674# Dieetti, 2

Kahdeksan viikon laihisprokkis tuli viimeinkin lusittua, vaikka puolivälissä ajattelinkin, ettei tämä lopu koskaan. Koronavirusepidemian vuoksi ruokailu- ja liikuntasuunnitelmani meni viimeisen parin - kolmen viikon ajalta mönkään. Ainahan sitä pitää olla jotain tekosyitä varastossa selittelemässä omaa epäonnistumistaan ja mokiaan 😏

Lähtöpainoni oli 83,5kg, joten ajattelin 10 kiloa olevan sellainen sopiva tavoite, johon olisi teoreettiset mahdollisuudet päästä (ja samalla päätyisin ihannepainoni tasolle). En punninnut itseäni kertaakaan kahdeksan viikon aikana, ettei motivaationi kärsisi tulosten puuttuessa. Loppupunnituksessa kellotin lukemat 74,4kg, joten painoa lähti 9,1kg. Aivan en päässyt tavoitteeseeni, mutta kuten sanottua, syytän tästä paljolti koronavirusepidemiaa, jonka vuoksi olen karsinut turhat ulkoilut pois. Myöskin bulkkisalaattipöydän antimet jäivät minulta pois ja olen joutunut syönyt varsin epäterveellisesti viimeiset pari viikkoa.

Vyötärönympärys oli se mikä minua aiemmin huolestutti. Mittanauha on tällä hetkellä eristyksissä porukoiden luona, joten en saa tähän hätään mittaustulosta aikaiseksi. Tällä saralla on tullut suurin osa muutoksista; se ei fyysisesti tunnu miltään, mutta (kuvittelen?) näen tuloksen silmilläni. Tätä tukee se tosiasia, että saan olla alati nostamassa housujani ylöspäin. Vyötärön ympärysmitta oli 105cm, nyt voisin arvioida sen olevan jopa alle 90cm (edit: 95cm). Toivottavasti saan tähän vahvistuksen pian.

Yksi tavoitteistani oli olla kahdeksan viikkoa tipattomalla. Olen törmännyt ajatuksiin, minkä mukaan ihminen on riippuvainen asioista kolmen viikon ajan. Jos sen ajan on kuivilla niin mieli tottuu asiaan ja homma lähtee rullaamaan. Tämä viinahomma nyt ei ihan noudatellut tätä ajatelmaa. Tämäkin projekti alkoi suotuisasti ja lopulta tipattomuutta kesti kuusi viikkoa, kunnes huoli koronasta kävi liian ylivoimaiseksi ja tarvitsin hieman rauhoitusta ja stressinpoistajaa. Raittiusjaksoon sisältyi kuitenkin esimerkiksi viikonloppumatka Tallinnaan, jonka pystyin luovimaan läpi melko helposti.

Mikä sitten oli puudelin ydin? Ruokavalio on se juttu, ja kalorien laskeminen. Turhien kalorien välttäminen. Huononmakuisten ruokien nauttiminen. Liikkuminen parantaa lihaskondista ja todennäköisesti myös aineenvaihduntaa, joten se on yhtä lailla suositeltavaa. Lähes päivittäin tein jonkinlaista liikesarjaa mitä nyt kotona pystyin tekemään. Tutuiksi tulivat aurinkotervehdys, Darebeen 30:n päivän haaste, perinteiset etunojapunnerrukset, vatsalihasliikkeet ja kyykkäykset, yms. Kurinalaisuus on kullanarvoinen kyky, sillä tylsyyttä ja ikävää tässä joutuu sietämään loputtomiin.

Tulevaisuuden näkymistä ennustan (Deus vult), että paino lähtee pikkuhiljaa kasvamaan. Poskien ja vatsan pyöreys palaa ennalleen 3-6 kuukauden kuluessa. Olen liian perso sipseille, irtokarkeille, oluelle, pitzelle yms, eikä näistä pysty loputtomasti kieltäytymään. Ja kun antaa pikkusormen, niin...

Loppuun vielä muutama merkintä päiväkirjasta, joista paistaa kyynisyys ja pessimismi läpi. Näissä merkinnöissä on lähinnä keskitytty siihen mikä on epäonnistunut mutta ei ole annettu krediittiä siitä missä on onnistuttu:

Päivä 16:
Normaalisti kävelen aamuisin kilometrin matkan vaihtobussipysäkille, mutta tänään jäi sekin sateen vuoksi väliin. Duunissa en turhaa askelta ottanut; lounaaksi söin voikanaa ja pienen nokareen mureketta, yhden perunan, vihanneksia toinen lautasen puoli. Työkaveri oli muistanut minua tuomalla itse leipomansa korvapuustin. Pyysin anteeksi kieltäytymistäni ja koitin perustella mahdollisimman seikkaperäisesti miksi en voisi sitä syödä. Vastauksesta päättelin, ettei sanomani mennyt perille ("no mitä nyt yksi korvapuusti haittaa?". Sellainen ei pelkästään haittaa vaan tuhoaa itsehillintäni. Jos luovun hiemankin kurinalaisuudesta niin tämä menee pieleen. Ja vaikka ei menisikään, niin onko korvapuusti sen arvoinen, että joutuisin kävelemään töiden jälkeen kuuden kilometrin sijasta 10 km jotta saisin ylimääräiset kalorit poltettua?). Ei siis höntsäilyä vaan töiden jälkeen hain muutaman päivän tauon jälkeen salaatin. Tällä viikolla ajattelin porautua itse fyysiseen ongelmaan, eli vatsaan. Mä en tiedä auttaako vatsalihasliikkeet karisuttamaan viskeraalirasvaa sisäelinten ympäriltä, mutta päätin kokeilla. Viikkotavoitteeksi asetin 1000 vatsalihasliikettä. Illan aikana sain helposti neljän setillä kasaan jo 270 kpl. Se ei tuntunut pahalle muuten kuin alaselässä, joka hinkkautui karhean maton vuoksi puhki.

Päivä 18:
Töissä söin makkarakastiketta mutta sopivasti. Tuntuu kuin tulisin toimeen pienemmillä annoksilla. Ehkä pitäisi noudattaa japanilaisten periaatetta, että syö niin paljon kunnes tunnet olevasi 80% täynnä. Illalla Pp:n kanssa tuttuun keskiviikkoiseen tapaan kebab salaatilla naamariin, joskin eri paikassa kuin aikaisempina viikkoina. Päivän aikana tuli käveltyä jo töissä tavallista enemmän, illalla tein vielä 8 kilometrin lenkin. Fyysisesti olen todella huonossa kondiksessa; vatsalihasliikkeet oli pakko pistää jäähylle, sillä mulla oli palanut pylleriin toinen reikä ja istuminenkin teki jo kipeää. Harmi juttu mutta ei mahda mitään. Muutenkin kroppa on tuntuu 80-vuotiaalta, liikkeelle pääsy on kankeaa ja paikkoja jiulii melkoisesti. Viinikumeista en pystynyt pidättäytymään.

