493# Luettua & katsottua, 7

1. Kirja: Tadeusz Borowski - Kotimme Auschwitz

Eikö Auschwitzistä jäänyt eloon yhtään parempaa kirjailijaa? Leffoja aiheesta on kuitenkin tehty, mutta kirjalliset tuotokset ovat olleet heikonlaisia. Niin tämäkin. Kirjan lukaisi kyllä nopeasti, mutta ei ollut hääppöinen. En suosittele. 2/5.

2. Sarjakuvakirja: Pertti Jarla - Fingerporin koko kuva 4

Muistan kun tein netissä testin, kuka Fingerporin hahmo olisin. Toivoin täysillä, etten saisi tulokseksi Asko Vileniusta, sitä pervoa, joten vastailin väittämiin ennakoiden. Ja kas vain, Askohan se sieltä tulla tupsahti. Tämä nelososan kirja on dedikoitu Askolle, siitä tämä aasinsilta. Ja hassua myös, että ostimme Pp:n kanssa toisillemme nämä ristiin joululahjaksi, tietämättä lainkaan toisen suunnitelmista. Mutta joo, kirja oli tuttua ja turvallista ja hassunhauskaa Fingerporia. Ehdottomasti 5/5.

3. Kirja: Alexandre Dumas - Monte-Criston kreivi

Tähän yli 700-sivuiseen tiiliskiveen meni mulla kuukausia, mutta sain kuin sainkin luettua. Hyvin raskas teos, niin kuin klassikot ovat aina. Kirjassa esiintyvien taustatietojen selvitykseen meni niihinkin aikaa (kuten maantieteelliset sijainnit, sivistyssanat, ranskalaiset päärit 1800-luvulla, kuninkaat, yms) melko tovi. Kirjan henkilöiden nimet olivat vaikeita ja menivät minulta koko ajan sekaisin, eikä asiaa helpottanut että sama henkilö saattoi käyttää useampia nimiä. Tylsä ja pitkäveteinen kirja, ja ehkä teos pitäisi lukea uudelleen niin pääsisi paremmin perille siitä, kuka nyt olikaan kuka. 2/5.

4. Elokuva: Alejandro Gonzalez Iñarritu - Babel

Brad Pittin tähdittämä sekava elokuva Marokosta, Meksikosta ja Japanista. Tavallaan kolme pientä eri tarinaa, jotka kömpelösti nivoutuvat toisiinsa elokuvan loppuratkaisussa. Kyllä tämän katsoi, mutta ei mikään huippuleffa. 3/5.

5. Elokuva: Steven Spielberg - Minority report

Eipä ole tullut tätäkään ennen katsottua. Tom Cruise seikkailee tulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa, jossa jahdataan tulevia murhaajia salaliittojen keskellä. En juuri digauttele tulevaisuus-leffoja muutenkaan, joten siihen nähden tämä onnistui kohtalaisesti, mutta Tompan puhetyyli ärsytti tässä enemmän kuin yleensä. Mun mielestä se kuulostaa sellaiselta, kun olisi juuri tullut kuvauksiin hammaslääkäristä ja puhuisi kieli puuduksissa. Mutta annetaan leffasta 2½ / 5.

492# Harry Potter makeiset

Jonkun verran  tulee seurattua Youtuben puolelta muutamia videobloggaajia, joista ehdottomasti suurin suosikkini on Niilo22. Kukaan minun tuntemani ei häntä arvosta ja myöskin Niilon kommenttikentät ovat täyttyneet varsin kovasta kritiikistä ja jopa vihapuheesta. Mutta ei siitäkään sen enempää, minä fanitan häntä täysillä ja muut saavat tykätä omista asioistaan. Kuitenkin, Niilo22:sen testivideon innoittamana uteliaisuuteni heräsi ja oli pakko ottaa dieetistä huolimatta nannapussi tarkasteluun ja blogattavaksi, joten tänään meillä on testissä Harry Potter Bertie Bott's Beans-merkkiset makeiset.

