Viimein tänä kesänä tuli paikka Pp:n kanssa puheeksi, ja päätimme lähteä tuollakin käymään. Näkisi siina samalla Hangonkin. En ole Hangossa käynyt kuin kerran; yleensä kaikki pysähtyvät Tammisaareen, eivätkä jaksa ajaa jäljelle jäänyttä 36 km:n niemenpätkää Hankoon saakka. Vaikka onhan se tietysti sen väärti.
Maanantaina soittelin Marinelinesille, joka tuollaisia laivamatkoja Hangosta Bengtskäriin tekee. Ystävällinen nainen vastasi. Ilmoitti, että ainakin sillä hetkellä oli niin kova tuuli, että päivän matka oli peruttu. Seuraavasta päivästä ei ollut varmuutta, mutta säätiedoituksen mukaan tuulen piti heiketä niin, että matka pystyttäisiin toteuttamaan. Buukkasin meidät siihen.
Vielä myöhemmin saman päivän iltana nainen soitti, ja varoitti, että matka saatetaan edelleenkin perua, mutta sanoin, että otamme riskin. Jos risteilyä ei pystytä tekemään niin matka jää sitten torsoksi.
Tiistaina piti lähteä jo hyvissä ajoin aamusta ajamaan kohti Hankoa. Ei oikein osattu arvioida aikaa, mutta kun asun kaupungin itälaidalla, ja arkiaamu ja kaikki, niin päätimme varata aikaa kunnolla. Ajoimme Turunväylää pitkin, ja olimme perillä reilun 2h 15 min jälkeen. Kävimme ostamassa liput sellaisesta pienestä kojusta itäsatamasta, ja koska meillä oli vielä aikaa niin kävelimme pienen aikaa kylillä. Sen verran tuuli ja oli kylmä, että piti ottaa huppari + takki laukusta esiin. Ne eivät olleet yhtään liioiteltuja.
Vähän ennen yhtätoista menimme paatille, ja huomasimme sen olevan niin täynnä, että sisäpuolelle emme mahtuneet istumaan ollenkaan. Se olisi sitten parin tunnin kansipaikkamatka. Risteilyisäntä kuulutti, että matkasta tulee sen verran kuoppainen, että tarjottu lounas pitää syödä jo heti kättelyssä, ennen kuin lähdetään avomeriosuudelle. Joten ensimmäiseksi käytiin syömään.
Tarjolla oli merilohisoppaa. Mä olen joskus ala-asteella viimeksi syönyt kalakeittoa, mutta teki kauppansa, oikein hyvää oli.
Kiersimme aluksi saariston suojissa hieman pidempää reittiä, koska aallokko oli vieläkin varsin voimakasta, vaikka tuuli sinällään oli vain 7-8 m/s, mutta edellispäivän myrskyn mainingit olivat vielä matkalla Gotlannista Suomen saaristoon. Ja varsin vakuuttavat olivatkin, sitten kun lopulta päästiin avomeriosuudelle. Meillä hyrrät kesti, mutta taisi siellä osa porukasta saada oksennustaudin. Me "nautimme" sitten täysillä aallonharjojen pudotuksista, kyllä se veti vertaansa Linnanmäelle. Aika kylmä siinä lopulta tuli, joten joutui vetämään hupunkin päähän. Suomen kesä jne.
Päästiin viimein perille, ja täytyy sanoa että paikka oli juuri niin hieno kuin ajattelinkin, vastasi odotuksia. Ensin joku muija puhui hieman paikan historiaa (johan sitä oli tosin risteilyisäntä puhunut koko menomatkan ajan), ja sen jälkeen pääsi vähän vapaammin liikkumaan. Käytiin majakan huipulla, jonne oli 252 porrasta, se pisti heikkokuntoisemmat puuskuttamaan. Kun entisaikaan majakanvartijat joutuivat roudaamaan kanisteritolkulla petroolia huipulle joka päivä, niin on ukoilla olleet varmaan teräskunnot.
Maisemat oli tyypilliset merimaisemat; hienoja tyrskyjä rantakallioilla ja muuten oikeastaan kauttaaltaan aavaa merta.
Palattiin alas, ostettiin muutama postikortti, joihin raapusteltiin muutamat harakanvarpaat ja lyötiin postilaatikkoon, kun kerran saarella sellainen oli. Sen jälkeen kierreltiin luodoilla, kuvattiin ja ihmeteltiin tyrskyjä. Ihanaa merituulta, puhdasta vettä, mieletön kohina koko ajan ympärillä.
Väkeä oli tietenkin helkkaristi, mutta sitä yritti kuvitella, millaista olisi yöpyä luodolla siinä vaiheessa kun viimeinenkin turistivene olisi häipynyt.
Kolmelta laiva tuli hakemaan (siellä ei ollut laituria johon kiinnittäytyä, joten vene joutui menemmään toisen luodon suojiin odottamaan - muutenkaan saari ei ollut mikään liikuntaesteistä kärsivien paratiisi). Nyt oli myötätuuli, pilviverho oli häipynyt, ja sää siinä mielessä petollinen, että tuli poltettua naama takaisintulomatkalla ihan kunnolla.
Takaisin päästyämme kierreltiin vielä Hangossa, käytiin vesitornissa katsomassa maisemia, kirkossa, syömässä jäätelöt ja vielä Tulliniemen rannalla. Loistavia paikkoja kaikki tyynni.
Kuuden jälkeen lähdimme ajelemaan kotiapäin, ja kun matkaan meni taas pari tuntia, niin kellon ympäri oli tullut taas retkeiltyä. Kotona siis varsin väsyneenä, mutta kivaa oli. Täydellinen kesälomapäivä.
Meri <3
VastaaPoista