559# Vilna, 3

5.11.2017, Sunday, +7, Scattered clouds, Vilnius, Lithuania

Nukuin loppuyön huonosti ja aivan liian vähän, vaikka olosuhteet olisivatkin olleet kohdillaan. Hiljaista, sopivan viileää ja hyvä sänky (mulla tulee usein selkä kipeäksi jos nukun muualla kuin omassa sängyssä), mutta jotenkin ei vaan nukuttanut. Suihkun kautta sitten aamiaiselle. Väkeä oli enemmän kuin lauantaiaamuna. Vieressämme köhisi ruotsalaispariskunta niin että inhotti, myös vuotavat nokat oli kumpaisella. Muuten hyvä aamiainen.

Sunnuntaiaamu vaikutti kirkkaalta.

Sitten huoneeseen kokeilemaan, onnistuisiko uusiounet. Ei onnistuneet nekään. Surffailin netissä, ja laitoin vähiä kamoja kasaan. Kotiinlähtö olisi tosin vasta illalla. Emme olleet kuitenkaan varmoja mihin aikaan check out olisi, mutta yhdeltätoista lähdimme. Maksoimme minibaarin laskun (yksi vissypullo, maksoi 5,20€, huhhuh) ja jätimme kamat hotellille säilöön.

Sää oli kirkastunut ja aurinko paistoi ja oli ennemminkin keväinen fiilis, joskin blosasi vähän kylmästi. Kävelimme Gediminoa pitkin joitakin kortteleitä pois päin tuomiokirkolta, kunnes saavuimme KGB-museoon.Viralliselta nimeltään se oli Kansanmurhan uhrien museo (suljettu ma & ti). Sisään mentiin Aukų gatven puolelta, pääsymaksu oli 4€ / naama. Tyly muija oli grupieerina. Kaksi ylintä kerrosta käsitti historiansepustusta millaista Liettuassa oli ollut neuvostovallan alla ja millaista rikosta ja rangaistusta siihen aikakauteen mahtui. Vanhoja kuvia ja tavaroita oli myös. Pohjakerroksessa oli ankeat vankilatilat. Ihan ok kohde, mutta olin vähän pettynyt kun museolla ei ollut myymälää. Elättelin vähän toiveita jos olisi löytänyt uuden kommunismijulisteen.

KGB-talo.

Känny.

Isä Aurinkoinen.

Raput tyrmään.

Selli.

Mitähän täällä suihkutiloissakin on aikojen saatossa tapahtunut..

No joo, kai tän nyt ois voinu ees pestä?

Palasimme samaa katua pitkin GO9-ostoskeskukseen. Liikkeet olivat auki, joten menimme H&M:ään katsomaan jos siellä myytäisiin vöitä; muuten olisin pulassa lentoaseman turvatarkastuksessa. Vyö löytyi kolmannesta kerroksesta, maksoi 15€. Toivottavasti se on nyt kestävämpää laatua kuin se edellinen. Ostotapahtuma kesti sata vuotta, koska kassalla oli joku asioimassa jonkun sossulapun kanssa.

Nörde vuvve.

Muistomerkki.

Lisää patsastelua.

GO9.

Menimme tuomiokirkon vieressä olevaan kansallismuseoon. Liput 2€ / naama, mutta huomasimme liian myöhään, että eläkeläiset olisivat päässeet eurolla. Museossa ei ollut kuin pari perhettä / seuruetta meidän lisäksi. Näytillä oli sekalainen setti maalauksia ja jotain vanhaa kamaa, aika tylsä kokonaisuus. Ei tästä voi oikein antaa kuin 1/5 vaikka hintakaan ei päätä huimannut.

Kansallismuseo.

Outoa kamaa museossa.