Päivä 21:
Marraskuun 114. päivä valkeni myrskyisenä ja sateisena, joten vaadittiin paljon henkistä kanttia hylätä lämmin vuode ja lähteä talsimaan aamulenkkiä. Onneksi olin asennoitunut tähän jo edellisenä iltana, joten meni se siinä... mutta jos joku väittää liikunnan olevan hauskaa, niin voi tulla toki perustelemaan kantaansa tällaisina aamuina. Toisaalta tällaiset kokemukset jotenkin lujittavat uskoa omaan tekemiseen joten ne ovat henkisesti erittäin tärkeitä onnistumisen kannalta. Minä teen tätä tietysti vain tulosten vuoksi mikä lienee väärin asiantuntijoiden mielestä. Joka taas ei halua tuloksia, niin sopivia laihdutusohjeita on naistenlehdet pullollaan. Aamiaiseksi kaksi kupillista kahvia, lounaaksi puuroa ja leipää. Iltapäiväksi Pp:lle jossa söimme porsasta, muussia ja jälkkäriksi ravitsevaa mustikkapiirakkaa.

Päivä 25:
Huh huh, miten puuduttaa ja tympäsee koko prokkis, ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämmöisinä päivinä sitä varmaan dieetit menee monelta romukoppaan. Duunissa ei oikein kiinnostanut mikään. Lounaaksi söin erinomaista stifadoa, olisi ollut synti syödä sitä liian vähän. Kävelin töistä kotiin, haksahduin väsyneenä muutamaan viinikumiin (miksi et heitä niitä jo hemmettiin?). Pienen lepuutuksen jälkeen sain itsestäni kuitenkin vielä irti hieman ja ponnistelin typeriltä vaikuttavien liikkeiden kanssa. Illalliseksi vain smoothie ja muutama juustoreissumies.

Päivä 40:
Duunissa en liikkunut juuri ollenkaan, ja illallakin vain pari kilometriä kävelyä. Syötyä tuli senkin edestä; ruokalassa oli sieniä, joten oli pakko mennä subiin ja illalla vielä kebab. Tänään tuli kyllä lihottua enemmän kuin laki sallii.

Päivä 48:
Koronavirusepidemia on tehnyt minusta vainoharhaisen, en halunnut enää ottaa bussia (koska se menee HUS:n ja Laakson sairaaloihin joten kyydissä olisi ollut potentiaalinen koronauhka) ja valitsin metron. Se tarjosi minulle aamusta 3 kilometrin kävelylenkin, ja iltapäivällä lampsin vielä töistä kotiin 6,5km. Töissä söin chili con carnea, illalla rasvaisen pyttipannun ja ryypiskelin.

Päivä 53:
Etäpäivä, enkä muutenkaan työntänyt nokkaani pihalle koko päivänä. Liikkuminen oli siis minimaalista. Lounaaksi makaronilaatikon rippeet ja muutama leipä, illalla hernekeittoa.

Päivä 56:
Ei ulkoilua, ei liikkumista, pelkkää sohvalla makoilua koronaepidemian ja laiskuuden vuoksi. Ei tullut kyllä paljoa syötyäkään. Ihmetyttää aktiiviranneke joka ilmoitti 950 askeleen jälkeen päivätavoitteen olleen saavutettu. Ehkä se on luonut oman lauantaitavoitteen.

673# Tallinna, 4

29.2.2020 - 1.3.2020, +0, Snow, Tallinn, Estonia

Karkauspäivä. Olin nukkunut sangen loistavasti, yleensä uusissa paikoissa en nuku juuri ollenkaan. Kai se sitten johtui tällä kertaa brenkuttomuudesta. Heräsin kahdeksan maissa, kävin suihkussa huuhtomassa unihiekat simmuista. Aamiaiselle suuntasimme puoli yhdeksältä, sama paikka jossa olimme syöneet edellisenä iltana. Aika paljon oli ihmisiä. Leipävalikoima oli huono ja esim. croissut puuttuivat, mutta muuten ihan hyvä setti hyvälaatuisia tuotteita. Automaattikahvi oli hieman pahahkoa mutta siihenkin tottui. Mehut olivat hyviä. Intialaisennäköiset ukot kysyivät mitkä tuotteet sopivat heidän vegetaariseen ruokavalioon, mistä ihmeestä mä semmoisen tietäisin? Mulla oli käsissäni valkoiset koronahanskat, ehkäpä se oli jonkinlainen virheellinen merkki tietoisuudesta.

Aamiaista louskuttimeen.

Aprikoitiin porukoiden kanssa, mitä tehtäisiin. Vaihtoehdot olivat lähennä eläintarha tai Lennusadamin merimuseo. Vielä edellispäivänä oli luvattu hyvää säätä tälle päivälle, mutta nyt oli muutettu lumi-räntäsateeksi koko päivän osalta. Metkaa, miksi hyvä sää saatetaan muuttaa luikauksella huonoksi sääksi, mutta päinvastoin ei käy ikinä? Lisäksi zoohon mennäkseen olisi pitänyt löytää R-kioski josta olisi saanut ostettua meille päiväliput joukkoliikennevälineeseen, sen jälkeen etsiä Kaubamajan tienoolta pysäkki josta menisi bussi 42. Faijaa olisi kiinnostanut ehkä myös Fotografiska museo, mutta näyttelyssä oli menoillaan parhaillaan joku Tom of Finland-homohomma joten päädyimme sitten Lennusadamin merimuseoon.

Kartta-appin mukaan sinne oli hotellilta matkaa 1,8 km ja päätimme taivaltaa matkan taksilla. Faijalla oli muistikuva, että Tallinnassa kannatti suosia valkoisia takseja. Hotellin edustalla päivysti vain harmaa taksi, joka vaikutti huijarilta. Kyselin hintaa, kuski sanoi käyttävänsä mittaria ja kyydin maksavan arviolta 10-12€. Oikea hinta olisi varmastikin reilusti alle kympin mutta minkäs teet, pakkohan se oli sitten ottaa (kyyti maksoi lopulta 12€ ties millä lailla kalibroidun mittarin mukaan). Se oli vielä pientä, sillä sisäänpääsy museoon oli 15€ / aikuinen (ei seniorialennusta), mutta faijan Tallink Club one kortilla saatiin hinnasta 4,50€ pois. Kalliilta tuntui silti.

Lennusadam - merimuseo.

Museo oli kuitenkin hieno. Vaikka siellä esitettiin muutakin meriaiheisia juttuja niin pääpaino oli kuitenkin sota-ajan kalustoissa. Tykkilöitä oli jos jonkinlaisia ja simulaattorilla pääsi pudottelemaan muutamia kohti lentäviä lentokoneita (kokeilin tätä itsekin kun sain sopivasti vuoron lapsilaumalta). Vaikuttavin oli suuri sukellusvene jonka kylkeen sai heijastettua projektorilta erilaisia videoita mm. miehistön tehtävistä. Tietysti sukellusveneeseen pääsi myös sisään; se oli huomattavasti suurempi ja tilavampi kuin esimerkiksi Vesikko Suomenlinnassa (joskin vierailijoilta vaadittiin notkeutta ja kumarruskykyä). Eniten ihmetytti miten niin suuri laitos (ja miksei pienemmätkin, esimerkiksi tankki) oli saatu tänne rakennuksen sisälle. Arkihuolet pääsi heittämään siistihkössä vessassa ja lisäksi poikkesimme museomyymälässä ostamassa postikortit ja -merkit. Haimme ulkotakit säilöstä ja kävimme vielä tsekkaamassa museorakennuksen takana laiturissa olevat laivat; museolipulla olisi päässyt niihinkin sisään, mutta porukat halusivat skipata nämä. Vaikka museo oli kallis ja vähän syrjässä, niin silti mielenkiintoinen. Annan tästä arvosanaksi 4/5.

