Olin ajanut pyörän jo alkuviikosta duunipaikalle joten helppohan mun oli siitä keskiviikkona töiden jälkeen ajaa pari kilsaa Viking Linen terminaaliin. Matkalla tapasin vielä Pp:n, jolla oli ollut huomattavasti suurempi matka ajettavanaan, n. 20 kilsaa raskaiden kantamusten kera.
Ajettiin autokaistalle, ja meidät ohjattiin eteenpäin kuin vetoketju. Missään ei tarvinnut juuri pysähdellä, vaan pääsimme aina jonon ensimmäiseksi. Kuulimme vielä satamavirkailijan radiosta jonkun sanovan, että päästäkää ne pyöräilijät eteenpäin, ei seisoteta niitä siellä kuumassa. Uskomatonta, koko homma meni pakettiin varmaan viidessä minuutissa, ja pyörälle löydettiin hyvä parkki. Siinä oli parin muunkin ihmisen pyörät.
Vietiin kamat hyttiin joka ikävä kyllä oli autokannen alapuolella, niitä kakkoskerroksen ikkunattomia hyttejä. Mä saan semmosessa paniikkikohtauksen. Jatkoimme sitten lähes välittömästi kuitenkin kannelle, jossa oli kova jono juomapisteelle. Ilma oli eri helteinen.
Mä tilasin lonkeron ja Pp:lle kuohuviinin. Ei ollut ulkona vapaata pöytää, joten piti mennä sitten tuntemattomien sekaan istumaan. Onneksi ei tarvinnut niiden kanssa sen enempää sosialisoida.
Katsottiin siinä laivan lähtö, ja miten kippo ohitti Suomenlinnan ja seurasimme lokkeja sekä kolmea jannua jotka leikkivät vesiskoottereillaan Viking Linen aalloilla. Hurjan näköistä touhua.
Menimme Ella'siin syömään. Sellainen Bistro. Siinä sai vähän aikaa jonotella, mutta päästiin sitten syömään piffit ja kanat. Ei se nyt mikään maailman paras ruoka ollut, mutta tehtävänsä ajoi.
Sitten pubin puolelle, jossa nautittiin juomia (Irish coffeeta, olutta ja Ruska-nimistä cocktailia), katsoimme englantilaisen trubaduurin esitystä. Käytiin sitten vielä kaupassa hakemassa vähän taxfree kamaa, ja makkoomaan ehkä siinä puolen yön kieppeillä.
Heräsimme pari tuntia ennen laivan saapumista satamaan, ehdittiin siinä käymään hyvissä ajoin syömässä aamiaista ja pakkaamaan päivän mittaan tarvittavia kamoja. Sää oli täysin pilvinen ja tuntui jopa vähän kalsalta. Kävimme kysymässä Infosta millaista säätä oli luvattu; kuulemma puolipilvistä ja +20, iltapäivällä.
Menimme ajoissa autokellariin odottamaan ulospääsyä, ja vaihdoimme muutaman sanan suomalaisperheen kanssa, joiden pyörät olivat olleet samalla alueella. Heillä oli pari lasta, toinen istui äidin takana lastenistuimessa ja toinen isän takana sellaisessa kärryssä. Näytti raskaalta sekin vetojuhta.
Ulkopuolella oli heti puhallusratsia mutta onneksi vain autoille. Me pääsimme siitä heti tienpäälle ja suunnistimme kohti keskustaa. Pyörätie oli aika kapea, mutta onneksi jalankulkijat pysyttelivät omalla puolellaan. Tuntui jotenkin niin absurdilta ajaa omaa pyöräänsä ulkomailla. Eipä ole ennen sellaistakaan tullut tehtyä.
Ajoimme kohti Vasamuseettia, välillä piti katsoa kartastakin olimmeko vielä oikeassa suunnassa. Viiden kilometrin matka meni kuitenkin suht helposti ja ennen kaikkea nopeasti, joten olimme museossa melko pian kymmenen jälkeen. Ilmeisesti museo avattiin kymmeneltä, sillä vaikka siinä joutui jonottamaan niin jono ei ollut vielä läheskään niin mittava kuin poistuttaessa. Sisäänpääsymaksu oli 130 kr / naama.
