271# Juhannuksena, osa 2

Nyt kun päivä on jo kukonaskeleen verran lyhyempi, on syytä palata muistoissaan keskikesän juhlaan (eli nyt on varmaan sitten jo loppukesä).

15 vuotta sitten otimme kaverin pakettiauton, ja pyyhälsimme kolmistaan leirintäalueelle. Reissu oli nelipäiväinen, aloitimme juhlimisen jo torstaina. Töistä lähdimme aikaisin, ja matkalla kävimme ostamassa 100 pulloa olutta sekä 5 pulloa viinaa, kartonki tupakkia ja ruoaksi muutama paketti makkaraa ja lihapiirakkaa. Lauantaina huomasimme oluen loppuneen ja piti hakea vielä 30 plon lisäsatsi. Telttaa meillä ei ollut, vaan nukuimme pakettiauton takatilassa. Hygieniasta lienee turha puhua tässä vaiheessa. Mutta hauskaa muistaakseni oli, joskin takaisintulomatka sujui huomattavasti hiljaisemmissa tunnelmissa kuin menomatka. Vain silloin tällöin tuolin pehmikkeistä ylös lemahtava pierunhaju aiheutti toisissa vaimeaa ärinää.

Nyt en lintsannut töistä, vaan pakersin tunnollisesti torstaina klo viiteen saakka. Kotiin päästyäni hoidin bisneksiä ja otin sitten pyörän ja kävin tempaisemassa 25 kilometrin lenkin. Illalla television katselua ja oleilua.

Perjantaina poikkesimme Pp:n kera Porvooseen. Mä olen aina pitänyt sitä ylimainostettuna paikkana, mutta oli se parempi kuin muistin. En ollut ainakaan kymmeneen vuoteen siellä käynyt. Tuntui, että jokirantaan oli noussut muutamia siltoja lisää. Oli siistiä, ja melko rauhallista, säät olivat tosiaan suosiolliset. Turistejakaan ei liiemmälti ollut, joskin vanha kaupunki oli täysin kuollut kun liikkeet olivat kiinni.

Istuimma piknikillä siinä jokirannassa. Meillä oli shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Ja sipsejä. Siinä meni helposti pari tuntia, ja olisi mennyt enemmänkin, mutta juotava loppui. Kävelimme vielä hieman vanhassa kaupungissa ja kävimme sitten syömässä Johans-ravintelissa (osaavat tehdä paremmin ruokaa kuin nettisivuja, toim. huom). Se oli vähän hienompi paikka, enkä tiedä sisätiloista kun sellaisissa käynyt ("ulkohuusia" lukuunottamatta). Menussa ei ollut liiemmälti luettavaa, vaan tarjoilija esitteli meille vaihtoehtonsa. Olivat vähän vieraita ja jopa riskaapeleita minun makuuni (vaihtoehdot olivat siis tyyliin liha, kala, mamiksille), joten tyydyin hampurilaiseen. Pp otti possun posken.

Ruoat tulivat. Ekaa kertaa näin sellaisenkin ihmeen, että taisipa itse kokki tuoda ruoat pöytään ja esitteli yksitellen mitä ruokaa lautaselle oli kaavittu.

Ja olihan se ruoka hyvää. Ei siinä mitään. Suosittelen. Tilaakin oli mukavasti, vaikkemme aivan veden vierestä pöytää saaneetkaan. Eikä sen väliä, koska erään lokin kakkahätä oli liki täydellisesti ajoitettu sillä seurauksella että eräs laituripöydässä istunut nainen sai mekolleen annoksen sitä itseään.

Ruoan jälkeen tehtiin kävely, joka toisaalta vähän epäonnistui. Meillä ei ollut oikein karttaa eikä tarkkaa tietoa määränpäästä, niin kohde jäi saavuttamatta. Ensi kerralla sitten, paremmalla valmistumisella.

Käytiin vielä jokilaivan terassilla yhdellä kaljalla (joskin Pp tyytyi limsaan pakon sanelemana), ennen kuin palattiin Vantaaseen.

Seuraavan päivän kruunasi juhannussauna vantaalaisen taloyhtiön kellaritiloissa, sekä pizza turkkilaistaustaisen ravintolan terassilla. Kämpillä katselimme vähän dvd:tä ja istuskelimme parvekkeella. Mä olen kohta viisi vuotta asunut tuossa kämpässä, ja jo nyt päästiin korkkaamaan parvekemööbelit. Lattiankin oli pessyt aiemmin viikolla huonosti. Kyllähän siinä kelpaa ilta-arskaa seurailla vaikka joskus myöhemminkin.

Kiva ja rauhallinen ja sivistynyt juhannus, siis.