Sukellusveneen kylkeen heijastuva esitys.

Sukellusveneellä riitti pituutta.

Torpedoputket lienivät nämä.

Osa sukellusveneen ovista vaati ketteryyttä.

Tankki se on siitä huolimatta.

Pääsi räiskimään simulaattoripyssyllä.

Lentokonesimulaattorikin oli.

Ja mahdollisuus ajaa radio-ohjattavia veneitä.

Kala.

Museon takana oleviin laivoihin olisi päässyt myös.

Paatit talviteloilla.

Lähdimme kävelemään kohti vanhaakaupunkia. Alkoi satamaan sakeasti lunta; ensin pieniä jyviä mutta hetken päästä puolittaisia jalkarättejä. Se kasteli vaatteet ja sai meidät palelemaan. Poikkesimme Raatihuoneentorin ääressä olevassa kiskurihintaisessa kahvilassa. Tilasimme mutsin kanssa cappucinot á 4,50€ ja faija otti oluen 7,50€. Tarjoilija ravasi koko ajan viereisiin pubeihin keltaisessa t-paidassaan, hakemaan milloin olutta ja milloin vaihtorahaa. Se oli vähän omituista.

Jonkin verran karseita jotkut virolaiskämpät.

Puisia ikkunaverhoja.

Ilmastointi pelasi.

Kohti vanhaakaupunkia.

Kirkko.

Hiljaisia katuja.

Lumisateinen Raatihuoneentori.

Kaffela.

Lumiukkojen tekoa.

Koitimme kävellä sitten vielä hetken vanhassakaupungissa, mutta ilma oli sen verran huono ja vaatteet märät, että suuntasimme varsin nopeasti Viruhotellin alapuolella olevaan ostoskeskukseen etsimään ruokapaikkaa. Mieleistä kippolaa ei löytynyt, joten otimme suunnaksi hotellin. Matkalla näimme Pull-nimisen ravintolan, jossa olimme käyneet joskus aiemminkin lounastamassa. Tilasimme keitot, jotka olivatkin ihan jees. Sitten hotellille lepäämään ja lämmittelemään.

Nuoriso ja paljaat nilkat talvisäässä. Onko idiootimpaa keksittykään?

Katutaidetta.

Tuttu Pull-ravintola.

Keittoa lounaaksi.

Hotellimme Hestia.

Katselin telkkarista lisää Valioliiga-futista virolaisella selostuksella ja taisin siinä ehkä hieman torkahtaakin. Kuudelta meiltä oli pöytävaraus Lusikas-nimisessä ravintolassa. Se sijaitsi Aia-kadulla vanhassakaupungissa, sinne oli hotellilta hieman yli kilometrin matka. Lumisade oli muuttunut räntäsateeksi ja kadulla ollut lumi loskaksi. Sateenvarjosta huolimatta oikein inhottava keli. Ravintola vaikutti kuitenkin fiiniltä, muita asiakkaita ei ollut lähes ollenkaan. Omituista huomata, että silloin kun on pöytävaraus, niin asiakkaita ei ole ollenkaan, mutta annas olla jos koittaa kippolaan ilman varausta niin se on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja vaatteet laitettiin narikkaan - ei saatu edes narikkalappua eikä naulakkoa muutenkaan vartioitu (?). Faija tilasi itselleen kaksi alkuruokaa - ei pääruokaa ollenkaan - ja me mutsin kanssa ei tilattu alkuruokaa ollenkaan. Faijan alkuruuat käsittivät etanoita (koteloissa) ja viiriäisiä, mude valitsi sian sisäfileen ja itse arvioin kuhan ja välikyljyksen väliltä, päätyen jälkimmäiseen. Se olikin virhe, sillä annoksessani oli puolet sieniä, vaikka niitä ei oltu mainittu menussa ollenkaan vaikka kaikki muut komponentit oli lueteltu pedantisti. Semmoinen on anteeksiantamatonta eikä annos muutenkaan miellyttänyt, lihassakin semmoinen ällöttävä läskireunus (laitoin kyllä ravintolaan palautetta myöhemmin sienistä). Porukat pitivät omista annoksistaan. Jälkkäriksi olisin normaalisti tilannut irish coffeen, mutta koska olin edelleen tipattomalla, niin otin jäätelösetin. Siinä olikin kolme isoa jäätelöpalloa eri mauilla; oikein hyviä mutta sain armottoman morkkiksen kun tällainen annos sisältää varmasti sen seitsemänsataa kaloria. Kallihkoa oli (viineineen 116€), mutta porukat olivat tyytyväisiä (mutsi antoi arvosanaksi 5/5, faija 4½/5 ja itse annoin 2/5).

Futista ja lollerointia limun voimalla.

Illallispaikkana toimi Lusikas-ravintola.

Etanoita kotiloissa.

Muden sika-annos oli paras valinta.

Sienikyljys.

Jäde.

Palasimme loskassa kahlaten takaisin hotellin tienoille, mutta pistäydyimme vielä Nautica-ostoskeskukseen. Menimme apteekkiin ja koitimme ostaa aseita koronaviirusta vastaan, eli face_maskeja ja käsidesiä. Niitä tuotteita ei ollut virolaisellakaan apteekilla tarjota. Ostin ison tuubin Voltaren emulgeliä (maksoi 16€, hinta Suomessa olisi ollut 46€!?!). Myyjä kysyi tiedänkö miten sitä käytetään. Se vähän hämäsi minua, kunnes vastasi "kaksi kertaa päivässä". Minä jo mietin, että luuliko hän aikovani syödä sen? Painelimme sitten hotellille. Katselin Watfordin ja Liverpoolin välistä futismatsia mikä olikin kamalaa katsottavaa (Liverpool hävisi 0-3). Unille puoli kahdentoista aikaan.

Voltaren mahtui juuri safetyboxiin joka varoitti tukehtumiskuolosta.

En nukkunut aivan yhtä hyvin kuin edellisenä yönä. Kahdeksalta heräsin, otin suihkun ja sitten aamiaiselle taas puoli yhdeksän aikaan. Käytin taas koronahanskoja tarttuessani seisovan aamiaispöydän ottimiin. Samanlainen aamiainen kuin edellisenäkin aamuna. Intialaiset tungeksivat välissä ilman jonotustaitoja.

