721# Ahvenanmaa, 2

 3.8.2021, Tuesday, +16, Partly Cloudy, Godby, Finland

 

Nukuin likemmäs 11 tuntia, kerta kaikkiaan olin ollut aivan kaputt ja unta riitti. Aamiaiselle suuntasimme klo 8.30. Sali oli täynnä ihmisiä, yskintää kuului tosi runsaasti. Vähän kyllä ahdistikin se touhu, mutta minkäs teet. Itse aamiainen oli jonkunlainen, kahvi oli ruotsalaista mutta ihan mukavaa vaihtelua, jugurtti oli annosteltu pikareihin ja sekin oli ihan hyvä. Croissu myös, sämpylässä oli ehkä vähän liikaa sitkoa. Leikkeleet ok. Pekoni oli taas paistettu hotellityyliin lötköksi, joten en ottanut sitä, enkä uskaltanut maistaa puuroakaan.

Puoli tuntia ihmettelyä hotellihuoneessa, ja koitin guuglailla päivän retkiohjelmaa kun se oli jäänyt edellisenä iltana tekemättä. Raapustin muutamat osoitteet paperille. Kastelholman linna lienee yksi Affenanmaan päänähtävyyksistä ja linna-fanina minua kiinnostaa sellainen, joten otimme esimmäiseksi kohteeksi sen. Sinne oli ajettavaa 23 km. Vähän jännitti aluksi ajella taas tuntemattomia teitä "vieraassa" maassa, mutta onneksi pian huomasi ettei mitään kummallista koettelemusta ollut tarjolla ja ajelu oli aika mukavaa. Jostain yhteydestä oli jäänyt mieleen Uffe på Berget-niminen maisemakahvila Godbyssä, joten koitimme pyrkiä aluksi sinne. Se tuli niin yllättäen vastaan, että ajoin aluksi ohi ja meidän piti käydä tekemässä uukkari, mutta kannatti. Maisemapaikka vuoren huipulla josta avautui nätit maisemat ja mukava kahvila ja kaiken lisäksi näkötorni (rappuja taisi olla 105) josta näkyi ehkä vielä paremmin miljööt. Olin ainoa joka meni torniin. Kahvilassa oli muutamia pariskuntia ja sitten suurempi ihmiskokonaisuus inkkareita tms. Faijalla on vähän vaikea kävellä epätasaisilla alustoilla, ja kun kahvilaan johtava "tie" koostui kallioaskelmista yms, niin tietysti ei mikään kompurajalkaisten paikka, mutta itse luikautan arvosanaksi puhtaan 5/5. Ainoa mikä harmitti, niin olin onnistunut hävittämään käsidesini jonnekin, sitä ei löytynyt pettymyksekseni edes autosta eikä edes hotellihuoneesta.

Uffe på Berget entrance.

Kaffela.

Ja hienoa maisemaa.

Hieman mertakin näkyi.

Näköalatorni oli pakko testata.

Arboretum.

Luontopolku jäi väliin.

Jatkoimme sitten vielä viitisen kilometriä eteäpäin kunnes näimme kyltit Kastelholm's slottiin. Navigaattori uneksi jostain eikä oikein tuntunut muutenkaan olevan kartalla. Paikka avattiin kymmeneltä, mutta nyt jo lähin parkkis oli ajettu täyteen ja autot olivat parkkeerattu varsin villillä tyylillä. Jatkoimme tietä pienen matkaa eteen päin ja siellä oli onneksi isompi nurmikenttä lisäparkkiksena, jonne auton sai mahtumaan hyvin.

Auton jätimme brenkkutehtaan parkkikselle.

Miss Määki.

