523# Luettua & katsottua, 8

1. Debbie Ford: Rohkeus - voita pelkosi ja vahvista itseluottamustasi (kirja)

Alkuun tätä vielä luki joten kuten, vaikka kaikenlaiset soturi-jutut alkoikin jo kohtalaisesti ärsyttämään. Kaavailin jopa arvosanaa 2/5, mutta loppua kohden kirja huononi niin uskomattoman kehnoksi, ettei tästä voi antaa kuin 1/5. Täydellistä ajanhukkaa. Ensiksi oli joku rohkeuden soturi-mielikuvan luonti. Ei soturi ole sen rohkeampi kuin kukaan mukaan, hän on vain koulutettu suorittamaan tietyt käskyt kyseenalaistamatta. Sitten vedettiin joku jumala-juttu seuraavaks kehiin. Ja viimeiseksi feminismi. Ja jenkkipaskalla höystettynä. Ja miksei missään voitu kertoa, että tämä on suunnattu pelkästään naisille? Tosin, mä en voi suositella tätä kenellekään muuta kuin sytykettä tarvitseville.

2. Miika Nousiainen: Juurihoito (kirja)

Kirja alkoi ihan mukavasti ja tykkäsin alkuun kirjoitustyylistäkin, ja varmasti kirjailija oli tehnyt teoksen eteen jonkin verran selvitystyöstä hammaslääketieteestä. Aihe oli myös kiinnostava, näin niin kuin hammaslääkäripelkoiselle. Mutta sitten tarinaan tunki ovista ja ikkunoista sellaista mokuscheissea, että huhhuh. Erikoista, että kirjailija taitaa itse velloa ennakkoluulojensa vankina kuvaillessaan sisarusparven huonoiten menestynyttä jäsentä alkoholia kittaavana, tupakahtuhkaa ympärilleen levittävänä ja kiroilevana, sivistymättömänä "persuna". Annan tästä 1/5 ja lupauksen, etten lue koskaan enää Miika Nousiaisen tuotantoa.

3. Frédéric Dard: Mies Nurmikolla (kirja)

Tämä kirja kuului Tallen kirjahaasteeseen (Nappaa Kampin suutarin vaihtokirjahyllystä kirja ja lue se), joten siinäpä syy omituiseen valintaani. Tuskin muuten olisin tällaiseen koskaan päätynyt. Kampin suutarin etsimiseen meni melkeinpä enempi aikaa kuin kirjan lukemiseen. En hirveästi jaksanut valkata, joten tein valintani puhtaasti sivumäärän perusteella (160 s.). Yksinkertainen juoni ranskalaisesta miehestä joka rakastui varattuun skotlantilaisnaiseen ja joutui ukotetuksi.  Kirja yllätti positiivisesti. Pluspisteitä hauskasti kuvailevasta kerrontatyylistä 4½/5.

4. Jérôme Salle: Jacques - Elämä merellä (elokuva)

Lapsena tuli usein viikonloppuisin katseltua telkkarista pipopäisen Jacques Cousteau'n edesottamuksia maailman merillä, mutta muuten mies on jäänyt hieman mysteeriksi. Meidän piti alunperin mennä Pp:n kanssa katsomaan Lion-elokuvaa, mutta aikataulullisista syistä joudimme skippaamaan tuon ja menemään katsomaan Jacques'ta. Lion olisi ollut varmasti parempi, mutta kyllä tämänkin katsoi nukahtamatta, mutta mielikuva sympaattisesta merikarhusta vähän kyllä karisi. 3½/5.

5. Zach Braff - Going in style (elokuva)

Joululahjaksi saatuja leffalippuja oli vielä jäljellä, emmekä päässeet edelleenkään Lion-elokuvaan, niin piti mennä katsomaan jenkkikomediamoskaa, jonka tiesin jo etukäteen surkeaksi. Tarina kertoi kolmesta eläkeläisukkelista, jotka päättivät tehdä pankkiryöstön kun muuten ei hillot riittäneet. Mutta kun ei naurata jutut niin ei naurata. Positiivista oli ne elokuvan tarjoamat puolitoista tuntia unta näin unettomuuden keskellä. Se vähä mitäitse elokuvasta näin, ei ollut kuin 1½/5 -kamaa.

6. Anthony Doerr - Kaikki se valo jota emme näe (kirja)

Paksu teos, mutta lyhyitä lukuja ja helppolukuista tekstiä. Kirjailija oli väkertänyt teostaan kymmenisen vuotta ja kirjaa oli hehkutettu etukäteen kyllästymiseen asti. Toiseen maailmansotaan liittyvä kirja oli kuitenkin hyvä ja vastasi odotuksia. Kirjan kaksi päähenkilöä olivat vielä lapsia josta en niin hirveästi välitä, mutta silti kirja koukutti. 4½/5 ja lukusuositus irtoaa tästä.

7. Paula Hawkins - Nainen junassa (kirja)

Nykyäänhän aina toitotetaan, miten miestenkin pitäisi lukea naisten kirjoittamia kirjoja. Päätin kokeilla kun joku oli tätä kirjaa hehkuttanut. Ei nyt mikään maailman paras kirja - ensi alkuun jopa todella tylsä jännitysromaaniksi - mutta kyllä sen nyt kerran luki, vaikkakin juoppo päähenkilö matkusti junalla mielestäni vähän turhankin paljon. 3/5.