661# Ateena, 3

9.8.2019, Friday, +37, Clear, Athens, Greece

Nukutti paremmin kuin edellisenä yönä. Pp:n herätyskello herätti todellisuuteen kahdeksan maissa, pienet torkutukset siihen päälle. Sitten aamiaiselle. Olimme aluksi ainoat asiakkaat.

Olin viehtynyt näihin aamiaispaikan ottimiin.

Huoneesta haimme hieman kamoja ja sitten lähdimme Lykavittos-kukkulalle. Tämä Ateenan korkein kohta nousi hulppeaan 277 metrin korkeuteen. Hotelliltamme oli sinne noin parin kilometrin kävelymatka, hiki virrasi jo alkumatkasta. Onneksi ylös asti ei tarvinnut sentään kavuta, vaan Aristippou-kadulta pääsi Teleferikin kyytiin. Ostimme 7€ / naama maksaneet liput kaupan puolelta ja nousimme kyytiin ynseän saksalaisporukan kanssa. Matka ylös ei kestänyt kuin kolmisen minuuttia. Taskuvarkaista varoiteltiin.

Portaita joutui kiipeämään heti aamutuimaan.

Teleferik.

Teleferik meni maan alla.

Kulkuvaunu Lykavittokselle.

Maisemat ylhäältä olivat kieltämättä kivat. Saimme räpsittyä tarvittavat kuvat ja selfiet. Tsekkasimme ylhäällä olevan kirkon ja sen jälkeen kahvilan. Kysyimme rohkeasti pöytiintarjoilusta - totta kai täälläkin sellainen oli. Tilasimme Fuse-merkkiset jääteet, olivat parempia kuin Liptonin vastaava. Siinä istuskellessamme bongasimme homo-oletuspariskunnan, jonka kanssa olimme tulleet samassa metrovaunusloossissa lentoasemalta keskustaan pari päivää aikaisemmin. Jälleennäkeminen ilahdutti meitä, vaikkeivät he meitä enää tunnistaneetkaan.

Merellekin näkyi.

Olisit käynyt Specsaversillä.

Taloja.

Palasimme takaisin alas teleferikillä, saimme tällä kertaa jopa istumapaikat. Siltikin jäi rappusia melkoinen setti käveltäväksi. Suunnistimme Olympia-stadionille, jossa käytiin vuoden 1896 olymialaiset ja samalla ensimmäiset nykyaikaiset skabat. Samassa paikassa oli ollut jo aikoinaan alkuperäinen antiikin stadion, mutta tämä "uusi" oli upgreidattu vanhan päälle, joskin sijainti ja muoto noudatti alkuperäistä. Stadionille olisi ollut viiden euron pääsymaksu, mutta kuumuus ja auringonpaiste olivat meille vähän liikaa, joten ulkopuolinen tutkimus ja valokuvaus riitti.

Olympiastadion 1800-luvun loppupuolelta.

Jatkoimme puolisen kilometriä eteenpäin ja saavuimme Zeus-temppelin raunioille. Tänne pääsimme sisään edellispäivän Akropolis-combo-lipullamme (pääsylippu olisi maksanut 6€). Varjoalueet olivat täälläkin kortilla. Kuvasimme kivikasat, istuskelimme hetken penkillä.

Zeuksen temppelialueen portti.

Zeuksen temppeli.

Akropolis näkyi melkeinpä kaikkialle kaupunkiin.

Pienempiä kaivauksia tuntui olevan kuin sieniä sateella.

Kävelimme seuraavaksi Syntagma-aukiolle. Ostimme kioskista magneetteja ja postikortteja 14€:n edestä, saimme jopa kymmenen sentin alennuksen. Postimerkkejä ei ollut myynnissä kioskissa, mutta aukion lähellä oli onneksi posti. Emme tajunneet jonotussysteemiä, mutta onneksi virkailija otti meidät jonon ohi. Merkit maksoivat á 80 snt. Meille myytiin vielä kahdeksan merkkiä seitsemän sijasta. Alkoi olemaan jo vähän väsynyt olo, joten suunnistimme takaisin hotellille. Matkalla poikkesimme vielä ihmettelemään Ateenan katedraalin ja viereisen, pienen Panagia Gorgoepikooksen kirkkoa.

Taidetta.

Posti.

Ateenan katedraalin ulkopuoli.

Ateenan katedraalin sisä.

Panagia Gorgoepikooksen kirkko 1100-luvulta.

Lämmintä piisasi tänäänkin.

