671# Dieetti

Olet mitä syöt -ohjelman innoittamana ajattelin kokeilla itsekin vastaavaa kahdeksan viikon kunto- ja ruokaremonttia. Homma ei liene niin haastavaa älyllisesti, että tähän tarvitsisi mitään ammattilaisnäkökulmia sen kummemmin. Telkkariohjelmassa kokelaat suorittavat kasiviikkoisensa kesäaikaan; toki silloin olisi paremmat kelit ja mahdollisuudet harrastaa monipuolisempaa liikuntaa kuin näin talvisaikaan, mutta silloin on myös enempi kiusauksia ja lomaa, jolloin terveysvaikutteiden noudattaminen on itselleni mahdotonta. Salilla minua ei tulla näkemään tälläkään kertaa, pääasiallisena tavoitteena on pienentää kalja- ja rasvamahaa. Normaalisti punnitsen itseni kerran viikossa, mutta tällä kertaa teen vain alku- ja loppupunnituksen motivaatioputken säilymisen vuoksi. Viimeksi kun hyvä laihis kosahti karille kahden viikon jälkeen, kun tekeminen ja tulokset eivät korreloineet keskenään.

Lähtötilanne 2.2.2020
Paino: 83,5 kg
Keskivartalon ympärysmitta 105 cm

* * * *

Päivä 1:
Päivän kävelylenkki 6,3km. Ruokapuolelta kommentoituna söin aamiaisen, päivälliseksi riisiä, kalaa ja perunasalaattia ja illalla vielä yksi leipä. Kävin porukoiden luona saunomassa, jossa tuli hieman huono olo.

Päivä 2:
Aamiaiseksi 2 ruisleipää, juustoa ja yksi nakki. Töissä kahvia ja lahjoituksena saatua zero-colaa. Siellä oli myös uuden työmaaruokalan avajaiset, ehkä siksi ruoka oli poikkeuksellisen hyvää (perunamuusia ja lihapullia) jota söin mielestäni niukalti. Harmittelin kun en ymmärtänyt miten salaattilinja toimii. Nousin kahdesti kerroksesta -1 aina kutoseen asti, se tuntui pahalta. Kolme pientä daim-suklaa palaa tuli retkahdettua syömään. Kävelin töiden jälkeen kotiin 6,75 km reppu selässä. Kaupasta ostin salaattia, jossa hieman kanaa.

Päivä 3:
Töissä söin kalaa, ja retkahdin iltapäivällä taas kolme pientiä daim-suklaapalaa. Toivottavasti loppuvat pian kiusausten välttämiseksi. Laskeskelin töissä nousseeni 25 kerroksen raput ylös. Illalla keilaamaan, kanasalaatti illalliseksi ja pari mandariinia välipalaksi. Onnistuin onneksi välttämään ostamasta salaattikastiketta.

Päivä 4:
Retkahdus tapahtui syömingien muodossa. Työmaaruokalassa oli tarjolla uunimakkaraa, jota olisinkin voinut vielä aamutuimaan vastustaa, mutta puolen päivän jälkeen nälkä oli jo sitä luokkaa että kiusaukselle tuli annettua periksi. Päivällinen tuli suoritettua puolestaan kebabbilassa; puolustukseksi voitaneen sanoa, että tuli ekaa kertaa kokeiltua kebab salaatilla (ja joka olikin huippuhyvä!), mutta toki siinä oli kaiken maailman kastikkeita vielä lisäkaloreita tuomassa. Eikä tässä vielä kaikki, kotona tuli korkattua viinikumipakkaus ja mussuteltua aika monta kourallista niitäkin. Pari päivää poissa ollut vatsan turvotus tuli rytinällä takaisin, ja morkkis myös. Töiden jälkeen suoritettu 9 kilometrin kävelylenkki vähän lievitti omaatuntoa.

Päivä 5:
Hyvä päivä dieetin suhteen, takaisin oikealla raiteella. Vaikka töissä söin porsaanpihviä, niin annos oli kooltaan maltillinen. Illaksi kanasalaattia. Rappurallia ei tullut töissä harrastettua edellispäivien tapaan, mutta työpäivän päätteeksi kuitenkin 7 kilometrin lenkki, ja viinikumeistakin maltoin pysyä erossa. Tällaiset päivät ovat avainasemassa laihiksen kannalta.