Ulkona oli tihkusateinen loskakeli. Porukat eivät jaksaneet tehdä aamiaisen jälkeen mitään. Jos olisi ollut hyvä ilma, olisin käynyt tekemässä tunnin kävelylenkin, mutta näin epämiellyttävässä kelissä laiskuus voitti minunkin osaltani ja jäin huoneeseen koisimaan. Check out tehtiin kahdeltatoista, sitä ennen piti riipiä vähäiset kamat kasaan (joskin mukana oli normiviikonloppua enemmän vaatteita mahdollisen kahden viikon hotellikaranteenin vuoksi). Kävelimme loskassa ja vesisateessa muutaman sadan metrin matkan satamaan. Mudea taisi hieman hermostuttaa terminaalin porteista läpipääsy, sillä meillä ei ollut paperisia boarding passeja ollenkaan, ainoastaan puhelimissamme. Hyvin sujui kuitenkin sisällepääsy kaikilta meiltä kolmelta.

Hieno valoteos hotellin aulassa.

Masentava sää esti kaiken muun paitsi laiskottelun.

Odottelimme baarissa laivan lähtöä (klo 13.30). Faija otti oluen, me emme juoneet mutsin kanssa mitään. Sitten rynnimme ensimmäisten joukossa sisälle laivaan - täällä vain nopeimmat ja röyhkeimmät pärjäsivät. Kävimme buukkaamassa muden kanssa istumapaikat baarista sillä välin kun faija kävi viemässä kamat säilytykseen. Baarissa otin zero-spriten joka maistui mielestäni puhtaalle paskalle, ajattelin jo mahtoiko siinä olla jonkin sortin vika? Ei kai sen noin pahalle kuuluisi maistua? Kauhistelin muutamia kanssamatkustajia, joilla tuntui olevan keuhkoissaan korona poikineen; mahtoi olla hauskaa näiden köhijöiden matkakumppaneilla.

Oikein selkäpiitä karmii kun on niin pahaa. Varokaa.

Kaupasta hain putelin shampanjaa. Matka kesti tutut kaksi tuntia, tunnelma viikonlopun jäljiltä oli tietysti vaisumpi kuin menomatkalla. Hesassa oli hieman parempi sää meitä vastassa kuin Tallinnassa. Ryysis poislähtiessä oli taas uskomaton. Mude arvuutteli, mahtoiko laivassa olla Mari Kiviniemi, minusta se ei ollut hän. Viimein pääsimme ulos terminaalista. Otimme taksin; kiitos Bernerin, sekin oli tehty varsin pirulliseksi ja tuntui, että jonoon oli kiilannut pahemmat taksiukottajat kuin Tallinnan päässä. Joku taksi oli sitten lopulta pakko ottaa; kuski arvioi hinnaksi 35-40€, mutta perille päästyämme hänelle ei riittänyt edes viisikymppinen. Sikamainen hinta. Kävelin sitten porukoilta kaupan kautta kotiin.

* * * *

Arvio matkasta: 3/5. Vaikeaa oli selvinpäin tällainen viikonloppureissukin tehdä, ja jatkossa tuskin moiseen älyttömyyteen enää sorrun. Ravintolat floppasivat ja sää oli hirvittävä. Positiiviselta puolelta voidaan sanoa, että hotelli menetteli ja laiva toimi kuin junan veski.

672# Tallinna, 3

28.2.2020, Friday, -3, Clear, Tallinn, Estonia

Alkoi tuntumaan siltä, että olisi kiva käydä tekemässä viikonloppumatka jonnekin koronavirusepidemiasta huolimatta. Lomaa minulla ei edelleenkään ollut, joten vain lyhyeen reissuun oli tällä kertaa mahkut. En ole koskaan viettänyt yötä Tallinnassa hotellissa, mutta nytpä saisi asian helposti korjattua. Mukaan porukat. Faija oli buukannut matkapaketin Ikaalisten matkatoimistosta. Hinta kolmelta (laivamatkat meno-paluu + kaksi huonetta hotellista kahdeksi yöksi) maksoi yhteensä 378,50€. Ei mielestäni mikään paha hinta. Laiva oli MS Megastar, hotellina toimi sataman lähellä oleva Hestia Europa.

Töistä piti lähteä 1,5 tuntia tavallista aikaisemmin. Pääsin näppärästi ratikalla länsisatamaan, mutta matkaan piti kuitenkin varata lähemmäs 50 minuuttia. Silti varaa myöhästymisiin tms ei ollut, mutta onneksi matka sujui kommelluksitta. Porukat odottivat minua terminaalissa, olin tehnyt meille check init valmiiksi. Sisään portista pääsi QR-koodilla, jota kysyttiin vain yhden kerran. Passeja tms ei kysytty tällä kertaa ollenkaan. Kävimme sitten baarissa, jossa ukko otti muodin mukaisesti Corona-oluen, me emme ottaneet muden kanssa mitään. Mulla oli laihiskuuri menossa, ja päätin kokeilla jos pystyisi kerrankin höperehtimään selvää koko matkan ajan. Se olisi kovan luokan juttu.

Pitkään piti odotella laivaan pääsyä. Laiva lastattiin pikaisesti ja laiva lähti tuttuun tyyliin etuajassa (vaikka se lähtee etuajassa niin ei kuitenkaan saavu satamaan yhtään sen aikaisemmin, faija epäili niiden säästelevän vauhdissa ja polttoaineessa). Perjantailähdöstä johtuen laiva oli täynnä väkeä, emmekä meinanneet löytää mistään itsellemme pöytää. Tietysti kupeksimme hetken liian kauan, kun veimme säilöön laukkumme ja takkimme. Lopulta löysimme paikat 7. kerroksen baarista. Otin juomaksi zero-kolaa, ukko viinin ja tuopin, mude lonkeron. Matka kesti pari tuntia, kävimme kerran kaupassa ihmettelemässä tarjontaa.

Megastar.

Lunta Hesassa :O

Hesan satamassa lähtötunnelmissa Aurinkokannella.

Saavuimme Tallinnan satamaan aikataulun mukaisesti klo 18.30. Aurinko oli hetkeä aiemmin laskenut, pakkasta oli muutama aste ja lumi maassa. Se hämmästytti meitä, koska Hesassa ei moista ihmettä oltu juuri tänä talvena nähty. Terminaalirakennus vaikutti uudehkolta, en muista millainen se tosin oli aiemmin ollut. Väentungos oli tietysti kova kun kaikki halusivat päästä samaan aikaan ulos. Ulkopuolella vain yksi taksiukottaja, mutta hotellimme Hestia oli vain 300 metrin päässä ja löysimme sinne helposti. Jouduimme mutsin kanssa täyttämään vaivalloiset ja pitkät henkilötietokaavakkeet, ennen kuin saimme kaksi huonetta kolmannesta kerroksesta. Isohko huone, hieman kulunut, näkymä ikkunasta ei ollut hääppöinen. Sänky vaikutti kuitenkin validilta ja telkkari hyvältä ja kylppäri siistiltä. Hiukan kävi ajatus mielessä, että toivottavasti ovat vaihtaneet lakanat kun kerran edellisen asukkaan palautelomakekin pyöri siellä sängyssä täytettynä henkilötietoineen kaikkineen pitäen GDPR:ää pilkkanaan.

Ryysistä riitti.

Laivamatkan antimet ja "koronahanska".

Talvinen yö merellä.

Hotellihuone.

Näkymä hotellin ikkunasta Nautica-ostariin.

