696# Turku, 2

 10.9.-11.9.2020, +13, Shower, Turku

Mulla oli tullut duunissa 60:n tunnin saldokiintiö täyteen, ja pomo oli pistänyt minut pidennetylle viikonlopulle. Hommahan sopi kuvioihin hyvin, saisin yhdistettyä Turkuvisiitin näppärästi ja jatkettua myöhemmin serkkumiitinkiin. Torstai sujui duunissa odotuskannalla ja yllättävän nopeasti päivä menikin. Yhden jälkeen poistuin kustannuspaikalta ja kävelin Pasilan asemalle. Junaliput oli tietysti hommattu etukäteen; vaikeuksia tuotti sen sijaan arpoa sopiva paluujuna, mutta palataanpa tuohon myöhemmin. Mä olen aika vanhanaikainen näissä lippuhommissa, kyllä minusta ennen oli helpompaa ostaa junalippu seuraavaan junaan asemalta, toisin kuin pelleillä itse netissä säätämässä kaikkea. Myös lippujen hinta vaihteli ja kun tarpeeksi kuppasin niin liputkin ehtivät kallistua toistakymmentä euroa.

Lähtö Pasilasta.

Junamatkan tarjoamia maisemia.

Juna oli ok. Aikaisesta torstai-iltapäivästä johtuen junavaunussani oli mukavasti tilaa. Eräs naismatkustaja käytävän toisella puolen köhiskeli säännöllisesti, joka sai minut nostelemaan kulmiani; mä käytin sentään maskia koko matkan mutta käyttikö kipeänä oleva? Eipä tietenkään, vaikka juuri sen velvollisuus se olisi. Muuten matka meni hyvin joskin olin sen verran innostunut tai hyvällä tavalla hermostunut, etten pystynyt keskittymään edes matkalukemiseen (Linnunradan käsikirja liftareille). Lopulta juna myöhästyi kymmenen minuuttia, ei mikään paha.

Siitäkin olikin aikaa kun olin Turussa viimeksi kunnolla ollut. Lähdin kävelemään asemalta keskustaan päin, muistin kaupungin olevan huomattavasti pienempi, tai sitten selkääni hiostuttanut reppuni oli vain liian painava. Mun piti jopa tarkistaa puhelimeni kartasta suuntimat; hotellini Marina Palace oli jokirannassa, olisin kyllä löytänyt sen lopulta kartattakin. Olin jahkaillut pitkään, otanko huoneen Hesehotellista (miten sikamainen keksintö) vai sitten upgradetun porvarihuoneen Marina Palacesta. Päädyin jälkimmäiseen, kun koronan vuoksi matkatilini oli muutenkin turvoksissa. Hinta olikin lähes nelinkertainen Hesehotelliin verrattuna.

Check inissä oli tuskastuttava jono ja vain yksi mies hoitamassa sisäänkirjautumisia. Virkailija oli asiallinen ja ystävällinen. Aiheutin vielä pidemmän jonon, koska olin tehnyt varauksen puhelimessa sillä halusin huoneeseen oman saunan, eikä niitä välttämättä olisi ollut tarjolla kaikille halukkaille. Joten mun piti vielä suorittaa maksaminen ja koronan vuoksi varata aika porrastetulle aamiaiselle. Ajattelin kanssamatkustajien suosivan tasa-aikoja joten buukkasin itselleni klo 8.30 ajan. Huoneen sain kuudennesta kerroksesta; mainittavaa oli, että huone sijaitsi käytävän päässä, ei sen varrella. Huone oli iso ja tilava. Pieni eteinen, pieni olotila, kutsuva sänky ja hyvänlaatuiset bedlinensit, jääkaappi. Ikkuna oli koko seinän mittainen; ei tullut jokinäköalaa mutta näkymä kaupungillekin oli ihan kiva. WC- ja kylppäri vaikuttivat toimivilta ja kylppärin päässä sauna, jossa vastakkaiset lauteet ja keskellä kiuas. Hintaa huoneelle aamiaisineen tuli lähemmäs 200€, joten kai sitä voisi yönsä halvemminkin väittää, mutta toistaiseksi huone vaikutti kivalta.