Minulla ei ollut vielä muutama päivä sitten hajuakaan kyseisistä karkeista ja turhaan niitä lähikauppani hyllyiltä etsiskelin. Googlauksen perusteella huomasin niitä saavan esimerkiksi Teknik Magasinet -liikkeistä. Netistähän niitä saa tilattua, mutta itselläni oli muutakin asiaa erääseen kauppakeskukseen niin kävin hakemassa samalla sieltä karkkipussin mukaani. Idioottihelpoksi ei oltu tehty näittenkään hankkiminen, sillä turhaan annoin katseeni vaellella piskuisen kaupan hyllyillä, vaan piti mennä kysymään myyjältä. Onneksi hän tunnisti tuotteen oitis ja kaivoi sellaisen tiskin alta kaapista. Miksei niitäkään voi pitää näkyvillä? Toinen mikä hämmästytti oli pussin pieni koko (54gr) ja kolmas järkyttävä asia oli hinta (6€). Myyjä kysyi vielä, haluanko ostaa jonkun aiheeseen liittyvän pelinkin (en ostanut).

Tämänkertainen herkku tulee tässä.

Karkkipussissa oli sekalainen valikoima eri makuisia makeisia, ja erikoisuutena oli, että sekaan oli saatu kammottaviakin makuyhdisteitä. En tiedä miten maut on saatu testattua - onko joku tosiaan syönyt korvavaikkua ja sitten kehitellyt niistä teollisen maun? Muita makuja ovat banaani, mustapippuri, mustikka, räkä, hattara, kirsikka, kaneli, multa, kastemato, ruoho, vihreä omena, paahdettu vaahtokarkki, mätä kananmuna, makkara, sitruuna, saippua, tutti frutti, oksennus ja vesimeloni. Kaloreita hela pussissa on vain alta 200, joten ei tässä dieetit varmaan kaadu suuntaan tahi toiseen. Pussissa oleva varoitus "Saattaa vaikuttaa käänteisesti lasten aktiivisuuteen ja huomiokykyyn" vähän arvelutti.

Makukavalkadi.

Mutta, eipä kai siinä - pidemmittä puheitta - lähdetääs testaamaan näitä hyviä Harry Potter makeisia ja otetaan vielä Niilon kunniaksi hänen kommenttinsa mukaan. Niilo näitä pisteli poskeensa tappotahtia, mutta mä otin varoiksi vesilasin rinnalle. Tiedä sitten, millaista makujen sinfoniaa onkaan luvassa.

Kuten Niilokin, aloitan varovasti haistamalla ensin pussia.

Niilo: "Haju on aika hirvee... Tää haju on aika, aika...*nuuh*.. aika karsee haju."
Zim: "Ei helkkari... *purskahtaa nauruun*. Aika karsee haju, on! Pussia ei tarvitse edes liiemmälti haistella vaan se haju tulee nokkaan vaikka pussi on puolen metrin päässä."

Hyi!

Sitten maisteluun:

1. Cinnamon - Kaneli
Niilo: "Mikä on tällainen punainen karkki?  On! Mitähän tää oli, mitähän tää oli? Hyi saatana. Öääh!"
Zim: "Helkkari että ihan jännittää. Kyllä tää on toi kaneli. Ei mikään kauheen paha, ihan 3/5."

2. Lemon - Sitruuna
N: "Otetaanpas nyt seuraava makeinen... No, vain sitruuna. Oli ihan hyvä."
Z: "Joo, on hyvä. 4/5."

3. Dirt - Multa
N: "Nyt näyttää jännältä karkilta. Tälläne ruskee jossa on mustia pilkkuja *haistaa*. No, menettelee."
Z: "Pari ekaa puraisua ei tunnu missään mutta sitten tulee valtava mullan maku suuhun. Ensimmäinen takapotku. Saan karkin syötyä, mutta sen maku tuntuu aina vaan voimistuvan. Pakko pitää tämän jälkeen hetki taukoa ja ottaa ensimmäiset hörpyt vesilasista. Yök. Jos tää Niilon mukaan menettelee, niin en uskalla edes ajatella mitä on luvassa. 1/5."

