337# Praha, 3

31.5.2014, lauantai

+15, Sunny intervals, Prague, Czech Republic

Herättiin vasta puoli yhdeksän jälkeen. Yöllä kuului jos jonkinlaista kolinaa, ölinää, rikkoutuneen lasin kilinää. Omituiset hämähäkkiunet vaivasivat.

Ensiksi aamiaiselle, suomalaisia ei tällä kertaa näkynyt, mutta meluavia saksalaisia kyllä. Miksi pitää meluta, sitä mä en tajua? Ymmärrän vielä jos on känniläinen, niin ei kuule - "antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä", jne. Mutta että jokainen huutaa toistensa päälle aamiaissalissa niin, ettei omia ajatuksiaan kuule. Just niin, paskat muista. Koska tuppisuina jurottavia pidetään idiootteina, vai miten se oli?

Lähdimme juutalaiseen kauunginosaan ja tarkoitus oli mennä hautuumaalle, kun sitä oli opaskirjassa kehuttu vierailun arvoiseksi. Hautausmaalle maksaisi sisään, mikä oli mielestäni taas kapitalistin sikailua. Sama juttu oli moniin kirkkoihin.

Hautuumaa-alue löytyi helposti, mutta se oli kiinni lauantaisin, synagogat samoiten??!! Sama juttu juutalaisina pyhäpäivinä. Kyllä taas jonkin verran vitutti; myöhemmin tarkistimme opaskirjoista, ja kyllähän se oli siellä pienellä mainittu, mutta eipä tullut luetuksi.

Päätimme sitten tehdä pienen kävelyretken. Ylitimme Vltavan Kaarlen sillan vastakkaista siltaa pitkin ja kävelimme hetken aikaa puistoissa ja joenranta-alueella. Poikkesimme myös sellaisella pienellä saarekkeella. Aurinko paistoi ja oli ihan mukava keli. Keskieurooppalainen tunnelma.

Kaarlen silta.

Kävimme epäilyttävässä baarissa juomassa tuopit. Olimme ainoat asiakkaat, muita asiakkaita ei tällä kertaa tullut edes jälkeenpäin. Kaksi kaljamahaista äijää tarjoilivat oluet - olisivat myyneet lisääkin, mutta tyydyimme yksiin - polttivat koko ajan tupakkaa ja katselivat tennistä telkkarista. Työ vaikutti helpolta.

Palasimme jälleen Kaarlen aukiolle, ja kävimme bongaamassa vieressä olevan Astronomisen kellon, joka oli jäänyt edelllisenä päivänä jostain syystä näkemättä. Aika vaatimattoman näköinen hökötys. Tasatunnein kello lyö, ja kellon edessä on aina iso turistilauma tapahtumaa ihmettelemässä. Nyt kello oli juuri lyönyt, joten emme jaksaneet jäädä sentään tunniksi sitä norkoilemaan.

Astronominen kello.

Kävimme Hootersissa hankkimassa silmän-ja vatsankin ruokaa. Ruoan laatu oli niin ja näin, mutta olihan ne tarjoilijat viehättäviä; tipata piti tietysti vähän reiluummin. Na Prikope-ostoskadulta koitimme löytää kommunistista museota, mutta olimme jättäneet opaskirjat hotellille, jossa kadunnumero olisi mainittu. Emme löytäneet ilman. Harmi.

Otimme metron suoliston oireilessa kotipysäkillemme, mutta päätimmekin käydä lähistöllä olevassa Zizkovin tv-tornissa ensin. Se oli ruma kommunistinen hökötys neukkuajoilta, jota paikalliset inhosivat, ja ruma se todellakin oli. Sen tarkoitus oli entisaikaan häiritä länkkäritv-asemien lähityksiä. Niin tai näin, nyt sinne pääsi sisään 180 korunalla (n. 7€) / naama. Näkymät olivat ihan ok:t, mutta ei mikään hääppönen kokemus. Mitään karttaa tms ei juuri ollut, joten oli vaikeuksia jopa bongata kaupungin päänähtävyydet. Näköalaravintolakin oli kiinni, joten vähän tuo floppasi; ei ainakaan kauempaa kannata lähteä katsomaan.

Näkymä Zizkovin tv-tornista.

Tornin juuressa oli kuitenkin aukioleva terassi (kävimme kävelyllä jo torstaina jolloin terassi - ja torni olivat kiinni, kenties sade oli pakottanut nämä sulkemaan), ja joimme siinä oluet. Ilma oli lämmin. Katselimme ihmisiä. Tsekkiläiset ihmiset olivat aika rumia; melkeinpä rumempia kuin suomalaiset jos näin voi sanoa.

Paluumatkalla kävimme vielä viinakaupassa ihmettelemässä hintoja. Viinakauppoja tuntui olevan täällä kaupungin laitamilla enemmänkin, joten tarjonnasta ei ollut ainakaan pulaa. Mutta ei brenkku mitenkään erityisen halpaa ollut, litra Finlandia-vodkaakin maksoi 389 korunaa ~ vähän alle 20€.

Hotellissa kamppailua suihkun kanssa, joskin se toimi aavistuksen verran paremmin kuin edellisenä aamuna. Lepuutimme jalkoja ja otimme vielä oluet jääkaapista. Seitsemän jälkeen lähdimme keskustaan. Ilta oli kaunis, joten päätimme kävellä. Hotellin respa oli sanonut, että kaupunkiin kävelisi reilussa vartissa ja matka olisi alamäkeä, joten ei pitäisi olla mikään paha rasti. Eihän se sinällään ollutkaan, mutta 10 minuuttia talsittuamme iski taas aivan tajuton kusihätä. Tulimme Muzeumin metroasemalle, jossa kävimme heittämässä kepilliset 10 korunan hintaan. Assan kassana toimi varmaan 80-vuotias mummeli, joka koisasi täyttä päätä. Kyllä helpotti.

Sen jälkeen alkoi taas epätoivoinen ravintelin etsintä. Lopulta löysimme italialaisen, jossa kumpikin kuvitteli saavansa syödäkseen jotain. Piti istua taas ulkona, mutta nyt oli lämpimämpää kuin edellisenä iltana. Mä otin pizzen; mä en tiedä kuinka monta kertaa sanoin, että ei sieniä, ja paskiainen siinä nyökytteli, mutta kun ruoka tuli niin olihan ne saatanan sienet siinä. Kyllä suututti. Pizze olisi ollut muuten ihan hyvä, mutta sienien takia arvosana 0/5. Pizzen teko kesti kuitenkin 45 minuuttia, joten ei siitä olisi voinut valittaakaan, kun toinen olisi kerinnyt tylsistyä uusintapaiston aikana kuoliaaksi. Keräsin sienet mielenosoituksellisesti lautaselle kekoon, ja tarjoilijalle taas 0 korunaa tippiä. PE otti pork tenderloinit; ruoka oli ollut ihan hyvää mutta kovin vähänlaisesti.

Juna-asema.

Käveltiin ympäri vanhaa kaupunkia, poikettiin kaljalla Al Caponessa ja Konviktissa. Ensimmäisessä aivan järjetön röökinsavu + kuumuus, toisessa kova meteli ja joku sellainen iso koira pyöri siellä asiakkaiden seassa nuuhkimassa. Omistajasta ei tuntunut olevan kellään tietoa.

Otettiin metro hotellille, mutta emme päässeet enää mihinkään baariin sisään, olivat kaikki menneet kiinni puolen yön maissa. Kaupatkin olivat niin ikään kiinni ja hotellin jääkaapista olut loppu, joten ilta päättyi hieman masentuneissa merkeissä.