704# Lappi, 9

 15.3.-16.3.2021, -1, Snow, Kemijärvi

Tuli nukuttua huonommin kuin yleensä. Heräilin yhdeksän maissa. Aamu sujui jälleen niin verkkaisesti kuten lomalla kuuluu sujuakin. Aikamme laiskoteltuamme päätimme ottaa härkää sarvista ja tehdä ryhtiliikkeen; haimme sukset ja monot framille ja kirmasimme hiihtelemään. Edelliskerrasta olikin kulunut taas se neljä vuotta, ja silloinkin kokemus jäi kovin pintapuoliseksi. Jo pelkästään suksien saaminen jalkaan oli ainakin allekirjoittaneelle hyvin haastava tekninen prosessi. Alkusysäykset eivät nekään luvanneet liikoja kun hiihtoliikkeen sisäinen malli loisti täysin poissaolollaan. Sheissenjäykkyydestä huolimatta matkaan päästiin, vaikka ensimmäiset puoli kilometria piti hiihtää vielä tietä pisin ilman latua. Kun sitten lopulta pääsimme varsinaiselle hiihtotaipaleelle ja ladun päälle niin homma hieman helpottui. 

"Eteenpäin, sanoi mummo kun pikkasen liukastu."

 

Mäet vaikuttivat silti hieman vaarallisilta taitotasoomme nähden. Emme kuitenkaan kaatuneet kertaakaan jyrkähköistä ja pitkistä, mutkaisista mäistä huolimatta. Olin salaa hieman tyrmistynyt siitä miten Pp vaikutti olevan paremmassa kondiksessa kuin minä. Tämä meidän peruslenkki oli 3,1 km pitkä (ja siihen siirtymät puoli kilometriä suuntaansa lisäksi), mutta olin melkoisen hapoilla jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, enkä jaksanut enää toista kierrosta. Pp:lle olisi sen sijaan hiihto maistunut, mutta hän ei yksin kehdannut jäädä sitä lenkkiä tekemään. Tunsin tyytyväisyyttä päästessämme takaisin mökille, kädet ja jalat melkinpä tärisivät uupumuksesta.

Maisemia hiihtolenkin varrelta.

Liikennemerkkejä hiihtoladulta.

 

Palkitsimme urheilusuorituksen sipseillä ja pelasimme samalla Trivial Pursuitia. Harvinaista kyllä, mutta menin häviämään tämänkin lajin. Sen verran aikaa siihen kului, että voimat tuntuivat palautuneen ja lähdimme tekemään päivän toisen hiihtolenkin. Joku ärsyttävä muija terrorisoi kakkoslenkkimme extroverttoilemalla tuskastuttavasti ympärillämme tuon tuosta. Välillä päästimme hänet edellemme mutta hänpä jäi kyttäilemään sitten taas vuorostaan meitä myöhemmin.

Trivial Pursuitissakin tuli kuokkaan.

Mökille palattuamme joimme kaffet ja lämmitimme saunan. Illalliseksi Pp pyöräytti meille piffit ja perunaletut, oikein oiva ruoka. Loppuillan nautimme giniä ja katselimme telkkaa.

Hyvää giniä oli tämä.

Seuraava aamu sujui taas tuttujen touhujen merkeissä. Heräsin puoli yhdeksältä, Pp oli noussut jo aiemmin. Aamiaisen jälkeen hän katsoi telkasta Hercule Poirotia, minä katselin Youtubesta seuraamiani vlogeja.

Hiihtäminen ei tänään oikein maistunut, joten otimme auton ja painelimme Itä-Suomulle. Päätimme nousta tätä kautta Suomutunturin huipulle. Viimeksi meillä oli lumikengät, mutta olimme nyt melko varmoja ettei sellaisia tarvittaisi. Kävelysauvat meillä oli, mutta jalkoihin sujautimme pelkät nastakengät. Sivua pitkin pääsi nousemaan näppärästi huipulle asti, suorituksen mukavuus riippui paljolti kävelijän omasta kondiksesta. Meillä meni tuohon 46 minuuttia ja siinä sai levähdellä kyllä usein. 

 

Tie huipulle lähti Itä-Suomun parkkipaikalta juurikin tuosta.

 

Mäen pituus tahi jyrkkyys ei valitettavasti pääse kameraan.

