335# Praha, 1

Joo, elikkä tervetuloa sit taas, elikkä nyt olis sit vuorossa tää Tsekkoslovakia, tää Praha. En oo muuten ennen ollu Tsekeissä, joten tää olis 25. maa, jossa oon käyny. Ja matka suoritetaan yhdessä PE:n kanssa. Juu. Jos sit alotettas tää saatana.

30.5.2014, Torstai

+9 Wet, Prague, Czech Republic

Oli helatorstai, ja näppärästi tästä sai sellaisen pisemmän viikonlopun kehitettyä, eli reissuun siis. Oltiin PE:n kanssa katsottu Prahaa jo pääsiäiseksi, mutta se tuli liian nopeasti. Eipä sillä, että kumpikaan olisi mitään etukäteisvalmisteluja juurikaan tehnyt. Rahaa oli vaihdettu (Tsekeissä oli käytössä koruna), ja opaskirjat lainattu kirjastosta, joskaan kumpikaan ei niihin ollut ennättänyt perehtyä.


Aamulla klo 6.30 herätys. Äkkiä aamiainen naamariin, Hesarin lukua. Laitoin PE:lle viestin, oliko hän jo matkalla kentälle - tarkan markan ukkona hän ilmoitti menevänsä bussilla kentälle, vaikka joutuisi heräämään vielä aiemmin. Kuittausviesti tuli kotvan kuluttua; oli nukkunut pommiin joten taksimatka oli hänelläkin tiedossa.


Tilasin taksin seitsemältä, jouduin sitä hetken verran sateessa vartoomaan. Plunssainen papparainen sitten lopulta tulikin. Maksoi 42€.


Kentällä odottelua vartin verran, ennen kuin PE ennätti paikalle. Meillä oli pelkät reput, ja check in oli tehty edellisiltana netissä, joten ei tarvinnut jonotella sitten muuanne kuin turvatarkastukseen. Siihenkään ei ollut juuri jonoa.


Käytiin ottamassa lähtökaljat, nähtiin Michael Monroe, vai mikä se levoton jätkä on telkkarissa joka höpisee outoja?


Koneessa meillä oli peräkkäiset paikat, vierekkäisiä ei saatu kun tehtiin check in sen verran myöhään. Molemmilla oli vierustovereina joku pariskunta maalta. Pitkästä aikaa mulla kuitenkin ikkunapaikka. En juuri ikkunapaikoista tykkää, kun sieltä on niin vaikea könytä vessaan, ja mulla on joku ihme neuroosi kun ei tarvitse olla kuin 10 minuutin lento niin veesee kutsuu.


Matka kesti pari tuntia. Aamiaisleipä tarjottiin, oli semmoinen kalkkunaleipä, ihan ok. Tilasin shamppanjan, semmoinen kuuluu lennolla juoda. PE tyytyi ilmaiseen kahviin.


Aikataulussa laskeuduttiin, perillä odotti pilvinen, +9 asteinen keli. Ei paljoa puuttunut että olisi alkanut satamaan. Miten voi olla niin kylmää kesän kynnyksellä, jopa keskisessä Euroopassa?


Matkalaukkuja ei tarvinnut tietenkään jäädä odottelemaan, vaan käytiin vessassa ja sitten etsimään tuloaulasta Public Transport-tiskiä. Se löytyikin verrattaen helposti. Ostettiin siitä suoraan kolmen päivän lippu julkisiin liikennevälineisiin, maksoi muistaakseni 310 korunaa, eli n. 12€. Lippu pitää muistaa leimata ensimmäisellä kerralla, muuten on sakkokeikka.


Bussi lähti tulokerroksesta, mutta jotenkin osattiin eksyä siinäkin ja mentiin kerrosta ylemmä kun peesattiin vain muita turisteja. Muuten bussi löytyi helposti; täyteen se tuli, mutta saatiin viimeiset istumapaikat haitaribussin takaosasta. Bussin numero oli 119, ja se meni Dejvickan metroasemalle, matka kesti noin 20 minuuttia.


Prahassa on kolme metrolinjaa, ja vain muutama risteysasema. Pääsimme vaihtamatta suoraan hotellimme pysäkille, Jiribo Z Podebrad-pysäkille. Täytyy kyllä sanoa, että tsekkiläiset nimet tuottivat hankaluuksia, oli kyse sitten kadunnimistä tai metroasemista.


Käveltiin 100 metriä, ja löysimme hotellimme Residence La Fenicen, tosin pääsisäänkäynti oli niin huomaamattoman näköinen, että kävelimme aluksi ohi! Respa oli niin ikään niin ahdas, että jos jonotti tiskille niin hotelliin menijät eivät mahtuneet kävelemään takaa ohi hissille. Hotelli oli italialainen ja henkilökunta samaten; kysyivätkin puhummeko italiaa. Passi skannattiin, ja vähän siinä joutui respa tekemään paperitöitä, ja saimme sitten avaimet - ne olivat sellaiset isot rauta-avaimet, ei edes avainkorttia. Jösses.