Kutsuva vuode.

Olkkari.

Mukavan kokoinen ikkuna.

Sauna.

Kauaa en ehtinyt ihmettelemään kun piti lähteä takaisin kylille. Päätarkoituksena oli etsiä parturi, sillä kuontalo oli taas kasvanut mittoihin törkeisiin. Tukanleikkuupaikan löytäminen ei kuitenkaan ollut mikään helppo homma; ensin en meinannut löytää parturin parturia mistään. Löytyi lopulta yksi, mutta oli niin härö etten kehdannut mennä sisään. Viereisessä hiusmestassa ei ollut ketään ja parturina toimiva musta ukko makkosi yhdellä tuoleista asiakaskadosta johtuen tai sitten itse aiheuttaen sen. Seuraavista paikoista ei osannut sanoa ovatko ne naisille vai miehille. Yllättävän moni parturi meni kiinni viideltä. Menin Hansakortteliin ja sieltä löytyi Cutters. Siinä oli sekava nippu taas ohjeita miten rekisteröidytään ja kaikkea sellaista nykyajan sheissea jota vanha äijä ei voi tajuta. Ennen kävelit parturiin ja kysyit onko aikaa ja vastaus oli kyllä tai ei, jonka pohjilta voi tehdä jäämispäätöksen sekunneissa. Nyt piti alkaa syöttämään koronavirusta sikiävään kosketustauluun puhelinnumeroaan jne ja maksaa leikkuu etukäteen syöttämällä pankkikortti lukijaan (maksoi 25€). Sen jälkeen tuli joku numerokoodi joka piti tajuta ottaa ylös. Puhelimeen olisi pitänyt tulla tekstarilla linkki josta pääsi nettisivulta näkemään odotusajan mutta tuotapa ei tullut ensimmäiseen kolmeen minuuttiin, ja kysyin sitä töissä olevalta parturilta jota asia ei olisi tuntunut kiinnostavan sen vähää. Lopulta linkki tuli jossa kerrottiin mun odottaneen x minuuttia kaksi minuttia sitten. Mitä se on? Derivoimaanko tässä vielä joutuisi? Eniveis, nyt näki ainakin odotusajan joka oli 18 minuuttia. Lähdin sitten kävelemään Hansakorttelia ympäriinsä ja tappamaan aikaa.

Hansakortteli oli selvästi nuorison suosiossa. Etnisen kirjon paljous hämmästytti minua, tämähän oli melkein kuin Itäkeskuksessa Hesassa (en nyt muista miten se Stubb aikoinaan asiaa luonnehti). Ulkopuolella oli käynnissä puolittainen tappelu. Melkoisen levoton paikka. Kävin Stockmannilla, mutta en löytänyt sieltäkään oikein mitään (mun olisi pitänyt muistaa katsoa olisiko siellä ollut myynnissä surströmmingiä serkkumiitinkiin tuliaiseksi mutta unohdin). Kävin kirjakaupassakin mutta sieltäkin palasin tyhjin käsin. Loppuajan odotin parturin edessä olevilla penkeillä toivoen, että odotusaika puhelimessa olisi arvio ja pääsisin aikaisemmin operoitavaksi mutta turha toivo.

Parturin vastaanottotiski.

Parturiappi.

Hansakorttelia.

Parturi oli sama tylyltä vaikuttava nainen jolta olin aiemmin kysellyt ohjeita proseduurista (vai olisiko oikea sana protokolla?). Koska olin nyt virallinen asiakas niin nainenkin oli muuttunut ystävällisemmäksi. Yleensä en perusta small talkista enkä etenkään parturissa, vaan kuontalot leikataan hiljaisuudessa, mutta olin nyt jotenkin juttutuulella. Leikkasi tukan nopeasti ja jämerin ottein eikä mulla huonoa sanottavaa ollut laadusta, mutta muuten koko prosessi oli tuskaisa, joten arvosana Turun parturikokemukselle on 2/5.