Kävimme porukoiden kanssa hotellia vastapäätä olevassa Nautica-ostoskeskuksessa. Haimme kaupasta juotavaa, Viron vesijohtovesi kun hieman epäilytti. Epäkohtelias venäläismyyjä ei tervehtinyt eikä muutakaan pukahtanut, paiskoi kiukkuisesti vaihtorahoja ja vuorokalikkaa. Veimme ostokset pois ja menimme sitten alas hotellimme Olive-ravintolaan illalliselle. Töykeä tarjolija serveerasi. Faija otti hampurilaisen, mutsi kanafileen ja minä kanimakkaraa. Oma annokseni oli pahahko + siinä taisi sienijäämiä vaikkei ruokalistassa oltu niistä mainittu mitään. Annokseni maksoi 16€, eli ihan käypä hinta. Juomaksi soodavettä. Porukoiden viinitilaus meni väärin joka sai melkein tarjoilijan raivostumaan, vaikka hänen ei tarvinnut edes vaihtaa viiniä toiseksi - eikä pulloa oltu vielä avattu tässä vaiheessa. Ei tekisi mieli tipata tuollaista tarjoilijaa mutta pakko se kai on. Arvosana ravintolalle 2/5.

Nautica-ostoskeskus.

Illalliseksi kanimakkaraa.

Faija taisi olla vähän näreissään raittiuspäätöksestäni ja ymmärrän kyllä, itseänikin ärsyttäisi moinen. Huoneeseen päästyäni katselin telkkaria ja päätin sitten vielä testata suihkun kun oli pitkä päivä takana. Viemäri ei vetänyt kunnolla, piti pari kertaa pitää "vetämistaukoa". Lavuaarissa oli sama juttu. Kirjoitin edellisen asukkaan piikkiin palautelomakkeeseen epäkohdat ylös. Katselin sitten vielä telkkarista Norwich - Leicester -futispeliä virolaisella selostuksella. Peti tuntui pehmeältä ja uni pääsisi luultavasti valloilleen kunhan silmänsä sulkisi.

671# Dieetti

Olet mitä syöt -ohjelman innoittamana ajattelin kokeilla itsekin vastaavaa kahdeksan viikon kunto- ja ruokaremonttia. Homma ei liene niin haastavaa älyllisesti, että tähän tarvitsisi mitään ammattilaisnäkökulmia sen kummemmin. Telkkariohjelmassa kokelaat suorittavat kasiviikkoisensa kesäaikaan; toki silloin olisi paremmat kelit ja mahdollisuudet harrastaa monipuolisempaa liikuntaa kuin näin talvisaikaan, mutta silloin on myös enempi kiusauksia ja lomaa, jolloin terveysvaikutteiden noudattaminen on itselleni mahdotonta. Salilla minua ei tulla näkemään tälläkään kertaa, pääasiallisena tavoitteena on pienentää kalja- ja rasvamahaa. Normaalisti punnitsen itseni kerran viikossa, mutta tällä kertaa teen vain alku- ja loppupunnituksen motivaatioputken säilymisen vuoksi. Viimeksi kun hyvä laihis kosahti karille kahden viikon jälkeen, kun tekeminen ja tulokset eivät korreloineet keskenään.

Lähtötilanne 2.2.2020
Paino: 83,5 kg
Keskivartalon ympärysmitta 105 cm

* * * *

Päivä 1:
Päivän kävelylenkki 6,3km. Ruokapuolelta kommentoituna söin aamiaisen, päivälliseksi riisiä, kalaa ja perunasalaattia ja illalla vielä yksi leipä. Kävin porukoiden luona saunomassa, jossa tuli hieman huono olo.

Päivä 2:
Aamiaiseksi 2 ruisleipää, juustoa ja yksi nakki. Töissä kahvia ja lahjoituksena saatua zero-colaa. Siellä oli myös uuden työmaaruokalan avajaiset, ehkä siksi ruoka oli poikkeuksellisen hyvää (perunamuusia ja lihapullia) jota söin mielestäni niukalti. Harmittelin kun en ymmärtänyt miten salaattilinja toimii. Nousin kahdesti kerroksesta -1 aina kutoseen asti, se tuntui pahalta. Kolme pientä daim-suklaa palaa tuli retkahdettua syömään. Kävelin töiden jälkeen kotiin 6,75 km reppu selässä. Kaupasta ostin salaattia, jossa hieman kanaa.

Päivä 3:
Töissä söin kalaa, ja retkahdin iltapäivällä taas kolme pientiä daim-suklaapalaa. Toivottavasti loppuvat pian kiusausten välttämiseksi. Laskeskelin töissä nousseeni 25 kerroksen raput ylös. Illalla keilaamaan, kanasalaatti illalliseksi ja pari mandariinia välipalaksi. Onnistuin onneksi välttämään ostamasta salaattikastiketta.

Päivä 4:
Retkahdus tapahtui syömingien muodossa. Työmaaruokalassa oli tarjolla uunimakkaraa, jota olisinkin voinut vielä aamutuimaan vastustaa, mutta puolen päivän jälkeen nälkä oli jo sitä luokkaa että kiusaukselle tuli annettua periksi. Päivällinen tuli suoritettua puolestaan kebabbilassa; puolustukseksi voitaneen sanoa, että tuli ekaa kertaa kokeiltua kebab salaatilla (ja joka olikin huippuhyvä!), mutta toki siinä oli kaiken maailman kastikkeita vielä lisäkaloreita tuomassa. Eikä tässä vielä kaikki, kotona tuli korkattua viinikumipakkaus ja mussuteltua aika monta kourallista niitäkin. Pari päivää poissa ollut vatsan turvotus tuli rytinällä takaisin, ja morkkis myös. Töiden jälkeen suoritettu 9 kilometrin kävelylenkki vähän lievitti omaatuntoa.

Päivä 5:
Hyvä päivä dieetin suhteen, takaisin oikealla raiteella. Vaikka töissä söin porsaanpihviä, niin annos oli kooltaan maltillinen. Illaksi kanasalaattia. Rappurallia ei tullut töissä harrastettua edellispäivien tapaan, mutta työpäivän päätteeksi kuitenkin 7 kilometrin lenkki, ja viinikumeistakin maltoin pysyä erossa. Tällaiset päivät ovat avainasemassa laihiksen kannalta.

Päivä 6:
Duunissa laiskanpulskea päivä. Lounaaksi söin chili con carnea, joka häipyessään jätti lautaselle melkoisen rasvalautan muistoksi syömistilaisuudesta. Koitin kuitenkin annostella ruokaa maltillisesti, mutta siinä ja hiinä menikö liioittelun puolelle. Kävelin tuttuun tapaan töistä kotiin lumisateen piiskatessa ja latistaessa tunnelmaa. Viikonloppu alkamassa ja olisi tehnyt mieli kaljoitella mutta sellainen toiminto tietäisi pitkälti toista tuhatta ylimääräistä kaloria, jonka nollatakseen tarvittaisiin kolmen tunnin kävelylenkki. Sen sijaan kotiin syömään tutuksi tullutta kanasalaattia, mutta kyllähän vitutti.

