673# Tallinna, 4

29.2.2020 - 1.3.2020, +0, Snow, Tallinn, Estonia

Karkauspäivä. Olin nukkunut sangen loistavasti, yleensä uusissa paikoissa en nuku juuri ollenkaan. Kai se sitten johtui tällä kertaa brenkuttomuudesta. Heräsin kahdeksan maissa, kävin suihkussa huuhtomassa unihiekat simmuista. Aamiaiselle suuntasimme puoli yhdeksältä, sama paikka jossa olimme syöneet edellisenä iltana. Aika paljon oli ihmisiä. Leipävalikoima oli huono ja esim. croissut puuttuivat, mutta muuten ihan hyvä setti hyvälaatuisia tuotteita. Automaattikahvi oli hieman pahahkoa mutta siihenkin tottui. Mehut olivat hyviä. Intialaisennäköiset ukot kysyivät mitkä tuotteet sopivat heidän vegetaariseen ruokavalioon, mistä ihmeestä mä semmoisen tietäisin? Mulla oli käsissäni valkoiset koronahanskat, ehkäpä se oli jonkinlainen virheellinen merkki tietoisuudesta.

Aamiaista louskuttimeen.

Aprikoitiin porukoiden kanssa, mitä tehtäisiin. Vaihtoehdot olivat lähennä eläintarha tai Lennusadamin merimuseo. Vielä edellispäivänä oli luvattu hyvää säätä tälle päivälle, mutta nyt oli muutettu lumi-räntäsateeksi koko päivän osalta. Metkaa, miksi hyvä sää saatetaan muuttaa luikauksella huonoksi sääksi, mutta päinvastoin ei käy ikinä? Lisäksi zoohon mennäkseen olisi pitänyt löytää R-kioski josta olisi saanut ostettua meille päiväliput joukkoliikennevälineeseen, sen jälkeen etsiä Kaubamajan tienoolta pysäkki josta menisi bussi 42. Faijaa olisi kiinnostanut ehkä myös Fotografiska museo, mutta näyttelyssä oli menoillaan parhaillaan joku Tom of Finland-homohomma joten päädyimme sitten Lennusadamin merimuseoon.

Kartta-appin mukaan sinne oli hotellilta matkaa 1,8 km ja päätimme taivaltaa matkan taksilla. Faijalla oli muistikuva, että Tallinnassa kannatti suosia valkoisia takseja. Hotellin edustalla päivysti vain harmaa taksi, joka vaikutti huijarilta. Kyselin hintaa, kuski sanoi käyttävänsä mittaria ja kyydin maksavan arviolta 10-12€. Oikea hinta olisi varmastikin reilusti alle kympin mutta minkäs teet, pakkohan se oli sitten ottaa (kyyti maksoi lopulta 12€ ties millä lailla kalibroidun mittarin mukaan). Se oli vielä pientä, sillä sisäänpääsy museoon oli 15€ / aikuinen (ei seniorialennusta), mutta faijan Tallink Club one kortilla saatiin hinnasta 4,50€ pois. Kalliilta tuntui silti.

Lennusadam - merimuseo.

Museo oli kuitenkin hieno. Vaikka siellä esitettiin muutakin meriaiheisia juttuja niin pääpaino oli kuitenkin sota-ajan kalustoissa. Tykkilöitä oli jos jonkinlaisia ja simulaattorilla pääsi pudottelemaan muutamia kohti lentäviä lentokoneita (kokeilin tätä itsekin kun sain sopivasti vuoron lapsilaumalta). Vaikuttavin oli suuri sukellusvene jonka kylkeen sai heijastettua projektorilta erilaisia videoita mm. miehistön tehtävistä. Tietysti sukellusveneeseen pääsi myös sisään; se oli huomattavasti suurempi ja tilavampi kuin esimerkiksi Vesikko Suomenlinnassa (joskin vierailijoilta vaadittiin notkeutta ja kumarruskykyä). Eniten ihmetytti miten niin suuri laitos (ja miksei pienemmätkin, esimerkiksi tankki) oli saatu tänne rakennuksen sisälle. Arkihuolet pääsi heittämään siistihkössä vessassa ja lisäksi poikkesimme museomyymälässä ostamassa postikortit ja -merkit. Haimme ulkotakit säilöstä ja kävimme vielä tsekkaamassa museorakennuksen takana laiturissa olevat laivat; museolipulla olisi päässyt niihinkin sisään, mutta porukat halusivat skipata nämä. Vaikka museo oli kallis ja vähän syrjässä, niin silti mielenkiintoinen. Annan tästä arvosanaksi 4/5.

Sukellusveneen kylkeen heijastuva esitys.

Sukellusveneellä riitti pituutta.

Torpedoputket lienivät nämä.