Parturin jälkeen päätin lähteä vähän katselemaan lapsuuden mummolankulmia. Ylitin Aurajoen ja kävelin Kaskenkatua ylämäkeen. Sairaalan kulmilta käännyin oikealla ja kiertelin pitkään Mäntymäkeä nostagian tunteen valtaessa minut. Tänne oli noussut paljon uusia taloja ja vanhoja oli kunnostettu, mutta välillä eteen tuli vanhoja maamerkkejä joita en olisi muistanut ulkoa mutta nähdessäni ne tunnistin. Kalliot ja mäet tuntuivat pienentyneen. Karkkikioskit olivat kadonneet.

Aurajoki.

Palailin toista reittiä takaisin, jalkoja rupesi jo hieman pakottamaan. Töissä nautitusta lounaasta oli kulunut jo melkoinen tovi ja hieman nälätti. En jaksanut sen kummemmin fundeerata ruokapaikkaa, vaan poikkesin Martinsillan grillille. Tilasin perinteiset makkispekkikset hintaan 6,70€ (mukana vesi), joka oli maultaan kelvollinen vaikka ravintoarvoja siitä oli varmaan turhaan haeskella. Nälkä sillä ainakin taittui. Syönnin jälkeen taivaskin aukeni; synkkiä sadepilviä oli ajelehtinut pisin päivää mutta toistaiseksi olin välttynyt niiltä. Nyt jouduin pitämään hetken aikaa sadetta eräässä porttikongissa. Vastapäätä oli jotkut opiskelijabileet jossa oli muutamia kourallisia opiskelijoita juhlimassa. Halailivat kilpaa ja pitivät hauskaa, eivät ilmeisesti olleet kuulleet koskaan koronasta? Palasin takaisin Stokkalle ja kävin Alkosta hakemassa hieman juomaa tulevalle serkkumiitingille, sekä pari saunajuomaa tälle illalle.

Illallinen, njamskista!

Hotellissa lämmitin saunan, joka oli helppokäyttöinen. Lisäksi saunan digitaalinen mittari näytti lämpötilan eteiseen saakka. Hidas tuo oli lämpiämään mutta katselin telkkarista läskilaihdutusohjelmia aikani kuluksi. Saunoin pari tuntia, en olisi millään malttanut lopettaa, oli jotenkin kiva juttu tuo sauna, suosittelen ehdottomasti. Sen verran sauna vei voimat, että nukahdin telkkarin ääreen vähän ennen puolta yötä.

 

Klo 2.20 sammutin telkkarin ja valot ja nukuin sitten seitsemään saakka, sen jälkeen uni ei enää tullut. Otin herättävän suihkun ja suuntasin aamiaiselle suunnitellusti klo 8.30. Ovella oli grupieeri, jolle piti ilmoittautua. Väkeä ei ollut juurikaan, yksi ulkomaalainen itsevarmalta vaikuttava bisnesmies viereisessä pöydässä ja pari pariskuntaa muualla salissa. Ihan hyvälaatuinen perusaamiaisbuffa, harmi kun olen niin huono syömään aamuisin, menee vähän hukkaan.

 

Viihtyisä aamiaissali.

Varovaista aamiaista.

Kävin huoneessa pikaisesti ja lähdin sitten kylille. Kävelin Linnankatua satamaan päin. Tarkoitus oli ottaa funikulaari Kakolanmäelle, mutta se oli ollut lyhyen historiansa ajan kuulemma melkoinen floppi. En nyt muista kuinka monta miljoonaa se oli maksanut, mutta 130 metriä pitkä rata oli jälleen kaputt - tai ainakin ovessa oli maininta sen olevan suljettu. Joku murteesta päätellen paikallinen ukkokin tuli siihen asiaa sadattelemaan, joten ilmeisesti käyttökatkoksia on ollut enemmänkin. Risoihan tuo minuakin, mutta minkäs teet.

