522# Glims

27.5.2017, Saturday, +12, Mostly cloudy, Espoo

Glims, Espoo.

Meidän oli varmaan jo parin vuoden ajan pitänyt käydä Pp:n kanssa Espoon Glimsissä. En oikeastaan edes muista minkä vuoksi, mutta aiheeseen liittymä muistutus on pyörinyt puhelimessani ikuisuuden. Mikään talvikohde tuo ei ole, ja toisekseen aukiolojen vuoksi arkena vähän hankalasti tavoitettavissa oleva paikka, joten siksi tämän bongaaminen oli lykkääntynyt näinkin kauaksi. Toukokuinen lauantai sopi tähän hommaan kerrankin kuin nyrkki nenään, joten päätimme käydä katsastamassa tuon viimein alta pois. Kyseessä on siis Espoon kaupunginmuseon ylläpitämä vanha maatila Bembölessä, heti siinä Jorvin sairaalan vieressä.

Talomuseo Glims.

Päärakennus.

Paikka löytyi helposti, joskin navigaattoria käyttämällä, osoitteesta Glimsintie 1. Parkkipaikalla oli tilaa, muutamia autoja täällä sentään oli. Kävelimme päärakennukseen, josta ostimme liput, 4€ / aikuinen. Virkailija jakoi alueesta piirretyn kartan, joskin suomenkieliset painokset olivat jo loppuneet, joten kielivalikoimissa olivat vain englanti ja ruotsi. Päärakennus oli melko pieni, sellainen vanhanajan rakennus. Siellä oli jonkinlainen muutaman huoneen maatilaeläinnäyttely, joka nyt ei ihmeitä tarjonnut.

Alueen kartta.

Sen jälkeen siirryimme piharakennukseen, joka taisi olla sekin 1800-luvun tönöjä. Sellainen vanha puutalo, jossa dunkkasi karseasti homeelle. Voi vain kuvitella miten kylmiä luukkuja tällaiset asuinsijat ovat olleet pari sataa vuotta sitten. Sisustus oli vanhan ajan mööpeleitä, aika pelkistettyjä. Sänky oli sellainen minikokoinen, jossa mahtui kääpiö koisimaan korkeintaan sikiöasennossa. Sitten oli vain pöytää ja jonkinlaista kippoa ja kappoa. Liekkö olleet asukkaat sitten lestadiolaisia tms, kun ei näkynyt telkkaria huoneen nurkassa ja onkohan ollut 4g-verkkoakaan?

Residenssi.

Entisaikojen mööpeleitä.

Pullo pöytään ja kortit esiin.

Pihan toisella puolen oli jonkinlainen liiteri, jossa oli entisajan työkaluja, myllynkivi ja muuta sellaista, joita nykyajan ihmiset eivät osaisi käsitellä. Jotain pientä näprättävää ja koottavaa siellä olisi ollut lapsenmielisille.

Jatkoimme eteäpäin ja saavuimme kahvilaan. Ennen muunnoin oli säädös, jonka mukaan kievarissa oli oltava vähintään kahta eri viinaa sekä olutta, mutta ilmeisesti tämä pykälä oli rauennut, sillä kippolassa ei tarjottu miestä väkevämpää, eikä sitä totta puhuakseni olisi nyt niin tässä vaiheessa kaivannutkaan. Aamukaffet olivat jääneet väliin, joten sen korjaamiseen oli kuitenkin oiva tilaisuus. Pp otti laihahkon pussikaakaon. Joimme juomat ulkona ja ihmettelimme pihalla kirmaavia kakaroita. Taivas oli vetäytymässä pilveen, olisi voinut olla lämpimämpikin keli.

Kahvila.

Katsastimme sitten vielä "milk roomin" - ei sitä nyt navetaksi voinut kutsua kun ei ollut tilaa lehmille, mutta jonkinlainen maidon käsittely- ja säilytyslaitos se lieni? Täytyy tunnustaa, etten ole ihan perillä näistä toukohousujen meiningeistä yms agraarihommista, mulle riittää kunhan saa kaupasta paketissa jauhelihaa ja kahviin blandista. Kana-aitaus oli vielä tyhjillään jonkun säädöksen takia, kuulemma vasta 1.6. alkaen sai tuoda kanaset ns. ulkoruokintaan. Tulipaloriskin vuoksi hieman pidemmälle pihapiiriin oli bygätty riihi, jossa entisaikaan säilytettiin viljaa. Nyt oli tönö tyhjillään.

Pihapiiri.

Pihapiirissä oli vielä suljettu kaivo, jonka toimintamalli ei meille aivan auennut. Muistan kuitenkin jo 80-luvun maitopurkeista nähneeni vastaavan laitoksen ja miettinyt asiaa jo silloin. Sitten oli vielä hevostalli ylisineen ja karsinoineen ja jonkinlainen infopläjäys kehruulaitteista ja -tekniikoista.

Kaivohomma. Mitenhän tuo pitkä vipuvarsi oikein toimii?

Ylisillä olevia kehruukamoja.

Pihapiirissä oli aitaus, jossa käyskenteli kolme koinsyömää lammasta. Nämäkin aterioivat ruohoa sen verran kaukana ihmisistä, ettei niitä päässyt lähempää näkemään, saati paijaamaan. Tien toisella puolen oli romutettu isohko keinu, siitä oli enää pöllit jäljellä. Vieressä oli kivistä tehty labyrintti, joka oli jäänyt sekin ajan syömähampaiden uhriksi. Kauempana pihapiiristä oli vielä Tilkki-Vihtorin mökki. Ei hajuakaan mikä sellainen oli. Pieni punainen ja jo ränsistynyt tupa huonosti hoidetulla piha-alueella. Sisään olisi päässyt klo 13-15 välisenä aikana, mutta emme jaksaneet jäädä tuota odottamaan. Jäi vähän mysteeriksi mikä funktio tällä oli aiemmin ollut tai minkälainen ukko kyseessä.

Koinsyömiä lammaksia.

Tilkki-Vihtorin maja.

Kyllähän tämän Glims-kierroksen nyt otti ulkoilun kannalta mutta ei mikään viiden tähden nähtävyys. Vähän jopa floppasi ja odotin ennakkoon enemmän. Jonkinlaisena lammasfanina suurin pettymys oli elikoiden vähyydessä. Kokonaisarvosana sellainen 2/5.

Bonuskuvana kebabbilasta hakemani lounas, joka oli myös 2/5.