Osa sukellusveneen ovista vaati ketteryyttä.

Tankki se on siitä huolimatta.

Pääsi räiskimään simulaattoripyssyllä.

Lentokonesimulaattorikin oli.

Ja mahdollisuus ajaa radio-ohjattavia veneitä.

Kala.

Museon takana oleviin laivoihin olisi päässyt myös.

Paatit talviteloilla.

Lähdimme kävelemään kohti vanhaakaupunkia. Alkoi satamaan sakeasti lunta; ensin pieniä jyviä mutta hetken päästä puolittaisia jalkarättejä. Se kasteli vaatteet ja sai meidät palelemaan. Poikkesimme Raatihuoneentorin ääressä olevassa kiskurihintaisessa kahvilassa. Tilasimme mutsin kanssa cappucinot á 4,50€ ja faija otti oluen 7,50€. Tarjoilija ravasi koko ajan viereisiin pubeihin keltaisessa t-paidassaan, hakemaan milloin olutta ja milloin vaihtorahaa. Se oli vähän omituista.

Jonkin verran karseita jotkut virolaiskämpät.

Puisia ikkunaverhoja.

Ilmastointi pelasi.

Kohti vanhaakaupunkia.

Kirkko.

Hiljaisia katuja.

Lumisateinen Raatihuoneentori.

Kaffela.

Lumiukkojen tekoa.

Koitimme kävellä sitten vielä hetken vanhassakaupungissa, mutta ilma oli sen verran huono ja vaatteet märät, että suuntasimme varsin nopeasti Viruhotellin alapuolella olevaan ostoskeskukseen etsimään ruokapaikkaa. Mieleistä kippolaa ei löytynyt, joten otimme suunnaksi hotellin. Matkalla näimme Pull-nimisen ravintolan, jossa olimme käyneet joskus aiemminkin lounastamassa. Tilasimme keitot, jotka olivatkin ihan jees. Sitten hotellille lepäämään ja lämmittelemään.

Nuoriso ja paljaat nilkat talvisäässä. Onko idiootimpaa keksittykään?

Katutaidetta.

Tuttu Pull-ravintola.

Keittoa lounaaksi.

Hotellimme Hestia.

Katselin telkkarista lisää Valioliiga-futista virolaisella selostuksella ja taisin siinä ehkä hieman torkahtaakin. Kuudelta meiltä oli pöytävaraus Lusikas-nimisessä ravintolassa. Se sijaitsi Aia-kadulla vanhassakaupungissa, sinne oli hotellilta hieman yli kilometrin matka. Lumisade oli muuttunut räntäsateeksi ja kadulla ollut lumi loskaksi. Sateenvarjosta huolimatta oikein inhottava keli. Ravintola vaikutti kuitenkin fiiniltä, muita asiakkaita ei ollut lähes ollenkaan. Omituista huomata, että silloin kun on pöytävaraus, niin asiakkaita ei ole ollenkaan, mutta annas olla jos koittaa kippolaan ilman varausta niin se on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja vaatteet laitettiin narikkaan - ei saatu edes narikkalappua eikä naulakkoa muutenkaan vartioitu (?). Faija tilasi itselleen kaksi alkuruokaa - ei pääruokaa ollenkaan - ja me mutsin kanssa ei tilattu alkuruokaa ollenkaan. Faijan alkuruuat käsittivät etanoita (koteloissa) ja viiriäisiä, mude valitsi sian sisäfileen ja itse arvioin kuhan ja välikyljyksen väliltä, päätyen jälkimmäiseen. Se olikin virhe, sillä annoksessani oli puolet sieniä, vaikka niitä ei oltu mainittu menussa ollenkaan vaikka kaikki muut komponentit oli lueteltu pedantisti. Semmoinen on anteeksiantamatonta eikä annos muutenkaan miellyttänyt, lihassakin semmoinen ällöttävä läskireunus (laitoin kyllä ravintolaan palautetta myöhemmin sienistä). Porukat pitivät omista annoksistaan. Jälkkäriksi olisin normaalisti tilannut irish coffeen, mutta koska olin edelleen tipattomalla, niin otin jäätelösetin. Siinä olikin kolme isoa jäätelöpalloa eri mauilla; oikein hyviä mutta sain armottoman morkkiksen kun tällainen annos sisältää varmasti sen seitsemänsataa kaloria. Kallihkoa oli (viineineen 116€), mutta porukat olivat tyytyväisiä (mutsi antoi arvosanaksi 5/5, faija 4½/5 ja itse annoin 2/5).

Futista ja lollerointia limun voimalla.

Illallispaikkana toimi Lusikas-ravintola.

Etanoita kotiloissa.

Muden sika-annos oli paras valinta.

Sienikyljys.

