899# Nihon, 33 - Paluu Okinawasta Tokioon

 14.9.2025, Sunday, +31, Fair, Miyakojima, Japan

 

Näin tosi kummallisia unia - painajaisiakin - koko yön. Tuttuun tapaan klo 8 herätys. Ilman suihkua ei aamiaisellekaan kehdannut mennä. Tänään olisi paluu takaisin Tokion kämpille, itse odottelin sitä jo innokkaasti. Johtui todennäköisesti siitä, että ajovelvollisuudet päättyisivät. Aamupala ei tarjonnut mitään uutta; siitä selvittyämme lolleroimme hotellihuoneissamme puolentoista tunnin ajan. Katsoin yleisurheilun MM-kisoja. Sieltä tuli naisten maraton-kisa, jossa suomalainen Alisa Vainio juoksi hienosti viidenneksi *standing ovation*. 

Hotellihuone piti käynnistää kuin auto ikään.

Hotellista oli check out-aika klo 11. Melkeinpä kaikissa hotelleissa on nykyään check out aika yhdeltätoista, pahimmissa jo kymmeneltä. Ärsyttävää. Pakkasin sitten kamat kasaan, se osoittautuikin yllättävän haastavaksi tehtäväksi. En tiedä miten kamaa oli niin paljon siunautunut, kun mielestäni en ollut mitään ihmeellistä täältä ostanut.  

Hotellin testaamatta jäänyt uima-allas ei ollut koolla pilattu.

Yhdeltätoista lähdimme hotellilta. Piti vielä mennä tankkaamaan auto, se hermostutti jo etukäteen, kun tiesin ettei siitä voi turisti selvitä kunnialla. Olin jo autovuokraamosta kysellyt onko lähistöllä sellaista bensistä, jossa tulisi henkilö tankkaamaan auton puolestasi, mutta olivat pelkkiä self service-asemia. Lentokentän läheltä löytyi bensis, jota päätimme kokeilla. Siinä ei ollut jonoa, joten ulkoista painetta ei ollut. Syötin automaattiin korttini, annoin pin-koodin mutta sen jälkeen ei tapahtunut mitään. Turha kai mainita, että automaatti bamlasi pelkkää japania. Aikamme hämmästeltyä joku bensiksen nainen tuli pelastamaan meidät. Yhtä lailla hän syötti korttini automaattiin ja sanoi sitten ettei Visa-korttini kelpaa. Onneksi automaatti kelpuutti fyrkkaakin, virkailija näpytteli tarvittavat valinnat, valitsi oikean bensalaadun yms, ja sitten rupesi naftaa pulppuamaan hanasta. Auto oli hybridi, ja olimme ajelleet sähköllä suurimman osan matkasta. Eipä tuohon bensiiniä paljolti mennyt, varmaan 1000 yenin edestä (6€). Ei tullut tarkistettua kuinka paljon olimme ajaneet, mutta todennäköisesti n. 120 km. Vaihtorahat ja kuitti autovuokraamoa varten tarvittiin vielä, ja olisi ollut liian helppoa jos ne olisi saanut samasta automaatista. Ehei, sitä varten piti skannata toisella automaatilla QR-koodi, joka suolsi sitten vaihtorahat ja kuitin pihalle.

 

Ajoimme vuokraamoon. Parkkiksella oli joku työntekijä imuroimassa toista autoa, joten ajoimme auton siihen viereen. Hän ei ollut kiinnostunut bensis-kuitista eikä edes tarkistanut olimmeko kolhineet autoa tms, pyysi vain avaimet takaisin. Kysyimme, heittäisikö joku meidät lentokentälle, ja saimmekin heti kyydin.

Miyakon lentoasemalle päästy hengissä.

Meillä oli kosolti aikaa tapettavana lentokentällä. Turvatarkastukseen ei kannattanut mennä, sillä puolen ei olisi juuri mitään, vaan kaikki ravintolat ja kaupat olisivat "yleisellä" puolella. Jotain helppoa hiukopalaa sitä vähän kaipasi, ja täälläkin oli A&W Burger. Menimme siihen purilaiselle, ja päätimme tällä kertaa testata myös root beeriä. Se oli aika hirvittävää, mutta purilaiset hyviä. Kävimme sitten vielä kaljalla ruokabaarissa, mutta juomat sai tilattua automaatista, joten se oli hyväksyttävyyden rajoissa.  

