186# Lomalla

Kuten suurin osa muistakin suomalaisista, olen tässä lomaillut. Nyt viikon. Tai vähän ylikin. Helkkari, miten se aika voikin rientää.

Mulla alkoi loma siis keskiviikkona. Plunssa oli jäytänyt jo koko alkuviikon, enkä ollut ollenkaan varma, olinko mökkeilykunnossa. Päätin kuitenkin lähteä.

Vika päivä duunissa ennen lomaa tuntui jotenkin epätodelliselta. Kiirekin oli kun piti saada jutut tehdyksi, mutta kyllä sitä sitten lopulta ennätti. Töiden jälkeen käppäilin juna-asemalle, ja ostin lipun savoon. Yhtään ei tuntunut siltä, että loma olisi alkamassa.

Junassa oli helkkarin kuuma, ja totta vitussa selkä menosuuntaan. Miten se voikin aina olla niin? Käykö ne jumalauta kääntämässä tahalleen ne vaunut varikolla väärään suuntaan? Lisäksi juna oli täynnä juntteja. 80-luvulle jämähtäneitä juntteja. Junan toinen puolikas meni Kajaaniin, toinen puolikas Joensuuhun. Joten ymmärtäähän sen sitten.

Matka kesti 3,5 tuntia, meni aika kivuttomasti. Hieman lepäsin, luin aku ankkaa, opiskelin katakanoja, join limsaa. Sen semmoista.

Jäin pois Haukivuoressa. Voi jessus mikä paikka. Porukat olivat vastassa, he olivat vuokranneet mökin sieltä viikoksi. Ja olleet jo puoli viikkoa.

Ei siitä sen enempää. Kolme päivää menivät kuin siivillä. Mitään ei oikein tullut tehtyä, yhtenä päivänä kävimme Mikkelissä. Muuten sellaista perus-mökkeilyä. Vuokramökki kun oli, niin ei ollut sitä työleiriä kuten yleensä mökillä on. Pystyi ottamaan ihan levon kannalta.

Hyttysiä ja paarmoja oli mielisairas määrä, ja mökki oli kuin sauna. Alakerrassa oli mittarin mukaan 31 astetta lämmintä, mutta mä nukuin yläkerrassa, ja sen oikein huomasi miten lämpö nousi ylöspäin. Mä en tiedä miten kuuma siellä oli, mutta sanotaanko, että kyllä tarkeni nukkua makuupussissa =D Taisin sairastua jonkinlaiseen unitautiin siellä, kun nukuin 12-15 tuntia vuorokaudessa. Hyvää se tekikin, kaiken sen valvomisen jälkeen.

Sunnuntaina vietin mukavan päivän Pp:n kanssa. Käytiin keilaamassa, se kipeytti paikat seuraaviksi päiviksi mukavasti.

Maanantaina lähdettiin sitten Sloveniaan. Kahdeskymmenes maa, jossa käyn.

Lento lähti vähän ennen viittä, joten siinä ehti vielä aamupäivän aikana puuhailla jos jonkinlaista. Täytyy kyllä myöntää, etten ole koskaan lähtenyt yhtä huonosti valmistautuneena millekään matkalle; edes opaskirjaa ei ollut. Netistä olin katsonut, että eurot käy, ja mitään nähtävää Sloveniassa ei ole. Joten ei siitä suurempia paineita.

Kentällä piti ottaa parit kaljat, parit lähtökaljat. Se kuuluu aina perinteisiin; siitä saa jotenkin niin hyvän fiiliksen matkan alkuun. Se on paras hetki matkasta; kaikki kiva on vielä edessä.

Paikat rivillä nro 18. Lento kesti 2h45min. Join valkkarin ja oluen, lisäksi tarjottiin joku patonginpala. Kuiva sellainen.

Alppien yläpuolella oli ukkosta, ja kone tärisikin melkoisesti loppumatkasta, mutta hengissä päästiin alas.

Kenttä oli yllättävän pieni, eikä tarjonnut haasteita. Taksin sai heti, äijä laittoi kuuliaisesti mittarin päälle ja ajoi 30 kilsan matkan motaria pitkin halki maissipeltojen. Ljubljana oli vuorten ympäröimänä, sellaisessa laaksossa. Vai onko se tasanko?

Hotelli löytyi heti, huoneet samaten. Ei vaikeuksia. Respan ukko oli mukava.

