336# Praha, 2

30.5.2014, Perjantai

+15 Sunny intervals, Prague, Czech Republic

Heräsimme klo 8. Yö oli tuntunut pitkälle, outoja unia ja varsin katkonaista unta.

Hotelliin kuului aamiainen, joten käytiin alakerrassa syömässä sellainen pois kuleksimasta. Se oli semmonen seisova pöytä-jutska, oli yllättävän hyvä, paljon eri vaihtoehtoja. Oltiin lähinnä varauduttu tyyliin croissant & kahvi-comboon. Aamiaisella törmäsimme myös suomalaiseen pariskuntaan, jotka olivat viimeistä aamua Prahassa. Haukkuivat kelit maanrakoon.

Ennen kaupunkikierrosta päätin kokeilla aamusuihkua. Suihkukaappi oli kenkälaatikon kokoinen. Ensiksi sai 5 minuuttia lorotella vettä, että alkoi vähän lämpimämpää vettä tulemaan. Sitäkään iloa ei riittänyt puolta minuuttia kauempaa, ja lopulta vedentulo lakkasi kokonaan. Hmph.

Ei satanut enää, mutta muuten oli pilvinen ja varsin synkeännäköinen keli. Otettiin A-linjan metro Malostrankan asemalle ja kävelimme kohti Prahan linnaa. Sinne oli aika helppo löytää hotellilta saadun kartan avulla, joskin linna oli mäen päällä ja sinne oli jonkin verran kapuamista pitkin rappusia ja ylämäkeä. Itse linna ei ollut "linna" niin kuin esimerkiksi Turun linna, vaan muureilla ympäröity alue, jossa oli vanhoja rakennuksia, St. Vituksen kirkko yms. Se oli bykätty jo 800-luvulla, silloin kun Praha alkunsa sai.

Prahaa.

Ryysis oli valtaisa, turisteja oli kaikista maista, ehkä eniten Kiinasta ja Italiasta. Kiersimme linnan alueen. Sisäänpääsylippu vaadittiin moniin paikkoihin, meillä ei semmoista ollut emmekä olleet edes aivan varmoja mistä sellaisen olisi saanut ostaa. St. Vituksen kirkossa kävimme, se oli sentään ilmainen (joihinkin kirkkoihin oli sisäänpääsymaksu - siihen mäkin sentään vetäisin jo kapitalismin rajan). Sen jälkeen kävimme hörppäsemässä kahvit erittäin kolkossa kahvilassa, jossa ei ollut oikeastaan muuta kuin pöydät, pari kovaa penkkiä ja ankea betoniseinä.

St. Vitus Cathedral.

Kävelimme hetken aikaa linnaa ympäröivässä puutarhassa, ja lähdimme sitten laskeutumaan taas rappusia pitkin alas kaupungille, joskin eri suunnasta kuin aikaisemmin. Löysimme mukavan baarin jossa tosin ei ollut ainuttakaan asiakasta, mutta se ei vaikuttanut kusetukselta. Joimme oluet ja hetken päästä baari täyttyikin ihmisistä. Ilmeisesti muutkaan eivät uskaltautuneet sisään ennen kuin näkivät baarissa muitakin asiakkaita.

Virkistävän oluen jälkeen huomasimme sään parantuneen, aurinko teki varovaisia kurkistuksia pilvien takaa. Jatkoimme eteenpäin ja saavuimme Kaarlen sillalle, joka oli kuuluisin Vltavan ylittävistä silloista. Se oli tupaten täynnä ihmisiä. Meitä oli varoitettu taskuvarkaista, eikä epäilystäkään etteikö sellaiset olisi juuri täällä, väentungoksessa. Joten lompsat ja puhelimet oli aikapäivää sitten haudattu takin syvempiin taskuihin.

Kaljalläkäynti kostautui ja iski kusihätä. Menimme sillan toisella puolen olevaan turisti-infoon, jossa sai lorotella 20 korunan edestä, joskaan emme maksaneet mitään kun portti oli juuri sillä hetkellä deaktivoitu pois käytöstä. Kamala jono vessaan kyllä olikin; lähinnä naisten vessaan mutta mimmit olivat ilmeisesti kyllästyneet ja menneet buukkaamaan myös miesten vessat :S

Tällä kertaa mainos ei kuseta vaan päin vastoin.