Pahikset toivotti tervetulleeksi lentokentän lähtöaulaan.

 

Root beeriä ja lounasta.

Emme olleet ihan varmoja kauanko turvatarkastuksessa menisi, joten lähdimme kokeilemaan onneamme. Siinä oli kuitenkin kolme erillistä jonoa, joten odotusaika ei ollut pitkä. Toisella puolen oli pieni kahvio, josta ostimme vielä toiset kaljat muovimukista. Tutkimme boardig passeja, ja huomasimme meillä olevan samat paikat kuin tullessa, joten ikkunapaikka jäi taas haaveeksi, vaikka reunapaikalla istuttiinkin. Jälleen olimme eri boarding groupeissa, vaikka istumapaikkamme olivatkin vierekkäin. 

 

Kone lähti ajoissa, se oli hyvä juttu. Takanamme oli pariskunta, jolla oli pieni sylilapsi. Se tietysti piti mökää ja potki selkänojaani koko matkan ajan. Muut lapset olivat kaikki aivan uskomattomassa plunssassa ja köhisivät pieniä bakteerejaan koneen pullolleen. Tarjoiluvaunusta otimme ilmaiset kahvit, muuta siellä ei tarjolla ollutkaan. 

 

Lento kesti sen kolmisen tuntia. Jonkun aikaa piti vielä kentällä odottaa, ennen kuin löytyi vapaa portti johon kone pääsi meidät droppaamaan. Koska ei ollut ruumatavaroita, olimme taas nopeasti ulkona. Junan kanssa kävi myös tuuri, sillä pääsimme yhdellä ja samalla stogella aina kotiasemalle Kuramaelle asti, vaikka linjan nimi muuttui Shinagawan asemalla KK-linesta Asakusa-lineksi. Ja olimme saaneet istumapaikat heti Hanedasta.

Palautekysely.

Ilta oli jo pimentynyt kun kävelimme jonkunlaisen matkan metroasemalta kämpille. Kävimme samalla ostamassa kaupasta uudet aamiaistarvikkeet kämpille. Tuntui tosi mukavalle saapua taas Tokioon ja kämpille, aivan kuin kotiinsa olisi tullut.  

Asakusassa taas <3

Kauaa meillä ei ollut aikaa hukattavaksi. Otimme suihkut ja joimme yhdet Strong Zerot naamariin, ja lähdimme takaisin metrolle. Ajoimme yhden pysäkin Asakusaan, ja jouduimme kävelemään 1,6 kilometriä Yuyun baariin, jossa olimme käyneet viikko takaperin ensimmäisenä iltanamme. Olimme aivan läpimärkiä hiestä kun pääsimme perille, vähän hävettikin. Lisäksi baari oli ääriään myöden täynnä, mutta Yuyu istutti meidät pöydän ääreen, jossa istuivat jo ennestään joku nainen ja transu-ukko kimonossaan. He eivät oikein tuntuneet pitävän meistä.

 

Aloitimme kaljalla. Annoimme puolestamme Yuyulle Suomesta roudatun lonkerotölkin ja Geisha-suklaan. Ensimmäinen päättyi jääkaappivitriiniin, toivottavasti toinen teki pääsi jonkun naamariin. Yuyu kuvasi meidät kolmistaan ryhmäkuvana jonka julkaisi IG:ssäkin. Tunnelma oli ensi alkuun kiusallinen, tai ei oikeastaan edes kiusallinen, mutta sellainen suomalainen akikaurismäkeläinen fiilis siinä kieltämättä tuli. Vähitellen olo kuitenkin rentoutui, ja juomia kului. Dokasimme selvästi enemmän kuin muut. Kahdeltatoista Yuyu kuulutti olevan viimeisten tilausten vuoro. Hauskaa oli.

Lonkero päättyi japanilaisen baarin jääkaappiin.

 

Kawaii-pahismainen aterin-laatikko.

Tein vielä Pp:n kanssa videopuhelun kotimatkalla, ja poikkesimme myös parissa kaupassa. Sen jälkeen kämpille, jossa istuskelimme iltaa pikkutunneille asti.  

Yömetro takaisin kämpille.