Heräsimme varttia vaille kahdeksan, olipas nukuttanut runsaasti kun edellinen yö oli junassa mennyt vähän niin ja näin. Vuode oli suht ok, vähän liian pehmeä mutta muuten hyvä. Yhden kerran herätessä tuntui vähän kuumalle, mutta muuten lämpötilakin oli sopiva.
Aamiaiselle menimme kahdeksan jälkeen. Sali oli melko tyhjänä, eikä buffetissakaan ollut liiemmälti ryysistä. Lautaselle valikoitui suht terveelliset vaihtoehdot, jopa puuroustia (olen viime aikoina syönyt sitä kotonakin). Hyvätasoinen aamiainen se oli, ei yhtään valittamista. Vaikka vähän nuhjuinen hotelli noin muuten niin ravintolahenkilökunta osaa asiansa.
 |
| Hunaja-automaatti. |
 |
| Hyvä aamiainen. |
Pakkasimme päivän retkikamat; tänään mentäisiin käymään taas rajapyykillä, jossa Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat kohtaisivat. Lähettyville Koltalahden ”satamaan” pääsisi näin sulan veden aikaan myös
Mallalaivan veneellä. Hinta oli tosin suolainen, meno-paluu oli 65€ (v. 2026 – oli kallistunut vitosella parin vuoden takaisesta). Mutta oli silti ehkä helpompi maksaa kuin kävellä 22 kilometriä. Laiva lähti Kilpisjärven retkeilykeskuksen läheltä olevasta satamasta klo 10, joten suuntasimme sinne varttia vailleksi. Parkkipaikka oli jostain syystä täynnä, joten piti jättää auto Retkeilykeskuksen takana olleelle parkkikselle. Vähän aikaa ehdimme odotella veneen valmisteluja, ennen kuin pääsimme sisään. Keli vaikutti aika kylmältä, lämpöä taisi olla 10 astetta. Koko yön oli satanut, mutta nyt alkoi hivenen kirkastumaan kelit.
 |
| Saana häippäsi näkyvistä. |
 |
| Tämän opastekyltin kohdalta rantaan. |
 |
| Laivat odottelemassa Kilpisjärven ylitystä. |
Retkeilijöitä oli paljon, heidän valtavan kokoiset rinkat veivät jumalattomasti tilaa, mutta onneksi penkkitilaa riitti meille. Lähes kaikki ostivat yhdensuuntaisen lipun, ja kävelisivät takaisin (hinta oli silloin 40€). Nainen laskutti meidät, maksupäätelaite toimi hyvin vaikka oltiin jo järvenselällä. Nainen varoitti meitä jostain ”festareista” joten paluumatkalle oli luvassa sankoin verran väkeä, mutta myös toinen laiva tulisi noutamaan, jos emme mahtuisi ensimmäiseen botskiin. Matka kesti sen puolisen tuntia, ja meni yllättävän nopeasti.
 |
| Tänään tuli aika monta rajaylitystä. |
Kolttalahteen päästyämme lähdimme painelemaan kohti rajatolppaa, jonne oli kolmen kilometrin kävelymatka suuntaansa. Pp lähti kuin pyssyn suusta, ja minulla oli vaikeuksia pysyä hänen kannoillaan. Paikoitellen oli vähän mutaista, kengät ja housut likaantuivat inhan näköisiksi. Lisäksi se oli tietysti liukasta, joten piti olla tarkkana ettei kaatunut. Hyttysiä ei enää näin elokuun puolessa välissä ollut ainuttakaan, pari kärpäseltä vaikuttavaa pörisijää kävi muutaman kerran meitä yytsäilemässä.
 |
| Opastekylttejä. |
 |
| Koivikko. |
 |
| Lisää opasteita. |
 |
| Kansallispuisto alkoi heti rajalta. |
Saavutimme lopulta rajapyykin. Muutama samassa veneessä kanssamme ollut turisti pääsi meidän ohitse, mutta ei voi mitään. Paikka oli pysynyt samanlaisena kuin muistikuvissani parin vuoden takaa, mutta silloin Pp ei ollut sairastumisen vuoksi päässyt tänne mukaan, nytpä tuli sekin asia korjattua. Onhan tämä sentään Ruotsin pohjoisin ja manner-Suomen läntisin piste. Söimme sitten hieman keksejä, ennen kuin lähdimme lampsimaan takaisin. Aikaa oli annettu 2,5 tuntia, mutta siinä ajassa piti tosiaan kävellä se kuuden kilometrin matka, joten ei siinä lopulta kauheasti ollut varaa maleksiakaan.
 |
| (Poro?)esterata ennen rajapyykkiä. |
 |
| Metalliset pitkospuut. |
 |
| Ei ihan ehditty ensimmäiseksi. |
 |
| Seppele oli tuotu monumentin juurelle. |
 |
| Ruotsissa ollaan. |
 |
| Barrat-vuori Golddajavrin päässä. |
 |
| Raikasta ilmaa ja tuoreita näkymiä. |
 |
| Välillä tiestö meni järven rannoilla. |
 |
| Kilpisjärvi näkyvissä. |
Ehdimme takaisin lautalle. Meidät oli ohittanut mönkkäri perävaunuineen ja satamaan päästyämme näimme kun ukko oli hakenut sillä metsästä pari vaeltajaa, joista toinen oli loukannut koipensa. Hänet saatiin laiturille ja lopulta myös paattiin. Ei mikään kiva homma päättää lomansa tuolla tavoin + siinä varmaan jonkunlainen paniikkikin kun keskellä skutsia menee nilkka kaputt? Laiturilla oli myös ultrasöpis koira, joita koitimme kuvata salaa. Olisi kiva mennä paijaamaankin sellaista, mutta vuvve ei vaikuttanut olevan juuri (vieraiden) ihmisten perään. Laiturilla oli vain yksi vene, mutta toinen oli tulossa sillä porukkaa oli tosiaankin melkoisen paljon, ja lähes kaikki ulkomaalaisia. Mahduimme kuitenkin samaan veneeseen millä tulimme, Malla-laiva oli vasta matkalla tänne.