Seuraavaksi menimme lounastamaan Fiorentino-nimiseen ravintolaan, jota eräs tuttumme oli meille etukäteen suositellut, osoitteessa Universiteto 4. Se oli italialainen ravintola ja luulin saavani sieltä pizzen, mutta eipä ollut. En voi ymmärtää miksei vilnalaisten ravintoloiden ikkunaan tms voi saada ruokalistaa näytille. Otimme sitten pasta bologneset. Palvelu oli hidas. Ruoka oli hyvän makuinen mutta kun sitä oli tietysti niin surkean vähän, että nälkä jäi. Mä en muutenkaan osaa oikein syödä italialaisissa ravintoloissa, se primi-secondi -juttu on niin hämäävä. Juomaksi sparkling water, tänään oltiin vesilinjalla.

Ravintolavierailun aikana sain nyrhittyä myös vanhan vyön hiiteen ja uuden tilalle. Kävelimme aterian päätteeksi vielä hieman vanhassakaupungissa. Näimme apteekin, faija kävi ostamassa Voltaren emulgeliä, kun se on ulkomailla mukamas halvempaa. Palasimme hotellille ja menimme baariin. Faija tilasi oluen, joka epäonnistui ja jäi juomatta. Minun tilaamani cokis oli aika pahanmakuinen sekin, olisi nyt voinut edes muutaman jääpalan laittaa mukaan. Netti onneksi ylettyi tännekin saakka, joten sai vähän surffattuakin.

Vanhassakaupungissa vaihteeksi.

Pien kirkko.

Apteekin hyllyltä.

Varttia vaille neljä haimme kamat säilöstä ja pyysimme respaa tilaamaan meille taksin. Sitä piti odottaa kuusi minuuttia. Taksissa ei taaskaan turhia juteltu. Matka maksoi 11€ ja risat, faija antoi 15€. Olimme kentällä kuitenkin sen verran ajoissa, että piti odottaa melkoinen tovi ennen kuin check in aukesi. Koska meillä oli light-lento niin ruumaan menevistä matkatavaroista piti maksaa lisää, 30€ / laukku / suunta.

Turvatarkastuksessa oli pientä jonoa, jouduimme mutsin kanssa pyyhkäisytestiin. Pyyhkäisyssä käytettiin jotain helkkarin paskaista vanulappua, oikein ällötti. Miksei sitäkin voisi vaihtaa silloin tällöin? Tästä selvittyämme menimme viinakauppaan, joskaan en kyseistä ainetta viitsinyt tällä kertaa ostaa. Jatkoimme baariin, jossa tilasin pelkän kahvin. Baarista näki Milanon koneen lähtöportille, ja todistimme portinvartijoiden työtä. Peräti kuusi matkustajaa tuli myöhässä; neljä ensimmäistä käännytettiin, mutta kaksi viimeistä miestä huusivat varmaan kymmenen minuuttia virkailijoille, kunnes heidät laskettiinkin sisään koneeseen. Omituista ja epäreilua.

Lentokenttä.

Puolan kone peruttiin, mutta onneksi meidän koneemme oli aikataulussa. Koneeseen oli taas bussikuljetus, melko pitkään sai istua kylmässä bussissa ennen kuin meidät ajettiin koneelle. Samanlainen pieni potkurikone kuin tullessakin. Mulla oli paikka rivillä 15B, porukat olivat rivillä 3. Kone oli täynnä, takanani oli plunssapotilas. Vieressäni istui hiukan minua vanhempi mies, joka loi välillä katseita suuntaani. Olisi varmaan halunnut jutella, mutta uskaltautui puhelemaan vasta koneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle. Nopeasti meni lento, ilmaisen kahvin tilasin itselleni. Matkalaukku tuli tällä kertaa nopeasti ja kotimatka sujui taksilla.

