48# Suuri Kreeta-repo, osa 8

Herätin Pp:n pierukonsertilla, d-molli. Mutta hän kun ei ole näitä musiikki-ihmisiä, niin otti nokkiinsa.

Oli koittanut kotiinlähdön aika. Tai, siis, kone lähtisi vasta klo 23 jälkeen, mutta huone piti kuitenkin luovuttaa jo klo 12. Tietysti.

Ennätettiin sitä ennen kuitenkin pistäytyä rannassa. Uimisesta ei tullut mitään, aallot olivat kasvaneet yön aikana entisestään. Pulahdettiin sitten pieni kierros hotellin uima-altaalla, mutta se on niin piskuinen ettei siinä ammeessa mahtunut kuin kääntymään.

Saatiin kamat kasaan, ja käytiin luovuttamassa huone ja jätettiin laukut respaan. Ei oikein tiedetty mitä oltaisiin tehty, joten mentiin puolen päivän mojitoille baariin. Njam!

Drinksujen jälkeen lähdettiin kävelemään vielä edellispäivän lounaspaikkaan, ja tuolla matkalla Pp alkoi voivotella vatsaansa. Käytiin syömässä, ja sen jälkeen Pp olikin täysin kanttuvei, hyvä kun päästiin takasin hotellin lähellä olevalle rannalle.

Katseltiin pari tuntia aaltoja ja meren pieksämiä ihmisiä. Mahdotonta sanoa, miten siihen voi jäädä koukkuun.

Käytiin kaljalla ja hakemassa vielä pikaruokaa. Palattiin hotellille, vaihdettiin vaatteet ja odotettiin klo 20, jolloin bussi meidät hotellilta nouti lentokentälle.

Lentokenttä oli kyllä todella perseestä. Ensiksikin, siellä makasi taas katoksen alla samat 30 tyyppiä tekemättä mitään kuin tullessaankin! Eikö niille voi antaa monoa? Turvatarkastuksessa on toiset 30, joista töitä tekee muutama. Loput juttelevat keskenään tai katsovat taukohuoneessa televisiota. Ja muutenkin puuttuu organisoitu toiminta täysin. Kenttä on niin pieni, että ihmiset joutuvat odottelemaan ulkosalla vuoroaan. Sen jälkeen mennään punnitsemaan matkalaukut hihnalle 1. Meidän kamat painoivat 44 kiloa, joten siitäkin tuli 20€:n sakko neljästä ylikilosta. Tätä ei voinut tietenkään maksaa siihen, vaan toinen virkailija haki passit ja lentoliput toiselle hihnalle, johon sakko maksettiin. Tämän jälkeen mentiin kolmannelle hihnalle viemään laukut, josta ne lähtivät kohti lastaustiloja. Sitä ennen piti tietenkin virkalijan vielä tarkistaa, että matkalaukuissa on oikeat laput ja tarrat.

Sitten tosiaan turvatarkastukseeen. Pp:llä on jotain epäilyttävää käsimatkatavaroissaan, ja häntä pyydetään jäämään odottamaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, joten Pp lähtee ja jatkaa matkaansa, eikä kukaan sano mitään. Kentällä on kaksi tax free-myymälää, mutta toista saavat käyttää vain Ateenaan lentävät. Toinen myymälä on hullunmylly, täynnä ihmisiä. Menen jonottamaan baarista kaljaa. Ensin jonotetaan tiskillä, pyydetään kalja, ja sen jälkeen mennään taas toiseen päätyyn jonottamaan kassalle maksamista.

Eikö tuo ole jumalauta neuvostoliittolaista toimintaa? Ei ihme, että maa on mitä on. Totta kai asiaan kuului, että kone oli hieman myöhässä.

Pp oli edelleen kaputt, joten hänestä ei iloa ollut paluumatkan aikana. Mulla oli taas keskipaikka, Pp oli ikkunassa nukkumassa, ja joku muija siinä reunapaikalla. Muut nukkuivat, mä ryypiskelin giniä, ja matka meni kyllä mun mielestä varsin nopeasti.

Matkalaukkuja saatiin odottaa Hesan päässä. Aluksi tuli ensimmäinen satsi laukkuja, mutta meidän ja monen muun matkalaukut jäivät tulematta, ja hihna pysähtyi pitkäksi aikaa. Tulivat sitten lopulta. Pp oli autolla, joten hän lähti noutamaan autoa parkista, ja mä otin taksin kämpille.

Himassa olin joskus puoli viiden aikaan aamusta.