Päivä 6:
Duunissa laiskanpulskea päivä. Lounaaksi söin chili con carnea, joka häipyessään jätti lautaselle melkoisen rasvalautan muistoksi syömistilaisuudesta. Koitin kuitenkin annostella ruokaa maltillisesti, mutta siinä ja hiinä menikö liioittelun puolelle. Kävelin tuttuun tapaan töistä kotiin lumisateen piiskatessa ja latistaessa tunnelmaa. Viikonloppu alkamassa ja olisi tehnyt mieli kaljoitella mutta sellainen toiminto tietäisi pitkälti toista tuhatta ylimääräistä kaloria, jonka nollatakseen tarvittaisiin kolmen tunnin kävelylenkki. Sen sijaan kotiin syömään tutuksi tullutta kanasalaattia, mutta kyllähän vitutti.

Päivä 7:
Heräsin aamuyöstä kalvavaan nälän tunteeseen, joka lopulta paljastui suuremmaksi riesaksi kuin itse väsymys. Söin sitten yhden leivän ja juustopalan, jonka jälkeen sainkin nukuttua vielä nelisen tuntia. Lounaaksi söin liian suolaista kaurapuuroa ja yhden leivän. Kävin tekemässä reilun 13 kilometrin lenkin loskaisessa sumusäässä. Lenkkareita ei voinut käyttää tällaisella kelillä, ja maihareillakin tuntui jokainen askel lipsuvan pienen matkan ylimääräistä. Koko aamun oli kusettanut jumalattomasti ja sama vaivasi lenkilläkin, mutta muuten kävely alkoi sujumaan parin kilometrin alkuvaikeuksien jälkeen hyvin eikä juuri edes väsyttänyt maaliin päästyänikään. Päivälliseksi vedin purkillisen hernekeittoa - vegeversiota totta kai (tämä päivä mentiin lihattomalla. Ei sentään vegaanina, olinhan käyttänyt maitoa kahvin kanssa ja leivän päällä juustoa). En muuten juuri välittänyt hernekeitosta, mutta kerrankin sai syödä niin paljon kuin huvitti, ja kyllä sitä pari lautasellista menikin. Kolme leipää ennen nukkumaanmenoa.

Päivä 8:
Aamiaiseksi puuroa ja pari leipää. Päätin lähteä vähän aikaisemmin kävelylenkille, koska sadetta oli povattu. Pahaksi onneksi sade alkoi 1,5 tuntia ennen ennustetta, olin ehtinyt kävelemään vasta puolitoista kilometriä. Sade piiskasi minut myrskytuulen siivittämänä läpimäräksi enkä ollut ehtinyt etenemään kuin nelisen kilometriä. Luulin, ettei voisi vituttaa enää enempää kun nilkkani muljahti eräässä jyrkässä alamäessä. Tasaisella olisin saattanut pysyä pystyssä mutta nyt lensin kuperkeikkaa. Onni onnettomuudessa, uskoisin ettei kukaan nähnyt sinällään varmasti huvittavan näköistä kaatumistani, mutta muuten sain pieniä vammoja ympäri kehoani sekä uudet housut hajosivat. Loput kymmenen kilometriä taivalsin itku kurkussa verta valuvana ja läpimärkänä. En muista milloin olisi vituttanut viimeksi näin paljon. Arvio lenkistä 0/5. Päivälliseksi paistoin itselleni neljä kanafileetä, oheen riisiä ja perunasalaattia. Taisi vastata kalorioiltaan koko edellispäivän satsia, ja podin hetken huonoa omatuntoa liiallisesta syömisestä. Illaksi porukoille taas saunomaan. Tarjolla olisi ollut hyvää ruokaa ja irtsareita, joista onnistuin kuitenkin pääsääntöisesti pysyttelemään erossa.

* * * *

Arvio ensimmäisestä viikosta: Jos mietin liikuntasuorituksia, ruokavaliota, sitkeyttä, luonteenlujuutta ja päättäväisyyttä, niin pakkohan tästä on antaa itselleen täysi tunnustus ja 5/5. Tuskin toista tällaista viikkoa ihan heti tulee eikä tarvitse välttämättä tullakaan. Kroppa tuntui melkoisen kipeältä viikon jälkeen, joten lepopäiviä jatkossa tarvitaan. Muuten olo ei tuntunut laihtuneelta.

Ensimmäisen viikon aktiivitasot.