Funikulaari 0/5.

Sulki on ja pysyy.

Jatkoin sitten Linnankatua eteenpäin kunnes saavuin sataman kieppeille. Kävin kuvaamassa Bore-laivan, joka oli myös ollut hotellivalikoimassani alkumetreillä mukana. Tai hostelli se oikeastaan oli. Ihan mielenkiintoinen, mutta hytit olivat pieniä, ei telkkaria ja sijainti syrjäinen, joten droppasin sen pois sangen nopeasti. Jatkoin Turun linnaan. Olen käynyt täällä lapsena ja jotenkin muistankin paikan, mutta on siitä aikaa, joten ehkä näkisin paikan nyt eri tavoin. Sisäpiha ei näyttänyt ollenkaan tutulta. Lipunmyynnissä oli kolme virkailijaa, mutta yhtään toista asiakasta en nähnyt koko aikana. Sisäänpääsymaksu oli hurjat 12€, mutta muistin kerrankin käyttää työpaikkani ePassin kulttuuri- ja liikuntaseteliä.

Matkalla Turun linnaan löytyi tämmötti?

Hostellilaiva Bore.

Turun linna.

Linnassa olisi ollut kaksi osiota, mutta mulla oli vain reilu tunti aikaa, joten myyjä suositteli kiertämään keskiaikaisen puolen. Multa meni siihenkin tunti, joten ihmettelen miten viimeiset liput voidaan myydä puoli tuntia ennen sulkemisaikaa? Linna oli pommitettu sodassa paskaksi, ja sen jälkeen uudistettu, joten ihan alkuperäisessä kuosissa ei mikään ollut. Silti tuo teki minuun vaikutuksen, hyvin hieno linna oli tämä ja ehdottomasti bongaamisen arvoinen. Sisällä oli puolittaisessa toiminnassa oleva kirkko ja sitten oli paljon muuta näyttelykamaa joista osa oli varsin mielenkiintoista. Harmitti ihan kun oli sen verran kiirus, jäi jopa huomioimatta olisiko täällä ollut kahvilaa tms, josta olisi saanut olutta (ei sillä, että olisin ottanut sellaisen mutta nähtävyydestä ei voi antaa täysiä pisteitä jos paikka on ns. "kuiva"). Annan arvosanaksi 5/5.

 

Linnan sisäpiha.

Huokausten silta löytyi täältäkin.

Lipunmyyntiaula.

Ahtaita käytäviä.

Lisää tiilikäytävää.

Pulu.

Miksiköhän paskahuusin kansi oli ruuvattu kiinni :(

Tyrmä.

Linnan kirkko.

Pyssyjä.

Kivoja lasikarahveja.

Hupikarahveja.

Kävelin rantaraittia pitkin takaisin hotellille (matkaa oli ehkä reilut kaksi kilometriä). Hotellilla hyödynsin viimeisen vessamahdollisuuden, laitoin kamat kasaan ja mietin kotvan olisiko siivoojaa pitänyt tipata. Kävin tekemässä check outin tasan klo 12. Virkailija kysyi, olinko nauttinut saunamahdollisuudesta - ihailtavaa, että oli laittanut merkille mun olevan spesiaalihuoneessa, Zim approves! Hotelli oli kyllä hyvä, annan tästäkin arvosanaksi 5/5 ja oikeastaan Turun reissu oli muutenkin toistaiseksi onnistunut, kaikki meni nappiin lukuunottamatta funikulaaria. Oikein mukava kotimaan kaupunkikohde.

Kukkase kukkisiva.

Suomen Joutsen.

Legendaarinen laiva tämäkin: Föri.