Huone neljännessä kerroksessa. Pieni, mutta siisti.

Heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin saman tien kaupungille. Kello oli jo kahdeksan, mutta ilma oli nihkeän lämmin. Sellainen, jota se ei Suomessa ole koskaan eikä tule koskaan olemaan. Suomessa on aina - painotan sanaa aina - sellainen tietyntyyppinen vivahdus kylmästä, talvesta. Pohjoisesta. Se on kuin pieni häivähdys selkäsärkyä muistuttamassa kuolevaisuudesta muuten niin onnellisena päivänä. Mutta tänä iltana sellaista tunnetta ei ole. Jo se läpimyys tekee reissusta kannattavan.

Ruokapaikka löytyi nopeasti, koska baareja ja ravintoloita jokirannassa riitti. Vanhassa kaupungissa siis.

Meillä oli käsitys, että maa olisi halpa, mutta paskat se mitään ollut. Mä olen aina sanonut itaruksille, että jos halpaan Euroopan maahan haluatte mennä, niin menkää Suomeen. Mä olen siitä yhä varmempi.

Mutta annokset olivat isoja ja pötsi tuli täyteen. Eikä ruokakaan hullumpaa ollut.

Mentiin sitten vielä drinksuille jokirannan baariin. Sen jälkeen erkaannuin, mä ajattelin vielä etsiä kaupan, josta olisi saanut juomaa illaksi / aamuksi. Kiertelin ja kaartelin, mutta ainuttakaan kauppaa ei tullut vastaan. Lopulta löysin yhden, mutta sekin oli mennyt kiinni jo klo 19. Mikä tämä paikka kuvitteli olevansa, jokin Hämeenlinnako?? Kusihätä oli kuitenkin kasvanut niin suureksi, että suuntasin hotelliin. Otin riskin, ja lipittelin kraanavettä sitten loppuillan ja aloin odottelemaan vatsatautia.

Aamulla heräsin kahdeksalta. Otin suihkun; se oli sellainen maailman pienin suihkukoppi, jossa kuitenkin suihkun hana oli tehty liki puolimetriseksi. Vähän kun siinä yritti itseään saippuoida, niin kyynärpää osui koko ajan siihen perkeleen hanaan niin, että se ponnahti kuumimpaan asentoon; välittömästi alkoi suihkusta tulemaan kiehuvaa vettä. En edes tiedä kuinka monen kirosanan saattelemana pääsin suihkusta pois.

Kävin syömässä aamiaisen. Kello oli jo yhdeksän, aamiainen oli voimassa kymmeneen, ja ajattelin, että ehkä siksi kaikki olivat lopussa; kaffe ja munat jne. Pyysin tarjoilijaa tuomaan kahvia, ja söin pari voileipää, ja ärsynnyin suunnattomasti amerikkalaisista joita tarjoilupöytien edessä tungeksi.

Aamiaisen jälkeen lähdin etsimään kauppaa; sellaista en löytänyt, joten piti sitten kysyä rohkeasti neuvoa. Se kannatti, ja löysin viimein kaupan. Ostin vähän kaljaa, juotavaa, sipsejä, purkkaa ja sen semmoista. Ostokset maksoivat 5,02€, ja annoin myyjälle vitosen ja lähdin, kun en tajunnut että siellä on ne saatanan sentit käytössä :D

Kymmeneltä lähdettiin kylille. Käytiin tsekkaamassa paikallinen kirkko, mutta siellä oli joku messu menossa (tiistai-aamuna, wtf??), joten ei kehdattu jäädä sinne. Mentiin torille, katsottiin mitä siellä oli myyjillä tarjottavana. Helkkarin paljon parempi tori kuin suomessa, oikein hyvännäköisiä vihanneksia ja hedelmiä ainakin.

Seuraavaksi etsittiin semmoinen köysiradan alkupää, josta pääsi kaupungin yläpuolelle, sellaiselle pienelle vuorelle jossa on linna. Keskiajalta varmaankin. Alkoi olla aika kuuma, mutta kierrettiin silti päättäväisesti linnaa, ja kiivettiin lopuksi näköalatorniin, jonne oli 150 porrasta. Ylläältä räpsittiin sitten pakolliset kuvat, laskeuduttiin sitten alas ja mentiin alas baariin kaljalle. Sepäs maistuikin makoisalle, ja aurinkovarjoista tuli 15 sekunnin välein semmoista vilvoittavaa vesihöyryä; enpä ollut sellaistakaan ennen nähnyt.