* * * * 

Vilna yllätti kyllä positiivisesti. Ajattelin sen olevan huonompi kuin Riika ja etenkin näin masentavaan vuodenaikaan, mutta tälläinen viikonlopun reissu piristi kyllä melkoisesti mieltä. Ei tapahtunut munauksia, kaupunki on pieni eikä tarvitse julkisen liikenteen kanssa venkoilla, asiat olivat selkeitä. Oli siistiä, ja mikä näissä maissa on poikkeuksellisen kadehdittavaa verrattuna esimerkiksi Suomeen - otan nyt vähän varovasti - näistä puuttuu sellainen tietynlainen jengi. Venäläisten pieni osuus (vain 6%) yllätti sekin. Myöhemmin tuli mieleen, että eikös Euroopan maantieteellinen keskipiste ole jossain Vilnan kieppeillä? Sen olisi voinut ehkä käydä bongaamassa, tai jos olisi ollut yksi kokonainen päivä lisää, niin Trakain linna erityisesti kesäaikaan olisi ollut must-see. Mutta hyvä tämä oli näinkin, annetaan arvosanaksi vahva 4/5

558# Vilna, 2

4.11.2017, Saturday, +6, Overcast, Vilnius, Lithuania

Heräsin yöllä monta kertaa kadulta kantautuvaan metelöintiin. Baarit menivät täällä kiinni vasta klo 6, mikä piti huolen siitä, että meteliä piisasi aamuun asti. Onneksi nämä olivat vain lyhyitä herähdyksiä, muuten nukuin yllättävän hyvin uudessa paikassa. Herätyskello ilmoitti kahdeksalta nousemisajan, olisi nukuttanut vielä. Otin pikasuihkun virkistääkseni itseni. Päivä oli valjennut, näki ensi kertaa Liettuan päivänvalossa. Taivaankansi oli verhottu tasaisella ja paksulla harmaalla pilviverholla, sellaisella mikä Suomessakin on aina talvisin. Kadulla ei näkynyt juuri ketään.

Aamu valkeni marraskuisen harmaana.

Puoli yhdeksältä mentiin aamiaiselle hotellin kakkoskerrokseen. Hiljaista oli sielläkin, vähän ajan kuluttua joku perhe liittyi aamiaissaliin kanssamme. Ei tosiaan mikään turistikausi ollut menossa. Aamiainen otettiin seisovasta pöydästä, oli yllättävän hyvä. Leipää, croissantia, leikkeleitä, jne. Tarjolla oli myös vege-lihapullia, pakkohan sellaista oli testata. Olipa se hyvänmakuinen, huhhuh. Maistui melkein paremmalta kuin anti-vege-lihapulla. Kahvi oli myös hyvä, ja koko aamiaissali oli siisti. Ikkunat olivat isot ja mukavat näkymät pääkadulle.

Aamiaissali oli viihtyisä.

Jugurtin nimessä oli typo.

Hetki huilattiin aamiaisen päälle hotellihuoneessa ennen kylille lähtöä. Liikkelle päästyämme kävelimme aluksi Gedomino Prospekt-katua pitkin, joka vaikutti ostoskadulta. Hiljaista oli edelleen ja kaikki liikkeet kiinni. Mietimme, olisiko täälläkin pyhäinmiestenpäivä ja siksi paikat olivat sulki. Saavuimme sitten kadun päähän, jossa vastaan tuli Cathedral Basilica eli Vilnan tuomiokirkko. Se oli sentään auki ja kävimme tsekkaamassa ensimmäisen päivän monista vastaantulleista kirkoista.

Kaupunki oli hissukseen.

Vilnan tuomiokirkko.

Liettuan lippukin oli päässyt alttarille.

