900# Nihon, 34 - Väsynyttä meininkiä Tokiossa

15.9.-16.9.2025, +31, Overcast, Tokyo, Japan

Tuli nukuttua pitkään. Matkaväsymys alkoi olla sitä luokkaa, ettei jaksanut enää suorittaa. Edellisilta oli sujunut ryypiskellessä. Heräsilimme vasta 11:n jälkeen, ja siltikin meni tuntikausia lolleroidassa. Ei oikein huvittanut tehdä mitään. Kahden jälkeen olimme saaneet aamiaisen syödyksi, ja päätimme lähteä Akihabaraan.

Ensiksi kävimme parissa postissa, mutta molemmat olivat jostain syystä kiinni. Edelleen postimerkit olivat hankkimatta. Ehkä oli sitten joku valtion vapaapäivä tms. Kävelimme metroasemalle ja matkustimme yhden pysäkin välin Akihabaraan.

Kämppämme vieressä oleva pieni temppeli.

Kävimme ensimmäiseksi epämääräisessä liikkeessä, jonka AT oli bongannut käydessään täällä omin päin. Automaatista olisi voinut ostaa naisten alushousuja, jotka olivat käytettyjä. Alkkarit joihin oli kustu maksoivat vielä tuplaten. Automaatit ottivat vain vanhoja tuhannen jenin seteleitä vastaan, eikä meillä ollut sellaista päällä. Noh...

Viime vuonna käytiin tuolla Maid-cafeessa.

Menimme katsomassa t-paitoja. Hyvä kauppa oli, mutta en löytänyt mitään ostettavaa. AT osti sentään Trump-paidan vanhalle yhteiselle kaverillemme ja manekinekon. Sitten MegaDonkiin ja muihin kauppoihin, mutta en oikein saanut mitään ostettua, vaikka ostohousut olivatkin jalassa. Menimme GinzaLioniin juomaan oluet ja syömään. Piristymisaste ei senkään jälkeen parantunut.

EU:n aivopesettämille just sopiva tuliainen.

Lounasta.

Otimme metron ja menimme Asakusaan. Kävimme vielä Donkissa, ja sitten Nakamise Streetillä menimme t-paitakauppaan, josta ostimme superkalliilla paidat. Paikka oli ilmeisesti ulkolaisten turistien suosiossa, sillä poikkeuksellisesti myyjättäret puhuivat englantia. Kun vastasin jotain japaniaksi, niin ihmettelivät, että länkkärihän puhuu japaniaa, ja kun sanoin, että vähän vain niin se ei haitannut, he jatkoivat supernopealla japanillaan ja puhuin itseni pussiin. Muutenkin nämä nuoret neidot käyttivät minusta sanaa お兄さん (vanhempi veli), mikä ehkä vähän häiritsi minua. Kävelimme hetken Senso-Ji:n temppelialueella ja odottelimme jos Not Suspicious bar olisi auennut. Sen piti aueta klo 18.30 mutta kiinni oli ja pysyi. Otimme sitten metron takaisin kämpille, ja kävelimme kaupan kautta kotiin. Siellä sitten hengailua ennen nukkumaan menoa. Vähän oli ”vapaapäivän” tuntua, mikä harmitti kun aika meni ”hukkaan”.

Nakamise-dori.

Senso-ji jälleen kerran.

Not Suspicious-baari jäi tällä kertaa käymättä.

Seuraavana aamuna meillä oli molemmilla herätyskellot soimassa klo 8.30, mutta yhdessä tuumin kumpikaan ei osoittanut heräämisen merkkejä ennen kymmentä. Aamiainen verkkaisesti naamariin, ja sitten lähdimme ulos. Ensiksi menimme kulman takana olleeseen postitoimistoon, joka oli kerrankin auki. Näin jo ovelta kauhistuneen virkailijan ilmeen, mutta osasin toimittaa asiani hienosti japaniksi. Toivottavasti sitä arvostavat nämä virkailijatkin... Ostin seitsemän postimerkkiä á 100 jeniä (n. 65 senttiä), joten melkoisen halpaa oli verrattuna Euroopan postimerkkien hintatasoon.

Otimme junan Akihabaraan, siellä vaihdoimme Shinjukun asemalle vievään junaan. Saimme istumapaikat jenkkituristien vierestä. Matka meni unta vastaan taistellessa; jostain syystä turistibussit ja tokiolaiset metrot ovat minulle hyvin vahvaa unilääkettä. Ilma oli jälleen superkuuma tänään, ja vaikka metrovaunujen ilmastointi oli heikonlainen, niin sen verran se jäähdytti että tuskainen kuumuus vaihtui raukeaksi olotilaksi.

Shinjukussa kesti taas ensin ennen kuin löysimme eteläpuoleisille uloskäynneille (siinä pitää välillä piipahtaa junalaituireiden puolella, että pääsee jatkamaan toiselle puolen asemaa). Löysimme sitten Lumine2 -rakennuksen josta etsimme Pp:lle teekauppaa. Se oli hyvin fiini kauppa, mutta löytyi yllättävän helposti. Ostin pyydettyä teetä, se maksoi 5200 yeniä (kolmisen kymppiä).