4. Watermelon - Vesimeloni
N: "Mikäs tää rusk... vihr... tumman vihreekö tää on? Tai vaaleensininen? Hyi, nyt on paha.
Z: "Vähän vaikea arvuutella mitä Niilo söi tässä kohdin kun ei tuosta kuvauksesta ymmärtänyt mitään, ja kamerastakaan ei erottanut karkin väriä. Olettaisin että oli tummanvihreä karkki kyseessä, joka ei maistunut mielestäni miltään, korkeintaan vähän keinotekoiselle. 3/5."

4. Rotten egg - Mätä kananmuna
N: "Tommonen rotke edgegö se on? Onks se justiisa tämmönen? Maistetaanpas. Äh... Nyt on! Hyi hitto on paha! Njah! Hyi hitto on karseen makunen. Uah... hyi hitto. Selkäpiitä karmii kun on niin pahaa.
Z: "Täytyy kyllä sanoa, että tässä on tähän asti kestäneen elämäni karmein maku. Ei ollut edes lähellä että olisin saanut tätä nielastua toisin kuin Niilo. Nyt on hapokasta. Pakko oli sylkästä tää pois, eikä auttanut edes vesilasi, vaan oli pakko huuhdella suu suuvedellä ja pastilleja päälle ja silti tuntui että maku kummitteli vielä pitkään. Oli pakko alkaa imuroimaan kämppää tässä vaiheessa, jotta äskeinen olisi kadonnut mielestä. Tää oli hirveempi ku sieni ja maksa ja tytinä ja lämpimät ananakset yhteensä. Saapa nähdä pystynkö syömään enää koskaan tavan munaa. Arvosana-asteikossa on otettava negatiiviset luvut käyttöön:  -5/5."

5. Candy floss - Hattara
N: "Mmm... tää oli hyvä, nice!
Z: "Mun pussissa ei ollut ainuttakaan vaaleanpunaista joten jäi testaamatta :( Söin lohdukkeeksi lähimpänä vaaleanpunaista olevan kirsikan, ihan hyvä sekin."

6. Blueberry - Mustikka
N: "Nyt on tummansininen karkki... ai blueberry? Se oli ihan hyvä. Nice.
Z: "Ei maistunut muulle kuin keinoteolliselle muoville, olin ladannut tähän makuun toiveita. Ei siis pahaa mutta floppasi kun odotin jotain niin paljon parempaa. 2/5."

7. Toasted marshmallow - Paahdettu vaahtokarkki
N: Hyi hitto nyt on paha, nyt on paha? Mitä ruskeita pilkkuja tässä karkissa on?... Aika hyvä.
Z: "Ällömakea kuten vaahtokarkit tuppaavat olemaan. 2/5."

8. Soap - Saippua
N: "Ei hitto, tiskiainettako tää oli? Saippuaa - saip! Voi jumalauta, ooks mää syäny... oliks se saippuaa? Ääh!
Z: "Ei maistunut minusta saippualle tämä, mutta melko paha. Maistuu oikeastaan sille mille koko pussi haisee. Ei hitto näistä tulee hirvee olo, oksettaa nää nannat jo nyt!"

9. Earthworm - Maan matoinen
N: "Mitäs tää ruskee on sitte? Hyi... *huokailua, ähinää ja kakomista*... Nyt on karsee maku, nyt on karsee maku. Ette voi tietää ku on maku... ku maku on paha. *huokailua, ähinää ja kakomista*... Hirvee! Hitto että on hirvee.
Z: "Näen Niilon arvostelun mielessäni ja kun kammottava maku alkaa tulvimaan suuhun niin en voi kuin nauraa. Pureksin ja pureksin ja lopulta saan nielastua kamaluuden. Muistuttaa multakarkin makua (nro 3). Vettä menee tämän jälkeen eikä mausta pääse mitenkään eroon. Hitto että on hirvee. Arvosana -4/5."

10. ?? (vaikutti vähän siltä että Niilon oli äkkiä otettava mitä tahansa makua suuhunsa edellisen peitoksi, joten jäi esittelemättä mikä karkki kyseessä).
N: "Tää oli vähän parempi. Äskenen oli ihan hirvee."
Z: "-"

11. Sausage - Makkara
N: "Onkohan tässäkin paskanruskeessakin... vaaleenruskeessakin... *mums mums*... ihan hirvee. Hyi saamari.
Z: "Yllättävän paha... Yök. 0/5."

Loppusanat: Hieman oli vaikea erottaa karkkeja toisistaan ulkonäön perusteella. Sitten harmitti kun ei kaikkia makuja ollut saatavilla - ihme tosiaan että niitä karseanmakuisia oli suurin osa. Uskoisin, että nämä karkit ovat varmasti helkkarin myrkyllisiä jo ainesosiltaankin, oksetti koko illan näiden jälkeen. Karsee maku. Mutta tosiaan, tässä on kyllä potentiaalista ainesta tupaantuliaislahjaksi tms. Ja pussin pienuudesta huolimatta taatusti riittoisia! Mutta kokonaisarvosana menee kyllä pakkasen puolelle ja pahasti, -4/5.

491# Kaavin

Lähdetääs sitten testaamaan seuraavaa joululahjaksi saamaani kampetta. Mä en ensin edes tiennyt mikä tämä on tai mihin sitä käytetään, enkä tiedä sen virallista nimeä vieläkään, mutta ristitään se nyt vaikka kaapimeksi. Kaavin. Vähän niin kuin siellä Savossa. Tai joku semmonen abortoijan työkalu?

Kaavintalaite.

Tämän kaapimen käyttötarkoitus on siivota lavuaarin ulkopuolinen osa. Jos tekee oikeaa ruokaa, niin semmoinen operaatio sisältää yleensä vihannesten kuorintaa. Aikaisemmin mä kuorin kaiken suoraan roskikseen, mutta olen nyttemmin huomannut, että menee helpommin jos kuorii ensin kuoret lavuaariin ja siitä sitten myöhemmin roskikseen. Ei selkä rasitu. Samalla tulee tietysti kuorten lisäksi kaikenlaiset muut safkasta irtoavat ylimääräiset skrämmäleet nakattua lavuaariin. Sotku on lopulta hirveä, eikä niitä voi siihen tietysti jättää kovinkaan pitkäksi aikaa mätänemään. Tähän saakka olen sitten tyhjentänyt lavuaarin sormin, vaikka inhaa puuhaahan se on. Mutta onneksi joku insinöörisielu on keksinyt tähänkin apulaitteen (ja toinen insinöörisielu on antanut minulle sellaisen joululahjaksi).

Työmaa.

Ensimmäinen pyyhkäisy saa kyytiinsä vain muutaman skrämmäleen. Jostain syystä kuoret tuntuvat hylkivän kaavinta. Seuraavalla pyyhkäisyllä käytin enempi voimaa; tulos on himpun verran parempi, mutta aikani siinä sudittuani ajattelin tämän olevan hölmöläisen hommaa. Lisäksi skrämmäleet jäivät kiinni myös kaapimeen, joten jouduin sormilla siivoamaan paitsi lavuaarin niin myös kaapimen. Toisin sanoen tuplatyö. Toki voi olla etten ihan osannut oikeaa tekniikkaa tms, mutta mahtuu sitä hyödyllisempiäkin tavaroita maailmaan. Ehkä tämä oli lahjanantajan kosto minun antamastani Metallica-piposta tai jotain, mutta annan arvosanan 1½/5.

Käyttö.