Kirkon takaa näkyi kukkulan päällä jököttävä Gediminasin linnan torni. Kävimme katsomassa sitä tarkemmin sisäpihalta, mutta päästäkseen tornille olisi pitänyt kävellä pitkähkö mäkinen serpentiinitie. Kesäaikaan tornille menisi lyhyt funicular eli sellainen kiskoilla kulkeva vaunu (en nyt saa päähäni mikä laitteen nimi on suomeksi), mutta nyt oli käytön kanssa hiljaista kuin huopatehtaalla. Emme nähneet tarpeelliseksi lähteä kävelemään mitättömältä vaikuttavalle tornille, vaan jatkoimme eteenpäin Kalny Parkasin puistoon ja nousimme metsäiselle kukkulalle, jossa oli Three Crosses-monumentti. Kolme ristiä oli Vilnan tunnus ja neuvostoaikana se tuhottiin, mutta rakennettiin myöhemmin taas uudelleen. Veistos oli tyhmä mutta Vilnan kaupunkiin sieltä avautui hulppeat näköalat, joten tuo paikka kannatti käydä tsekkaamassa.

Gediminasin linnan tornille jäi tällä kertaa kiipeämättä.

Kolmen ristin monumentti.

Vilna.

Palasimme kävellen takaisin päin ja meidän oli tarkoitus oikasta pienempää joenrantaa myötäilevää katua pitkin pyhän Annen kirkolle. Katu kuitenkin suljettiin nenämme edestä tietöiden vuoksi, joten meidän piti taas kiertää linnantornin ja kansallismuseon alue tuomiokirkolle asti. Päätimme poiketa hörppäämään kafeet Gedomino-kadulla olevalle Caffeine-nimiseen paikkaan. Se oli joku liettualainen kahvilaketju. Tilauksessa kesti, ja sieltä tuli ehdottomasti elämäni karmein cappucino kertakäyttömuissa. Pelkkää vaahtoa, ei yhtään kahvinmakua, ihan hirvee. Sitä äitelää vaahtoa ei kyllä saanut alas kirveelläkään, joten jätimme nämä juomatta, arvosana 0/5.

Maailman karseinta kahvia sai tuolta.

Sitten kävelyä vanhassakaupungissa. Paljon kävelyä. Näimme karkuteillä lentelevän papukaijan, joka laskeutui erään tytön päähän, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni. Näimme kirkkoja ja toinen toistaan samanlaisia katuja, mutta kauppoja ja ravintoloita ja kahviloita ei nyt niin kauheasti ollut kuin olisi voinut olettaaa. Ihmisiä oli jonkun verran. Yksi turistikauppa nähtiin ja käytiin siinä ostamassa postikortit ja jotain muuta pientä. Postimerkit kävin ostamassa Narvesen-nimisestä kioskista; näitä oli paljon Latviassakin ja muistutti meidän R-kioskia. Nuori naismyyjä oli omaksunut hyvin neuvostoaikaiset palvelukulttuurin ominaisuudet, ei juuri katsettaan asiakkaaseen luonut saati tervehtinyt.

Pien ortodoksikirkko.

Hylättyjäkin kirkkoja löytyi.

Talonraato.

Kaupungintalon vieressä oli turisti-info jossa muodon vuoksi kävimme, ja tsekkaamassa muutamat ortodoksikirkot siinä sivussa (ukko kompuroi yhdessä pimeässä ovensuussa kynnykseen ja mutisi lähinnä itsekseen "täähän se on aivan helvetillinen paikka"). Alkoi siinä hieman jo nälättämään, joten poikkesimme lounaalle ranskalaiseen Balzac-nimiseen ravintolaan. Se oli ihan viihtyisä ravintola, joskin tuli tyhmästi tilattua hamburgerin pihvi mediumina (jauhelihapihvin täytyy aina olla kypsä). Juomaksi otin liettualaista olutta; nimeä en tiedä mutta hyvää se oli. Siisti paikka ja bonuksena uskomattoman kaunis naistarjoilijatar, joten 4/5 lähteepi täältä lounaspaikalle.

Lounasburgeri.

Jatkoimme pyhän Annen kirkolle. Löysimme sen näppärästi puhelimen kartan avulla. Paikalla olikin kaksi kirkkoa, emmekä olleet ihan varmoja kumpi se niistä oli, mutta kävimme molemmissa (toinen oli Franciscus Assisilaisen kirkko). Hienoja pytinkejä molemmat.