Huoneemme oli kuudennessa eli ylimmässä kerroksessa. Yllätys oli meillekin, että se oli huoneistohotelli. Pieni eteinen, iso keittiö, pieni huone, suihku / Wc, ja isompi makkari. Täällä oli vain ns. homovuode, mutta koska emme PE:n kanssa semmoisia ole, niin päätimme yhteistuumin, jos toinen nukkuisi vuoroöinä pienemmässä huoneessa olevalla sohvalla. Sohva oli onneksi sen kokoinen, että siihen mahtui aikuinen mies nukkumaan suoriltaan, mutta lakanaa ei tosin ollut. No, paska näistä, eihän tänne nukkumaan oltu tultukaan.

Tsekkoslovakialainen näkymä hotellihuoneemme ikkunasta.

Lähdimme kylille. Unohdin Buranat, sateenvarjon ja kameran hotelliin, kaikkia näitä olisi tarvittu. Sade alkoi lähes sillä siunaamalla minuutilla kun astuimme hotellilta kadulle. Kävelimme kuitenkin sinnikkäästi noin 10 minuuttia, kunnes löysimme pubin, josta sai ruokaakin. Vähän oli aluksi arpomista, kun ei tiedetty kuuluuko meidän mennä pöytään istumaan vai tekemään tilaus tiskille? Oikea vastaus pöytään istumaan.


Tilasimme kummatkin hampurilaisateriat. Pihviä olisi voinut paistaa enemmänkin, mutta ihan oli hyvä. Ainoa mikä häiritsi oli röökinsavu. Aika outoa että täällä sai vielä blaadata baareissa?


Edelleen satoi, ja otimme ratikan. Se ei kauheasti hyödyttänyt, sillä se kiersi väärään suuntaan heti seuraavasta risteyksestä. Vaihdoimme toiseen ratikkaan, mutta se ei kannattanut sen enempää, sekin lähti täysin väärään suuntaan. Päätimme sitten kävellä sateesta huolimatta. Poikkesimme matkan varrelle osuneeseen kirkkoon.

Ripaus Suomea.

Vatupassi tainnut jäädä arkkitehdiltä kotia?

Jatkoimme kävelyä. Suuntimat olivat vähän hakusessa, ei oikein edes tiedetty mitä olimme etsimässä. Löysimme räkälän, jossa ostimme bisset. Siinä vähän mokasimmekin, kun unohdimme antaa tipit. Tsekeissä tippien antaminen baarissa on aika lailla must. Tippi annetaan niin, että kerrotaan paljonko haluaa maksaa - ei siis odoteta rahaa takaisin ja annetta tippiä siitä. Pari kännistä keski-ikäistä muijaa dokas siinä täysillä, ja imivät röökiä ketjussa. Kauhea paikka.


Kävelimme Mustekin metroasemalle, joka oli yksi kolmesta risteysasemasta. Vähän aikaa oltiin hukassa kun ei löydetty yhdyskäytävää; piti mennä ensin B-linjan laiturialueelle, josta lähti sitten erillinen yhdyskäytävä A-linjalle.

Bajamajat.

Metrossa sitten tuli lipuntarkastajat; niillä oli semmoinen harmaa uniformu, ja jotain merkkiä ne siinä näytti. Ei oltaisi varmaan tajuttu niitä edes tarkastajiksi, ellei edessämme ollut ukkeli olisi näyttänyt niille lippuaan ensin. Tarkastajat tarkistivat vain turistien liput; muut jäivät rauhaan. Eikö semmoinen ole rasismi? Yhdellä vanhalla turistipariskunnalla ei lippua ollut tai sitä ei oltu leimattu, ja he jäivät asiaa asemalle selvittämään. Eiköhän siinä sakot tulleet, jotka pitää maksaa heti (epäilen, mahtaako mennä lipuntarkastijen taskuun).


Etsimme pienen kaupan hotellin läheltä, jota piti pieni aasialaisnainen. Vesi ja olut olivat erittäin halpoja. Me ei oltu varmoja, voiko vesijohtovettä juoda, joten varmuudeksi ostimme vedenkin (todennäköisesti voi juoda). Olimme nähneet aiemmin kylillä Tescojakin, joka hämmästytti meitä molempia. Siellä olisi ollut varmaan parempi valikoima muutenkin, mutta tämä sai kelvata.


Hotellilla pidettiin sadetta ja otimme yli tunnin päikkärit. Kuudelta lähdimme jälleen ulos; edelleen satoi, joten emme jaksaneet lähteä kaupungille. Löysimme mukavan pubin jossa otimme alkukaljat ja sitten kävimme syömässä viereisessä ruokaravintolassa. Otin wienerschnitzelin. Se oli ihan kohtalaista, mutta mitään herkkuja emme odotelleet Prahasta löytävämme. Halpaa se oli.


Sitten vielä tyylikkääseen ravintolaan kaljoille, jossa oli pokkurointia myyjien osalta mutta niin oli hintaakin. Yhdet paukut maksoivat saman verran kuin illallisemme. Hotellille palasimme klo 23, surffailimme nopealla Wi-Fillä. Televisiokin oli, mutta ei sieltä tullut kuin tsekkiläisiä ja italialaisia kanavia.

Outoja tauluja prahalaisessa ravintolassa.