490# Lampunvarjostin

Mä olen asustellut tässä nykysessä kämpässäni nyt reilut 8 vuotta, mutta en ole vielä saanut hankittua lampunvarjostinta makkariin. Siellä on vain sellainen ankea "naru", jonka päässä keikkuu valonlähde. Mutta joulun kunniaksi punanuttu toi muutoksen tähänkin asiaan kiikuttamalla minulle Vita Silvia-merkkisen varjostimen. Wau!

Lähtötilanne.

Varjostimen kokoaminen puolestaan vaikutti jo etukäteen haastavalta ja pirulliselta hommalta. Tykkäsin lapsena kovasti legoista, mutta ehkä käytin kaiken kokoamisintoni niihin, sillä vanhemmiten kaikenlainen huonekalujen yms kasaaminen masentaa huimasti jo etukäteen. Ei tosiaankaan mikään leipälaji mulle. Äiteekin vinkkasi jo etukäteen, että kannattaa ehkä pyytää joku insinööritaustainen mukaan kokoamistalkoisiin. Ei kai tilanne sentään niin paha ole, eiköhän paketti laastaria riitä naarmuihin ja muutama olut hermoihin. Etenkin, kun paketissa mainostettiin kasaamiseen kuluvan vain 15 minuuttia.

Kas tässä varjostin.

Aloittamisen vaikeus se oli toki suurin kompastuskynnys tässäkin operaatiossa. Ensimmäisenä iltana sain vain paketin avatuksi. Kauhistuin osien määrää ja ohjeiden monimutkaisuutta siihen malliin, että suljin laatikon äkkiä ja päätin jatkaa joku toinen päivä.

Osat.

Torstai-iltana oli hetki uus ja tartuin rohkeasti härkää sarvista. Osien määrä löi kyllä ällikällä. Ohjeissa neuvottiin pesemään osat - jätin tämän suosiolla väliin. Paketistahan ne on otettu. Muovikehikon kappaleissa oli sellaista staattisella sähköllä kiinnittyviä paperierottimia, meinasin tulla hulluksi kun niitä ei saanut irroitettua ja heitettyä roskiin, olivat kuin takiaiset.

Ohje.

Kaikki muovikehikon osat eivät napsahdelleet paikoilleen, se vähän ihmetytti. Toivoin silti, että hökötys pysyisi kasassa. Mitään työkaluja ei onneksi tätä varten tarvinnut varata. Kun kehikko oli kasassa, huomasin päiden olivan erilailla uritettu, joten niillä olisi ollut merkitys miten päin ne kiinnitetään. Piti sitten muutama puolikaaren muotoinen kehikon osa purkaa ja kiinnittää uudelleen. Eipä ne silti naksahdelleet paikoilleen sen paremmin.

Kiinnitin muutaman valkoisen muoviläpyskän. Niitä oli 50 kpl, ja sitten pienempiä vielä ehkä kymmenkunta. Jotenkin ne piti saada lomittain. Ne pujoteltiin muovikehikkojen rakoihin, varmaan ne putoilivat sitten jossain vaiheessa itseksiin pois. Se oli lisäksi tylsää työtä. Aikaa oli mennyt nyt 21 minuuttia, päätin jatkaa seuraavana päivänä uudelleen.

Kyllä se siitä... Not.

Seuraavana iltana tunsin vastentahtoisuutta moista operaatiota kohtaan, mutta kai se oli pakko saada valmiiksi. Käänsin kehikon ylösalaisin, jolloin muoviläpysköjä oli helpompi kiinnittää, mutta en mä saanut niitä mitenkään lomittain oikein hyvin asettumaan. Lopulta sain kuitenkin lähes kaikki läpyskät kiinnitettyä. Ei siitä niin hyvä tullut kuin mallissa, mutta kelvatkoon.

Oisko se siinä?

Seuraavaksi varjostin piti saada kiinnitettyä kattoon. Mietin ensin, miten helkkarissa sen saa hajottamatta kehikkoa, mutta irroittamalla hehkulampun ja kehikon keskikohdilta pujottamalla sai lampun takaisin kiinni niin että varjostinkin pysyi mukana. Mietin väkisinkin, mahtoiko hökötys olla ylipäätänsä edes turvallinen?