Pyhän Annen kirkko. Jompi kumpi noista.

Kirkko sisältä.

Kävelimme samaa reittiä pitkin kaupungintalon ohi osoitteeseen Vokieciu gatve 6, jossa oli Museum of illusion. Sisäänpääsymaksu oli aikuisilta 10€ / naama, tuntui aika kalliilta yleiseen hintatasoon nähden, mutta tätä oli kuitenkin netissä kehuttu. Vähän ahdisti jättää takit yleiseen valvomattomaan narikkaan, mutta näin tuntui tekevän kaikki muutkin. Museo koostui aistiharhajutuista, oli aika mielenkiintoinen ja osa teoksista oli oikein upeitakin. Jos olisi osannut ottaa valokuvia, niin täällä olisi saanut kyllä hienoja ja hauskoja kuvia. Virkailijat olivat avuliaita ja ystävällisiä ja tosi taitavia käyttämään kännykän kameraa (itselläni on vielä opettelemista oman Honorini kanssa, mutta naisvirkailija pyöritti sitä mennen tullen suomenkielisestä kieliasetuksesta huolimatta). Nytkin täällä oli melkoisesti väkeä, mutta kesäaikaan turistikaudella luulisi tämän olevan melko turvoksissa ihmisistä, mikä tietysti haittaisi tutustumista teoksiin. Ihmeen vähän tätä oli mainostettu. Mun tekisi mieli lipsauttaa kuitenkin 5/5 tästä paikasta.

Illuusiota ihmettelemässä.

Illuusiomuseo.

Illuusiot innoitti pelleilemään.

Kaikenlaista.

Sen jälkeen reilu kilometri kävelyä takaisin hotellille. Matkalla kävimme ostamassa ukon kanssa yhdet oluet Narvesenista. Postilaatikkoja emme olleet nähneet juuri missään, joten jätimme kortit hotellin respaan postitettavaksi (kesti lähes 2 viikkoa ennen kuin saapuivat perille) ja pyysimme respan tätiä varaamaan meille pöydän Lokys-nimisestä ravintolasta seitsemäksi hotellimme nimellä. Tämä onnistuikin hyvin. Sitten huoneeseen lepäämään, menin oikein peitteisiin ja nukuin makoisat päikkärit.

Harmi kun ei ehditty shampannerieen.

Hesburgereita riitti Vilnassa enemmän kuin missään.

Herättyäni oli jo pimeää. Katselin hetken telkkaria ja join oluen. Kuuden maissa menin katsomaan mitä porukat olivat saaneet aikaiseksi. Vähän aikaa seurusteltiin ja puoli seitsemän lähdimme kävellen kohti Lokys-ravintolaamme, joka sijaitsi noin kilometrin päässä hotellilta osoitteessa Stiklių gatve 8. Ravintolan oven avattuamme koko henkilökunta tuntui olevan vastassa, nousivat kaikki seisomaan ja hyvä etteivät kunniakujaa tehneet. Tarjoilijoita olikin huomattavasti enemmän kuin asiakkaita, vain yksi pöytäkunta meidän lisäksi, mutta toisaalta jouduimme jäämään katutasolle, joskin ikkunapaikalle. Kellariin emme päässeet - tai joutuneet. Myöhemmin ravintolaan tulikin kolmenkymmenen hengen japanilaisseurue, jotka ohjattiin kellariin. Porukat muistelivat käyneensä täällä aiemminkin, kun viimeksi Vilnassa kävivät 20 vuotta sitten.

Ravintolaa etsimässä.

Lokys-ravinteli.