Museossa meni tunti, eikä nyt ehditty kaikkea katsomaankaan, vaan aikataulutettu päivä loi oman paineensa ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Eräässä risteyksessä tapahtui jotain älytöntä kun etulokasuojani vääntyi renkaan alle lukiten etupyörän kokonaan. Onneksi sen sai väännettyä edes jotenkin takaisin käsivoimin, koska muuten tuo pyörä olisi jäänyt siihen paikkaan. Rumahan siitä tuli, mutta renkaan sai kuitenkin pyörimään ja matkan jatkumaan.
Jalkauduttiin pieneksi aikaa Skansenille ja ihmettelimme puutarhaa ja silitimme kisseä, joka puski hännällään pyöriämme vastapalvelukseksi. Sen jälkeen jatkoimme eteenpäin kohti Kaknäsin tv-tornia, joka olikin helppo koonsa puolesta paikallistaa. Sisään maksoi 50 kr. Otimme hissin suoraan näköalatasanteelle, jossa ei ollut juurikaan ihmisiä. Kuvasimme maisemat (Tukholma näytti täältä ihan samanlaiselle kuin Hesakin, eli pelkkää metsää joka puolella), kävin vessassa ja vähän aikaa siinä meni ihmetellessä. Laskeuduimme katutasolle ja söimme hieman sipsejä pahimpaan nälkään ja vissyä päälle.
Seuraavaksi ajoimme kymmenen kilometrin päähän kaupungin toiselle laidalle. Se oli ajoittain vähän vittumaisempi pätkä, koska pyörätietä ei koko aikaa ollut, piti ajaa yksisuuntaisia väärään suuntaa jne. Joku siitä taisi huomauttaakin. Vaan minkäs teet? Sitten kun pääsi pyörätielle niin matka eteni joutuisasti, eikä sellaisia haahuilijoita ollut kuten Suomessa monesti tapaa. Ajetaan siksakkia pyörätiellä tai jopa kävellään siinä pyöräbaanalla tai tehdään äkkinäisiä liikkeitä jne.
Ajoimme sellaisen valtavan korkean sillan yli lahden toiselle puolelle Långholmeniin. Etsimme vähän aikaa reittiä uimarannalle, ja viimein sellaisen pienen hietikon löysimme. Pennut olivat vallanneet sen leikkeihinsä. Uijia ei juuri näkynyt. Pp mittasi meriveden lämpötilan, se näytti melkein 20 astetta. Säätila oli kuitenkin sen verran kolea että minua siihen veteen ei saanut, mutta Pp kävi polskimassa kunnon kiepit. Kaheli :)
Kello oli jo puoli kolme joten lähdimme kohti terminaalia Söder Mälarstrandia pitkin Slussenin ohi. Aikaa oli kuitenkin vielä riittämiin joten jatkoimme muutaman kilonmetrin päähän Fåfänganin näköalaravinteliin. Sinne oli aivan järkyttävä ylämäki, ja aivan järkyttävän kallista kaljaa (tässä vaiheessa totesimme jo ansainneemme bissen ja siiderin), mutta näköalat olivat loistavat.
Puoli neljältä huristelimme mäen alas terminaaliin. Sisäänloggautuminen tapahtui helposti, mutta tällä kertaa meitä ei päästetty suoraan ajamaan laivaan sisään, vaan päinvastoin, jouduimme odottamaan koleassa kelissä tunnin, kunnes kaikki autot ja rahtikontit olivat pakattu autoon. Ja jouduimme vielä väärälle puolen laivaa, eli toisin sanoen joudumme odottamaan myös Helsingin päässä ikuisuuden kunnes laiva on purettu. Huoh. Helkkarin ruotsalaiset. Aikaa laivan lähtöön jäi kaksi minuuttia, joten suht tarkkaan nuo laivanpakkaamisetkin menivät.