 

Puhelinapin mukaan olimme nousseet 400 metrin korkeuteen. Ylhäällä oli aika tuuli ja lumisade, eikä näkyvyys ollut niin hyvä kuin olisimme toivoneet. Mäenlaskijoita oli enemmän kuin neljä vuotta sitten. Jyrkät rinteet kauhistuttivat minua, ja mahanpohjasta sieppasi ajatuskin jos täältä joutuisi tulemaan alas sukset jalassa. Aikamme ihmeteltyämme palasimme samaa reittiä takaisin. Alastuloon meni aikaa vain 20 minuuttia, kaikkinensa 4 kilometrin kävelyymme meni aikaa 1h34min. Nivusia vielä hieman pakotti edellispäivän hiihtosuorituksen jälkeen.

Rinnekartta.

 

Joku sentään uskalsi laskea kisarinnettäkin.

 

Lähtökoppi.

 

Lumen syvyys oli n. 70 cm.

 

 

Kävelyreitti puhelinappsissa.

Mökille palattuamme nautimme minttukaakaot ja pientä välipalaa. Otin pienet päikkärit ja heräsin faijan puhelinsoittoon. Mietimme sitten, mitä söisimme illalliseksi ja päädyimme ajatukseen, josko hakisi pitzet Suomu-hotellin Arctic Ski Bistrosta. Menu oli vaikea löytää netin syövereistä. Soitimme sitten paikan päälle ja etätilaus onnistuisi kyllä, lätyt olisivat valmiina vartin päästä. Hyppäsimme autoon ja karautimme hotellille. Meillä ei ollut oiken käsitystä mistä ravintola löytyisi. Menimme ensiksi respaan jossa ei ollut ristin sielua. Palasimme ulos ja kiersimme alas ja kävelimme rinteiden puolista sivua kunnes välinevuokraamon naapurista löytyi jokin ravintolalta vaikuttava paikka. Mitään kylttiä tms indikoivaa ei kuitenkaan löytynyt mikä olisi ilmoittanut meidän olevan bistrossa. Koronarajoitusten vuoksi pöydät ja tuolit olivat kerätty pois, ja valot olivat puolittain sammuksissa. Keittiössä hääri kuitenkin joku jeppe, ja paikalla oli kaksi muutakin odottajaa joten päättelimme tästä olevamme oikeassa paikassa.

Suomuhotellin autio respa. Ravintolaan tästä ei päässyt.

Pyörimme hieman hukassa olevana paikalla 15 minuuttia, kukaan ei tullut kertaakaan toivottamaan meitä tervetulleiksi. Puhelimeen oli vastannut nainen, mutta täällä oli paikalla vain yksi poika keittiössä. Eräässä vaiheessa yksi asiakkaista meni keittiöön (???) ja haki safkansa sieltä, ja tämän esimerkin jälkeen aloimme mekin huhuilemaan keittiön ovelta mahtaisiko pitsemme olla jo valmiita. Olivathan ne olleet siellä jo pitkäänkin. Olisi pitänyt näköjään olla itse proaktiivinen ja hakea ne safkat sieltä, mutta mistäs tämänkään pystyi tietämään. Saimme sentään laskun maksettua ja ruuat mukaamme, mutta pitset olivat tietysti päässeet jo jäähtymään kun mökille pääsimme niistä nauttimaan. Pp piti omaa pitsaansa vielä kohtalaisena, mutta omani oli yksi pahimmista mitä olen koskaan syönyt, heti sen kuubalaisen pitsan jälkeen. Pohja oli paksu ja kuiva enkä maistanut siinä muuta makua kuin parit kirsikkatomaatit ja rosmariinit (sic!) jotka olivat koostumukseltaan kuin havunneulasia. Savujuusto ja poro eivät maistuneet yhtään. Arvosana pitsasta 1/5 ja ostokokemuksesta 0/5. Ei ihme, että koko paikka on konkurssikypsä ja ollut jo pitkään, eihän businestä voi näin tehdä? Ihan ensimmäiseksi nyt pitäisi saada opaste- /mainoskyltit kertomaan ensikertalaisille mistä löytyy mikäkin paikka. Sen jälkeen voisi opettaa henkilökunnan toivottamaan asiakkaat tervetulleeksi. Sitten voisi vaikka vähän saada informatiivisemmat nettisivut ennen uutta markkinointisuunnitelmaa ja konkreettisia uudistuksia.

Arctic Ski Bistro.

Yksi pahimmista pitseistä. Jäks.

 

Lämmitimme jälleen saunan jonka jälkeen katsoin telkkarista Lost Boys-dokkarin. Pp ei halunnut moista roskaa katsoa. Teimme sitten vielä pienen kävelylenkin, josko tänään olisi revontulia näkynyt. Tällä kertaa olisi ollut täydellinen ilma; kirkas taivas eikä kuutamoa, mutta eipä reiskoja kiinnostanut tulla näyttäytymään meille nytkään. Pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta. Sen jälkeen maistuikin jo uni.