Bissen jälkeen vielä vähän kierrettiin ja palattiin sitten alas samaa köysirataa pitkin. Alkoi hiukomaan joten alkoi lounaspaikan metsästys. Nälkä on kuitenkin oiva motivaattori, ja puolen tunnin sahauksen jälkeen löydettiin jonninlainen kuppila. Ihan hyvät spaghetit sieltä sai.

Ruoan jälkeen oli pakko lähteä vähäksi aikaa hotellille lepämään. Alkoi olla aika kuumakin siinä, joten pikku päikkärit tekivät terää.

Piti lähteä uudelleen ulos, mutta kaupungin ylle oli saapunut ukkonen. Satoi, ja jyrisi, joten piti kuluttaa vielä ylimääräinen puolituntinen kaffelassa. Sen jälkeen sade taukosi, aurinko tuli pilven takaa. Ilma oli raikastunut, mutta varsin nihkeä se oli.

Käväistiin nykytaiteen museossa, siellähän nyt oli pelkkää paskaa kuten arvata saattoi, sekä sitten tekemässä pieni kävelylenkki läheisessä puistossa, jota oli kovasti suositeltu.

Palattiin hotelliin, vedättiin hieman happea ja lähdettiin sitten etsimään illallispaikkaa. Se löytyi heti ykkösellä, meillä oli valmiiksi mietitty ravinteli jo bongattuna.

Ja millaset annokset; ruoka oli Suomen hinnoissa, mutta sitä ruokaa oli vähän saatanasti. Otin jonkun pihvijutun, ja se oli mielipuolinen köntsä. Lisukkeet piti tilata erikseen; mua ärsyttää semmoinen ihan sikana. Litra kaljaa meni kylkiäisenä.

Käytiin vielä drinksuilla rantabaarilla. Se oli pieni pettymys. Ilmeisesti paikallinen laki on määritellyt paukkujen kooksi 3cl viinaksia, koska se tuntui olevan paikassa kuin paikassa annosmittana. Ei siis sellaista etelä-eurooppalaista tyyliä, että baarimikko kaataa viinaksia oman käden mukaan.

Kävin vielä hotellin baarissa nappaamassa yhden kaljan yömyssyksi.

Aamulla samat kuviot; ensiksi suihku, että pääsi vähän heräämään, sen jälkeen amerikkalaisten kanssa aamiaiselle. Siellä oli myös pari suomalaista mammaa, mutta eivät tietenkään tajunneet minua suomalaiseksi kun en mitään puhunut. Supisivat keskenään pöllineensä hedelmiä käsveskoihin aamiaispöydästä, niin saavat sitten evästä päiväretkellensä.

Klo 10 lähdettiin taas kävellen Tivoli-puistoon. Se on siis tavan puisto, ei mikään huvipuisto kuten suomalainen voisi nimestä päätellä. Ilma oli aika raikas, yöllä tuntui sataneen lisää, mutta nyt aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Päätettiin lähteä kävellen kohti eläintarhaa. Zoot on aina hyviä kohteista ulkomailla. Sinne oli parin kilsan matka, hikihän siinä jo ehti tulla.

Lipunmyynnissä meinasi lähteä taas järki, kun käytössä vain yksi kassa, ja edelläolevat saivat kulutettua tolkuttomasti aikaa siinä kassalla. Mikä helvetti siinä voi olla niin vaikeeta, varsinkin kun näyttivät olevan ihan paikallisia? Menet kassalle, ilmoitat lippujen lukumäärän ja annat rahat ja otat liput? Luulisi, että 10 sekuntia riittäisi? Vaan vitja kun siihen saadaan tuhlautumaan minuuttikaupalla aikaa? Aika on rahaa.

Aika perseestä oli eläintarha. Lisäksi se oli kohtuuttoman jyrkkämäkinen, mä halusin bongata ilveksen, kun Pp diggaa niistä, enkä ole itsekään nähnyt niitä. Ilveksen häkit aina tyhjiä. Noh, se oli kartan mukaan sijoitettu kauimpaiseen kolkaan, lisäksi se tuntui olevan jonkun 400 metriä korkean mäen päällä. Ja kun mä viimein sinne pääsin (tässä vaiheessa paita oli jo läpimärkä hiestä) niin siellä avautui semmonen monen hehtaarin aidattu aitaus tiheää puukasvustoa. Ja siinä kyltti, että ilves kyllä asuupi siellä jossain. Huoh. Ja totta kai sellainen kissemiss olisi valkannut suojaisen paikan päikkäreilleen. No, sen näkeminen jäi taas seuraavaan kertaan, mutta kyllä vitutti että sellainen ponnistelu turhan takia.

