702# Lappi, 7

12.3.2021, Friday, -5, Scattered clouds, Suomussalmi

 

Heräsimme seitsemältä. Mulla oli känny herättämässä kymmentä vaille kun tykkään torkuttaa, mutta Pp ponnahti ylös kuin palohälytyksen jäljiltä ja rupesi vehkoomaan. En ymmärrä miten kukaan voi olla niin energinen välittömästi yöunilta herättyään, mutta minkäs teet.

 

Puoli kahdeksalta menimme päärakennukseen aamiaiselle. Aurinko oli jo noussut, pakkasta oli -14 astetta mutta ei ollut sitä kauheaa tuulta enää mikä oli vallinnut edellisenä iltana. Katselimme hetken jäätynyttä Pielistä ennen sisälle menoa. Meille oli sisäänkirjautuessa mainostettu, että aamiaisen saa halutessaan mukaansa, mutta ilmeisesti monikaan ei tätä korttia ollut käyttänyt, sillä pyyntömme tuntui tulevan hienoisena yllätyksenä. Missään ei ollut keräyslaatikoita eikä edes työntekijöitä näkyvissä, mutta respa pelasti tilanteen. Aamiaissalissa riitti porrastuksesta huolimatta väkeä, vaikka turvavälejä noudatettiinkin, mutta silti vähän inhotti hypistellä samoja ottimia mitä kaikki muutkin. Keräsimme pienesti sapuskaa ja otimme vielä kaffet mukiin ja painuimme sitten takaisin mökillemme. Aamiainen oli niin Sokoshotellien perustasoa ja -makua, että olisin sen maistanut vaikka silmät kiinni. Mutta ei kuitenkaan pahaa.

Aamun valkenemista.

 

Aamuinen Pielinen.

 

Aamis maistui paremmalle mille näytti.

 

Vähän aikaa makoilimme ja laitoimme sitten kamat kasaan. Kävimme palauttamassa avaimen respaan ja tekemässä check outin, tänään jatkuisi matka kohti Suomutunturia, jonne oli matkaa reilut 450 km. Uloskirjautuminen onnistui nopeasti. Ajoimme ensiksi Nurmeksen "keskustaan" ja kuvasimme paikat. Päänähtävyys taisi olla Penan pubi ja taisi siellä jokin kirkkokin olla. 

Parkkipaikalta oli jäänyt lumityöt tekemättä.

 

Penan pub, huh!

 

Kirkosta ei saanut onnistunutta kuvaa oikein mistään suunnasta.

 

 Kesällä ajoimme Nurmeksen ja Kuhmon kautta Suomussalmelle, ja reitti olisi ehkä hotsittanut nytkin, mutta tie vaikutti sen verran jäiseltä, että päätimme valita kutostien. Ajoimme ensin kohti Kajaania, mutta päätimme vähän oikoa ja kävimme tsekkaamassa Vuokatin. Olin ollut täällä 14-vuotiaana koulun kanssa erään talvisen viikon. Muistin kyllä laskettelurinteet ja hissin, mutta en oikeastaan muuta, en edes sitä missä majoituimme. Väkeä näytti olevan melko runsaasti koronasta ja perjantaiaamupäivästä huolimatta.

 

Vuokatin rinteet näyttivät vaatimattomammalta kuin muistoissani.

 

Ei talvikunnossapitoa tuli kyllä selväksi ilman kylttiäkin.

Jatkoimme Jormualle ja siitä vitostielle ja käännyimme Kuusamon suuntaan. Saavuimme poronhoitoalueelle; olin ladannut puhelimeen porokello-apin, joka ei hälyttänyt kertaakaan koko matkamme aikana, ja olin vähän epävarma sen toimivuudesta edes muutenkaan. Suomussalmelle päästyämme kävimme kuvaamassa Talvisodan muistomerkin ja ajoimme kylälle. Kävin apteekista ostamassa Buranaa ja fluoritabletteja. Kylillä oli vain muutamia ihmisiä, joten se oli yhtä hiljainen kuin kesälläkin. Siitä sitten kohti Kuusamoa; koitimme päästä kuvaamaan taas Hiljainen kansa -teoksen, mutta parkkipaikkaa ei oltu aurattu eikä lähellekään päässyt ilman lumikenkiä. Tosin tänä vuonna taisi olla vähemmän lunta kuin viimeksi täällä käydessämme (silloin hahmoista näkyi vain tukat, tänä vuonna lunta oli vain vyötäröön saakka).

 

Talvisodan muistomerkki Suomussalmella.

 

Lunta oli sadellut täälläkin jossain vaiheessa.

 

Kuva samasta paikasta noin 8 kuukautta aiemmin.

Sama porovaroituskyltti oli paikoillaan kuten kesälläkin.

Suomussalmen raitilla oli autoja mutta ei ihmisiä.

Sapuskaa myyvä koju oli sentään uudistuksena.

Lumityöt olivat jääneet tekemättä myös Hiljaisen kansan parkkiksella.

 

Tämän lähemmäksi ei tällä kertaa päästy.

 

Kuusamoon on kyllä jumalaton matka, ja Suomussalmen jälkeen maisema on pelkkää korpea ilman kunnollisia taukopaikkoja. Lopulta se kuitenkin eteen tuli ja hyvä niin, sillä meillä oli täällä kosolti toimitettavia asioita. Ensiksi kokeilimme päästä tankkaamaan, mutta bensiksen oli vallannut moottorikelkkojen armeija, joten skippasimme sen toistaiseksi ja menimme ensin Prismaan. Yleensä meillä on huolellisesti laadittu ostoslista, mutta ei tällä kertaa, ja siksi asioiminenkin tuntui hankalammalta. Suomutunturilta lähin kauppa taisi olla 18 kilometrin päässä, joten siinä mielessä tähän ostosreissuun kannatti panostaa. Ostimme pääruoka-aineita ja juomista, sekä minulle myös pitkät kalsarit jos vaikka vilu pääsisi yllättämään. Kauppaan menikin yli 130€ rahhoo.

Prisman jälkeen onnistui tankkauskin, joskin kuhinaa riitti siellä vieläkin. Prismassa ei ollut Alkoa, vaan sellainen löytyi Citymarket-kompleksista. Kävimme ostamassa pullon Cointreauta sekä pinkkiä Giniä. Sen jälkeen vielä Hesburgeriin; vaikka Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa saikin syödä paikan päällä, niin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ei. Tilasimme sapuskat automaatista ja vetäydyimme sitten takavasemmalle vartoomaan. Meitä ennen oli vain kaksi asiakaskuntaa, ja silti tilauksen odotus taisi kestää yli 20 minuuttia. Viimein sapuskat tuli, mutta jouduimme syömään ne ahtaissa oloissa Pp:n Volvossa. No, kyllä se sentään lentokoneaterioinnin voitti.

Kuusamon Lidl. Onneksi ei niin huonosti mene että joutuisi tuonne.

Cittarikompleksiin sitä vastoin jouduttiin.

Hesburgerin rajoittuneet sisätilat.

Hampurilainen maistusi.

Sitten kohti Kemijärveä. Autoja riitti Rukalle asti mutta sen jälkeen väenpaljous hävisi kuin taikaiskusta ja tien kuntokin droppasi melkoisesti. Lopulta pääsimme perille vähän puoli kuuden jälkeen. Naapurit olivat paikalla ja tulivat heti yytsäilemään vaikka näyttelivätkin tarkistelevansa moottorikelkkojaan. Purimme autosta kamat mökkiin; tavaraa tuntui olevan vähintäänkin pariksi kuukaudeksi. Sitten vielä taloksi asettumista, sängyn petausta ja veden aktivointia ja tietysti saunan lämmitys. Vesi ei ehtinyt lämmetä saunan kanssa samaan tahtiin, vaan jouduimme kylpemään kylmässä vedessä. Perille pääsyn kunniaksi korkkasimme shampanjan, ja sain 10 viikkoa kestäneen raittiusputkeni päätökseen.

Viimein Lappiin.

 

Ei ollut enää ruuhkaa näillä teillä.

Mökki.

Sauna.