703# Lappi, 8

 13.3. - 14.3.2021, -5, Overcast, Kemijärvi

 

Nukuin pitkään ja kohtalaisesti, mutta näin outoja unia. Lisäksi päätä särki koko yön ja aamun ja taittui vasta Buranalla. En tiedä johtuiko sitten muutamasta mukillisesta shampanjaa moinen hedari. Viikonlopun ja loman kunniaksi ajattelimme ottaa kevyesti ja aamiaisen nautittuamme lolleroimme tuntikausia lähes iltapäivään saakka.

Terassilta avautuva maisema mökkikylään.

 

Sitten ryhdistäydyimme ja kävimme tekemässä tunnin kävelylenkin lähimaastoon. Kauhistelimme Suomun jyrkkiä laskettelumäkiä, joista muutamat harvat laskettelijat uskaltautuivat alas hurjaa vauhtia. Väkeä oli tosiaan vähän, ei mitään sellaista ryysistä kuin Vuokatissa. Palasimme takaisin mökille ja Pp väänsi meille cappucinot keittimellään. Aveciksi otimme Cointreaut.

Lumiukolla oli tainnut tulla kuset housuun.

Napapiirillä oltiin.

Välipalan eväät.

Otin sitten pienet päikkärit, vaikka olenkin viime aikoina yrittänyt päästä tästä harmillisesta tavasta eroon. Pp alkoi vääntämään meille herkullista makkarasoppaa. Minusta lopputulos oli onnistunut mutta Pp:n mielestä chiliä oli liikaa, kun ei ole niin tulisen ruuan ystävä. Hiukan levättyämme lähdimme iltalenkille Itä-Suomulle. Kävelimme 4,5 km ja ihmettelimme ympärillä vallinnutta hiljaisuutta (vastaan tuli vain muutama auto ja moottorikelkka, itäpuolen rinteet olivat jo tältä päivää kiinni). Palasimme mökille saunomaan ja sitten katselin telkkarista Selviytyjät, diggaan siitä ohjelmasta vaikka juonikäänteet tuntuvatkin niin kovin usein käsikirjoitetuilta ja johdattelevilta. Lämmitimme mikrossa maissipötkön, jonka olin saanut vuosia sitten lahjaksi Pp:ltä. Lopputulos oli sen verran hämmentävä, etten osaa antaa tästä edes arvosanaa.

Tujua makkarakeittoa.

Itä-Suomu.

Turvavälien pito onnistui helposti.

 

Joulukuusi maaliskuussa.

 

Pop corn.

 

Lopputulos.

Seuraavana aamuna heräsin jo puoli yhdeksältä, Pp aamuvirkkuna tuntia aiemmin. Nautimme verkkaisen aamiaisen ja kaffet. Katselimme hetken telkkaria sekä pihalla ja terassilla mellastavaa oravapariskuntaa. Lunta satoi hiljaksiin ja pakkasta oli viitisen astetta. Päätimme lähteä tekemään lenkin potkiksella (ja mietimme mikä mahtaa olla potkukelkka englanniksi). Täytyy sanoa, että vempele ei ole mikään hesalaisten liikuntaväline, arvosanaksi luikahtaa 1/5. Aivan kuin siinä olisi ollut jonkinlainen näkymätön jarru päällä tasamaalla joka mystisesti katosi alamäessä eikä rattiakaan löytynyt. Viimein suistuimme ojaan eräässä mutkaisessa alamäessä, ja muutenhan tuo vempele ei liikkunut mihinkään eikä mitenkään.

Orava.

Meillä oli uupelo muutamasta tarvikkeesta ja päätimme lähteä pienelle kauppareissulle. Olimme googletelleet, että Joutsijärven kyläkaupan pitäisi olla sunnuntainakin auki klo 12-15 välillä. Matkaa sinne oli n. 15 kilsaa, mutta päätimme mennä Räisälän kautta tsekkaamaan onko jäätie vielä olemassa. Kyllähän tuo oli; näin etelä-suomalaisena sellainen on vähän eksoottinen kokemus. Mutta hyvinhän tuo kesti. Sen jälkeen pikkuteitä pitkin kaupalle, joka oli suureksi pettymykseksemme kiinni. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin ajaa vielä 26 km Kemijärvelle, jossa isohko S-market oli auki. Saimme haluamamme tavarat ja palasimme mökille, josta ensi töikseen hajosi keittiön lamppu. Miten sattuikin juuri nyt, eikä esimerkiksi ennen kauppareissua?