Käytiin bissellä ja vessassa, ja lähdettiin sitten melko pian pois. Nähtiin taksi puiden alla, koputettiin ikkunaan ja keskeytettiin ukon lehdenluku. Hyvin vastentahtoisesti se sitten suostui heittämään meidät takaisin hotelliin. Taksien taksat olivat aika hyvin suomen tasolla, mutta mitään aloitusmaksua siellä ei ollut joten siinä mielessä muutaman kilsan matka ei tehnyt pahaa kukkarolle.

Pikku lepohetki hotellilla, ja lähdettiin sitten etsimään lounaspaikkaa. Mentiin meksikolaiseen; mä söin pienen burriton, mutta sekin oli valtava. Syönnin jälkeen lähdin vähän käyskentelemään itsekseni; yritin etsiä Pp:lle tuliaiskauppaa, mutta vanhasta kaupungista ei löytynyt yksinkertaisesti mitään?!? Eikö tämä juuri olisi sellaista turistikauppa-aluetta? Ilmeisesti kommunismi vielä vaikutti tässä mielessä. Välillä palvelualttiuskin oli kuin suoraan itäblokista.

Kävin mä muutamassa kaupassa mutten löytänyt mitään ostettavaa. Kuumuus alkoi nousta pistävälle tasolle, varmasti pitkälti yli kolmenkympin asteissa, joten päätin etsiä supermarketin ja ostaa muutaman kaljan, ja mennä sitten hotellille lepäämään. Oikaisin sellaisen puiston halki, jossa ihmisiä oli puiden varjojen alla piknikillä, lukemassa kirjaa, tupakoimassa tai vain nukkumassa iltapäivän kuumuutta pois. Näin siinä yhden sellaisen vanhan äijän makaavan ruohikolla, oli ottanut kengät pois jaloista ja näin ehkä maailman kuvottavimmat jalat; jalkapöydät olivat turvonneet ja näyttivät todellakin siltä, kuin siinä olisi ollut nilkoista lähtevät ranskanleivät ja varpaat päässä. Ei katoa se näky vähäksi aikaa silmistä, ei. Olisin halunnut ottaa siitä valokuvan, mutten todellakaan kehdannut. Vaikka äijä itse nukkui, niin kyllähän muut olisivat huomanneet mun valokuvaavan niitä jalkoja.

Käytiin syömässä illallinen semmoisessa kalliissa ravintolassa, jonka omistaja vaikutti italialaiselta. Puhui hyvää englantia ja oli kova höpöttämään. Tietysti laskukin oli aika hintava, mutta helvetin hyvä ruoka. En tietenkään tähän muista nimeä. Ylipäätänsäkin slovenian kieli muistuttaa jotenkin puolaa, eli vokaalit ovat kortilla eikä semmoisia nimihirviöitä pysty muistamaan.

Käytiin vielä drinkeillä. Ilta oli pimennyt, ja taivas välkehti salamoista. Päästiinkin juuri sopivasti takaisin hotelliin kun taivas repesi.

Ei ollut oikein mitään tekemistä. Katselin vähän aikaa televisiota (täällä näkyi National Geographic-kanava, josta tulee lähes samat ohjelmat kuin Suomessa Fox-kanavalta), mutta sekään ei oikein miellyttänyt. Päätin kokeilla, saisinko unta jo klo 22.30. Ja sain. En edes muista koska olisin mennyt tuohon aikaan nukkumaan.

Torstaina piti herätä hieman aikasemmin, kun piti jo puoli kymmeneltä lähteä taksilla kohti lentokenttää. Kentälle oli matkaa noin 30 kilometriä, taksi maksoi 45€. Lentokenttä sinänsä oli aika pieni, pari kauppaa ja yksi baari. Otettiin parit bisset ennen kuin kone lähti puolen päivän aikoihin kohti Hesaa.

Yli viikko lomasta oli jo kulutettu.