59# Cloudy Sun-day

Aamulla paistoi aurinko, mutta muuttui nopeasti koko taivaankannen peittävään harmaaseen massaan. Tuli jo miellekuvat, miten marraskuussa samaa harmaata säätä riittää päiväkausia. Apua.

Mut joo. Oisinhan mä nähnyt aurinkoa enempi, jos oisin herännyt kuten piti. Mulla oli herätys 10.15, mutta väsytti niin makoisasti, että aattelin siinä vielä koisia rauhassa ja sammutin kellon. Heräsin sitten vasta puoli kahdeltatoista.

Piti tietysti nauttia verkkainen aamiainen. Niin ja tarkistaa, että telkkari pelitti edelleen. Kyllä.

Torstaina olin käynyt Pp:n kanssa Ikeassa. Tuloksena oli keittiöön uusi pöytä, kolme tuolia ja pari mattoa. Niin ja Pp:lle pieni pöytälamppu palkkioksi kuskaamisesta ja roudaamisesta.

Kasaaminen piti suorittaa viikonloppuna. Mieluiten jo perjantaina tai viimeistään lauantaina. Siksi oli vähän morkkis, kun oli jäänyt sekin tekemättä. Noh, eihän pöydän kokoominen paha homma ole, neljä jalkaa pultilla kiinni ja se on siinä?

Kyllä siihen liki kolme tuntia meni. Ohje oli 16-kohtainen, ja sormet verillä. Kasasin sen järkevästi vielä olohuoneeseen. Elopainoa oli 34 kiloa, ja pöytä sen verran leveä, ettei sitä yksin juuri käänneltäisi mihinkään, saatikka siirrettäisi ahtaista oviaukoista. Se jäi siihen.

Menin porukoille. Kävin syömässä, asensin uuden kiintolevyn ja varmuuskopioin datoja mitä nyt tuli mieleen. Ruokapalkka - eli perunoita ja kaalilaatikkoa - oli vähän erikoinen.

Takaisin kotia. Kokosin kolme keittiön tuolia. Ei onneksi niin paha rasti miltä kuullosti, mutta sormet oli tosiaan aivan vereslihalla. Katselin samalla töllöstä kun Arsu sai ennätysmurskalukemin kuokkaansa.

Vanhaakaan keittiön pöytää en saanu purettua. Se on jotenkin semmoinen integroitu möhkäle. Jalat eivät ole millään ruuveilla kiinni? Miten helvetissä sen saa kappaleiksi? Ja tuoleissa sama ongelma. Noh, soitin faijalle, että tiistaina saa luvan tulla tekemään mun kanssa retken kaatikselle, ja valmistautua henkisesti roudaamaan painavia kamoja (myös vanha televisio pitää viedä pois). Ja että tuo sahan tullessaan.

Siivous sitten jäi, kun koko kämppä on täys huonekalua siellä sun täällä. Noh, hyvällä omalla tunnolla jätän sen myöhemmäksi.

Kovasti vaati ponnisteluja, mutta jaksoin kuin jaksoinkin käydä ajamassa vielä reilut 20 kilsaa pyörällä. Mielestäni ajoin kuin heikkopäinen kovasta tuulesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi), mutta aika oli kuitenkin varsin vaatimaton. Joka tapauksessa, yli 1000 kilsaa ajettu tänä kesänä ja tavoite siltä osin saavutettu \o/ Oli siinä vaan homma.

Syksymasennusta kyllä pukkaa. Sen huomasi nyttenkin, kun lähti kahdeksan jälkeen pyöräilemään, niin ei valoisan aikaan enää ennättänyt takaisin. Kohta pimeä alkaa jo viideltä. Ei saatana!

Nukkumisen kanssa oli myös niin ja näin. En edes viitsinyt kokeilla nukkumista kovin ajoissa, joten menin vasta klo 1.22 nukkumaan. Siltikin pyörin ainakin pari tuntia ennen kuin sain unen muutamaksi tunniksi simmuun, sittenkin heräsin pitkälti ennen kellon soittoa enkä saanut enää nukutuksi.

Uusi viikko oli alkanut.