Päivä 7:
Heräsin aamuyöstä kalvavaan nälän tunteeseen, joka lopulta paljastui suuremmaksi riesaksi kuin itse väsymys. Söin sitten yhden leivän ja juustopalan, jonka jälkeen sainkin nukuttua vielä nelisen tuntia. Lounaaksi söin liian suolaista kaurapuuroa ja yhden leivän. Kävin tekemässä reilun 13 kilometrin lenkin loskaisessa sumusäässä. Lenkkareita ei voinut käyttää tällaisella kelillä, ja maihareillakin tuntui jokainen askel lipsuvan pienen matkan ylimääräistä. Koko aamun oli kusettanut jumalattomasti ja sama vaivasi lenkilläkin, mutta muuten kävely alkoi sujumaan parin kilometrin alkuvaikeuksien jälkeen hyvin eikä juuri edes väsyttänyt maaliin päästyänikään. Päivälliseksi vedin purkillisen hernekeittoa - vegeversiota totta kai (tämä päivä mentiin lihattomalla. Ei sentään vegaanina, olinhan käyttänyt maitoa kahvin kanssa ja leivän päällä juustoa). En muuten juuri välittänyt hernekeitosta, mutta kerrankin sai syödä niin paljon kuin huvitti, ja kyllä sitä pari lautasellista menikin. Kolme leipää ennen nukkumaanmenoa.

Päivä 8:
Aamiaiseksi puuroa ja pari leipää. Päätin lähteä vähän aikaisemmin kävelylenkille, koska sadetta oli povattu. Pahaksi onneksi sade alkoi 1,5 tuntia ennen ennustetta, olin ehtinyt kävelemään vasta puolitoista kilometriä. Sade piiskasi minut myrskytuulen siivittämänä läpimäräksi enkä ollut ehtinyt etenemään kuin nelisen kilometriä. Luulin, ettei voisi vituttaa enää enempää kun nilkkani muljahti eräässä jyrkässä alamäessä. Tasaisella olisin saattanut pysyä pystyssä mutta nyt lensin kuperkeikkaa. Onni onnettomuudessa, uskoisin ettei kukaan nähnyt sinällään varmasti huvittavan näköistä kaatumistani, mutta muuten sain pieniä vammoja ympäri kehoani sekä uudet housut hajosivat. Loput kymmenen kilometriä taivalsin itku kurkussa verta valuvana ja läpimärkänä. En muista milloin olisi vituttanut viimeksi näin paljon. Arvio lenkistä 0/5. Päivälliseksi paistoin itselleni neljä kanafileetä, oheen riisiä ja perunasalaattia. Taisi vastata kalorioiltaan koko edellispäivän satsia, ja podin hetken huonoa omatuntoa liiallisesta syömisestä. Illaksi porukoille taas saunomaan. Tarjolla olisi ollut hyvää ruokaa ja irtsareita, joista onnistuin kuitenkin pääsääntöisesti pysyttelemään erossa.

* * * *

Arvio ensimmäisestä viikosta: Jos mietin liikuntasuorituksia, ruokavaliota, sitkeyttä, luonteenlujuutta ja päättäväisyyttä, niin pakkohan tästä on antaa itselleen täysi tunnustus ja 5/5. Tuskin toista tällaista viikkoa ihan heti tulee eikä tarvitse välttämättä tullakaan. Kroppa tuntui melkoisen kipeältä viikon jälkeen, joten lepopäiviä jatkossa tarvitaan. Muuten olo ei tuntunut laihtuneelta.

Ensimmäisen viikon aktiivitasot.

* * * *

Päivä 9:
Kroppa oli täysin romuna. Jalkapohjia kipeytti rakot, etureidet olivat kipeät, alaselkää jiuli samoin ja olo tuntui kankealta. Ruokiksella söin tandoorilihapullia, voi miten ne maistuivatkin hyvältä. Töiden jälkeen en pystynyt kävelemään kuin kolmisen kilometriä, olin aivan loppu ja ilma oli myrskyisä ja sateinen. Ei vaan jaksanut. Päivälliseksi salaatti.


Päivä 10:
Töissä lohipastaa, lautasella oli puolet salaattia. Töiden jälkeen keilaamaan, ja olo tuntui jo ennen vuoron aloitusta melko huteralta, ja todella huonosti keilaus sujuikin. Ilta-aktiviteettilisukkeeksi kotona hieman venyttelyä ja suihkun kaakelien jynssäystä. Sapuskaksi kanasalaattia.

Päivä 11:
Viikon takainen syöpöttelypäivä toistui: ruokiksella paneroitua kanaleikettä majoneesilla ja illalla Pp:n kanssa kebab salaatilla. Erehdyin syömään myös 12 kpl viinikumeja, joissa on yli 240 kaloria! Käsittämätön määrä, se on arviolta kourallinen ja niiden kuluttamiseen tarvitsee 40 minuutin ~ 4km:n lenkin. Huh huh. Illalla 9 kilometrin lenkki, kiva oli kävellä Pp:n kanssa vaikka sadekuurokaan ei malttanut pysyä poissa meitä kastelemasta.

Päivä 12:
Duunissa jauhelihapihvi (normaalisti olisin ahnehtinut kaksi koska menússa luki jauhelihapihvit - monikossa). Muuten ei tullut töissä reippailtua ollenkaan, kävelin kuitenkin takaisin kotiin. Keväisestä ja aurinkoisesta kelistä huolimatta taaperrus tuntui tavallista raskaammalta. Illaksi salaattia ja pientä voimistelua.

Päivä 13:
Duunissa söin kananuudeliwokkikanaa. Ei aavistustakaan kuinka kalori(ri)kas sellainen annos on. Kävelin töistä kotiin. Jotenkin alkoi salaatti tökkimään joten päätin skipata kaupan tällä kertaa ja lämmitin Jalostajan savuporokeiton. Se oli pahinta mitä olen syönyt aikoihin.

Päivä 14:
Viikonloppu, sai nukkua pitkään. Unta riittikin perätin puoli kymmeneen. Unimittauksen mukaan olen nukkunut huonosti; se ei ole mitään uutta, näin on ollut aina. Lähdin heti herättyäni aamulenkille, ilman aamiaista. Kävelin 4,4 km. Ei raskasta ja olisi mennyt vaikka toinen mokoma, mutta oli kaikenlaista muuta puuhaa luvassa. Toivottavasti tällä sai edes hieman aineenvaihduntaa käyntiin. Lenkin jälkeen nautin aamiaisen joka käsitti vain kaksi kupillista kahvia. Lounaaksi söin puuroa ja pari leipää. Illanviettoon Pp:n luo joka loihti maistuvan sisäfilepihviaterian lohkoperunoilla. Ennen nukkumaanmenoa  vielä pari leipää.

Päivä 15:
Ajattelin viettää tänään laiskanpulskean päivän rötväillen, mutta intoa riitti ja kävin tekemässä pienen lenkin hyvin ikävästä kelistä ja lonkkakivusta huolimatta. Aamiaiseksi söin pari leipää juustolla ja monta kupillista kahvia. Välipalaksi testasin valmissmoothieta, ei ollut niin kamalaa mitä etukäteen kuvittelin. Pääruuaksi tänään vege-hernaria.

* * * *

Arvio viikosta: Viikon tavoite oli ennen kaikkea mentaalipuolella. Tässä olikin mielestäni viikon isoin onnistuminen; sunnuntaina olin suunnitellut pitäväni lepopäivän, mutta siltikin puhkuin intoa lähteä lenkille sateisesta ja myrskyisestä säästä huolimatta talvimaan mutaisia teitä. Pientä kremppaa tuntuu olevan enkä ole varma pahentaako vai helpottaako venyttely sitä. Safkapuolella homma menee ihan jees - joskin löydän itseni haaveilemasta hampurilaisesta, sipseistä, nannasta ja kaljoista tuon tuosta. Välillä olo tuntuu keskivartalon kohdalta vähemmän turpealta, mutta voi olla Aki Sirkesalon sanoin "pelkkää kuvitelmaa".

Toisen viikon aktiivitasot.

670# Risteilemässä, 2

24.1.2020 - 26.1.2020, +4, Clear, Stockholm, Sweden

Yleensä suunnittelemme Pp:n kanssa kaiken niin huolella, mutta tällä kertaa viikonloppuristeily Tukholmaan tuli hoidettua aika lailla ex tempore -meiningillä muutaman päivän varoajalla. Toki sen verran monta risteilyä oli takana, ettei sen kummempaa miettimistä tarvinnut. Matkatavaraakin oli sangen vähän. Ainoa hankaluus oli livistää duunista vähän aikaisemmin, semminkin kun työkaverini oli lomilla ja töitä reippaanlaisesti. Ratikka toimi kerrankin moitteettomasti ja pääsin Viking Linen terminaaliin kävelemällä vauhdikkaasti pari viimeistä kilometriä. Pp siellä oli minua jo ehtinyt tovin odotellakin.

Kävellen kohti Skattaa.

Viking Linen terminaali.

Saimme tehtyä check inin nopeasti. Ajokortti riitti henkkareiksi. Samalla saimme ohjeistusta etukäteen ostamaamme aamiais- ja illallisbuffaan. Varoimme menemästä valokuvattavaksi ja siirryimme risteilyalukseen. Hyttimme olivat viidennessä kerroksessa; ikkunahytti kuten aina, se on ihan must. Muuten se oli ihan samanlainen kuin yleensä, semmoinen pinttynyt ja tuttu tunkkainen hajukin oli pysynyt samana.

Mariella.

Hytti med ikkuna.

Mariannet oli päivitetty Daimeihin.

Heitimme kamat hyttiin jossa hetken ihmettelimme ennen kuin lähdimme baariin. Katsoimme laivan erkaantumista satamasta. Ilta oli tällä välin jo pimentynyt, ja kun Viikkari sai laivansa käännettyä niin kaupungin valotkin hävisivät nopeahkosti. Kustaanmiekan sivuamisen sentään vielä näimme, ennen kuin säkkipimeys valtasi maiseman. Kauhistelimme ryppyisiä ikkunaverhoja ja varsin koleaa sisälämpötilaa. Ihmisiä nyt ei hirveästi ollut, vaikka yökerho myöhemmässä vaiheessa puolittaisesti täyttyikin kun show alkoi. Kävimme välillä syömässä Ocean Grill-ravintolassa, ja ensimmäistä kertaa tännekään ei tarvinnut jonottaa vaan meidät ohjattiin pöytään heti. Tilasimme skumpat alkuun. Ruuaksi otimme molemmat piffit mediumina, juomaksi Pp:lle rosé-viiniä ja minulle Marienstad-olut. Jälkkäriksi vielä kaffet. Pihvit oli paistettu kypsiksi, joten siitä tuli kyllä miinusta, vaikka maku nyt oli kohtalainen. Marienstad on edelleen paras olut mitä maa päällään kaataa. Palvelu oli ok, hinta 90€. Arvosanaksi voin antaa 3/5.

Lähtö.

Olisi sitä kippolaan mahtunut enemmänkin porukkaa.

Käytävän lamppu.

Näin tyhjänä en ollut aiemmin tätä ravintolaa nähnyt.

Pippuripihvi á la Ocean Grill.

Poikkesimme sitten ihmettelemässä kaupan tarjontaa ja haistelemassa loputtomasti hajuvesiä Pp:n mieliksi. Minusta ne haisee kaikki samalle. Emme ostaneet vielä mitään mutta saimme mieliimme hajatelmia tulevista ostoslistoistamme. Sen jälkeen siirryimme kippolaan istuskelemaan iltaa.

Aamulla heräilimme auringonnousuun Tukholman saaristossa. Niitä olisi joskus kiva päästä kiertelemään, aika hienon näköisiä saaria ja huviloita. Lumi/jäätalvesta ei täälläkään ollut tietoakaan, vaikka elettiin jo tammikuun loppua. Kyyti oli melko tasaista, mutta kyllähän laiva piti aikamoista räminää, joka välillä alkoi ja loppui kuin vaihtoi sängyssä asentoa. Meillä oli meriaamiainen buukattuna (hintaan 11€ / naama, se on aika edukas), joten makkoomaankaan ei voinut jäädä mitenkään holtittoman pitkään. Mä olen aika huono syömään aamuisin, mutta näillä risteilyillä se on pakollista, sillä etukäteen jo tiesimme päivän kävelyistä tulevan pitkän, ja että saisimme ruokaa seuraavan kerran vasta laivaan palattuamme. Meriaamiainen oli mielestämme huonontunut aikaisemmasta, mutta sai siellä vatsansa täytettyä pinaattipiirakalla, karjiksilla, lihapullilla ja nakeilla. Kaffetta, ja pari lasia mehua sekä vettä kyytipojaksi. Ikkunapöytää emme onnistuneet saamaan, ja vähän ärsytti kovaääninen poikakaksikko muutaman pöydän päästä, jonka keskustelua opiskelun järkevyydestä jouduimme pakotettuina kuuntelemaan.

Aamu valkeni Tukholman saaristossa.

Aamiaista.

Tukholmassa oli niin ikään aurinkoinen keli, mutta yöllä oli ollut pakkasta, sillä kadut olivat kuurassa ja paikoitellen petollisen liukkaita. Aurinko sai lämmitettyä kelit plussan puolelle, ja ilma oli ihan siedettävä tammikuuksi. Kävelimme Slussenille ja ihmettelimme tietyömaata joka ei näyttänyt valmistuvan tai edes edistyvän koskaan, vaikka nyttenkin siellä oli ukkoja töissä lauantaista huolimatta. Slussenin yläpuolella oleva Gondolen-näköalasilta viritti meissä tutun keskusteluaiheen; "tuonnekin olisi joskus kiva päästä". Jatkoimme vanhaankaupunkiin, jossa puolet turisteista tuntui olevan Suomesta. Kävimme tsekkaamassa Storkyrkanin sisältä, sekä Pp:n mieliksi kuninkaalis-matkamuistomyymälän (emme löytäneet mitään ostettavaa).

Stokis.

Saksalainen sotalaivakin oli käymässä.

Kaupungin silhuetti.

Slussen.

Vanhakaupunki.