Jäätiellä.

 

Auton takaosa meni omituiseksi.

 

Pp kiehautti meille taas cappucinot ja katseli sen jälkeen Hercule Poirotia ja itse päikkäröin. Emme jaksaneet enää lähteä ulos vaan lämmitimme saunan. Pelasimme sen jälkeen Trivial pursuitia ja söimme edellispäivän chilisopan jäänteet pois kuleksimasta. Kävimme tekemässä vielä pienen pyrähdyksen lähikadulla, elättelimme toiveita tähtikirkkaasta yöstä ja revontulista, mutta ei siellä mitään näkynyt. 

Yölenkillä.

702# Lappi, 7

12.3.2021, Friday, -5, Scattered clouds, Suomussalmi

 

Heräsimme seitsemältä. Mulla oli känny herättämässä kymmentä vaille kun tykkään torkuttaa, mutta Pp ponnahti ylös kuin palohälytyksen jäljiltä ja rupesi vehkoomaan. En ymmärrä miten kukaan voi olla niin energinen välittömästi yöunilta herättyään, mutta minkäs teet.

 

Puoli kahdeksalta menimme päärakennukseen aamiaiselle. Aurinko oli jo noussut, pakkasta oli -14 astetta mutta ei ollut sitä kauheaa tuulta enää mikä oli vallinnut edellisenä iltana. Katselimme hetken jäätynyttä Pielistä ennen sisälle menoa. Meille oli sisäänkirjautuessa mainostettu, että aamiaisen saa halutessaan mukaansa, mutta ilmeisesti monikaan ei tätä korttia ollut käyttänyt, sillä pyyntömme tuntui tulevan hienoisena yllätyksenä. Missään ei ollut keräyslaatikoita eikä edes työntekijöitä näkyvissä, mutta respa pelasti tilanteen. Aamiaissalissa riitti porrastuksesta huolimatta väkeä, vaikka turvavälejä noudatettiinkin, mutta silti vähän inhotti hypistellä samoja ottimia mitä kaikki muutkin. Keräsimme pienesti sapuskaa ja otimme vielä kaffet mukiin ja painuimme sitten takaisin mökillemme. Aamiainen oli niin Sokoshotellien perustasoa ja -makua, että olisin sen maistanut vaikka silmät kiinni. Mutta ei kuitenkaan pahaa.

Aamun valkenemista.

 

Aamuinen Pielinen.

 

Aamis maistui paremmalle mille näytti.

 

Vähän aikaa makoilimme ja laitoimme sitten kamat kasaan. Kävimme palauttamassa avaimen respaan ja tekemässä check outin, tänään jatkuisi matka kohti Suomutunturia, jonne oli matkaa reilut 450 km. Uloskirjautuminen onnistui nopeasti. Ajoimme ensiksi Nurmeksen "keskustaan" ja kuvasimme paikat. Päänähtävyys taisi olla Penan pubi ja taisi siellä jokin kirkkokin olla. 

Parkkipaikalta oli jäänyt lumityöt tekemättä.

 

Penan pub, huh!

 

Kirkosta ei saanut onnistunutta kuvaa oikein mistään suunnasta.

 

 Kesällä ajoimme Nurmeksen ja Kuhmon kautta Suomussalmelle, ja reitti olisi ehkä hotsittanut nytkin, mutta tie vaikutti sen verran jäiseltä, että päätimme valita kutostien. Ajoimme ensin kohti Kajaania, mutta päätimme vähän oikoa ja kävimme tsekkaamassa Vuokatin. Olin ollut täällä 14-vuotiaana koulun kanssa erään talvisen viikon. Muistin kyllä laskettelurinteet ja hissin, mutta en oikeastaan muuta, en edes sitä missä majoituimme. Väkeä näytti olevan melko runsaasti koronasta ja perjantaiaamupäivästä huolimatta.

 

Vuokatin rinteet näyttivät vaatimattomammalta kuin muistoissani.

 

Ei talvikunnossapitoa tuli kyllä selväksi ilman kylttiäkin.