Melkein kuin Lontoossa.

Kävelimme sitten Kabukichossa. Kävimme pelaamassa kourapelejä, AT voitti muutamalla yrityksellä itselleen Pikachun. Oli helkkarin kuuma, ja tarvitsimme ilmastointia, joten menimme jälleen Ikeaan. Kävimme ensiksi etsimässä pehmosikoja, mutta niitä ei ollut (kyllä, kysyin toki myös myyjältä, mutta sanoi niiden olevan enempi tilaustuote, Yokohaman liikkeestä löytyisi). Menimme bistron puolelle mutta siellä myytiin vain hodareita ja sellaista, eikä ollenkaan lihapullia, joten päätimme skipata safkapaikan.

Tytykahviloita olisi ollut Kabukichossa riittämiin.

AT voitti tuliaisia kourapeleistä.

AT mieli tupakille (Tokiossa ei saa polttaa juuri missään, mutta muutamia erillisiä tupakkakoppeja on), ja sillä välin kätkin itselleni viestinlapun pyöräparkin seinään. En oikein muista mitä olin siihen kirjoitellut, mutta jonkun viestin kuitenkin ja sullonut sen minigrip-pussiin. En tiedä löydänkö sitä koskaan enää vai unohdanko sen, mutta kuitenkin. Mulla on muutama muukin paikka maailmalla, jossa sama juttu. Ei se nyt ihan aikakone ole, mutta ajatus kiehtoo minua, että siellä ne viestit yhä odottavat minua – vai odottavatko?

Tänne tuli jemmattua itselle tulevaisuuteen viesti.

Kävimme kuvaamassa kuuluisan Godzilla-patsaan ja menimme sitten syömään pubiin. Se oli selvästi suunnattu länkkärituristeille ja oli perhanan kallis, mutta teki mieli saada makkaraa ja kaljaa. Ne olivat kyllä ihan hyviä. Siinä ruokailessa vasta aloin lukemaan Pp:n ohjetta teekaupasta, kun aloin ihmettelemään halpaa hintaa. Pp pyysi tuomaan teetä 500gr, ja minä juntti olin ostanut vain 100gr pakkauksen. Eipä siinä auttanut sitten kuin palata takaisin kauppaan (onneksi myyjä oli vaihtunut), ja ostin puolen kilon säkin, se maksoi yli sata euroa.

Godzillan ujo kurkistus.

Makkarasetti.

Teeostoksilla.

Otimme junan parin pysäkin päähän Harajukuun, ja menimme vaatekaupoille. Uniqlo:sta emme löytäneet mitään. Kävelimme Takeshitan päästä päähän ja takaisin. Meitä ihmetytti miksi täällä oli niin paljon nigerialaisia ukottamassa. Pariin kauppaan menimme ja pari uutta t-paitaa saimme hankittua.

Harajuku.

Takeshita-kadulta ne parhaimmat t-paidat saapi.

Iski jotenkin sellainen väsymys taas, joten otimme junan takaisin Asakusabashille, ja kävelimme vartin matkan kämpille. Pistäydyimme matkalla konbiniin. Ostin parit famichikinit ilmeisesti niin määrätietoisesti, että ekaa kertaa myyjä alkoi kysymään minulta pointokaadoa ja kertomaan alennuksista (ne oli printattu kauppakuitin taakse) mihin olin oikeutettu seuraavalla ostokerralla. Olin vähän otettu, pitikö tämä myyjä minua "turisti 2.0"-versiona, kenties hieman parempana kuin tavan länkkäriä? No, ehkä se on vain omaa copetusta.

割引-alekuponki seuraavista Famichikeistä.

Kämpillä suihkut, kylläpä teki hyvää kun oli hionnut taas koko päivän. Vaatteet haisivat kamalalle. Mulla oli rahaa hukassa, ja sain etsiä melko kauan, että löysin rahajemmani. Torakka rupesi päälliköimään kämpässä, se vähän kauhistutti minua. AT tappoi sen. Rohkea-san.

Lähdimme sitten vielä illallistamaan, ja löysimme kävelymatkan päästä ”Jonathan”-nimisen baarin. Tuttuun tapaan safkat tilattiin automaatista, mutta täällä oli robotti joka toimitti ruuat (tosin ei meille, mutta johtui ehkä siitä, että oli kaljaa mukana ja tarjoilijan piti varmistaa etteivät myy alaikäisille). Tilasimme tonkatsut ja kaljat, maksoivat lähes 5000 yeniä, mutta ruoka oli tosi hyvää, arvosana 4/5. Sitten kauppaan, josta ostimme brenkkua ja siirryimme dokailemaan kämpille. Postikortit veimme laatikkoon myös. Olimme koittaneet hommata paikallisopasta viimeisille päiville, mutta sekin epäonnistui.

Tarjoilijarobotti työssään.

Olipa hyvvee tonkatsua. Myös riistä, misokeittoa ja sörsseleitä.