* * * *

Päivä 9:
Kroppa oli täysin romuna. Jalkapohjia kipeytti rakot, etureidet olivat kipeät, alaselkää jiuli samoin ja olo tuntui kankealta. Ruokiksella söin tandoorilihapullia, voi miten ne maistuivatkin hyvältä. Töiden jälkeen en pystynyt kävelemään kuin kolmisen kilometriä, olin aivan loppu ja ilma oli myrskyisä ja sateinen. Ei vaan jaksanut. Päivälliseksi salaatti.


Päivä 10:
Töissä lohipastaa, lautasella oli puolet salaattia. Töiden jälkeen keilaamaan, ja olo tuntui jo ennen vuoron aloitusta melko huteralta, ja todella huonosti keilaus sujuikin. Ilta-aktiviteettilisukkeeksi kotona hieman venyttelyä ja suihkun kaakelien jynssäystä. Sapuskaksi kanasalaattia.

Päivä 11:
Viikon takainen syöpöttelypäivä toistui: ruokiksella paneroitua kanaleikettä majoneesilla ja illalla Pp:n kanssa kebab salaatilla. Erehdyin syömään myös 12 kpl viinikumeja, joissa on yli 240 kaloria! Käsittämätön määrä, se on arviolta kourallinen ja niiden kuluttamiseen tarvitsee 40 minuutin ~ 4km:n lenkin. Huh huh. Illalla 9 kilometrin lenkki, kiva oli kävellä Pp:n kanssa vaikka sadekuurokaan ei malttanut pysyä poissa meitä kastelemasta.

Päivä 12:
Duunissa jauhelihapihvi (normaalisti olisin ahnehtinut kaksi koska menússa luki jauhelihapihvit - monikossa). Muuten ei tullut töissä reippailtua ollenkaan, kävelin kuitenkin takaisin kotiin. Keväisestä ja aurinkoisesta kelistä huolimatta taaperrus tuntui tavallista raskaammalta. Illaksi salaattia ja pientä voimistelua.

Päivä 13:
Duunissa söin kananuudeliwokkikanaa. Ei aavistustakaan kuinka kalori(ri)kas sellainen annos on. Kävelin töistä kotiin. Jotenkin alkoi salaatti tökkimään joten päätin skipata kaupan tällä kertaa ja lämmitin Jalostajan savuporokeiton. Se oli pahinta mitä olen syönyt aikoihin.

Päivä 14:
Viikonloppu, sai nukkua pitkään. Unta riittikin perätin puoli kymmeneen. Unimittauksen mukaan olen nukkunut huonosti; se ei ole mitään uutta, näin on ollut aina. Lähdin heti herättyäni aamulenkille, ilman aamiaista. Kävelin 4,4 km. Ei raskasta ja olisi mennyt vaikka toinen mokoma, mutta oli kaikenlaista muuta puuhaa luvassa. Toivottavasti tällä sai edes hieman aineenvaihduntaa käyntiin. Lenkin jälkeen nautin aamiaisen joka käsitti vain kaksi kupillista kahvia. Lounaaksi söin puuroa ja pari leipää. Illanviettoon Pp:n luo joka loihti maistuvan sisäfilepihviaterian lohkoperunoilla. Ennen nukkumaanmenoa  vielä pari leipää.

Päivä 15:
Ajattelin viettää tänään laiskanpulskean päivän rötväillen, mutta intoa riitti ja kävin tekemässä pienen lenkin hyvin ikävästä kelistä ja lonkkakivusta huolimatta. Aamiaiseksi söin pari leipää juustolla ja monta kupillista kahvia. Välipalaksi testasin valmissmoothieta, ei ollut niin kamalaa mitä etukäteen kuvittelin. Pääruuaksi tänään vege-hernaria.

* * * *

Arvio viikosta: Viikon tavoite oli ennen kaikkea mentaalipuolella. Tässä olikin mielestäni viikon isoin onnistuminen; sunnuntaina olin suunnitellut pitäväni lepopäivän, mutta siltikin puhkuin intoa lähteä lenkille sateisesta ja myrskyisestä säästä huolimatta talvimaan mutaisia teitä. Pientä kremppaa tuntuu olevan enkä ole varma pahentaako vai helpottaako venyttely sitä. Safkapuolella homma menee ihan jees - joskin löydän itseni haaveilemasta hampurilaisesta, sipseistä, nannasta ja kaljoista tuon tuosta. Välillä olo tuntuu keskivartalon kohdalta vähemmän turpealta, mutta voi olla Aki Sirkesalon sanoin "pelkkää kuvitelmaa".

Toisen viikon aktiivitasot.