattavasti helpommin kuin edellisenä päivänä sillä tällä kertaa oli sytytyspalat ja tiesi miten sauna lämmitetään. Porukat eivät osallistuneet saunomiseen, mutta itseltäni meni taas lähemmäs kaksi tuntia saunotessa, vaikka oli alkanut satamaan kaatamalla. Uimassakin kävin neljästi; vesi oli aika vilakkaa (oli tosin edelleen 14 asteista). Sauna oli likemmäs sata-asteinen, joskin epäilin mittarin olevan buginen.

Saunomaan taas.

Ei muuta kuin tulekset pesään.

Saunan jälkeen porukat olivat vallanneet telkkarin, ja halusivat katsoa jotain tyhmää tanssiohjelmaa, mä olisin halunnut tsiigata Selviytyjät suomi. Mutta ainakin pystyin vähän lukemaan kirjaa ja osallistumaan pariin primetime-tietovisaan. Loppuilta pelkkää lollerointia; vähän kävin katsomassa yön vallitsevaa säkkipimeyttä ulkona. Oli suorastaan aavemaista.