Sisään maksoi (elokuussa 2021) aikuisilta 8 € ja eläkeläisiltä 5 €. En tiedä montako eläkeläistä paikassa vierailee kun myyjä meni siitä niin hämilleen, ja kesti pitkään ennen kuin sai laskettua oikean loppusumman / printattua oikean lipun. Samalla lipulla pääsi myös mäen päällä olevaan vankilamuseoon. Tsekkasimme itse linnan ensimmäiseksi. Ei taaskaan mikään huonokoipisten / lastenrattaiden / korkkareiden kanssa valloitettava paikka, mutta muuten aika hieno linnaksi ja mielenkiintoinenkin ja varsin hyvin säilynyt (kontra Bomarsundin linnakkeeseen). Sitä oli alettu rakentamaan jo 1300-luvun loppupuolella, ja päivitetty sitten aikanaan aina 1630-luvulle saakka. Vieressä oli pieni kukkula jossa oli vankimuseo + aittoja ja juhannussalko + Åland distillery, jossa poikkesimme juomille. Vaikka tällä kertaa en kuskin roolissa olutta ottanutkaan, on se aina edellytyksenä sille että nähtävyydestä voi antaa täydet pisteet. Sellaiset oli luvassa tälläkin kertaa, joten annan tälle 5/5.

Kastelholman linna.

Korkeat fasadit.

Sisätilat vaatisivat pientä pintaremonttia.

Eri kerroksia.

Luovia ratkaisuja.

Huipulla.

Ahvenanmaalainen sotilas oli pelkkää pahvia.

Nykyajan maalaismaisemaa.

Aittaa ja riihtä.

Vankila.

1800-luvun vankilan sänky näytti pehmikkeiseltä.

Omituisen näköisiä ponupannuja.

Tällä kertaa oli tyytyminen limpsaan.

Jatkoimme sitten Sundsvägeniä pitkin kohti Vardötä, ja kävimme tsekkaamassa Bomarsundin linnakkeen. Se oli pelkkää hajanaista kivikasaa tuulessa, mutta sen tiesimme jo etukäteen. Propsit kuitenkin aikalaisille rakentajille, että olivat saaneet moisen suuruudenhullun rakennuksen vietyä edes puolilleen läpi; rakennustyöt aloitettiin 1800-luvun alussa, mutta linnake jäi kesken v. 1854 jolloin alkoi se kauhia Oolannin sota jonka seurauksena linnake räjäytettiin romuksi. Alueella oli myös kioski (emme käyneet) sekä jonkunlainen baari / kahvila, josta mietimme lounasta, mutta emme sitten saaneet sitä hankituksi kun ei paikka oikein saanut meitä vakuuttuneeksi.

Havainnelma Bomarsundin linnakkeesta.

Eipä ollut kauheasti jäljellä entisestä loistosta.

Ei jatkoon.

Ajoimme Sundsvägeniä pitkin aina Prästön lossirantaan saakka, jossa teimme uukkarit, emme nähneet syytä jatkaa enää pidemmällekään. Laitoimme navigaattoriin suuntimeksi Stallhagenin panimon, joka sijaitsi Godbyssä, joten palasimme samaa reittiä takaisin reilut toistakymmentä kilometriä. Panimo oli kakkostieltä hieman sivuun, ja parkkipaikka kuhisi autoja. Paikka ei ollut suuri; kuvasimme ympäristön ja menimme sitten ukon kanssa jonottelemaan sisätiloihin, siellä saikin jonotella pitkään koronalingossa ennen kuin tuli meidän vuoro tilata. Melkoinen linko se olikin eikä yhdelläkään työntekijällä ollut maskia. Faija tilasi "Dagens brickan" jossa oli neljä erilaista desinvetoista olutta ja mulle vadelmalimsan. Joimme ne terassilla, jossa ampiaiset olivat tuttuun tapaan kiinnostuneita juomastani, välillä pullon suulla käppäili kolmekin raitapaitaa imailemassa teollista nektariinia. Muuten Stallhagenin olut ei ollut tehnyt minuun suurta vaikutusta joten jätimme kauppapuolen tällä kertaa väliin. Olimme katselleet lounastakin täällä (vaihtoehtoja taisi olla pari) mutta skippasimme sen ja palasimme takaisin Maarianhaminaan.

Tervetuloa Stallhagenin panimolle.

Mainosmini.

Koura.

Vanha jakeluauto.

Tilataidetta riitti.

Panimokippolan sisätiloja.

Minulle ja amppareille maistui limpsa.