Tarjoilija esitti sen miljoona kysymystä ennen kuin saimme edes alkudrinksut tilattua. Eikä ollut helppoa ruokatilaustakaan toteuttaa. Ravintola oli spesifioitunut riistaravintolaksi, joten tilasin ennakkoluulottomasti majavaa - joskin varmistuttuani ensin että sienet sai hutshelvettiin (sieniä oli tungettu lähes joka annokseen, tarjoilijan piti käydä oikein keittiössä kysymässä saisiko ruuan sienittä). Porukat pelasivat varman päälle tilaten kalaa - josta tarjoilija vähän tästä huomauttikin. Alkudrinkeiksi otimme mutsin kanssa skumpat, ukko otti Dry Martinin. Jonkinlainen leipäsetti tuotiin myös, mutta kattausmaksu ei ollut mikään yhtä härski kuten edellisenä iltana, olisikohan ollut yhteensä kolmen euron luokkaa.

Epäilin majavan olevan jotain rotan kaltaista sitkeää lihaa, mutta tätä oli mureutettu padassa varmaan tuntikausia, ja maultaan muistutti ehkä meidän riistaa, hirveä tms. Pinaattiperunamuusi sopi ruuan kanssa hienosti ja garnishit maistui kerrankin myös. Jälkkäriksi otin Irish coffeen, faija valitsi espresson ja Finlandia-vodkan ja mutsi hot chocolate & icereamin, mutta ei tykännyt. Hinta juomineen (ruokajuomaksi viiniä ja olutta), tippeineen, kattausmaksuine ja ruokineen kaiken kaikkiaan 110€, joten ei paha. Lokys-ravintolasta ei voi antaa vähempää kuin 5/5, suosittelen kyllä ehdottomasti.

Maistuvat majavat ja muut.

Palasimme pimeitä kujia pitkin takaisin hotellille, joskin ensin kävimme GO9-kauppakeskuksessa. Vaatekaupat yms olivat kiinni, mutta siellä oli myös kohtuukokoinen Rimi-ruokakauppa, josta ostimme hieman juomaa ja herkkuja. Sitten hotellille, jossa loppuilta kului blogaillen, nettisurffaillen, chattaillen jne. Nukkumaan puolen yön paikkeilla.

GO9-ostari.

557# Vilna, 1

3.11.2017, Friday, +6, Overcast, Vilnius, Lithuania

Maabongaus nro 44.

Mikäpä olisi sen idyllisempi vierailuaika Liettuaan kuin marraskuun harmaat ajat. Tällä kertaa vuorossa vain viikonlopun kestävä pikavisiitti pääkaupunki Vilnaan. Omatoimimatka oli buukattu tuttuun tapaan Ebookersista ja matkaseurana porukat.

Lentokentälle perjantaina suoraan duunista klo 14.10 lähtevällä Finnair-bussilla. Aasian koneet lähtevät niin ikään iltapäivästä, ja sen vuoksi bussikin oli täynnä, vaikka näitä 20 minuutin välein menikin. Matka kentälle ei tarjonnut ihmeellisyyksiä; porukat veivät ruumaan laukun joten he olivat menneet jo aikaisemmin kentälle ja soittivat kertoakseen, että lentokone oli myöhässä 20 minuuttia, olisin voinut huoletta ottaa seuraavankin bussin, eikä olisi tullut lintsattua kohtuuttomasti duunista. Check in oli tehty netissä jo aiemmin ja kun minulla ei ruumatavaraakaan ollut niin painelin bussista päästyäni suoraan kakkosterminaalin turvatarkastukseen. Siinä mulla olikin vaikeuksia, nimittäin reilut pari kuukautta aiemmin Kyprokselta ostamani vyö oli tullut tiensä päätökseen ja hajoillut niin pahasti, etten saanut sitä enää housuistani irti ilman saksia. Metallipaljastin tietysti huusi kuin hyeena ja jouduin vielä kaiken maailman pyyhkäisytarkastuksiinkin.

Matkustajia piisasi kentällä.