Varsinainen hökötys.

Kasattu ja kiinnitetty se nyt kuitenkin oli, vaikkei aivan täydellinen kuten ohjekuvassa, mutta kelvatkoon. Konkreettista työskentelyaikaa meni 36 minuuttia. En voi silti oikein suositella tällästä. Annan arvosanaksi varjostimesta, kasaamisvaikeuksista sekä omasta räpellyksestäni arvosanan 2/5.

489# Kauheimmat joululaulut

Ensimmäisen kerran sain yliannostuksen joululauluista parikymmentä vuotta sitten ollessani duunissa marketissa. Joululaulut soivat siellä kellon ympäri, jopa silloinkin kun kauppa ei ollut edes auki. Nykyisin pyrin välttelemään joululauluja niin pitkään kuin mahdollista, mutta viimeistään jouluaattona korvamadot kasvavat mittoihin äärimmäisiin, johtuen meidän omituisesta aattoperinteestämme jolloin ajelemme ympäri Varsinais-Suomea tavaten sukulaisia ja sytyttämällä kynttilöitä hautausmaalla. Tätähän ei voi tietenkään suorittaa ilman, että autoradiosta soisi joulurallatukset moneen kertaan. Valinnan varaa riittää, mutta koitetaan listata nyt jokunen kauhubiisi:

Sija 3: Vesa-Matti Loiri - Varpunen Jouluaamuna: Mä en tajua miten tämä voi olla yksi suosituimpia biisejä aina voon?? Kertoo kyllä toisaalta tyhjentävästi kaiken suomalaisesta joulusta, joka on semmosta synkkyyden ja kurjuuden maksimoimista, että oksat veks. Kelit on synkkiä, harmaita ja pimeitä, dropataan tunnelmaa lisää muistelemalla kirkkomaille siirtyneitä sekä köyhyyttä ja yksinäisyyttä, syödään skeidaa safkaa ja sitten vielä kuunnellaan jotain tällästä slaavilaista hautajaismusaa joka saa jo kuulijankin miettimään omia vaihtoehtojaan. Huh!!

Sija 2:  Saukki & Pikkuoravat - Pikkuoravien joululaulu: 1950-luvulla toteutettu äänimiksauspläjäys, joka soveltuu parhaiten sotavankien kidutukseen. Miten parin minuutin biisi voi kestää näin kauan??

Sija 1: Katri Helena - Joulumaa: Tää ärsyttää ehkä eniten maailmassa, ja soi radiossa vähän helkkarin usein. Tätä kuulee jopa karaokessa, uskomatonta. Jos muut joululaulut ärsyttävät yhteensäkin yhden prosentin verran ärsytysavaruudesta, niin tämä vie loput 99 pinnaa. Oikein näen sen laulajaeukon tekopirteyden ja pateettisen esityksen silmissäni. Mikä pahinta, näky ja ääni ei katoa kulumallakaan tämän kuultuasi. Ajukoppa tapailee biisiä vielä juhannuksenakin.

 ****

Hmm, hetken mietittyäni, pitäisikö listata vielä vähiten kauheat joulubiisit? Tässä siis "suosikkini" top-3:

Sija 3: Juice Leskinen - Sika: Kieli poskessa muutamassa minuutissa tehty sikamainen rallatus. Terveiset muuten Vihtorille tässä vaiheessa ;)

Sija 2: Vesa-Matti Loiri - Näin sydämeeni joulun teen: No, ihan kohtuullinen veto, joka muistuttaa joulun tarkoituksesta.

Sija 1: Mikko Alatalo - Hyasinttien aika: Juopon krapulainen katumus on ehkä vilpittömin asia maailmassa. En tiedä miksei tätä biisiä oikein koskaan kuulu missään, ehkä sitä ei mielletä sitten joululauluksi. Tai sitten mulla on vaan hyvin eriskummallinen maku; en tietenkään kehtaa koskaan / missään tunnustaa, mutta mä diggaan Mikko Alatalosta ihan 5/5.

