644# Belgia, 4

29.4.2019, Monday, +13, Partly cloudy, Brussels, Belgium

Nukuin kuin tukki ja olisi nukuttanut vielä lisääkin. Sinänsä ei ollut kiire kun ei ollut aamiaistakaan, ja paluulento Hesaan lähtisi vasta kuuden maissa illalla. Tietysti check out hotellilta olisi klo 12. Kävin suihkussa ja koitin sitten syödä edellisenä iltana ostamiani kanawrapseja. Ne olivat niin karmean makuisia ettei niitä olisi saanut pirukaan syötyä. Onneksi jäljellä oli vielä snackseja. Espressokeittimen olemassa olo ärsytti tuplaten nyt kun kaffekin olisi maistunut.

Lähdin aamukävelylle. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja ilmakin tuntui lämpöisemmälle. Vaikka oli maanantaiaamu, niin turistiryysistä riitti edelleenkin; ei nyt ehkä yhtä paljoa kuin illalla, mutta silti kuvaaminen oli puolittain mahdotonta. Kävin samat paikat läpi kuin edellisenäkin iltana. Olisi täällä kai ollut nähtävää (esim. Atomium tai parlamentti), mutta niitä olisi pitänyt googlailla etukäteen ja suunnitella vähän menemistä. Minulle riitti jos löytäisin itselleni lounaspaikkan myöhemmäksi. Palasin hotellille yhdeksitoista.

Galleries Royales St. Hubertin ostari.

Aamuhetken hiljaisempia katuja.

Kaupungintalo oli pystyssä yön jäljiltä.

Mannekenin ehtymätön kusihätä jatkui.

Tinttimuraaleja piisasi.

Vähän lepäsin ennen kuin pakkasin kamat ja tein check outin hotellilta puolelta päivin. Miesvirkailija tiedusteli oliko kaikki ok vierailuni ajan. Valitin safeboxista, tuntuivat olevan pahoillaan (mutta rivien välistä oli tulkittavissa miksi en ollut valittanut aikaisemmin mutta sanoin ettei asia minua haitannut ja jos voisivat avata sen ennen seuraavaa asukasta). Hetken pohdittuani kysyin, voisinko jättää kamat hotellille muutamaksi tunniksi säilöön, se onnistui maksutta. Vähän mua arvelutti jättää 150€ reppuuni mutta tulipahan samalla testattua belgialaisten rehellisyys.

Vitsihotellin vitsiovikortit.

Vitsihotellin vitsiovikortit 2.

Käppäilin uusia katuja aikani, kunnes löysin mukiinmenevän kippolan. Ravintolassa ei ollut kuin yksi pariskunta mutta tuloni jälkeen täyttyi nopeasti viimeistä paikkaa myöten. Tilasin fish & chipsin, juomaksi soodaveden. Ruoka oli vähän kelpo, ehkä pikkasen kuivahko. Ranskanperunat eivät olleet täälläkään mitään kovin hyviä, semmoisia lötköjä ja suolattomia. Alkuun tuotiin myös pari pientä sämpylää valmisvoineen, mutten koskenut niihin. Ei niitä näyttänyt syövän kukaan muukaan. Kaikille muille näytti sen sijaan viina maistuvan; vieressäni ollut naisparikin tilasi alkuun mojitot ja ruuan kylkeen punaviinikarahvin maanantaista huolimatta. Jonkinlainen mummokööri tuli ravintolan päätyyn, heille oli varattu pitkä pöytä. Nauraa räkättivät niin kovaa, ettei ajatuksiaan kuullut. Arvosanaksi kokemukselle 3/5. Olisi vaatinut ehkä olutta kyytipojaksi (ajattelin jatkaa selväpäistä höperehdintää), eikä siltikään olisi vetänyt vertoja englantilaisille f&c:lle. Eipä tuo toistaalta maksanutkaan kuin 14,50€.

Uutta ja vanhaa.

Fish & chips.

Sitten oli vielä yli tunti kulutettavaa. Poikkesin erääseen pieneen korttikauppaan. Se oli hieno mutta harmi vain kun olin jo ostanut ja lähettänyt kortit. Yhden magneetin sieltä ostin; toisesta kaupasta hankin pari lisää. Palailin sitten hiljalleen hotellille, jossa ensiksi kävin alakerran vessassa. Sieltä paljastui hyvältä vaikuttava kuntosalikin, jos joku sellaisesta pitää. Hain laukkuni säilöstä. Istuskelin vielä vartin verran ala-aulassa surffaamassa netissä. Minulla vaihtui tänään puhelinliittymä, joten sain sim-kortinkin vaihdettua sopivasti.

Leikkikentän muraali.

Kivoja arkkitehtuurillisia ratkaisuja.

Jacques Brel patsasteli.

Parvekkeellakin patsasteltiin.

Korttikauppa.