Turvatarkastuksesta selviydyttyäni menin Oak Barreliin jossa porukat minua jo odottivatkin. Lentokenttä kuhisi ihmisiä, ja baarikin oli täynnä. Hain 7,10€ maksavan lonkeron, se oli ihmeen edukas sillä Oak Barrel on kyllä yksi kalleimmista baareista mitä tiedän. Toinen ihmetyksen aihe on suulas myyjä, joka tuntuu olevan aina kyseisessä kippolassa duunissa, meni sinne mihin aikaan vain.

Meillä oli vielä sen verran aikaa, että käveltiin kentällä hieman ja mentiin sitten kakkoskerroksessa olevaan rauhalliseen baariin myös. Otin Anna-skumpan. En tiedä kuinka vanha baari oli kyseessä, en ollut sitä ennen nähnyt. Myyjä ei osannut suomea. Erikoisuutena oli, että täältä pääsi parvekkeelle josta näki kiitoradan, joten tupakkihemmoille tiedoksi jos röökivajarit pääsee iskemään. Siinä istuskellessa näin kun yksi mies kaatui terassille johtaviin portaisiin kaataen juomansa ja pudottaen matkalaukkunsa, ja taisi loukata siinä koipeaankin ylpeytensä lisäki. Ei mikään mukava tapa aloittaa reissuaan.

Lentokentällä pääsi nykyään parvekkeellekin.

Lähtöporttimme oli 20a, bussikuljetus ei tullut meille yllätyksenä eikä myöskään pienikokoinen Norran propellikone. Paikkamme olivat rivillä 6. Jumankeklis kun jo siinä bussissa joku dunkkas niin uskomattomasti sähköselle hielle, ja tottahan toki kyseinen ukkeli tuli istumaan taaksemme. Meinasi oikein pää ruveta särkemään siitä hien lemusta. Muuten siististi pukeutunut ukko, mutta miksi ihmeessä ei mieleen juolahda, että hientappajaa voisi käyttää, semminkin kun lentokentällä ei voi näihin tuoksukauppoihin olla törmäämättä?

Kone oli piskuinen.

Mutsin kanssa fundeerattiin, huomasiko ne sulkea tuon luukun?

Kone myöhästyi lopulta 25 minuuttia. Huomasin myöhemmin, että olin itsekin töpännyt, en ollut muistanut laittaa puhelinta lentotilaan. Kahvia, teetä ja mustikkamehua olisi tarjottu ilmaiseksi, minä ostin yhden valkoviinin. Lento kesti reilut puolitoista tuntia. Vessassa tuli kerran käytyä, vain yksi vessa koko koneessa. Siinäkään ei ollut juoksevaa vettä, vaan lavuaari oli täytetty käsidesiliinoilla.

Vessassa operoitiin käsidesillä.

Aikavyöhyke oli sama kuin Suomessa, joten ei tarvinnut kellojakaan siirrellä. Rahayksikkökin oli euro, joten matkalle valmistautuminen oli siltäkin osalta helppoa. Sää oli pilvinen, lämpöä oli kuusi astetta plussan puolella. Tovi piti odottaa porukoiden matkalaukkua ruumasta sillä seurauksella, että missasimme bussi nro 88, jonka olin scoutannut meille valmiiksi. Se olisi mennyt suoraan hotellimme eteen, matka olisi maksanut euron / naama, ja lipun olisi voinut ostaa kuskilta, pysäkki oli suoraan lentokentän ulko-ovien edessä. Mutta nyt olisi pitänyt odottaa yli 40 minuuttia, ja sellainen ei meille käynyt joten päätimme ottaa taksin. Emme olleet varmoja kusettavatko taksit ja kysyimme hintaa etukäteen. Kuski tuntui närkästyvän, ilmoitti hinnaksi 15€ mutta jatkoi, että hän käyttää aina mittaria.

