Allikosta ojaan: 659# Barcelona, 4 / Ateena, 1

7.8.2019, Wednesday, +32, Clear, Athens, Greece

Heräsimme seitsemältä, joskin snoozetimme 20 minuuttia. Syy aikaiseen heräämiseen oli tämänpäiväinen lähtö Ateenaan. Kävimme ensin syömässä aamiaisen, siellä ei ollut näin varhain paljoa porukkaa, muutama plunssapotilas toki löytyi. Otimme myös skumppaa aamiaisen oheen, kun sellaista oli kerran tarjolla.

Auringonnousu ja viimeiset hetket Barnassa.

Huoneessa kamat kasaan, muistimme jättää siivoojalle 5€:n tipin ja klo 9 teimme check outin hotellilta. Se sujui ilman ongelmia. Metelöivien ja kömpelöiden matkalaukkujen kanssa menimme metroasemalle. Otimme L3-linjan junan päättärille Universitaria-asemalle, jossa vaihdoimme uudelle L9-linjalle. Huristimme istumapaikoilla koko matkan lentoasemalle asti T1-terminaaliin. Matka ja junien odottelu kestikin ennakoitua pidempään, ja aloimme jo vähän huolestumaan tulisiko meille kiire. Lisäksi arvelutti, kävisikö meidän 72 tunnin lippu lentoasemalle asti; olimme nähneet metrossa varoituksia, että sinne pitäisi olla special lippu. Onneksi portit avautuivat ja lippu toimi.

Universitarian metroaseman laiturille mentiin hisseillä.

Metroaseman laituri.

Saavuimme samalle alueelle, josta olimme lähteneet liki viikkoa aikaisemmin Andorraan. Nousimme kolmanteen kerrokseen, missä oli lähtöselvitys. Meillä oli Aegean Airlinesin yhtiön lento, se vaikutti vähän arveluttavalta. Löysimme baggage drop-tiskit, mutta monitorit varoittivat, että check in pitäisi tehdä itse. Löysimme automaatin, josta sain itse boarding passin luikauksella, mutta Pp ei - ei edes omalla passillaan. On se aina hermostuttavaa tällainen automaattitoiminta, semminkin kun laitteet eivät voi toimia kunnolla tai olla kovinkaan käyttäjäystävällisiä. Viimein varausnumeron syöttämällä Pp:kin sai boarding passinsa, mutta emme saaneet vierekkäisiä paikkoja. Mulle napsahti rivi 8, Pp:lle 11. Ikkunapaikat kumminkin molemmille. Veimme laukut baggage dropiin ja kysyimme virkailijalta, voisimmeko vaihtaa paikat, mutta se ei ollut mahdollista koska olimme viimeisiä sisään checkkaajia.

Menimme turvatarkastukseen, jonne oli hieman jonoa. Tässäkin porukkaa meinasi väkisin etuilla, on se kumma tapa aina keulia ja sikailla. Selvisimme kansainväliselle puolelle kuitenkin lopulta hyvin. Lähtöporttia piti hetken odotella, mutta emme ehtineet kaffelaankaan. Lentomme lähti portilta B32. Muutaman portin päässä oli lähdössä kone Helsinkiin, joten kävimme piruuttamme katsomassa hetken aikaa jonottavia suomalaisia.

Ripaus Suomea.

Atenas.

Koneemme tuli hieman myöhässä, joten lähtökin viivästyi. Koneeseen jonottaminenkin sujui yhtä epäreilusti kuin muukin jonotus täällä, poikkeuksetta meidät etuiltiin. Koneeseen pääseminen ajoissa mahdollistaa laukun saamisen hattuhyllylle, sellainen on tärkeää kun tila on kortilla muutenkin koneessa. Viimein sisälle päästyämme paikallani istui joku jeppe, jonka sain sitten ajettua keskipaikalle. Miksi ihmeessä joku istuisi oikealla paikallaan koneessa? Keskipaikan ukko käytäväpaikkakaverineen vaikutti h-puolen hemmoilta. Ikkunapaikalta posotti aurinko sisään ja oli melkoisen kuuma. Keskipaikkalaisen koipiset kihnasivat koko ajan omiani - tuntui erityisen pahalta kun käytimme kummatkin shortseja.

Lento lähti 20 minuuttia myöhässä, mutta viimein pääsimme matkaan. Kone lensi yli Välimeren, siellä täällä näkyi välillä kuivahkoja saaria, joista yhtä veikkailin Sardiniaksi tai Korsikaksi. Matkalla tarjottiin ilmaiseksi kanaa ja perunaa, joka olikin hyvä, yksi parhaimmista lentokoneruuista. Toinen homopojista ei halunnut syödä omaansa, vaan tarjosi ateriaansa minulle. Kieltäydyin kohteliaasti. Juomia tarjottiin niin ikään maksutta. Otin kokiksen, toisella tarjoilukierroksella en ottanut mitään, kun oli orastava vessahätä jo muutenkin. Laskeutuessa oli hieman turbulenssia. Lento kesti 2h30min, Ateenan kentällä piti odottaa vapautuvaa parkkipaikkaa vielä jonkin aikaa.

Vuorta.

Sieltä se Ateena lähestyy.

Koneesta päästyämme menimme keräilemään matkalaukkujamme, mutta Pp:n laukkua ei tullutkaan. Se on jotenkin epäuskottava tilanne, mutta asia on lopulta hyväksyttävä kun kaikki muut ovat saaneet omat veskansa, jopa minä. Piti mennä sitten ilmoittamaan laukku hävinneeksi. Miesvirkailija sekoili aikansa, ja otti yhteyttä sinne ja tänne, mutta lopulta paikallisti laukun olevan sentään Ateenan kentällä skannauksen perusteella. Käski sitten meitä menemään uudelleen hihnalle vartoomaan. Varmaan siinä toista tuntia meni kaikkinensa odotellessa, mutta viimein Pp sai laukkunsa.

Sitten vessan kautta - oli muuten yksi siisteimmistä lentokenttävessoista ikinä - metroasemalle, josta ostimme matkaliput automaatista á 10€. Junaa piti odottaa puoli tuntia. Odotellessamme ostimme WH Smithistä 2x 0,5l Fantat viiden euron yhteishintaan. Täällä oli lippuportit, ja mennessämme laiturialueelle joku nainen tuli Pp:n peesissä portin läpi pummilla. Onpa röyhkeää.

Metrolippu.

Metrosta saimme ryysimällä istumapaikat samasta sloossista englantilaisen homopariskunnan kanssa. Hotellimme Lotus Inn sijaitsi Ermou-kadulla lähellä Monastirakin asemaa. Sinne oli 16 pysäkin matka, ajallisesti kesti ainakin 45 minuuttia. Metro tuli keskusta-alueella hyvin täyteen, joten ison matkalaukun ja repun kanssa liikkuessa se aiheutti meille hieman painetta. Pysäkillämme ovikaan ei meinannut aueta ja ympärillä oli uskomaton härdelli, juuri sellainen missä kamat yleensä pöllitään. Selvisimme kuitenkin ulos asemalle, jossa vastassa olivat lipuntarkastajat. Meillä oli lippu näyttääkin, mutta monilla tuntui olevan kova tarve selittelylle.

Tultaessa ulos Monastirakin asemalta ympärillämme oli pieni tori täynnä afrikkalaistaustaisia ukottajia ja kadulla nukkuvia asunnottomia. Kaikki oli töhritty graffitein ja alue vaikutti muutenkin likaiselta. Aivan kuin olisimme saapuneet johonkin intialaiseen slummiin. Löysimme viinakaupan takaata osoitteen Ermou 90, jossa hotellimme piti sijata. Emme päässeet kuitenkaan ovesta sisään, mutta lopulta maltoimme lukea ikkunassa olevan lapun jossa mainostettiin respan olevan kadun toisella puolen (Ermou 95). Onnistuimme löytämään respan, tekemään check inin, maksamaan huiman 1,50€:n arvoisen hotelliveron sekä saimme avaimet huoneeseen. Se olikin isokokoinen ja siisti, kaiken sen slummin keskellä. Hienous hieman ihmetytti meitä mutta toki alue itsessään masensi. Safetyboxia emme saaneet toimimaan, joten soitin siitä respaan. Ukko sanoi tulevansa käymään ja tulikin nopeasti ja resetoi boksin avaimellaan.

Siisti huone keskellä slummia.

Röttelöä riitti.

Hotellimme fasadi ei ollut näyttävä.

Näkymä ikkunasta.

Lähdimme ulos. Sivukadulla oli vähän kauniimpaa ja ravintoloita alkoi myös tulla esiin. Aurinko laski nopeasti. Löysimme itsellemme kelvollisen Ilias-ravintolan (?), mukava nainen sisäänheittäjänä avitti asiaa. Tilasimme ouzot alkudrinkiksi, lisäksi vielä oluen ja roséviinin kyytipojaksi ruualle joka oli stifado ja kleftiko. Hinta oli 45€, tarjoilija ilahtui 5€:n tipistä. Ruoka oli kreikkalaiseen tapaan taivaallista.

Kaivauksia keskellä kaupunkia.

Akropolis-kukkula näkyi minne menikin.

Illalliskippola oli bueno.

Ruoka tuli paperipussissa.

Pp:n valitsema juoma.

Syönnin päätteeksi kävelimme vielä kylillä. Kissejä hiippaili seinän vierustoja pisin tosi runsaasti. Ympärillä oli paljon vanhoja kaivauksia, sekin tuntui kummalliselta. Taustalla kohosi Akropolin kukkula. Kävimme hotellimme vieressä olevassa viina- ja vesikaupassa, näimme siellä pari suomalaistakin. Sitten palasimme hotelliimme. Suihku tuli tarpeeseen ja oli 5/5, joskin lämminvesivaraaja piti muistaa laittaa päälle noin 15 minuuttia ennen käyttöä.