Päästyämme takaisin hotelliin lepäilimme hetken ennen kuin lähdimme myöhäiselle lounaalle. Sellainen löytyi Torggatanilla olevasta Me Gusta-snägäristä (sellainen vanhan ajan citikka-paku). Hamppisten hinta pyöri 8,90 - 9,90€. Ainakin minun hampurilainen oli aivan järjettömän hyvä, ehdottomasti annan arvosanaksi 5/5. Mutsi ei välittänyt omastaan kun oli liian suolainen ja faija taas ei tykännyt pulled porkista (miksi sitten tilasi sellaisen, ja fattar ikke?). Kävelimme hetken Torggatania, tuuli vähän kylmästi. Poikkesimme rantaan ja menimme Sjökvarteret (Merikortteli) alueelle katsomaan mitä heillä oli tarjottavana. Museo taisi olla jo tältä päivää kiinni, mutta kävimme eräässä turistimyymälässä, josta sain ostettua postikortit (ja mielestäni tilasin hienosti myös postimerkit ruotsiksi mutta myyjä katsoi viisaammaksi vaihtaa suomeksi :( ). Pub Niskaan poikkesimme ja tilasimme kaljat ja mutsille lonkeron kun hän ei kuulemma ole "hiivaveden" ystävä. Viereiseen pöytään tuli heti juntilta vaikuttava pariskunta joista molemmat yskivät ja ukkeli aivastelikin tosi runsaasti, ärsytti ihan sellainen. Samalla sain postikortit täytettyä, jotka laitoin paluumatkalla Torggatanilla aiemmin bongaamaani postilaatikkoon. Porukat painelivat sitten hotellille ja minä menin Mathis-kauppaan. Yritin etsiä täältä käsidesiä, mutten onnistunut löytämään kuin jotain ihoallergikolle sopivaa vaahtoa, piskuinen puteli olisi maksanut 10,95€, joten jätin ostamatta. Ostin vähän ostbågar, pari juomaa ja Fisherman friendsejä jotta kehtasin poistua kaupasta. Sitten palasin hotellille minäkin.

Me gusta-snägäri Torggatanilla.

Tilaaminen oli helppoa.

Kynnys ei ollut ns. persjalkaisille.

Velosipedi lienee nähnyt parempiakin päiviä.

Muskelbååtti.

Vanhempaa paattia.

Merikorttelin tunnusmajakka. Miten mahtaa toimia...

Merikorttelin museo ei ollut auki kuin muutaman tunnin päivässä.

Pub Niska.

Pubin sisätilat.

Kirjastokin.

Vanhoja pulloja.

Vakkarikauppani Mathis Hallen.

Aika meni blogatessa ja surffatessa. Varttia vaille seitsemän menin kysymään porukoilta olisiko halukkaita illalliselle. Pienen arvuuttelun jälkeen päätimme lähteä itärannalle. Ensiksi epäilimme mahtaisimmeko joutua tyytymään Teboiliin, mutta alueelta paljastui muutama ok-tason ravintola, josta valitsimme murkinapaikaksi F.P. von Knorring-nimisen ravintolalaivan. Paikka olikin aika viihtyisä, istuskelimme sisällä. Tarjoilijat olivat vähän tiukkiksia mutta tunnelma ravintolassa oli hyvä ja ruoka myös. Myöhäisen lounaan vuoksi olisin halunnut ehkä kalaa, mutta kun porukat tilasivat sitä niin minun piti tilata sitten härkää. Ei ollut huono sekään. En ole normaalisti mikään kastikkeiden ystävä, mutta tässä annoksessa parasta oli kastike. Arvosana 4/5.

Leijuvia venhoja.

Julius Sundblom tässä päivää.

Joku leikkinyt Venetsiaa täällä.

Ravintolalaiva F.P. von Knorring.

Terassikin oli.

Ravintolasali.

Itse ruoka.

Palasimme hotellille, tosin minä kävin vielä kaupassa. Harmitti kun telkkarista ei näkynyt Liv-kanavaa (olen seurannut tiistaisin Orange is a new black- sarjaa), paljolti näkyi Ruotsin puolen tv-kanavia. Illan otin taas iisisti, aika pitkä päivä oli loppujen lopuksi mutta mukava sellainen; asiat tuntuivat onnistuvan hyvin. Kerrankin niin. Nukkumaan vähän ennen yhtätoista.