Hotellilla onnistuimme tekemään seuraavan päivän paluulennolle check inin. Tarpeeksi levättyämme lähdimme Roman agoran kaivauksille. Tämä entisaikainen kauppa- ja hengailualue oli rakennettu 19-11 eaa, rahoittajana Julius Caesar ja Augustus. Minulla oli vaikea hahmottaa mielikuvituksen avulla, millainen paikka tämä oli aikoinaan mahtanut olla. Opastekstien mukaan hieman nykyaikaista jalkapallokenttää suurempi läiskäre koostui joonialaistyylisistä pylväistä. Helpompi miellettävä oli Tuulten torni, joka oli säilynyt buenossa kondiksessa tähän päivään saakka erinäisten sattumien ja tilan uudiskäytön vuoksi (joskin se oli vajonnut maahan, mutta oli kaivettu esiin 1800-luvulla). Torni toimitti alunperin tuuliviirin virkaa; se oli kahdeksankulmainen ja sivut oli merkitty ilmansuuntien perusteella. Tornin yläosassa oli kuvattuna kahdeksan eri tuulen jumalaa. Aiemmin sisällä oli ollut vesikello, joka näytti kellonajan, päivämäärän ja vuodenajan. Lisäksi torni toimi myös aurinkokellona. Melkoinen sääasema siis.

Roman Agora.

Kissekin oli kiinnostunut historiasta. Tai sitten hiirestä.

Oudosti nuo tolpat bruukaavat katkeamaan ajan hampaissa.

Tuulten torni.

Etsimme sitten kahvilan, jossa Pp otti Baileys-frappen ja itse valkkasin oluen. Oli mukava istua katukahvilassa ja katsella ohikulkijoita. Kerjäläisiä pyöri jonkin verran rahoja ruinaamassa; jos joku erehtyi lantin tällaiselle antamaan, kerjäläisestä ei päässyt enää eroon vaan jäi seuraamaan ja vaatimaan lisää fyrkkaa. Kirjoitimme postikortit valmiiksi.

Postilaatikoita riitti mistä valita.

Päätimme mennä vielä katsomaan kulttuurikohdetta, ja valitsimme uhriksi Hadrianuksen kirjaston. Tämä 100-luvulla bygattu rakennus ei itse asiassa ollut edes kirjasto, vaan "yleiskäyttöisempi julkinen tila, aukio ja kulttuurikeskus". Ilmeisesti vähän samanlainen kuin Oodi nykyään. Kello oli viisi ja iltapäivän kuumuus edelleen sietämätön (pahin aika tuntui olevan klo 15-16). Kiersimme silti urhoollisesti läpi kuumat kivikasat. Alueen ulkopuolella afrikkalaismiehet olivat jälleen metsästämässä varomattomia turisteja rannenauhoillaan. Se alkoi kieltämättä jo ärsyttämään toden teolla.

Hadrianuksen kirjasto.

Ihme, että rakennuksen "sisäänkin" pääsi menemään.

Outoa, että tällainen kulmaus säilyy näin ehjänä vaikka muu ympäriltä rapautuu.

Chillaava cissé.

Mosaiikkilattiakin jollakin ollut.

Hadrianuksen kirjaston takamaita.

Pp epäili olevansa nestehukkainen enkä kokenut oloani aivan täyspäiseksi minäkään. Pistäydyimme hotellilla juomassa ja syömässä vähän sipsejä alkupalaksi, ennen kuin suuntasimme illalliselle. Löysimme Koyti-nimisen ravintolan. Otimme aperitiiviksi 0,2l:n putelin ouzoa, joka oli ehkä hieman liikaa. Sapuskaksi valkkasimme molemmat lammassouvlakit, jotka olivat oikein makoisat. Ilta oli jälleen pimentynyt ja kuu noussut taivaalle. Se oli saanut kaverikseen kirkkaan tähden, jonka Sky map-appsilla vahvistimme Jupiteriksi.

Napakat alkuun.

Illallinen.

Syötyämme menimme vielä Mary Poppins-ravintolaan, edellisiltana kun olimme tyytyneet tarkastelemaan paikkaa vain ulkopuolelta. Tarjoilu oli hidasta, mutta saimme lopulta tilattua strawberry margaritan ja mojiton. Juomat olivat hyviä, mutta olipahan omituinen paikka, suorastaan absurdi. Sitten palasimme hotellille. Veden lämmittäminen ennen suihkua tuntui aina olevan kovin vaikea muistettava tehtävä, kun ei sellaiseen ole tottunut.

Menu.

Tekokirsikatkin kukersi.