Heitimme kamat kajuuttaan, ja menimme sen jälkeen buffettiin. Söimme tietysti jumalattomasti ruokaa, niin paljon kun napa veti. Joku perhe oli meidän vieressäkin, mutta emme puuttuneet toistemme asioihin. Kyytipojaksi tietysti kaljaa ja viintä. Kukkaalta en syönyt.
Vetäydyimme pieneksi aikaa hyttiin makkoomaan. Melkein 30 kilsan polkeminen ja muu talsinta oli käynyt sen verran voimille että mehut olivat aika lailla poissa.
Se pitää kuitenkin mainita, että nuo Viking Linen hissit ovat käsittämättömiä logiikaltaan. Niitä on aina kolmen ryhmissä, ja kaikki ovat luonnollisesti samassa kerroksessa samaan aikaan, täysin eri kerroksessa missä itse olet, ja jokaista hissiä joutuu odottamaan aina niin jumalattoman kauan. Ne ovat tietysti ahtaita, ja täynnä ihmisiä. Yksi sellainen kamala jutskakin siinä tapahtui, kun yhtäkkiä eräs mummo sanoi lapsenlapselleen, että "nyt sä kyllä haiset". Sen jälkeen semmonen kamala pierunhaju täytti sen hissin. Miten voi olla niin röyhkeä jo lapsena? Ja mitä tekee mummo? Luultavasti toitotti että se on tää lapsi joka haisee eikä hän, ja luuli pelastavansa tilanteen ja ennen kaikkea itsensä. Vaan mitä me muut ollaan tästä mieltä? Miten hänen tulisi vastuullisena kasvattajana toimia? No tietysti, sen sijaan että sanoo "nyt sä kyllä haiset", olisi sanonut "se on piiskareissu tämä", koska sitten me muut ulkopuoliset voisimme olla varmoja että lapsi kasvatetaan kunnolliseksi, vaikka remmi olisi jäänytkin käyttämättä. Nyt arvaamme, että asia on painettu villaisella ja piereskeliä odottaa vain uutta hissireissua.
Menimme kannelle nauttimaan vielä ulkoilmasta ja saaristosta kera Irish Coffeen ja nuotinvierestä laulettujen karaoke-esitysten. Huomaavaa oli karaoke-emännältä luukuttaa musiikki myös ulkokannelle.
Kävimme vielä kaupassa ja istuimme sen jälkeen pubissa kuuntelemassa trubaduurin melusaastetta ja katsomassa kun laiva saapui Maarianhaminaan. Lopuksi juotiin yhdet vielä siinä kasino-baarissa. Kovasti ei uskaltanut juoda koska seuraavana päivänä oli työpäivä ja pitihän ne pyörätkin ajaa kotia. Siitäkin huolimatta kello oli varmaan lähempänä yhtä ennen kuin unille päästiin. Pp esti minua pelaamassa rulettia, ja todennäköisesti säästi minulle siinä 20€.
Seuraavana aamuna heräsimme taas paria tuntia ennen laivan saapumista satamaan. Käytiin syömässä sama aamiainen kuin edellisenäkin aamuna. Sen jälkeen suuntasimme kannelle katsomaan lähestyvää Helsinkiä. Aurinko paisteli taas pilvettömältä taivaalta, mutta toisaalta oli aika paljon viileämpi kuin lähtiessä.
Pakkasimme loput kamat ja menimme painavien veskojen kanssa autokannelle, ja saimmekin odottaa melko tovin laivan saapumista satamaan. Toisaalta kun ovet avattiin niin ulos päästiin suht nopeasti. Varsinkin kun etuilimme varsin röyhkeäsi ensimmäisten joukossa ulos. Fillari oli tässä lajissa omiaan.
Minä lähdin siitä istumalta töihin, Pp lähti polkemaan pitkää urakkaansa kotiansa kohti. Loistava reissu oikeastaan kaikin puolin; ei edes kolhittu itseämme eikä muita ja Tukholmasta sai paljon enemmän irti kuin jalkamiehenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti