304# Pre-Väliamerikka

Huh, alkaa näyttämään, että kiireisistä joulun välipäivistä on melkein ainakin selvitty kunnialla. Töissä tietysti ollut jumalatonta kiirettä, vuodenvaihde aina tuottaa semmoista. Mutta enää tämä keskiviikkoinen duunipäivä, ja sitten voi jäädä vähäksi aikaa lomalle. Koska tammikuuhan on... ennen kaikkea rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa? No ainakin lomailun... tämän oli siis tarkoitus olla vidhuilua teille arkiseen aherrukseen palanneille, mutta epäonnistuin pahasti, myönnettäköön.

Eli, siis, viimeinen duunipäivä ennen lomaa. Veikkaan, että kiire puskee kun pitää saada kaikki asiat kohtuulliseen reeriin, ettei jää mikään painamaan. Muistutuksia on varmaan nelisenkymmentä tälle päivälle, eiköhän niitä tule päivän mittaan lisää.

Ja entäs sitten kaikki matkavalmistelut? No, mulla on ollut jo viimeiset pari kuukautta hyvin epävarma tunne hampaistani, ja päätin sitten eilen viime tingassa kokeilla saisiko ajan hammaslekuriin. Sain ajan toisesta lääkäristä, minne olin alun perin ajatellut, mutta sain kuitenkin. Tietysti niilläkin siellä kiirepäivä, kun ihmiset palanneet arkiseen aherrukseen risoine hampaineen.

Kamalaahan se taas oli, mutta kiputilani olivat tällä kertaa pelkkää kuvitelmaa. Oli siellä reikiä, mutta ei kuulemma mikään katastrofaalinen tilanne, ei pitäisi särkeä minkään, ainakaan seuraavan parin viikon aikana. Ok, uskotaan. Varasin sitten jatkoajan samalla. Suu joutunee aikamoiseen remonttiin kuitenkin. Mutta se on sen ajan murhe. Ajan, lomien jälkeen, joskus hamassa tulevaisuudessa.

Suuntaan Väli-Amerikkaan, en ole koskaan aiemmin käynyt. Mielikuvat eivät ole kaikkein turvallisimmasta päästä, enkä odota kovin kehityksellistä menoa muutenkaan. Siksikään en halua tutustua paikalliseen hammaslääkärikulttuuriinkaan.

Opaskirjat jäivät tällä kertaa hankkimatta, koska olivat varsin kalliita ja hintaansa nähden huonoja. Ja onhan meillä opas, joten mitä väliä. Eiköhän tarvittavan tiedon saa sitten paikan päältä.

Kelit eivät ole luvanneet hyvää, sen mitä olen seuraillut. OK, vähän mua lohdutti kun Suomeen luvattiin perjantaina alkavan talven. Pakkasta ja lunta, hyi saakeli. Kuka sellaisessa voi elää? Väliamerikassa on ollut semmoista 18-20 astetta, joka päivä sadetta viimeisen parin viikon aikana. Ehkäpä se kylmä rintamajutska, joka Ameriikassa riehunut vaikuttaa sinne saakka? Loppuviikoksi luvattiin jo 26-28 astetta ja öisinkin 23, ukkoskuuroilla höystettynä, joten kaippa se nämä napajäätikön kelit voittavat.

Pötsi menee siellä sekaisin, siihen mä olen varautunut. Matka sisältää kauheasti bussissa matkustamista, joten en tiedä sitten miten käy ruikulivattan, varsinkin kun mulla on tuo pierutauti ollut usein hanakassa. Ja se lentomatka kestää taas yli 12 tuntia suuntaansa, käy jo sääliksi kanssamatkustajia. Ostin toki purkillisen pierulääkkeitä, mutta en usko niiden tehoon. Ehkäpä niille lentokoneen katosta tippuville happimaskeille tulee vihdoinkin jotain käyttöä?

Juu ja kaikenlaiset vedätykset, ukotukset ja taskuvarkaudet sun muut kusetukset, niitä tulee varmasti näkemään. Kun ei nyt mitenkään väkivaltaisesti tultaisi ryöstämään kaikkea omaisuutta...

Passin mä hommasin tässä marras/joulukuun vaihteessa. En ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, vanha passi oli niin paljon parempi, ja sillä alkoi olemaan jo jonkinlaista muistoarvoa kun oli ollut niin monessa maassa mukana, viisumeitakin oli passissa jo monenlaista ja maan leimoja niin ikään. Kuva vanhassa oli parempi, nimikirjoitus oli parempi. Harmi. Passin hakeminen R-kioskilta oli tosin edistyksellistä, ja poliisiasemalta piti varata netin kautta erikseen anomisaika, joten siihenkään ei mennyt kymmentä minuuttia enempää. R-kioskilla passikaapissa oli tosin jokin aikalukko, jonka avatumista piti vähän aikaa odotella.

Pakkaus on toki alkutekijöissään, mutta harvinaista kyllä se on jo aloitettu. Yleensähän tuolle riittää puoli tuntia aikaa. Sen mä kyllä huomasin, että ei mulla puhtaat vaatteet varmaan pariksi viikoksi riitä / niitä ei pysty mukana roudaamaan, joten joutuukohan sitä pesettämään kalsarinsa jossain tien päällä?

Rahaa on vaihdettu, vaikka senkin kanssa oli vähän vaikeuksia kun en tiedä mitä fyrkkaa pitää olla ja kuinka paljon. Kahden maan valuuttaa ei edes saanut joten toivottavasti siellä sitten dollarit kelpaa. Semmoinen sana muuten niille, jotka väittävät että raha ei haise, niin vaihtakaapa muutama satanen meksikon pesoiksi (vai peseta, en ikinä muista)? Ainakin ne mun rahat haisivat puhtaalle paskalle, olivat semmoisia hiettyneitä seteleitä. Yäk.

Mutta juu, kai se pitää aloittaa loppurutistus duunissa, että täältä pääsee joskus poiskin. Joten ei muuta kuin torstaiaamuna nokka kohti kankkusta (vai mikä olikaan Cancun), ja katsotaan jos saataisiin myöhemmin jotain matkarapsaa aikaiseksi.

Mitenköhän paljon mahtaa vituttaa loman jälkeen, vai onko sitten vain huojentunut arkisen aherruksen alkaessa?