Jatkoimme Jormualle ja siitä vitostielle ja käännyimme Kuusamon suuntaan. Saavuimme poronhoitoalueelle; olin ladannut puhelimeen porokello-apin, joka ei hälyttänyt kertaakaan koko matkamme aikana, ja olin vähän epävarma sen toimivuudesta edes muutenkaan. Suomussalmelle päästyämme kävimme kuvaamassa Talvisodan muistomerkin ja ajoimme kylälle. Kävin apteekista ostamassa Buranaa ja fluoritabletteja. Kylillä oli vain muutamia ihmisiä, joten se oli yhtä hiljainen kuin kesälläkin. Siitä sitten kohti Kuusamoa; koitimme päästä kuvaamaan taas Hiljainen kansa -teoksen, mutta parkkipaikkaa ei oltu aurattu eikä lähellekään päässyt ilman lumikenkiä. Tosin tänä vuonna taisi olla vähemmän lunta kuin viimeksi täällä käydessämme (silloin hahmoista näkyi vain tukat, tänä vuonna lunta oli vain vyötäröön saakka).

 

Talvisodan muistomerkki Suomussalmella.

 

Lunta oli sadellut täälläkin jossain vaiheessa.

 

Kuva samasta paikasta noin 8 kuukautta aiemmin.

Sama porovaroituskyltti oli paikoillaan kuten kesälläkin.

Suomussalmen raitilla oli autoja mutta ei ihmisiä.

Sapuskaa myyvä koju oli sentään uudistuksena.

Lumityöt olivat jääneet tekemättä myös Hiljaisen kansan parkkiksella.

 

Tämän lähemmäksi ei tällä kertaa päästy.

 

Kuusamoon on kyllä jumalaton matka, ja Suomussalmen jälkeen maisema on pelkkää korpea ilman kunnollisia taukopaikkoja. Lopulta se kuitenkin eteen tuli ja hyvä niin, sillä meillä oli täällä kosolti toimitettavia asioita. Ensiksi kokeilimme päästä tankkaamaan, mutta bensiksen oli vallannut moottorikelkkojen armeija, joten skippasimme sen toistaiseksi ja menimme ensin Prismaan. Yleensä meillä on huolellisesti laadittu ostoslista, mutta ei tällä kertaa, ja siksi asioiminenkin tuntui hankalammalta. Suomutunturilta lähin kauppa taisi olla 18 kilometrin päässä, joten siinä mielessä tähän ostosreissuun kannatti panostaa. Ostimme pääruoka-aineita ja juomista, sekä minulle myös pitkät kalsarit jos vaikka vilu pääsisi yllättämään. Kauppaan menikin yli 130€ rahhoo.

Prisman jälkeen onnistui tankkauskin, joskin kuhinaa riitti siellä vieläkin. Prismassa ei ollut Alkoa, vaan sellainen löytyi Citymarket-kompleksista. Kävimme ostamassa pullon Cointreauta sekä pinkkiä Giniä. Sen jälkeen vielä Hesburgeriin; vaikka Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa saikin syödä paikan päällä, niin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ei. Tilasimme sapuskat automaatista ja vetäydyimme sitten takavasemmalle vartoomaan. Meitä ennen oli vain kaksi asiakaskuntaa, ja silti tilauksen odotus taisi kestää yli 20 minuuttia. Viimein sapuskat tuli, mutta jouduimme syömään ne ahtaissa oloissa Pp:n Volvossa. No, kyllä se sentään lentokoneaterioinnin voitti.

Kuusamon Lidl. Onneksi ei niin huonosti mene että joutuisi tuonne.

Cittarikompleksiin sitä vastoin jouduttiin.

Hesburgerin rajoittuneet sisätilat.

Hampurilainen maistusi.

Sitten kohti Kemijärveä. Autoja riitti Rukalle asti mutta sen jälkeen väenpaljous hävisi kuin taikaiskusta ja tien kuntokin droppasi melkoisesti. Lopulta pääsimme perille vähän puoli kuuden jälkeen. Naapurit olivat paikalla ja tulivat heti yytsäilemään vaikka näyttelivätkin tarkistelevansa moottorikelkkojaan. Purimme autosta kamat mökkiin; tavaraa tuntui olevan vähintäänkin pariksi kuukaudeksi. Sitten vielä taloksi asettumista, sängyn petausta ja veden aktivointia ja tietysti saunan lämmitys. Vesi ei ehtinyt lämmetä saunan kanssa samaan tahtiin, vaan jouduimme kylpemään kylmässä vedessä. Perille pääsyn kunniaksi korkkasimme shampanjan, ja sain 10 viikkoa kestäneen raittiusputkeni päätökseen.

Viimein Lappiin.

 

Ei ollut enää ruuhkaa näillä teillä.

Mökki.

Sauna.