488# Nastalenkkari

Mä olen nyt tässä muutaman kuukauden ollut laihiksella, ja osana tuota murhenäytelmää olen joutunut pienoiselle kuntokuurille. Salilla mua ei tulla näkemään vieläkään, olen hyvin ennakkoluuloinen ja rajoittunut sen suhteen. Mulle sopii paremmin pitkäveteinen ja tasapaksu laji, joka vaatii hieman mielenlujuutta ja jossa vastuksen antaa luonnolliset elementit, kuten vaikkapa näin talviaikaan pimeys, sade, räntä, loska, yms. Lenkille siis!

Marraskuun alussa Etelä-Suomessakin piipahti parin viikon ajan lumikelit, joten Pp:n innoittamana hankin itselleni nastalenkkarit. Ensi alkuun kyllä vähän epäröin, koska sellaiset olivat melko hintavat ja toisekseen, onko tässä jo niin vanhaksi tultu että tarvitaan kenkiin nastat? Eikö sellaiset ole vanhusten hommaa? Mutta toisaalta, jos kengistä olisi apua. Mulla on  yhdet kunnon kengät kävelyyn, mutta niillä lentää perseelleen jos ajatteleekin kuuraa. Ja onhan se inhottavaa kävellä sitten tikkujäykkänä pisin luontoreittejä. Kävelyn pitäisi olla vapauttavaa ja rentouttavaa.

Ei muuta kuin XXL.:ään, ja kengät hakuun. Pp oli mukana, ja hänellä oli mulle jo malli yms katsottuna, joten itse ostotapahtumaan ei montaa minuuttia mennyt. Kenkä oli Asics Gel Fujisetsu 2 GTX, melkoinen sanahirviö. Ominaisuuksina Gore Flex-päällinen (en tiedä miten se eroaa Gore Texistä), volframinastat ja lämpöä eristävä pohja. Sen verran kokeilin kenkää koipeen, että nastat tuntuivat tarttuvat liikkeen kokolattiamattoon tehokkaasti kiinni. Hintaa tyrmistyttävät 119€, joskin siinä oli jo 20€:n alennus mukana.

Kuten arvata saattaa, heti kenkien oston jälkeen tuuli kääntyi etelään ja toi pääkaupunkiseudulle poikkeuksellisen lämpöaallon sulattaen kaiken lumen ja jään. En ehtinyt testaamaan töppösiä siis kertaakaan niihin tarkoitetussa olosuhteessa ennen kuin vasta joulukuun puolenvälin jälkeen.

Kengät hulahtivat jalkoihin mukavasti. Kengännumerot vähän hämäsivät, jouduin ostamaan meinaan yhtä numeroa suuremmat tuohivirsut kuin yleensä. Nauhat tuntuivat sellaisilta että niitä saisi luultavasti olla koko ajan sitomassa - tämä osoittautui ainakin neitsytmatkan perusteella turhaksi huoleksi. Olo tuntui huteralta, huomasi selvästi seisovan pienten nastojan päällä. Näillä stifloilla ei tosiaankaan kannattanut kävellä sitten parketilla ja rappukäytäväkin oli vähän niin ja näin. Liukkaalla linoleumilla ns. paskanjäykkyys iski välittömästi; kengät tuntuivat sutivan ja liukuvan, siinä tuli vaistonvaraisesti tarrattua kaiteeseen kiinni ja askelnopeus oli verkkainen.

Pohja.