Olimme buukanneet Novotel Hotellin, joka oli melko keskustassa Gedimino Prospektas-kadulla. Lentokentältä sinne oli noin seitsemän kilometriä. Taksimatka meni hiljaisuuden vallitessa, taksi oli ihan ok mutta haisi mielestäni hieman rys Neuvostoliitolle. Oli tietysti säkkipimeää, talot vähän uhkaavan näköisiä, mutta autokanta oli ok. Matka maksoi tosiaankin juuri sen 15€.

Respan likalla oli melko voimakas aksentti puheessaan, mutta saimme huoneemme nopeasti. Luottokortilta otettiin 16€:n deposit, se luvattiin kyllä palauttaa sitten aikanaan. Saapa nähdä. Ei ollut  sentään mikään 250 dollarin deposit kuten esimerkiksi Kanadassa. Muuten oli selkeä homma, aamiainen kuului hintaan ja hyvätasoinen Wifi. Huoneemme olivat viidennessä kerroksessa. Siistit isot huoneet ja kylppäri, netti oli nopea, ja mulla oli jopa näkymä pääkadulle ja puistoon. Minibaarihinnat olivat suolaiset, vissyvesikin maksoi 5,20€.

Hotellimme Novotel.

Huone oli 5/5.

Huoneen ikkunasta avautui näkymä puistoon.

Kauaa emme ihmetelleet, vaan laitoimme kamat sisään ja arvotavarat safetyboxiin ja lähdimme sitten etsimään vanhaakaupunkia. Emme olleet varmoja löysimmekö edes sitä. Kesällä nämä kadut varmasti täyttyivät baareista ja ihmisistä ja meiningistä, mutta nyt marraskuussa turisteja ei juuri ollut. Ravintoloiden kanssa oli vaikeuksia; ensinnäkin löytää ne ja toisekseen kun eivät pitäneet ruokalistojaan ravintolan ulkopuolella. Menimme ensimmäiseen italialaiseen ravintolaan joka vastaan tuli; siellä olisi ollut kellarissa tilaa, mutta nähtyämme tilat käännyimme kannoillamme ja aloimme etsiä seuraavaa ravintolaa. Traku Gatvelta löysimme Dublis-nimisen ravintelin. Tarjoilija oli vähän näreissään kun meillä ei ollut pöytävarausta tehtynä, mutta eipä tuolla nyt niin paljoa väkeä näyttänyt muutenkaan olevan. Meidät ohjattiin piiloon kirjahyllyn taakse. Ruoka oli kallista (annokset maksoivat 20-26€), service fee 11€ tuli vielä päälle. Otimme mutsin kanssa pihvit, ukko otti lammasta. Liha oli kohtalainen, kastike mauton, perunat, sipulit ja muut garnishit karseita. Palvelu oli kohtalainen, mutta ei tästä voi antaa kuin 2/5, varsinkin kun oli niin kallis (loppulasku taisi olla 130€).

Vilna marraskuisena perjantai-iltana.

Saint Catherinen kirkko.

Dublis-ravintola.

Illallinen.

Lähtiessämme kysyimme tarjoilijalta mistä löytäisimme kaupan ja saimmekin hyvät ohjeet. Se oli Iki-merkkinen päivittäistavarakauppa, näitä oli ripoteltu mukavasti pitkin Vilnaa. Saimme sieltä ostettua vettä (emme uskaltaneet juoda hanavettä), mehua, kaljaa, sipsejä ja nannaa. Kauppareissun jälkeen pitkähkö kävely takaisin hotellille. Väki ravintoloiden edessä oli vähän arveluttavaa.

Vanhaa kaupunkia.

Ex1t.

Hotellilla testasin suihkun ja hyväksi sen havaitsin. Katselin sen jälkeen telkkaa, join olutta ja surffailin netissä. Kadulla metelöitiin välillä, humalaiset tappelivat ja huumeissa olevat juoksentelivat autojen eteen. Kaikenlaista sekoilijaa sitä tähänkin kaupunkiin mahtui.