Menimme kidutusmuseoon, jota oli opaskirjassa suositeltu. Sisään maksoi 150 korunaa / naama (n. 6€). Se oli kolmessa kerroksessa, ja ihan mielenkiintoinen, kannattaa käydä. Valokuvata ei saanut, mutta räpsimme silti muutaman kuvan. Kidutuslaitteet olivat keskiajalta, mukana muutama tuoreempikin kampe. Kyllä ihmiset ovat olleet sitten uskomattoman raakoja. Mielikuvitusta niihin oli käytetty. Mieleen jäivät ainakin rautatanko, jonka pää työnnettiin perseeseen samalla kuin jalkoihin sidottiin painot, ja kanki upposi aina vaan syvemmälle ja syvemmälle puhkaisten lopulta suolet ja rautangon pää tuli ulos suusta. Toinen aika karski "laite" oli kun ihminen sidottiin jaloistaan roikkumaan orrelle ja sitten sahattiin pienen matkaa palleista kohti napaa. Koska veri pakkautui päähän, niin uhrilta saattoi kestää päiväkausia kuolla tähän toimenpiteeseen. Hiljaiseksi vetää.

Vempele kidutusmuseossa.

Kävelimme Kaarlen aukiolle, söimme makkarat ja leivät katukioskista. Toivoimme ettei niistä tulisi oksennustautia. Sitten löysimme taas hiljaisen pubin jossa nautimme oluet, ennen kuin palasimme hotellille lepäämään. Aasialaiskaupasta hankimme täydennystä jääkaappiimme.

Otimme päikkärit ja lähdimme sitten illansuussa jälleen keskustaan. Etsimme hetken aikaa ruokaravintolaa. Lopuksi päädyimme juuri sellaiseen paikkaan, johon ei olisi pitänyt jäädä. Kaarlen aukion ympärillä oli juurikin näitä kalliita vedätyspaikkoja, jossa ruoka oli aika skeidaa ja palvelu ala-arvoista. Sisätiloissa ei ollut edes tilaa, joten illastimme Hotel U. Princen terassilla. Meidän kohdalla ei ollut edes lämmitintä, kaasu loppu. Oli kylmä, tarjoilu oli hidasta, ruoka oli kylmää ja sitkeää. Tilasin lammasta mediumina, mutta se oli kyllä täysin kypsää; vaikka liha oli ilmeisen kauan pannulla viipynyt niin oli pöytään tuodessa jo täysin haalistunut. Lasku oli aluksi väärin ja siihen oli muutenkin lisätty kaikenlaista vedätystä. Tipit voi jättää tuollasissa baareissa ihan kylmästi veks.

Vähän aikaa kävelimme ja menimme Zephyr-nimiseen baariin juomaan Long Island Ice Teat. Sekin maistui pelkälle Ice Tealle. Kaiken huipuksi musiikki alkoi soimaan vielä niin helvetillisellä volyymillä, että keskustelusta ei tullut mitään, joten vaihdoimme baaria vastapäiseen Vodka Bar Propagandaan. Nimi oli arveluttava ja lisäksi se oli vielä kellarikerroksessa ja sinne maksoi 50 korunaa sisäänkin. Sitä oli kuitenkin googlen mukaan kehuttu joten uskaltauduimme sisään. Sisäänpääsymaksun hintaan sai drinkin vodkaa.

Alakerrasta ostimme kaljaa. Paikka oli ahdas, täynnä ihmisiä.Ja aika junnupaikka, nuorisopaikka. Soitti siellä joku livebändikin. Meitä haittasi röökinsavu; sitä oli niin paljon, että happipitoisuus pyöri maltillisissa lukemissa. Ilmanvaihtoa ei ollut ollenkaan, kaikkialla sai tupakoida ja asiakkaat pitivät huolen, että niin myös tapahtui. En tiedä ajoiko meidät lopulta sieltä pois kuumuus, tupakansavu vai myöhäinen ajankohta, mutta vaatteet ja kroppa haisi niin kauhealle röökille, että pahaa teki. Luojan kiitos sivistysmaiden tupakkalaille.

Kaarlen aukio.

Metro vielä kulki ja pääsimme kotipysäkillemme. Kävimme vielä hotellimme lähellä olevassa siistissä baarissa ottamassa yömyssyt. Baari meni kiinni klo 24, mutta saimme istuskella vielä yli puolen yön ennen kuin myyjä kiikutti laskun pöytään. Sitten hotelliin jossa vielä hetki ihmettelyä ennen maatemenoa.

Metroasema.