Kummasti helpotti päästä kenkineen ulos ja lumelle, joskin ensi alkuun tunnelma oli vähän samanlainen kuin koiralla, jolle on laitettu sukat jalkoihin. Paljaiden ajoteiden ja suojateiden ylittäminen aiheutti melkein samanlaisen reaktion kuin rappukäytävässä, mutta muuten kenkiin alkoi tottumaan ensimmäisen kilometrin jälkeen. Lopulta asiaa ei ajatellut edes enää, ja vain välillä pienimuotoinen rapina sai kiinnitämään kenkiin hetkittäin huomioita. Yhtään ei liukastuttanut, kengät tuntuivat pitäviltä ja vakailta. Mikä parasta, ne eivät hiertäneet ollenkaan. Mä en tiedä mikä mun jalkapöydän muodossa on, mutta kenkä kuin kenkä tuppaa yleensä hiertämään ens alkuun helkkaristi. Tässä lesti tuntui mätsäävään mainiosti.

Pitoa oli kuin pienessä pitäjässä.

Vähän vaikea antaa arviota kengistä. Ne toimivat loistavasti tietyissä olosuhteissa, mutta en sitten osaa sanoa jos on ns. hybridi-keli, eli osittain sulaa ja osittain lunta/jäätä? Ja onhan se harmi, ettei voi yhdistää esimerkiksi lenkki-kauppareissua samaan kertaan. Ja hintavathan ne tietysti oli. Nämä aspektit nyt eivät kuitenkaan ole ehkä tuotteen vika, joten annetaan 4½ / 5.

487# Plunssa, 4

Miesplunssa on taudeista kauhein, mutta olen kuin ihmeen kaupalla välttynyt siltä vielä toistaiseksi tänä syksynä, kop kop. Siitä huolimatta, että toiset tuntuvat tekevän kyllä parhaansa levittääkseen pöpöt mahdollisimman tehokkaasti. Tässä pari vinkkiä, miten saat itsellesi plunssasen ja jaettua tautia myös mukavasti eteäpäin:

1. Paras paikka saalistaa kokkiloiset itseensä ovat julkiset kulkuvälineet. Sinne siis. Lentokone on tunnetusti ehkä se hotspot, mutta jos ei ole lentelylle tarvetta, niin metrot ja bussit käyvät toki hyvin myös, etenkin ruuhka-aikaan. Tärkeintä on kosketella kaikenlaisiin kahvoihin, ripoihin, pidikkeisiin, käsinojiin yms. Sen jälkeen kannattaa hieroa nenäänsä ja silmiään eikä missään tapauksessa pestä käsiään kun viimein pääsee paikkaan, jossa sellainen olisi mahdollista.

2. Tautipesäkkeitä ovat tunnetusti myös päiväkodit, koulut ja armeijat. Jos ei itse pääse sellaiseen paikkaan, niin kannattaa ainakin pyrkiä ottamaan itselleen vierihoitoon joku siellä asuva.

3. Vihannekset, hedelmät ja vitamiinit ovat saatanasta. Sellasia ei kannata syödä. Plunssarokotteista puhumattakaan. Heikko vastustuskyky on kaiken a ja b.

4. Kun viimein alkaa kurkunpäätä kutkuttamaan, niin positiivinen asennoituminen on käänteisessä mielessä tärkeää. Eli kannattaa ajatella ja toitotella, että tuskimpa tämä mitään on, ja jos onkin, niin se voi mennä nopeasti ohi jos vaan otan sinkkiä ja finrexiniä. Tämänkaltainen ylimielisyys kostautuu meinaan varmasti, ja tulet olemaan viikkokausia kipeänä.

5. Yön yli nukuttuasi huomaat, että olosi on hirveä. Ei muuta kuin juhlat pystyyn. Olo on karmea, mutta yritä silti raahautua niihin julkisiin liikennevälineisiin, kauppoihin ja ennen kaikkea työpaikalle muita tartuttamaan. Bonusta tulee avokonttoreista ja kokoushuoneista. Hihan sijasta yski kämmeneesi ja mitä nopeammin saat sen jälkeen kätösesi ovenkahvaan, nappeihin jne niin sitä parempi.

6. Muista pilkata japanilaisia, jotka koittavat ehkäistä tautien leviämistä käyttämällä kaikenmaailman naamamaskeja ja valkoisia hanskoja ja käsidesejä. Ihme tautikammoista porukkaa!

KÖH!