Lähdin sitten Gare Centraal-asemalle. Lipunmyyntiin oli poikkeuksellisen pieni jono joten käytin ihmisvirkailijaa automaatin sijaan, pitäähän sitä työllistävää toimintaa tukea. Lippu maksoi 8,90€, joka oli mielestäni aika suolainen hinta n. 15 minuutin junamatkasta. Kaiken kaikkiaan minulla upposi juniin täällä 123,20€, joten jäin miettimään olisiko halvemmallakin ollut mahdollista selvitä jos olisi hieman googlaillut etukäteen.

Centraalin juna-asema.

Brysselin juna-asema näytti samalta kuin 12 vuotta sittenkin.

Junaa odottelemassa.

Juna oli pitkä, mutta osuin epäonnekseni vaunuun joka oli täysi väkeä. Ensimmäinen luokka oli puolillaan, ja mietin hetken jos menisin sinne istumaan ja jos konnari tulisi niin leikkisin tyhmää. Jäin kuitenkin seisoskelemaan ovensuuhun; hetken päästä konnari tulikin ja ajoi puolet ekasta luokasta seisoskelemaan kanssani käytävälle validin lipun puuttuessa.

Lasikuutioita.

Vartin päästä olimme jo lentokentällä. Lippu piti olla tallessa, sillä lentokentän juna-asemalla vastassa oli portit johon lippu piti näyttää päästäkseen ulos laiturialueelta (muualla en tällaista huomannut). Lähtevien lentojen terminaali oli kolmoskerroksessa. Olin iloinen, että mulla oli jo check in tehtynä ja boarding pass printattuna taskussa. Ei tarvinut jonotella vaan pääsin suoraan turvatarkastukseen. Lennot lähtivät A-puolelta, sinänsä erillisiä terminaaleja ei Brysselin lentokentällä ollut. Boarding passia piti näyttää ensin automaattiporttiin ja hetken päästä vielä erikseen virkailijalle - passeja ei sen sijaan kyselty. Turvatarkastus sujui heittämällä, en feilannut.

Mulla oli melkein kolme tuntia aikaa ja mietin mitä ihmettä lentokentällä voisi tehdä kun en viitsinyt alkaa dokaamaankaan. Tax freestä en halunnut ostaa mitään, ja sielläkin alettiin heti tuputtamaan viinanmaistajaisia, mutta olin päättänyt höperehtiä selvää loppuun saakka. Menin sitten kahville kippolaan; pieni cappucino maksoi 4,40€, puolen litran Jupiler-oluen olisi jo saanut hintaan 5,30€. Kyllä raivoraittiin elämä on sitten hankalaa. Netti oli onneksi ilmainen mutta puhelimeni akku veteli edelleen vimosiaan. Kahvittelun ja blogaamisen jälkeen aikaa jäi edelleen tapettavaksi reilu tunti, jonka kulutin maleksien kentällä edes takaisin.

Lentokentällä.

Riistohintainen lentoaseman kahvila.

Viimein koneen lähtöportti ilmoitettiin (muuttui A52 -> A47) eikä mennyt kauaa enää kun päästettiin koneeseen. Se oli pieni Norran kone, jossa oli rivillä vain 2+2 paikkaa. Olin ikkunapaikalla rivillä 8, vieressäni suomalaisnainen. Lento lähti ajoissa eikä myöhästellyt. Matkan aikana otin tarjotut kahvin ja appelsiinimehun. Silti lentomatka kului hitaasti, pylleri tuntui puutuvan pahasti jo alkumatkasta. Ikkunasta katselin alapuolella siintävää maisemaa, ja vertasin sitä karttasovelluksen vastaaviin, aika nopeasti pystyin paikallistamaan sijaintimme. Kone laskeutui puoli kymmeneltä, kävin vielä lentokentän Alepassa ostamassa iltapalaa kotio. Ulkolainen taksikuski heitti minut kiinteällä summalla (45€) kotiin, ensimmäistä kertaa Suomessa sovin hinnan etukäteen.

* * * *

Bruggesta täytyy antaa 5/5, vaikka harmittikin kun en päässyt Belfortin torniin tsekkaamaan maisemia. Mutta helppo kohde operoida yksikseenkin, ja kaupunki kerrassaan upea. Juuri sopivan vähän tekemistä, mutta semmoinen hengailu sopi minulle täydellisesti tällä kertaa. Luxemburgista annan arvosanaksi 1/5, täyttä ajanhukkaa, mutta saipahan sen maabongauksen haettua. Ehkä siellä voisi olla arkena sitten eri meininki kun Euroopan ministerit ovat koolla? Brysselistä annan arvosanan 3/5; siellä olisi mieluusti ollut vielä yhden kokonaisen päivän lisääkin (vähennettynä vaikka Luxemburgista). Töppäyksiltä vältyttiin (siihen oli otolliset mahdollisuudet esimerkiksi Luxemburgin ja Brysselin välisellä junamatkalla) joten positiivinen fiilis jäi kaiken kaikkiaan. Vähän kallishan tuo reissu oli, mutta semmoista se on Länsi-Euroopassa aina. Kokonaisarvosanaksi lähtee 3/5.