Jäde.

Palasimme loskassa kahlaten takaisin hotellin tienoille, mutta pistäydyimme vielä Nautica-ostoskeskukseen. Menimme apteekkiin ja koitimme ostaa aseita koronaviirusta vastaan, eli face_maskeja ja käsidesiä. Niitä tuotteita ei ollut virolaisellakaan apteekilla tarjota. Ostin ison tuubin Voltaren emulgeliä (maksoi 16€, hinta Suomessa olisi ollut 46€!?!). Myyjä kysyi tiedänkö miten sitä käytetään. Se vähän hämäsi minua, kunnes vastasi "kaksi kertaa päivässä". Minä jo mietin, että luuliko hän aikovani syödä sen? Painelimme sitten hotellille. Katselin Watfordin ja Liverpoolin välistä futismatsia mikä olikin kamalaa katsottavaa (Liverpool hävisi 0-3). Unille puoli kahdentoista aikaan.

Voltaren mahtui juuri safetyboxiin joka varoitti tukehtumiskuolosta.

En nukkunut aivan yhtä hyvin kuin edellisenä yönä. Kahdeksalta heräsin, otin suihkun ja sitten aamiaiselle taas puoli yhdeksän aikaan. Käytin taas koronahanskoja tarttuessani seisovan aamiaispöydän ottimiin. Samanlainen aamiainen kuin edellisenäkin aamuna. Intialaiset tungeksivat välissä ilman jonotustaitoja.

Ulkona oli tihkusateinen loskakeli. Porukat eivät jaksaneet tehdä aamiaisen jälkeen mitään. Jos olisi ollut hyvä ilma, olisin käynyt tekemässä tunnin kävelylenkin, mutta näin epämiellyttävässä kelissä laiskuus voitti minunkin osaltani ja jäin huoneeseen koisimaan. Check out tehtiin kahdeltatoista, sitä ennen piti riipiä vähäiset kamat kasaan (joskin mukana oli normiviikonloppua enemmän vaatteita mahdollisen kahden viikon hotellikaranteenin vuoksi). Kävelimme loskassa ja vesisateessa muutaman sadan metrin matkan satamaan. Mudea taisi hieman hermostuttaa terminaalin porteista läpipääsy, sillä meillä ei ollut paperisia boarding passeja ollenkaan, ainoastaan puhelimissamme. Hyvin sujui kuitenkin sisällepääsy kaikilta meiltä kolmelta.

Hieno valoteos hotellin aulassa.

Masentava sää esti kaiken muun paitsi laiskottelun.

Odottelimme baarissa laivan lähtöä (klo 13.30). Faija otti oluen, me emme juoneet mutsin kanssa mitään. Sitten rynnimme ensimmäisten joukossa sisälle laivaan - täällä vain nopeimmat ja röyhkeimmät pärjäsivät. Kävimme buukkaamassa muden kanssa istumapaikat baarista sillä välin kun faija kävi viemässä kamat säilytykseen. Baarissa otin zero-spriten joka maistui mielestäni puhtaalle paskalle, ajattelin jo mahtoiko siinä olla jonkin sortin vika? Ei kai sen noin pahalle kuuluisi maistua? Kauhistelin muutamia kanssamatkustajia, joilla tuntui olevan keuhkoissaan korona poikineen; mahtoi olla hauskaa näiden köhijöiden matkakumppaneilla.

Oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa. Varokaa.

Kaupasta hain putelin shampanjaa. Matka kesti tutut kaksi tuntia, tunnelma viikonlopun jäljiltä oli tietysti vaisumpi kuin menomatkalla. Hesassa oli hieman parempi sää meitä vastassa kuin Tallinnassa. Ryysis poislähtiessä oli taas uskomaton. Mude arvuutteli, mahtoiko laivassa olla Mari Kiviniemi, minusta se ei ollut hän. Viimein pääsimme ulos terminaalista. Otimme taksin; kiitos Bernerin, sekin oli tehty varsin pirulliseksi ja tuntui, että jonoon oli kiilannut pahemmat taksiukottajat kuin Tallinnan päässä. Joku taksi oli sitten lopulta pakko ottaa; kuski arvioi hinnaksi 35-40€, mutta perille päästyämme hänelle ei riittänyt edes viisikymppinen. Sikamainen hinta. Kävelin sitten porukoilta kaupan kautta kotiin.

* * * *

Arvio matkasta: 3/5. Vaikeaa oli selvinpäin tällainen viikonloppureissukin tehdä, ja jatkossa tuskin moiseen älyttömyyteen enää sorrun. Ravintolat floppasivat ja sää oli hirvittävä. Positiiviselta puolelta voidaan sanoa, että hotelli menetteli ja laiva toimi kuin junan veski.