 |
| Paatti odottamassa paluumatkustajia. |
 |
| Mies tarjoamassa haistiaista vuvvelle. |
Veneessä olleet ihmiset haisivat hirveälle. Ylipäätänsä ihminen haisee aika kamalalle, eikä sen tarvitse olla metsäoloissa kauaakaan kun ns. dödö pettää (armeija-aikoina dunkkis olisi paljastanut joukkion varmaan jo kilometrien päästä). Lopulta onneksi Kilpisjärven kylä tuli näkyviin, ja pääsimme lemuavasta veneestä pois.
Kello oli vasta puoli kaksi, joten päätimme lähteä käymään Norjan puolella Rovijoen putouksella. Sinne oli puolen tunnin ajomatka, ja Pp pääsi ajelemaan Norjan puolelle. Maisemat olivat juuri sellaiset kuin muistinkin. Pari vuotta sitten täällä käydessäni sade oli tehnyt polusta mahdottoman kulkea, mutta juuri paremmin ei käynyt tälläkään kertaan. Mulla ei pokka riittänyt laskeutua putouksen juurelle, joka olisi ollut näyttävän näköinen. Pp sen sijaan meni alas asti minun jäädessäni ylätasanteelle odottamaan.
 |
| Putouksen sivuprofiili. |
 |
| Meneekö joku tosiaan kahlaamaan tuonne? |
 |
| Pp:n kuva Rovijokfossenin juurelta. |
 |
| Rovijoki lähti jatkamaan matkaansa kohti Jäämerta. |
Pp saapui viimein takaisin ylös soijaa pukaten. Oli ollut kuulemma superraskasta nousta takaisin ylös, polku oli ollut jyrkkä ja askelmat korkeita. Istuskelimme hetken parkkipaikan retkipöydillä (tai siis pöytien ääressä), söimme loput keksit ja joimme hieman vesiä. Sitten palasimme autolla takaisin Kilpisjärveen varoen tiellä hoipertelevia poroja. Kävimme vielä kuvaamassa Ahdaskurun sillan. Se oli ainoa silta jota saksalaiset eivät olleet Lapin sodassa tuhonneet, sen vuoksi kun koko silta oli niin huomaamaton :)
 |
| Raput nähdävyyden juurelle. |
 |
| Säilynyt silta yli synkän virran. |
Kävimme kaupassa ostamassa sipsejä ja juomista ennen kuin palasimme hotellille. Lepäsimme hetken, ja klo 17 menimme saunaan. Yleiset saunat olivat auki klo 16-21, miesten ja naisten puoli erikseen. Mulla kävi hyvä tuuri siinä mielessä, että sain ensimmäiset 40 minuuttia olla yksikseen, ennen kuin yksi puhelias (totta kai) ukko liittyi seuraani. Oli vähän vaikea aina sopia ”treffit” Pp:n kanssa laiturille, kun ei tiennyt kuinka kauan toisella kestäisi, mutta aika hyvin ajoituksemme toimi. Kävimme muutaman kerran uimassa 13-asteisessa vedessä (jos nyt kastautumista voi uinniksi kutsua). Eräs ulkomainen nainen siinä ui pidempäänkin. Vuorten välistä oli virinnyt navakka koillistuuli ja aallot olivat melkoisen kookkaita. Mutta sauna oli kyllä kaiken kaikkiaan
5/5 kamaa.
 |
| Hotellin yleisiä tiloja. |
 |
| Sarvipää. |
 |
| Onpa komea joskin uninen poro. |
Sitten huoneeseen hetkeksi vähän jäähdyttelemään, ennen kuin lähdimme tsekkaamaan Kilpis-ravintolan tarjonnan. Myyjä jotenkin töpeksi laskuttamalla meitä liikaa (tällä kertaa näin päin, edellisenä päivänä tarjoilija laskutti meitä liian vähän). En tiedä tuliko palautus onnistuneesti kortille myöhemmin (kyllä tuli). Muutenkin vähän harmitti kun suurin osa niistä ruuista jota olin etukäteen hamunnut, olivat loppuunmyytyjä. Lopulta päädyin sitten porokebabiin Pp:n ottaessa Sweet chorizo pitsen. Suunnittelimme syövämme ulkona terassilla, mutta oli alkanut tuulemaan niin kylmästi, ettemme tarjenneetkan istua siinä, semminkin kun meitä varotettiin ruuan tulemisessa kestävän puoli tuntia. Vaihdoimme sisätiloihin, ja ruuatkin tulivat ennakoitua nopeammin. Olivat ihan hyviä ruokia, mutta ehkä hitusen nälkä jäi. Pp antoi arvosanaksi pitselle
3½/5, itse annoin
4/5 (siinä oli karamellisoitua sipulia jota en voinut sietää).
 |
| Ravintola Kilpis. |
 |
| Tänään ei tarjettu terassilla. |
 |
| Kippola sisältä. |
 |
| Kebabsafka. |
 |
| Pizzesafka. |
Sitten takaisin hotellille. Seuraavana päivänä jatkettasiin matkaa, ja matkatavaramme olivat jo levinneet kuin Turusen pyssy. Pakkausta oli siis tiedossa. Lisäksi seuraavaksi päiväksi oli luvattu vesisadetta koko päiväksi, joka oli omiaan vaikeuttamaan asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti