185# Taide, osa 2

Tulipa eilen katsottua illalla Yleltä Prisma, jossa aiheena oli kadonneen Leonardo da Vincin taulun löytäminen. Tai itse asiassa taulu ei ollut koskaan kadonnutkaan, vaan siitä ei ollut jäänyt historiankirjoihin mitään merkintöjä. Tai niin ainakin luultiin. Eräs taidetutkija oli vain ostanut taulun 14 000 €:lla, jonka luultiin olevan 1800-luvulta, tuntemattoman saksalaisen taidemaalaajan tekemä.

Mutta jokin sai tässä taulusta ukon kiinnostumaan ja niinpä hän sen osti. Aluksi hänen toivokkuuteen suhtauduttiin tietysti epäilevästi; ei olisi mitään mahdollisuutta, että taulu kuuluisi Leonardo da Vincille.

Äijä kuitenkin kuskasi 14 000 euron tauluaan (kirjekuoressa, sateella pyörän tarakalla) ympäri Eurooppaa eri taidetutkijoiden luona. Aluksi tehtiin jokin hiilikuitujuttu, ja taulun kankaan alkuperäksi saatiin 1440-1600 luku (Leonardohan eli 1400-1500 luvun vaihteessa). Sitten taulusta otettiin suurennoksia, sen materiaaleja tutkittiin, piirrostekniikkaa tutkittiin ja verrattiin Leonardon vastaaviin teoksiin. Lopulta mies sai vinkin joltain yliopiston professorilta, että Puolan Varsovassa on jokin kirja milanolaisista hallitsijoista 1500 -luvulta. Ukko meni kirjaa katsomaan, ja huomattiin taulun olleen tuon kyseisen kirjan eräs sivu (kirja oli siis melkoisen isokokoinen). Taulussa ollut muotokuva tunnistettiin. Ja kyllä, Leonardon työksi se sitten lopulta varmistui.

Toki ohjelmassa sivuttiin myös taideväärennöksiä, miten ovelasti niitäkin osataan tehdä. Täytyy sanoa, että olen hämmentynyt. Periaatteessa niistä on mahdoton sanoa mikä on aito, kun kaikki takataustan rasvatahrat ja leimatkin ovat samat.

Eniveis, äijälle tarjottiin taulusta 80 miljoonaa dollaria, mutta hänpä ei myynyt sitä. Ei tainnut olla pikkurahoista puutetta? Kuitenkaan taulua ei voinut säilöä olohuoneen seinällä, vaan se vietiin Sveitsiin jonnekin superkassakaappiiin. Ja siellä se lojuu vissiin tänäkin päivänä.

Jäi tosiaan mietityttämään, että ukolle tuskin oli suuri riski ostaa 14 tonnilla taulua? Hän ei myynyt taulua 80 miljoonasta? Miten helvetin paljon pitää olla ihmisellä rahaa? Mitä taulu hyödyttää kassakaapissa Sveitsissä, jos äijä itse asui Yhdysvalloissa? Kuinka paljon sitä myyjää harmitti, kun myi taulun pilkkahintaan? Mistä ukko sai päähänsä, että se voisi olla da Vincin taulu? Kuinka paljon tällaisia taidetutkijoita on? Miten he tietävät niin paljon asioista - "kuulin että teet tutkimusta milanolaisista 1500-luvun hallitsijoiden rakastajista, Varsovassa on arkistomuseossa aiheeseen liittyvä kirja"? Kuinka paljon liikkuu rahaa? Mistä tällaisia rikkaita taiteenystäviä siunautuu, jotka voivat yrittää ostaa 80 miljoonalla taulun? Ohjelmassa sivuttiin tosiaan myös taideväärentäjiä; siinä yksi äijä maalaili feikkejä "omaksi ilokseen", mutta näytettiin miten homma hoituu: ostettiin 1800-luvun taulu 100 dollarilla huutokaupasta, poistettiin taulun maali helvettiin, ja maalattiin itse mahdollisimman tarkka kopio Monet'n taulusta. Aikaa tuohon meni 40 tuntia, ja äijä sanoi että tästä taulusta voisi saada hyvällä tuurilla pari kolme miljoonaa dollaria.

Noh, mä en edes tiedä, mikä saa toisten taitelijoiden taulut olemaan arvokkaampia kuin toisten. Ohjelmassa yritettiin sitäkin hieman selvittää. Materiaalit ja tekniikat sun muut yksityiskohdat merkitsevät. Eipä ole tullut tuollaistakaan mieleen kun oon jotain syheröitä museoissa kattellut. Toisin sanoen, kun katson taulua, niin näen siitä ehkä prosentin verran sisältöä.

Onpas taas viisastuttu.