Sata kertaa kuvattu kuja.

Storkyrkan sisältä.

Vanhastakaupungista löytyi hiljaisiakin raitteja.

Jatkoimme sitten Drottninggatanille, jonka kaupat sivuutimme vielä toistaiseksi. Kävimme ihmettelemässä Centralbadetin pientä sisäpihaa, jossa pieni vesiallas karppeineen ja ihmettelimme eikö moinen pikkulätäkkö jäädy kovilla pakkasilla umpijäähän. Kävelimme edelleen Drottninggatanin päähän, sivuutimme Observatorielundenin ja saavuimme Odengatanille. Poikkesimme Tukholman pääkirjastoon. Se oli sisältä aika hieno pytinki, ympyränmallinen. Sitä oli moni muukin turisti ihmettelemässä. Käännyimme Sveavägenille ja palasimme sitten takaisin Drottninggatanille ja painelimme Åhlénsille. Etsiskelimme erästä tietynväristä kannua Pp:n äidille, mutta tietysti juuri se väri puuttui. Menimme sen jälkeen cappuccinoille tavaratalon kahvilaan. Tilauksen tekeminen on siellä aina kovin stressaavaa, mutta Pp hoiti asiat mallikkaasti. Otin vielä San Pellegrinon oheen kun niin janotti.

Drottninggatan.

Kiva peräkärri.

Taidetta.

Centralbadenin sisäpiha.

Lisää taidetta.

Kirjasto.

Kirjaston hana.

Kurkun kostuketta.

Istuskelimme tovin ja surffasimme Åhlénsin tarjoamassa netissä. Voimien palauduttua menimme pohjakerroksen Hemköpiin tekemään elintarvikeostoksia. Minäkin sain sieltä tällä kertaa pari sipsipussia kotiin viemisiksi + retrohtavan putelin suihkusaippuaa. Samassa kompleksissa on System Bolaget jossa olemme usein vierailleet, mutta tällä kertaa jätimme sen väliin.

Hemköpingin automaattikassassa joutuu aina säätämään.

Kävelimme vanhankaupungin läpi Slussenille. Koska aikaa laivan lähtöön olisi vielä ja ilmakin oli niin otollinen, niin päätimme kiertää Södermalmin kautta. Katarinavägeniltä lähti nousemaan Harald Lingbergin portaat ylös Klevgrändille. Täältä lähti silta Gondolenille, josta aiemmin olimme haaveilleet. Odotimme kohtaavamme täällä jonkun grupieerin joka penäisi pientä maksua, mutta mitä vielä; sillalle sai mennä eikä se ainakaan näin talviaikaan tarjonnut muuta kuin hienot näkymät kaupunkiin (kesällä täällä saattaisi olla jonkinlainen baari, nyt luukut olivat kiinni eikä niistä voinut päätellä käyttötarkoitusta).

Silta Gondolenille.

Slussenin työmaa.

Stokista.

Näkymä Gondoleniltä sataman suuntaan.

Tarpeeksi kuvia räpsittyämme palasimme huojuvalta sillalta vakaalle maalle. Lampsimme Södermalmilla ja näimme kukkivia kirsikkapuita Folkungagatanilla. Yleensä nämä kukkivat näillä leveyspiireillä vasta huhtikuussa, mutta lempeän talven ansiosta puut olivat väkertäneet näkyville muutamat epävarmat kukinnot. Saavuimme lopulta takaisin Viking Linen terminaaliin. Henkkarit ja liput kysyttiin, mutta ei sentään tarvinnut mennä repun kanssa turvatarkastukseen. Menimme hyttiimme ja sen verran oli 12,3 kilometrin taival käynyt väsyttämään, että oikasin itseni petiin.

Puhelinkiska.

Mielenkiintoinen lukitustapa.

Muraali.

Taidetta aina vaan.

Katariinan kirkko taustalla.

Kirsikat jo kukersivat.

Stokiksen terminaali.

Tunnin päikkäreiden jälkeen olinkin kuin uusi mies. Suihku piti tietysti testata, ennen kuin menimme illallisbuffaan klo 17. Saimme kahden hengen pöydän, ei ollut pelkoa vieruskavereista. Venäläisnaisten kopla istuskeli lähellämme mutta eivät onneksi metelöineet liiaksi. Sen verran heikotti jo syömättömyys, että oli pakko hakea ensin pikaisesti alkupalat ennen kuin pystyi keskittymään tarkemmin, mitä seisovassa pöydässä oli edes tarjolla. Vähän mätön puolelle buffahomma meni, eikä laatu ollut kaksista. Parasta oli perunagratiini, mutta käsittämätöntä miten lihapullistakin oli saatu niin pahoja ettei niitä tehnyt mieli syödä. Tämä oli huonontunut melkoisesti, eikä arvosanaksi voi antaa enempää kuin 2/5.

Illallisbuffan antimia.

Ilta kului taas yökerhossa istuskellessa katsomassa samaa orkesteria kuin edellisenäkin iltana. Joku neljän hengen jousikvartetti esiintyi välitauolla. Peleissä ei ollut onnea yhtään. Kävimme toki kaupassakin tekemässä ostokset; mukaan tarttui laatikollinen Mariestad -olutta, vodkaa ja jaloviinaa ja tietysti nannaa.

Kauppa.

Ja sitten kippolaan.

Irish coffeet.

Aamulla Pp:n kello herätti kahdeksalta. Oli nukuttanut vähän paremmin kuin edellisenä iltana. Olisi vielä väsyttänyt, kun ulkonakin oli harmaa ja sateinen keli. Kävimme aamiaisella kahvilassa; Pp otti puuron, itse tyydyin kahviin ja juustosämpylään, jota sain syötyä yllättävän paljon.

Aamu talviselle merellä.

Aamiaista taas.

Nimensä veroinen Harmaja.

Teimme vielä pienen kierroksen kaupassa, joskin emme ostaneet enää mitään. Muuten aika kului odotellessa rantautumista. Se tapahtui klo 10.10. Sen verran oli ostoksia raahattavana, että matka terminaalirakennuksesta ulos parkkipaikalle tuntui tavallistakin raskaammalta. Siinä on aina aistittavissa krapulaiset tunnelmat kun matkustajat lonnivat vaiteliaina loputtomilta tuntuvia käytäviä, vaikka tällä kertaa Pp ihmettelikin risteilijöiden pirteää paluukuntoa. Onneksi Pp oli tullut autolla ja jättänyt sen Katajanokan sikahintaiselle parkkipaikalle. Yhtään pidempään ei olisi kaljapaksia jaksanut kanniskella ja sai vielä kaupan päälle kyydin kotiin ilman kamalaa ja ahdistavaa ratikkamatkaa.

Arvosana reissusta 4/5. Rahaa meni kamalasti ja tunsin siitä jopa pientä morkkista. Matka itsessään kahdelta ikkunahytissa + meriaamiset + illallisbuffa maksoi 250€. Mutta kyllä tällaisen risteilyviikonlopun nyt kerran vuodessa mielellään tekee. Tukholma on ihan mesta paikka, ja reissuun käytetty viikonloppu tuntuu tehokkaalta ajankäytöltä.