334# Murhamysteerit

Mua on aina kiehtonut se Bodom-järven murhamysteeri oudon mystisellä tavalla, ja tuskin olen ainoa. Syynä tietysti se, että murhaajaa ei koskaan saatu kiinni tuomiolle. Aihe palasi taas mieleeni kun luin lehdestä, että aiheesta oli elokuvaa kehitteillä. Omituista, ettei siitä ole aikaisemmin elokuvaa tehtykään. Elokuvasta innostuneena huomasin jääneeni taas tuntikausiksi Bodomin murhista googlaamaan. Harmi kun esimerkiksi Youtubessa materiaalia aiheesta on sangen vähän.

Murhan tunnustaneita on 'muutamia'. Kymmenen vuotta sitten aihe nousi uudelleen tapetille, kun verilöylystä selvinnyt Nils Gustafsson joutui (uudelleen) epäiltyjen listalle. Loppujen lopuksi juttu painui kasaan, jättäen kuitenkin kommentit "Tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli [linnaa]", ja "olen syytön, ja sillä sipuli" tapauksen ylle leijumaan.

Törmäsin samalla myös toiseen, lähes vastaavantyyppiseen murhenäytelmään, jossa surmansa hirvittävällä tavalla saivat kaksi naista, vain vuotta ennen Bodomia Heinäveden Tulilahdella. Selkäpiitä karmiva juttu tuokin. Tulilahden tapauksessa eräs epäilty saatiin murhat jo hetkeksi tunnustamaankin, mutta veti myöhemmin tunnustuksensa pois. Epäilty teki myöhemmin itsemurhan vieden mahdollisen totuuden mukanaan hautaan.

Kolmas keissi - joka minua ei jostain syystä kiinnosta niin paljoa kuin nämä kaksi muuta, on Kyllikki Saaren murha. Mutta aion perehtyä tapaukseen paremmin. En ole mikään dekkarien ystävä, mutta näissä on aivan omalaisensa innostavuus. Mielenkiintoista on ollut lukea sen aikaisista tutkimusmenetelmistä, ristiriitaisuuksista, epäiltyjen alibeista, yksityiskohdista, yhdistävistä tekijöistä. Miksi osa uhrien omaisuudesta vietiin tai kätkettiin pitkien matkojen päähän - miksi naisen kengästä saattoi löytyä tuntemattoman miehen sukka, joka oli yhdistetty mustalla villalangalla kaulahuiviin? 

Aikaa on kulunut, ja todennäköisesti murhaaja(t) ovat seuranneet uhriensa esimerkkiä - kuolemalla. Ja vaikka nykyään murhajuttuja saa lukea päivittäin lehdistä, niin mikään ei jää niin elämään kuin nämä selvittämättömät keissit vuosikymmenten takaa. Kehitys on mennyt eteenpäin, ja nykyäänhän ei ratkaisemattomia murhakeissejä varmaan kovin paljoa ole? Aika isolla prosentilla niitä tuppaa poliisit meinaan ratkomaan. Ja suurimmaksi osaksi henkirikokset taitavat olla nykyään kännisten pikaistuksissaan tehtailemia, jolloin syyllistä ei tarvitse kovin kaukaa hakea.

Kesemmällä voisi tehdä vaikka ekskursion Bodomiin. Itse asiassa, piti mennä jo 18-vuotiaina sen aikaisen kaverini kanssa sinne telttailemaan, mutta äitee ei päästänyt. Viime kesänä mökkeilin Enonkosken ja Heinäveden läheisyydessä, ja tuli tuon Tulilahden ohikin mentyä tietämättä alueen synkästä menneisyydestä mitään. Harmi, olisin kyllä ehdottomasti poikennut.

Edit: No joo, Auer-case voisi tietysti olla nykypäivän Bodom. Mutta jotenkin... siitä puuttuu sellainen... tietynlainen salamyhkäisyys ja ristiriitaisuus, ehkä siksi kun epäiltyjä ei ole muita kuin rouva Auer?